Seurakuntayhtymä omistaa omaisuuden. Mutta seurakunnan kirkkoherra vastaa kirkon käytöstä. Sitten on toki tilanteita, joissa kaksi seurakuntaa käyttää samoja tiloja, esim. suomen- ja ruotsinkielinen seurakunta. Periaatteessa yhtymä on vain hallinnollinen asia. Toki ne ja esimerkiksi rovastikunnat tai hiippakunnat voivat järjestää jotain erityistoimintaa. Hengellisesti pitää ajatella, että kirkkoherra vastaa täysin siitä osasta itselleen uskotusta laumasta.
Niinhän se teoriassa menee. Käytäntö on sitten toinen asia. Yhtymän johtaja ei ole kirkkoherra mutta tuntuu silti kantavan kirkkoherroille kuuluvaa vastuusta yhtymän toiminnasta joka kuitenkin aina tapahtuu jossain seurakunnassa.
Jossain määrin tilannetta voidaan verrata myös seurakuntien ja järjestöjen suhteeseen.
Kuten sanottua, tässä asiassa on tiettyä klappia. Mutta on syytä erottaa hengellinen ja hallinnollinen valta myöskin. Ja jos luovumme kirkkoherran hengellisestä vallasta, mitä sitten jää? Millainen on se kristillinen seurakunta? Emme voi vain ajatella, että se olisi jokin harrastuspiiri. Olemme oikeasti suuren periaatteellisen kysymyksen äärellä. Siihen liittyy myös herätysliikkeitten rooli. Jos ne haluavat olla tosi ecclesiola erossa kirkosta, niin minun nähdäkseni siinä on ongelmaa todella paljon.
Peukutin, vaikka muotoilisin ehkä hieman toisin. Joka tapauksessa on niin, että väärä toiminta ei oikeuta toista väärää toimintaa.Vaikka on selvä asia, että jonkinlainen poikkeustilanne vallitsee kirkossa, silti sen toimintaa pitää tarkastella perustavista teologisista lähtökohdista käsin ja hallinnollinen ja säädöksellinen taso tulee rakentua sen varaan, mitä kirkko katsoo hengellisistä lähtökohdistaan todeksi. Muuten syntyy sen luokan diskrepanssi, että ajaudutaan karille täysin.
1 tykkäys
Tästä ketjusta jää minulle kohtalaisen outo vaikutelma. Kun kyse on toisen kirkon papista, puhutaan kovasti kirkkoherran oikeudesta valvoa sitä, kuka pitää messuja herätysliikkeidenkin omissa tilaisuuksissa - mutta ymmärtääkseni ainakin osa samoista ihmisistä on kuitenkin hyväksynyt sen, että naiset eivät toimi messuissa herätysliikkeissä. Valvontaa pitäisi siis olla yhdessä asiassa, mutta ei toisessa?
Toisaalta tuo kielto vieraan kirkon papin toimimisesta Suomessa ei todellakaan koske vain Haverista ja mahdollisia muita vain papinviran saamiseksi ulkomailla käyneitä, vaan myös esim. Ruotsin ja Viron papit voivat toimia täällä vain vierailijoina tilapäisesti kirkkoherran luvalla. Jos he haluavat toimittaa messuja säännöllisesti, heidänkin on saatava Suomen kirkon papppisoikeudet. Asia on tullut esiin mm. tilanteissa, joissa Ruotsin kirkon pappi olisi ollut kiinnostunut Porvoon hiippakunnassa auki olleesta papin paikasta.
2 tykkäystä
Minusta asiassa ei ole mitään outoa. Ei ole mitään säännöstä siitä, kuinka paljon naispappien pitäisi messuista toimittaa. Sen sijaan on säädetty siitä, kuka voi pappina toimia. Jonkin toisen kirkon papin toiminnasta on säännöt, samoin siitä, miten hän voi tulla Suomen kirkon papiksi. Etenkin seurakuntavirassa toimivan papin on ilmiselvästi oltava piispan kaitsennassa.
