Voisi melkein aloittaa omankin ketjun tästä vertauksesta, mutta vastaan nyt vielä tähän. On totta, että kirkkokurillakin on paikkansa eikä seurakunta voi aina vain antaa kaikkien kukkien kukkia. Eikä yhteiskunnassakaan voi niin toimia, vaan on rikoslaki ja tuomioistuimet ihan syystä. Pidän kuitenkin tosi erikoisena sitä ajatusta, että tässä vertauksesta puhuttaisiin vain maailmasta ja vain Jumalan toiminnasta, eikä siinä olisi mitään sovelluspintaa kristittyjen elämään. Kyllä kristityille kuuluu armollinen asenne ja hyvän näkeminen muissa. Pelkkä tiukka oikeaoppisuuden valvominen ja kaiken ja kaikkien näkeminen vain oikeaoppisuus-harhaoppisuus-akselin kautta ei ole kristillinen suhtautumistapa lähimmäisiin eikä kanna hyvää hedelmää.
2 tykkäystä
Kyllä kristityn ehdottomasti kuuluu olla armollinen toisille. Mitä syvemmin huomaa oman syntisyytensä, sitä armollisemmin pitää osata suhtautua myös toisiin syntisiin. Joka sai anteeksi paljon, antoi anteeksi paljon ja niin edelleen. Mutta tässä nimenomaisessa vertauksessa Jeesus ei puhu Kirkosta. Eikä tämä ole edes tulkinta kysymys, koska Jeesus itse aivan suoraan sanoo puhuvansa maailmsta.
"Sitten hän laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: “Selitä meille vertaus pellon lusteesta”. Niin hän vastasi ja sanoi: “Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon” (Matt. 13:36-43).
Siis molemmat ovat kyllä totta: A) Kirkon pitää olla valmis tarvittaessa harjoittamaan kirkkokuria, mutta B) yhtäältä Kirkon jos jonkun pitää olla ehdottoman armollinen jokaiselle, joka tahtoo saada syntinsä amteeksi. Näihin teemoihin löytyy kyllä Raamatusta perusteluja ja näkökulmia, mutta tämä nimenomainen Jeesuksen vertaus ei puhu Kirkosta, ja se on aivan vuoren varma asia.
Edit. Siis pelto on maailma, Jeesus sanoo sen suoraan. Mikä tämän sovellutus on kristitylle, niin esimerkiksi se, ettei kristityt saa suhtautua kehenkään ihmiseen ns. “toivottomana tapauksena” tjsp. Kristityn pitää kohdata kaikki ihmiset Jumalan kuvaksi luotuina ja itsessään arvokkaina, olivat he sitten ateisteja, pride väkeä, muslimeja, hinduja tai kristittyjä. Sillä maailmassa nisu ja luste kasvavat yhdessä - emmekä me viimekädessä tiedä kuka on nisua ja kuka lustetta. Kiihkeäkin Kristuksen vihollinen voi vielä kääntyä kristityksi. Siksi esim historiassa nähdyt vääräuskoisten vainot yms on ehdottomasti Jeesuksen vertauksen mukaisesti vakava synti. Sellaisessa menee nisua lusteen seassa. Mutta tämä suhteutumistapa koskee nimenomaan kristityn suhdetta maailmaan. Kirkko on erikseen. Kirkossa ei saa antaa kaikkien kukkien kasvaa, vaan evankeliumi on pidettävä puhtaana ja harhaopeista on sanouduttava irti.
Ei se niin erikoinen ole. Vertaus ja sen selitys on kirjoitettu kuvaamaan Jumalan toimintatapaa. On tekstissä kyllä sovelluskin meille kristityille, jakeen 41 vakava varoitus: meidän ei tule olla niitä, “jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta”, sellaiset kun jäävät pelastuksen ulkopuolelle.
Kauniin kuuloinen ajatus; mutta mitä se tarkoittaa käytännössä? Kuinka paljon siitä oikeasta opista pitää tinkiä harhaoppisuuden hyväksi ja missä asiassa, että suhtautumistapa olisi “kristillinen” ja kantaisi “hyvää hedelmää”?
1 tykkäys
Noin 1,5 vuoden ajan.
