Gnostilaisuudessa hylätään Raamatun tekstit ja haluttiin irtautua ruumiillisesta todellisuudesta henkisyyteen. Väitetään, että henkisyys on puhtaampaa ilman ruumiillisuutta. Tätä vastaan Kristuksen kirkko nousi ja kerääntyi tunnustuksensa ympärille ja tunnusti Jumalan Pojan todellisen lihaantulon. Luomisen ja inkarnaation välillä on yhteys, jota gnostilaiset eivät ymmärrä. Tai tarkemmin sanottuna luominen ja inkarnaatio määrittelevät todellisuuden.
Naispappeus on gnostilaisuutta kahdesta syystä.
Ensinnäkin siksi, että se on Raamatun selkeän opetuksen hylkäämistä. Anssi Simojoki opettaa oikein:
Teologisena perusteluna on oppi seuraavasta alistussuhteiden sarjasta: Jumala – Kristus – mies – vaimo. Jumala on Kristuksen pää (kefale), Kristus on miehen, mies vaimon pää. Kysymyksessä ei ole orjuuttava alistaminen, vaan Jumalan tarkoittama ja häntä heijastava yhteys. Sanan ”kefale” yhteyteen kuuluu kaksi muuta sanaa, toinen on ”kuva” (eikon), toinen ”kunnia” (doksa). Kristus on Jumalan kuva, mies Kristuksen, vaimo miehen. Luomisjärjestys (1 Moos 1 ja 2) perustelee tämän opin raamatullisesti. Samanlainen sarja on Efesolaiskirjeen ”huoneentauluissa” Ef 5: 22–33. Kristittyjen – sisäpuolella olevien avioliitossa toteutuu oikein Jumalan luomisjärjestys, kun vaimo on miehelle alamainen ja mies rakastaa vaimoansa, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa. Apostoli ei perustele tapakulttuurilla odottaen ehkä aikaa, jolloin tilanne muuttuisi, sillä järjestys on pysyvä. Sen esikuvana on rakkauden suuri salaisuus, Kristuksen ja seurakunnan keskinäinen yhteys Ef 5: 32. Näin ollen Raamatussa pysyäksemme ei ole sattumaa tai yhteiskunnallisten olosuhteiden johdatusta, että Kristus uskontunnustuksen sanoja lainatakseni ”otti miehuuden Pyhän Hengen kautta neitsyt Mariassa ja tuli ihmiseksi”. UT:ssa seurakunta on Kristukseen nähden eräällä tavalla naisellinen suure, Kristuksen morsian.
Naispappeudessa tämä kefale-rakenne rikkoontuu. Siis sen lisäksi, että Paavali vielä eksplisiittisesti kieltää naispappeuden. Jos apostolin opetus ei tässä asiassa kelpaa, niin miksi se kelpaisi missään muussakaan asiassa?
Toisekseen, gnostilaisuuteen liittyvä piirre on ruumiillisuuden halveksunta ja abstraktin nostaminen kaiken yläpuolella. Tällainen ajattelu on meidän aikanamme suorastaan räjähtänyt. Se tarkoittaa Jumalan luomisjärjestyksen hylkäämistä eli sitä miten Jumala on luonut meidät miehiksi tai naisiksi. Gnostilaisuus opettaa luonnonvastaisesti, ettei miehellä ja naisella ole eroa (“tasa-arvo” puhe tarkoittaa usein käytännössä tätä), koska ruumiillisuus ei määritä identiteettiä mitenkään, jos kerran olemisessa on kyse ruumiillisen yläpuolella olevasta henkisestä todellisuudesta.Tällöin avautuu mahdollisuus siihen, että mies voi fantasioida omaavansa naiseuden ja toisinpäin (transseksuaalisuus). Gnostilaisuus lupaa, että kuka vain voi olla mitä vain, milloin vain, eikä tätä riippumattomuuttaa rajoita ala-arvoiseksi mielletyn aineellisuuden ja ruumiillisuuden asettamat rajat. Emme kuitenkaan voi olla kuin joko miehiä tai naisia, vaikka transseksuaalit yrittävät tämän rajan epätoivoisesti rikkoa. Kristinusko ei näe sukupuolta sosiaalisena konstruktiona. Jumala loi meidät mieheksi ja naiseksi ja toinen toisiamme varten. Eräällä tavalla tulemme kokonaisiksi vasta miehen ja naisen välisessä avioliitossa. Tämän yhdeksi lihaksi tulemisen käsittämättömän upea seuraus on syntymän ihme. Siksi se myös liittää ruumiillisuuden todellisuuteen ehdottoman kiistämättömällä tavalla, koska ilman ruumiillista yhtymistä ja syntymää lakkaisimme olemasta.
Naispappeus on suora seuraus gnostilaisesta fantasiasta, jossa ruumiillisuus ei joko ole lainkaan merkittävää tai sillä ei ole ainakaan Jumalan luomisessa antamaa merkitystä. Messussa alttarilla pastori edustaa Kristusta - hän puhuu ja julistaa Kristuksen suulla: sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi, tämä on minun ruumiini, tämä on minun vereni. Gnostilainen ei näe mitään eroa mies tai naispapin välillä: kuka vain olla Kristus riippumatta Raamatun ilmoituksesta. Se hairahtuu abstraktiin, irtautuu luomisen todellisuudesta ja pilkkaa Jumalaa ylimielisyydessään, koska luominen ja luotu on hänelle liian halpaa. Gnostilaisuudelle luomisen todellisuus on vastenmielistä siksi, että se loukkaa ihmisen ylpeyttä. Se on osoitus Jumalan muuttumattomasta luomisvoimasta ja tahdosta. Kun saatana haastaa: onko Jumala todella sanonut ja lupailee meistä tulevan Jumalan kaltaisia, niin tämä on meille vaikea paikka siksi, että vaikka miten yritämme haastaa Jumalan tahdon, vaikka miten yritämme olla Jumalan kaltaisia, niin lopulta luomisen todellisuus sitoo meitä. Olemme joko miehiä tai taisia.Ja lopulta me kuolemme, tulemme maaksi. Mikään ei muuta tätä. Nainen voi näytellä olevansa mies, mutta se on vain näytelmä. Voimme osallistua yhdessä näytelmään, jossa nainen esittää olevansa pappi, mutta se on silti pelkkä näytelmä.
Yritän joskus kirjoittaa aiheesta paremmin. Toivottavasti sait tästä edes jonkinlaisen idean.
. No, oikeasti minulla ei ollut kirjoittamaasi sanottavaa, eikä siinä kai ollut minulle suunnattua kysymystäkään.