Herätysliikkeillä ei voi olla mitään omia messuja, koska ne eivät ole kirkkoja. Niiden messut ovat kirkon messuja. Muutenkin kirkon piirissä tapahtuva hengellinen toiminta on kirkon toimintaa. Muutenhan se ei olisi kirkon piirissä, vaan sen ulkopuolella.
1 tykkäys
Kirkkolain ja -järjestyksen mukaan kirkko koostuu seurakunnista. Se ei koostu seurakunnista ja järjestöistä, vaan seurakunnista. Kirkolla on tietty ulkonainen järjestys, johon kuuluu myös tavat päättää asioista. Jos jokin on osa kirkkoa, se tarkoittaa sitä, että loppukädessä kirkolliskokouksen valta ulottuu siihen. Jos kirkolliskokouksen valta ei ulotu, tai on välillisen painostuksen kautta (mm. raha, tilat), silloin kyse yksinkertaisesti ei ole kirkosta, vaan kyse on kirkosta erillisestä yhteisöstä, jolla on omat päätöksentekomekanisminsa.
Tämä oli muuten erittäin hyvä pointti!
Huone on tällöin hengellisessä merkityksessä kirkko, mutta ei juridisessa merkityksessä. Vaikka jokin huone olisi siis vihitty kirkoksi, niin jos kyseessä ei ole seurakunnan kirkko, se tarvitsee silti tästä vihkimisestä erillisen luvan messun viettämiseen.
Herätysliikkeet, eli kirkon ulkopuolella toimivat järjestöt, jotka toimivat hengellisen tavoitteen eteen, ovat leimallisesti luterilainen piirre. Niiden ominaislaatuun kuuluu se, että ne ovat tosiaankin kirkon ulkopuolella toimivia järjestöjä, jotka kuitenkin toimivat kirkon “piirissä”. Ne eivät ole itsessään kuitenkaan osa kirkkoa. Kristus ei perustanut herätysliikejärjestöjä, vaan hän perustu kirkon, ja kirkko kantaa sitä perintöä ja myöskin sen mukana tulevaa valtarakennelmaa. En ymmärrä tätä väitettä, että kirkollinen ja hengellinen elämä olisi jotenkin juridiikkaa ja sääntelyä kaihtava ilmiö. Tai siis, ymmärrän toki, mutta olen kyllä täysin eri mieltä. Meillä on Raamatussa mm. Apostolien teoissa selkeitä esimerkkejä siitä, kuinka alusta asti erilaiset hengellisen vallan käyttäjät ovat käyttäneet valtaa, tehneet sääntöjä ja säädelleet uskonnollista toimintaa. @cymbus sanoi minusta hyvin, että “[n]ykyihmiselle on tietysti erityisen vastenmielistä alistua kaitsennan alle”, joka pitää kyllä paikkansa. Ei se niin ole, että kristillinen uskonto olisi jotenkin säädöksiä kaihtavaa, vaan tämän ajan ihminen on säädöksiä kaihtavaa. Hän pyrkii tekemään kaiken välittämättä muista ja säännöistä.
Kirkkojärjestyksessä ei lue näin. Siinä lukee, että kirkkoherra “johtaa seurakunnan toimintaa”. Tässä ei ole mainintaa seurakunnan alueesta:
Kirkkoherran tehtävänä on johtaa kirkkolain 4 luvun mukaista seurakunnan toimintaa. Kirkkoherra on vastuussa jumalanpalveluksen, pyhien sakramenttien, kirkollisten toimitusten ja sananjulistuksen oikeasta hoitamisesta sekä yksityisen sielunhoidon harjoittamisesta. Kirkkoherran tulee myös valvoa, että seurakunnan muuta toimintaa kuten kristillistä kasvatusta ja opetusta, diakoniaa sekä evankelioimis- ja lähetystyötä harjoitetaan kirkon tunnustuksen ja tehtävän mukaisesti.