Ja laajemminn alysoituna mielestäni on juuri niin, ettei Ylistaron vuosikokouksen jälkeen ole tarvinnut virkakysymysasioita viedä enää vuosikokoukseen asti. Ylistaron eviksien aikaan en ollut vielä jäsen, mutta ihan julkisten lähteiden perusteella on sen jälkeen tullut vuosikokousuutisointia seurattua.
Kokonaisuutena tätä pidän mainittuna lieventymisenä.
Siis mikä on lieventynyt? Ehkä voit selittää tarkemmin.
Sleyn linja ei ole muuttunut. Juuri sen takia piispat yms sitä kurmoottavat.
1 tykkäys
Ketjun aiheeseen liittyen nämä pari Sleyn kotimaantyön johtajan kirjoitusta.
Yhdistyksen oma linja näyttää siis olevan ennallaan ja sen sääntöjen mukainen.
Kiitos, tämä avasi lisää. Nyt voisi sanoa että kanta on lieventynyt vain hitusen. Nykyinen kotimaantyönjohtaja taitaa olla kovin jyrkkä virkakysymysasiassa.
On eri keskustelun aihe, mutta SLEY:llä olisi nyt taloudellisesti vankempi pohja jos olisivat malttaneet olla tekemättä sen Helsingin Lutsin muutostyön ja remontin.
Helsingissä tavoitetaan kuitenkin paljon porukkaa tällä hetkellä. Eivät he kaikki taitaisi mahtua Pyhän Sydämen kappeliin ainakaan yhtä aikaa. Satsaus lähetyskentälle nimeltä Helsinki on ehdottomasti perusteltu. Toki jos muistan oikein, niin Helsingin Luther-talon rempassa on erikoista se, että kustannukset tulivat niin isosti vuokralaisen vastuulle eikä tilan omistajan. Epätavallinen diili.
1 tykkäys
En pidä Tarvaista erityisen jyrkkänä asiassa. Ei varmasti miellytä Lähetyshiippakunnan väkeä, joille harhaoppisten karttaminen merkitsee kaiken yhteistyön katkaisemista. Juurihan edellä näimme että Tarvaisen toimintaa Huhtalan kanssa pidetään erittäin huonona juttuna.
Oikein muistat, mutta käsittääkseni aloite oli SLEY:n. Silloin tuli yllätyksenä, että SLEY lähtikin neuvottelemaan uuden keskustoimiston vuokrasopimuksen purkamisesta etuajassa. Käsittääkseni tehtiin etätyösuositus ja sinne Luther-kirkon lehterille tehtiin muutamia 'heittopaikkoja" ja joitain sermejä työntekijöille, koska uusi toimisto naapurirapussa oli liian kallis ja suuri.
Tuo ei kyllä kuvaa LHPK:ta aivan oikein. Onhan heillä monenlaista yhteistyötä ollut, ainakin ovat yhteiskristillisesti mukana järjestämässä abortinvastaisia tilaisuuksia, apologiassa olen havainnut heidän osallistuvan yhteisjulkaisuun, heidän Youtube-kanavallaan on positiivisessa hengessä esitelty haastatteluin useita kristillisiä suuntia ja liikkeitä ja ovathan he vuokrallakin toisten kirkkojen tiloissa.
Toki näissä on kyse siitä, että nuo ovat eri kirkkoja, joiden kanssa ei ole kirkollista yhteyttä (paitsi Seurakuntaliiton kanssa), mutta yksittäisissä asioissa yhteistyötä voidaan tehdä.
Muuten täytyy muuten sanoa, vaikken ole ehtinyt oikein vastaamaan (olen leireillyt lasten kanssa viikonlopun), että olet ehkä ymmärtänyt osan viesteistäni väärin, kun olen ehkä kirjoittanut yleisluontoisemmin enkä suoraan reaktiona esimerkiksi sinun viesteihisi.
En ajattele, että evankelisuuden tai muunkaan kristillisyyden keskeinen osa olisi olla kamppailulaji, mutta halusin tuoda esiin sen, että oikean uskon puolesta kamppailu on ollut yksi osa evankelisuutta sen koko historian ajan siltä osin, kuin sitä on kulloinkin haastettu. Ei tuo kamppailu tietenkään saa olla uskonelämän keskiössä, vaan Jeesus Kristus ja hänen sovitustyönsä, mutta kyllä sillä oma tärkeä roolinsa on.
