Sinänsä minun ja @cymbus:ksen kanta on lähes yhtenevä. Se, missä olen eri mieltä, on se, missä määrin heidän järjestämänsä tapahtumat ovat kirkon tapahtumia. Mutta se, että jokin messu ei ole kirkon messu, vaan järjestön messu, ei sinänsä vielä aiheuta mitään muuta kuin toteamuksen näiden erillisyydestä. Yksi konkreettinen ero on tosiaan se, että rahankeräyslain toteamus usk. yhdyskunnan keräämästä kolehdista ei sovellu järjestömessuun, eli järjestömessussa tarvitaan rahankeräyslupa. Aiheesta enemmän täällä:
Lähtökohtaisesti olen tosiaan sitä mieltä, että kirkolliset toimitukset kuuluvat - jo nimensäkin perusteella - kirkolle. Tarkoitan tällä sitä, että mielestäni kirkkoherran valta valvoa seurakuntansa messuja ei riitä, vaan kirkolla tulee olla jonkinlainen kaitsentavalta myös sen ulkopuolella toimiviin messuihin. Kirkon vallan tulee ulottua vain ja ainoastaan siihen, mitä nimitetään kirkon viralliseksi liturgiaksi (messu, hetkipalvelus, toimitukset) - kaiken muun osalta mielestäni järjestöjen pitääkin olla vapaita tekemään, mitä he haluavat. Mutta olen tosiaan sitä mieltä, että sakramenttihallintoa tulee kehittää.
Olen myös sitä mieltä, että kirkolla täytyisi olla lähetysjärjestöjen lisäksi selkeät mekanismit organisatorisesti kirkon ulkopuolisten järjestöjen ottamisesta kirkon yhteyteen. Tällä hetkellä on useita järjestöjä, joita kohdellaan ikään kuin ne olisivat “kirkollisia järjestöjä”, mutta missään ei ole mitään konkreettisia säädöksiä siitä, miten tällaiseksi järjestöksi voi tulla. Itse olen toimija laskutavasta riippuen 2-3 tällaisessa järjestössä, joka on tai voisi olla kirkolllinen järjestö. Jotkut järjestöt ovat sellaisia, että ne saavat rahaa kirkolta, jotkut tulevat kolehdeista osallisiksi, jotkut saavat tiloja - ja jotkut eivät. Sääntöjen tulisi olla selvät, tai ainakin vallankäyttäjän tulisi olla osoitettu.
@susilammas: kirkon verkkosivujen epäselvä teksti on herättänyt aika paljon keskustelua papiston keskuudessa, ja nähdäkseni aika yleisesti ollaan sitä mieltä, että nuo maininnat ovat tosiaankin vääriä, sikäli kuin tarkastellaan organisaation ja hallinnon näkökulmasta. Kirkon hengellisessä yhteydessä herätysliikkeet ja kirkolliset järjestöt toki ovat.
Keskeinen probleemi on minun mielestäni siis siinä, että väitetään järjestöjen olevan osa kirkkoa. Osa tarkoittaa sitä, että kyse on jostain laajasta kokonaisuudesta, jonka osia osat ovat. Mutta näin ei minusta ole; em. järjestöt eivät ole osa kirkkoa, vaan ne ovat kirkon yhteydessä (tai “piirissä”) toimivia järjestöjä, jotka toteuttavat kirkon “tarkoitusta” ja “tehtävää” olematta kuitenkaan hallinnollisessa tai teologisessa mielessä kirkkoa tai seurakuntia.