Kirkkoherra vastaa kirkkoherranviraston toiminnasta ja seurakunnan arkistosta.
Kirkkoherra on seurakunnan jumalanpalveluksissa, kirkollisissa toimituksissa ja muussa hengellisessä työssä sekä kirkkoherranvirastossa toimivien viranhaltijoiden ja työntekijöiden ylin esimies. Kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto voi päättää, että kirkkoherran alainen viranhaltija tai työntekijä toimii päätöksessä mainittujen kirkkoherran alaisten muiden viranhaltijoiden tai työntekijöiden esimiehenä.
Kirkkoneuvoston puheenjohtajana kirkkoherra valvoo kirkkoneuvoston päätösten noudattamista ja laillisuutta seurakunnan hallinnossa ja taloudenhoidossa. (KJ 6:13)
Minusta tässä sinulla tosiaan jää jotain huomaamatta. Herätysliikkeillä on omia messuja, koska ne järjestävät messujaan kirkon ulkopuolella. Niiden messut eivät ole kirkon messuja, koska ne eivät ole osa kirkkoa. Kirkon piirissä tapahtuva hengellinen toiminta ei ole aina kirkon toimintaa, sillä joskus toimijana on kirkon ulkopuolinen taho.
Yhdistyksillä on tosiaan kirkosta erillinen uskonnonvapautensa, ja heillä on siten vapaus uskoa ja toimia toisin kuin kirkossa uskotaan ja toimitaan. Tämän vuoksi herätyslikkeeet ja järjestöt eivät ole osa kirkkoa - ne eivät ole kirkon rakennetta, niihin ei ulotu kirkon hallintovalta, jne. Ne ovat itsenäisiä. Suomessa ollaan niin pitkään harrastettu herätysliikkeitä, että tämän toiminnan erityisyys on jäänyt huomaamatta monilta. Herätysliikkeitä pidetään Suomen kirkollisen kentän rikkautena ja erikoisuutena. Miksi ne ovat erikoisia? Juuri siksi, että ne ovat kirkosta erillisiä järjestöjä, jotka kuitenkin järjestävät sellaista toimintaa, jonka voi katsoa palvelevan kirkon tarkoitusta:
Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi. (KL 1:2)
Kirkon jäsenen tulee osallistua jumalanpalvelukseen, käyttää muutenkin armonvälineitä ja edistää seurakunnan tehtävän toteuttamista. Kirkon jäsenen tulee noudattaa kristillistä elämäntapaa, solmia avioliittonsa säädetyllä tavalla, antaa kastaa lapsensa ja huolehtia heidän kristillisestä kasvatuksestaan. (KJ 1:5)
1 tykkäys
Minusta teet liian jyrkkää rajanvetoa ja homma menee siksi pieleen. Herätysliikkeet eivät ole osa kirkkoa selkeästi hallinnollisessa mielessä - tämä on totta. Ts. ne eivät ole ev.-lut. kirkon virallista organisaatiota. Mutta ne ovat osa ev.-lut. kirkkoa parillakin tapaa:
-
Samantapaisessa mielessä kuin esimerkiksi meitin yhdistys on osa Suomen valtiota. Eihän meillä ole osaa eikä arpaa hallinto-organisaatioon, mutta olemme kansalaisia ja toimimme Suomessa ja Suomen lakien mukaan. Toimintaamme eivät koske esim. virkamiehille suunnatut säädökset, mutta se ei tee meistä Suomen ulkopuolista porukkaa.
-
Hengellisesti herätysliikkeemme ovat lähtöisin nimenomaan oman kirkkomme piiristä, ja suurimmaksi osaksi ovat pysyneetkin siinä. Koska kirkko on ensisijaisesti hengellinen yhteisö (eli sen perustana on Kristus) niin hengellinen yhteys on iso asia.