Tämä pohdiskelu liittyi esimerkiksi Jaakko Heinimäen ja vastaavien aiempiin löysiin heittoihin siitä, kuinka opillisuus on syrjäyttänyt vanhan iloisen evankelisuuden, vaikka tosiasiassa nämä ovat aina eläneet rinnan.
Muokkaus: viimeisestä kappaleesta unohtui nimi.
4 tykkäystä
Kysymys on siis tässä keskustelussa ollut Sleystä ja virkakysymyksestä. Siitä Lähetyshiippakuntaa edustavat ovat kirjoittaneet, että harhaoppisten karttaminen on jotain, mitä Sley ei tee. Karttaminen on merkinnyt heille oman piispan valintaa eli yhteyden katkaisemista. Sleyn yritystä pysyä kirkossa “suolana” pidetään epäonnistumisena ja suorastaan harhaoppien hyväksymiseen johtavana.
Muissa asioissa epäilemättä löytyy vuorovaikutusta Lhpk:n ja muiden ryhmien välillä. Siitä en tuossa kirjoittanut, koska se ei ollut aiheena.
Kuinka harhaoppi määritellään SLEY-kontekstissa, tuo kiinnostaa kovasti.
Eli millainen kanta voisi mennä jo heresian puolelle?
SLEY:n katsannossa pesäeron tekeminen nk. kansankirkkoon ja oman, tunnustukselle uskollisen, kirkkokunnan perustaminen ainakin lähenee heresiaa.
1 tykkäys
Mikä sinun mielestäsi on tunnustukselle uskollinen oikeaoppinen seurakunta ja missä se on? Näyttää ettei sinulle enää mihinkään kuulumattomana sellaista olekaan?
Yhdistys pitäytyy kaikessa toiminnassaan Pyhään Raamattuun ja siinä ilmoitettuun Jumalan Sanaan sekä evankelis-luterilaisen kirkon kaikkien tunnustuskirjojen oppiin. Pyhä Raamattu asetetaan aina ensimmäiselle sijalle kaiken perustaksi.
Tarkoittanet kysymykselläsi, että mikä on Sleylle harhaoppia?
Yksi vastaus voisi näkyä tuossa sääntöjen pykälässä. Yhdistys sitoutuu luterilaiseen tunnustukseen.
Tavallaan kaikki kristityt ovat harhaoppisia, jonkun toisen kirkon tai ryhmän kannalta. Sanaa ei usein käytetä, niin usein kuin ehkä voisi. Dogmaatikot täällä voivat ehkä selvitellä terminologiaa tarkemmin.
Tarvaisen kirjoituksesta Vikströmille voi ymmärtää että pappisviran avaaminen naisille on hänestä harhaoppi. Se lienee Sleyn virallinen opetus. Hän viittaa siihen, että monet tulkitsevat Raamattua toisin mutta kaikki tulkinnat eivät ole oikeita. Jos ei ole oikea, silloin on väärä oppi, siis harhaoppi?
Käytännössä kysymys on siitä mikä harhaoppi tai väärässä oleminen on niin vakava että se erottaa kristityt. Ja vielä siitä, millä kaikilla tavoilla voidaan olla erossa, ja millä tavoilla yhdessä?
On ehtoollisyhteys, joka edellyttää jo suurta yksimielisyyttä. On samaan kirkkoon mahtumisen yhteys. On puheyhteys, on tervehtimisen yhteys. On asioiden järjestelystä sopimisen yhteys, vrt. Pori ja Teljä, ja vrt. Sleyn teologit kirkolliskokouksen jäseninä ja seurakuntien luottamushenkilöinä.
Tarvainen on kirjoittanut kirjan jota ei ole vielä julkaistu. Se käsittelee juuri puheena olevaa. Miten erimieliset (suoraan sanoen toisiaan väärin opettavina pitävät) voisivat olla murtuneessa yhyeydessä?