3 tykkäystä
Kovin oudolta tuntuu ajatus, että kirkko (piispa) vihkii papit myös herätysliikkeisiin eikä muualla vihityt saa toimittaa herätysliikkeen omiakaan messuja ilman tuomiokapitulin lupaa, jos herätysliikkeet eivät ole osa kirkkoa. Mitä niiden oma toiminta tai papisto silloin piispoille kuuluu?
5 tykkäystä
Herätysliikkeet eivät ole hallinnollisesti osa kirkkoa, mutta ne toimivat kirkossa ja toteuttavat omalta osaltaan kirkon tarkoitusta.
2 tykkäystä
Minusta Silvanuksella menee appelsiinit ja omenat sekaisin. Kristus perusti Kirkon, mutta ei Suomen ev.lut kirkolla ole monopolia Kirkkoon.
CA VII: “Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta.”
Kirkko on kirkko VAIN silloin, kun se pysyy virallisessa opissa ja seurakuntien opetuksessa kokonaan Jumalan sanassa, eli kuten FC SD X 31 sanoo viitaten CA VII satis est -lausekkeeseen: “Olennaista on, että pidetään yhtä opissa, sen joka kohdassa, sekä myös pyhien sakramenttien oikeassa käytössä.”
Tästä seuraa se, että jos jokin kirkkokunta luopuu Jumalan sanasta vain yhdessäkin opinkohdassa, se ei ole enää luterilaisessa mielessä kirkko. Suomen ev.lut kirkko on valitettavasti luopunut Jumalan sanasta monessakin asiassa; “keisarilla” ei ole enää vaatteita - kirkko on luopunut kirkkoudestaan. Siitä on jäljellä juridinen rakenne, verorahoihin perustuvat mahtavat ulkoiset puitteet ja muutama puhdasta sanaa saarnaava ja oikein sakramentteja toimittava SLEY-saareke siellä täällä. Surullinen loppu on pian käsillä.
2 tykkäystä
Tottakai - hallinto on selvä juttu.
Mutta tuo, että kirkko ei ole kirkko, jos se ei ole seurakunnan kirkko, ja messu ei ole kirkon messu, jos se ei tapahdu seurakunnassa. En pysty ymmärtämään asiaa noin.
Tämä on ehkä parhaimpia kohtia tässä ketjussa. Mikä on kirkko? …
Minua hiukan jopa yllättää tuo herätysliikkeiden tiukka rajaaminen “kirkon ulkopuolelle” lähinnä Silvanuksen toimesta. Minusta nämä puheet ovat osoitus ehkä Kirkon ahtaasta ymmärtämisestä, ehkä myös hiukan ohuesta kirkkohistorian tuntemuksesta. Myös sävyillä on jälleen merkityksensä. Saman asian voi sanoa eri tavoin, jos esimerkiksi haluaa kertoa siitä mikä on paikallisseurakunnan merkitys kirkossamme. Minä ja varsin useat tuntemani papit ja maallikot (sekä järjestöissä että paikallisseurakunnissa) tiedämme hyvin mitä kirkkojärjestys määrää ja mitä kirkkoherrojen vastuuseen kuuluu, ja siitä huolimatta käsitämme herätysliikkeiden olevan ehdottomasti kirkossa, ei kirkon ulkopuolella.
Tietenkin liikkeillä on eroja, ja niillä on ollut monia vaiheita kirkossa.
Nyt ollaan Sley-ketjussa, ja evankelisuus on myös oma taustaliikkeeni. Evankelisuus on nimenomaan, ehkä eniten herännäisyyden ohella, korostanut kirkon merkitystä hengellisyydessä. Siitä on lohjennut aikanaan paloja, kun kaikille ei kirkko ollut riittävän puhdasoppinen. Selvä enemmistö on kuitenkin jäänyt kirkkoon ja niin evankelisen seurakuntapapiston, kirjallisuuden kustantamisen, lähetystyön, raamattukoulutuksen kuin nuorisotyönkin merkitys kirkolle on täysin kiistämätön.
Kuten tunnettua, virkakysymys 80-luvulta alkaen on aiheuttanut kirkkoon säröjä. Tässä yhteydessä ja varsinkin viime vuosina on herätysliikkeiden, erityisesti Sleyn, oma messutoiminta kasvanut. Ei silti voi sanoa, että Sley toimisi kirkon ulkopuolella. Jos sillä ei olisi mitään yhteyksiä piispoihin, ei piispainkokous olisi käynyt minkäänlaista lausuntoa messuyhteisöistä antamaan. Järjestön toiminnan ja paikallisseurakunnan, jota kirkkoherra johtaa, välillä on ilman muuta oikea lähtökohta asioiden sopiminen.
Kilpailevaksi toiminnaksi järjestömessun voi kyllä halutessaan tulkita. Silloin on kuitenkin mietittävä isompaa kuvaa: Miksi paikallisseurakunnan messu ei palvele kaikkia? Miksi seurakunnan jäsenet tai sen alueella asuvat luterilaiset haluavat järjestön messuun - ehkä pelkästään, mutta usein myös niin, että se pysyy vaihtoehtona kotikirkolle? Syitä voi olla monia ja virkakysymys tietenkin yksi tärkeimmistä. Kuten viime vuosina on havaittu, jumalanpalveluselämä on kuitenkin muutenkin monipuolistunut. Samalla kun kirkon jäsenmäärä laskee, erilaiset yhteisöt ja jumalanpalvelusten yhdessä toteuttaminen on alkanut uudella tavall kiinnostaa. Olisi jokseenkin järjetöntä tässä tilanteessa potkia näitä aktiivisia kirkon jäseniä päähän koska he eivät kiltisti tule sinne klo 10 messuun…
Kirkon jäsenyyttä arvostavat ja kirkossa toimivat ihmiset ylläpitävät messuyhteisöjä, ja useimmiten niitä messuja toimittavat kirkon papit. On perin outo ajatus, että he toimivat kirkon ulkopuolella. Tässä ei myös ollenkaan ymmärretä eroa siihen, mitä Luther-säätiö ja sittemmin Lähetyshiippakunta ovat kirkollemme. Ne ovat kilpailija ja protestiliike. Herätyksissä on toki aina ollut myös jaloillaan äänestämisen vivahde, mutta lopulta ne ovat kuitenkin päätyneet rikastuttamaan yhteistä kirkkoa.
Tässä on esimerkki puheesta, joka menee aivan aiheesta ohi. Toki ymmärrän timon perinteisen halun piikitellä luterilaisia. Jos nyt kuitenkin hetki mietitään evankelisen tai vaikkapa körttiläisen paikallisyhdistyksen historiaa ja panosta tässä kirkossa, niin ehkäpä sitä nyt ei kuitenkaan verrata karismaattisen johtajan korttitaloihin.
Se on tietenkin totta, ja ihan ääneen sanottukin, että esim. Sley on tehtävänsä tehnyt silloin kun sitä siunausta työlle ei tule. Tai sitten kun kirkon seurakunnissa on kaikki hyvin ja kirkot pullistelevat sanankuulijoita pyhästä toiseen - sitten herätysliikkeet joutavat kuolla.
Tällä hetkellä ei kyllä näytä tuolta - ei lähellekään.
Viimeksi tänään: kaksi messua, kaksi luterilaista jumalanpalvelusta. 1)virsi raikasi, ja soitto jylisi, ahdasta oli. 2)lauloiko joku? Oliko 20 ihmistä paikalla? Tyhjiä tuoleja kuitenkin varmaan parisataa…
Arvatkaa kumpi oli paikallisseurakunnan virallinen jumalanpalvelus?