Tottakai tämä ajatus on jo sinänsä punainen vaate monille, ehkäpä eri puolillakin. Eivät piispatkaan, esimerkiksi Repo ehtoollisesta kirjoittaessaan, näe murtuneelle yhteydelle sijaa. Joko kaikki tai ei mitään.
Vaikka jotkut halveksivat tätä asennetta, sanon taas: Itse en tiedä, mitä ajatella. Uskon että moni kokee samoin. Onko oikein yrittää olla saman katon alla vaikkei opeta samoin kuin enemmistö?
Yksi vertailu voisi koskea lestadiolaisuutta. Herätysliike on kirkossa ja vaikuttajanakin, mutta opettaa käytännössä tunnustuksen vastaisesti ainakin kasteesta ja seurakuntaopissaan. Miksi se hyväksytään?
Olemmepa sitten millä tavoilla yhdessä ja millä tavoilla erossa, näinä aikoina tuntuu tavattoman tärkeältä että evankeliumi tavoittaisi mahdollisimman monet. Ihmisillä on hätä, meillä on uhkaava tulevaisuus. Nuoria tulee seurakuntiin ja verkossa ollaan kiinnostuneita kristinuskosta hyvin paljon. Tapahtuupa mitä hyvänsä, tärkeää on että Jeesukseen uskominen ja armoon turvautuminen on kristittyjen kirkas tavoite. Yhdistääkö se? Toivon ja rukoilen niin.
4 tykkäystä
Ei kai täydellistä srk:aa ole olemassakaan mut LHPK on kohtuu hyvä likiarvo tai kompromissi… Ehkä myös Lestadiolaisten piiristä voisi löytyä jotain hyvää. Mutta siitä suunnasta ei oo kokemusta edes nimellisesti.
Minä kannattaisin ainoana mahdollisena, jotta kirkkomme säilyisi sitä ns. sateenvarjo mallia, mikä ilmeisesti on myös katolisen kirkon malli ja vahvuus eri käytännöissä yms.
Olisiko se mahdollista, en osaa maalaisjärjellä sanoa.
1 tykkäys
Ei varmaan kannata kuitenkaan vetää kiivaasti uskontoa käsittelevälle nettifoorumille kirjoittelevista maallikoista johtopäätöstä siitä, mikä on kirkkokunnan kanta, tai samalla nettifoorumilla esiintyvistä erimielisyyksistä johtopäätöstä siitä, mitkä ovat liikkeiden / kirkkojen suhteet. Suurin osa hiippakuntalaisitakin on ihan tavallisia ihmisiä 
Sen lisäksi en usko että herätysliikkeiden koko monikymmentuhantinen jäsenistö ensinnäkään olisi valmis lähtemään mukaan tilanteessa, jossa herätysliike eroaa kansankirkon yhteydestä. Eli tässä tilanteessa valikoituisvat jo valmiiksi ne, joille seurakuntayhteys herätysliikkeen messuyhteisössä tai opilliset kysymykset ovat riittävän tärkeitä aiheita. Mikä siinä tilanteessa olisi este läheiselle yhteydelle lähetyshiippakunnan kanssa? Ei varmaan ainakaan se, että jotkut ovat suvaitsevaisia kansankirkon naispappeja kohtaan tmv., sillä tämähän ei olisi edes mikään kysymys jonka kanssa teologit tai maallikot joutuvat painimaan, vaan sen tilalle aukeaisi vihreät lähetyslaitumet ja tuulahdus raikasta itseymmärryksen rakentamista ilman kansankirkon tukahduttavaa syleilyä ja tarvetta määritellä itseään sen kautta, mitkä ovat suhteet kansankirkon oppeihin ja vallankäyttäjiin. Pitäisi vain nopeasti pyrkiä lähentämään yhteyttä, niin että tulevat tunnustukselliset luterilaiset sukupolvet voisivat kasvaa yhteen, sen sijaan että eri “skenejen” synnyttämien kulttuurierojen vuoksi kasvettaisiin erilleen. Olen kuitenkin optimisti niin pitkään kun herätysliikkeiden ja muiden toimijoiden kuten LHPK:n johto käyvät neuvonpitoa keskenään.
2 tykkäystä
Käydäänkö tällaista neuvonpitoa?
Herätysliikkeiden kesken siitä on viestitty, mutta Lhpk?
1 tykkäys