Se liittyi siihen, että onko kirkko - kyseisessä ketjussa “kirkolla” viitattiin Suomen ev.-lut. kirkkoon - alueellinen (näin cymbus esitti), vaiko hallinnollinen (kuten Silvanus huomautti). Minun kommenttini liittyi tähän, ja mm. huomautin, että alun perin kirkko (koittakaa tulkita, mitä tarkoitan kirkolla) pyrki siihen, että hiippakunta on alueellinen yksikkö. Pyrkimys oli (ja on yhä, mutta ei ihan samalla tavalla), että yhden hiippakunnan alueella ei huseeraa muita kuin sen alueen piispan alaisuudessa olevia seurakuntia ja pappeja.
Silvanus - aivan oikein - toi esiin sen, että nykyisten sääntöjensä nojalla Suomen ev.-lut. kirkossa kaitsenta kuitenkin perustuu seurakuntiin, jotka ovat kunkin piispan kaitsettavina - ei siis kaikkeen toimintaan, joka tapahtuu ko. piispan hiippakunnan alueella. Tähän sitten jotkut mussuttivat vastaan, että eivät ymmärrä keinotekoista rajan vetämistä herätysliikkeiden ja “kirkon” välille. Mutta kun se nyt vaan on Suomen ev.-lut. kirkon omienkin pykälien nojalla niin, että piispa ei ole esim. Rauhanyhdistyksien kaitsija, vaan ev.-lut. seurakuntien.
Tässä on siis ymmärrettävä, mikä on ollut jakautumattoman kirkon aikana käytäntönä (ja yhä on ort. kirkossa ihanne ja tavoite), ja mikä on nykypäivän ev.-lut. kirkon todellisuutta. Rautalangasta väännettynä: ev.-lut. kirkon piispat eivät voi kaitsea tai sanktioida herätysliikkeitä, koska juridisesti ne eivät ole näiden kaitsennan alaisia, vaan niistä erillisiä omia yhdistyksiään, yhteisöjään ja organisaatioitaan, joilla on omat säännöt, johtajat ja toimintaperiaatteet.
Ilmeisesti nämä ovat vaikeita asioita niille, joilla on abstrakti, näkymättömän kirkon ajatukselle rakentuva kirkkokäsitys.
Väännä nyt sitten vielä rautalangasta, miksi Haverista kiellettiin toimittamasta messuja siihen asti kunnes Haverisen pappisoikeuksien anomus on käsitelty, kun Haverinen toimittaisi messuja vain herätysliikkeen omissa tiloissa, joiden toiminta ei kuulu sinun mukaasi piispan kaitsentaan. Mitä se siinä tapauksessa Helsingin piispalle kuuluu, toimittaako Haverinen messuja vai ei?
Väännä myös rautalangasta, miksi Kalevan seurakunta sai kieltää NokiaMissiota toimittamasta Kalevan seurakunnan alueella ehtoollismessuja, kun Nokia Missio vielä toimi ns. herätysliikkeenä eikä ollut perustanut vielä omaa kirkkoa. Mitä se Kalevan seurakunnalle kuului, viettääkö Nokia Missio ehtoolista vai ei, jos liikkeet ovat kirkon ja kaitsennan ulkopuolella?
Järjestö haluaa toimittaa palveluksia, jotka ovat myös ev.-lut. kirkon näkökulmasta päteviä. Jos ei haluaisi, asia ei kuuluisi millään tavalla ko. ev.-lut. piispalle. Jotta tämä pätevyys täyttyisi, on siellä oltava sellainen pappi, jonka piispa kelpuuttaa. Mutta järjestöhän tuossa on aloitteellinen ja haluaa tuolta osin järjestää ev.-lut. kirkon kanssa yhdensuuntaista toimintaa.
Eikös niitä Nokia Mission tilaisuuksia järjestetty jonkin paikallisseurakunnan kirkkotiloissa? Kirkkoherra saattoi tietenkin kieltää tilojen käytön, jos katsoi sen tarpeelliseksi. Sen jälkeen kun ne järjestäytyivät omaksi puljukseen ja kokoontuivat muualla, he eivät enää olleet ev.-lut. kirkon kaitsennan alaisia, vaan saatettiin vain todeta, että Koiviston järjestämät tilaisuudet eivät olleet ev.-lut. kirkon toimintaa.
Nokia Missio toimi aluksi Nokialla, mutta ei se taas tähän liity. Kalevan seurakunta kielsi ehtoollisen vaiheessa, jona Nokia Missio kokoontui vuo vuokratiloissa Kalevan alueella - tila ei ollut seurakunnan omistama.
En tunne yksityiskohtia, ja nämä jutut eivät liity tähän ketjuun tai keskusteluun mitenkään. Ev.-lut. kirkko saattoi kieltää tietysti siinä määrin, kuin kyse oli ev.-lut. toiminnasta. Koivistohan oli ev.-lut. kirkon pappi alun perin. Kielto saattoi siis olla lähinnä sitä, että joko 1) estetään ev.-lut. tilojen käyttö, tai 2) hyllytetään Koivistolta pappisoikeudet.
Jos haluat keskustella Nokia Churchista tai Koivistosta, niin avaa uusi ketju johonkin. Joku muu tietää paremmin kuin minä noista asioista. Itseäni ei edes sanottavasti kiinnosta. Ihmettelen vain, miksi Silvanuksen kommenttia kritisoitiin. Hän esitti hyvin selvästi sen, mitä eroa on herätysliikkeiden ja ev.-lut. seurakuntien toiminnalla.
Otin molemmat esimerkit siksi, että niihin kohdistuu selkeästi kirkon kaitsentaa, vaikka kyse oli herätysliikkeiden omasta toiminnasta, joka sinun ja Silvanuksen mukaan on kirkon ulkopuolella ja jota kaitsenta ei koske. Joko teidän väitteenne on väärä tai sitten noissa tilanteissa on puututtu asiaan ilman perustetta.
Ensimmäisen kerran olen tällä foorumilla törmännyt siihen että liikkeet, joista on aina tähän asti puhuttu kirkon sisäisinä liikkeinä, ovatkin nyt kirkon ulkopuolella.
Ja joku mode voi varmaan siirtää tästä muutaman viimeisen viestin sinne sley-ketjun jatkoksi.
1 tykkäys
Ei se ole kaitsentaa, jos seurakunta t. kirkkoherra päättää esim. evätä kirkkotilan käyttämisen joltain Nokia Mission kaltaiselta porukalta. Eikä ole sekään, jos todetaan, että porukka x:n ehtoollinen ei ole ev.-lut. kirkon mukainen ehtoollinen, ellei paikalla ole sellainen pappi, jota ev.-lut. kirkko pitää pappina ja jonka kanssa on ehtoollisyhteys. Kaitsenta voi kohdistua vain oman porukan keskuuteen, omiin tiloihin, omiin viranhaltijoihin, omaan toimintaan jne. Herätysliikkeet eivät ole seurakuntien omaa toimintaa, vaan niistä irrallista sikäli, että niillä on omat johtajat, omat säännöt, oma hallinto, oma talous jne.
Minä en oikeasti ymmärrä, miten tämä voi olla sinulle @susilammas näin vaikea asia hahmottaa. Ymmärräthän, että ev.-lut. kirkko ei voi esim. erottaa jonkin herätysliikkeen puheenjohtajaa virastaan, vaan vain kyseisen herätysliikkeen omat elimet voivat sen tehdä. Ev.-lut. kirkko voi kaitsea näitä vain siltä osin, kun ne ovat ev.-lut. kirkon palveluksessa tai jäseniä. Esim. Koivistolta voitiin ottaa pappisoikeudet ev.-lut. kirkossa pois siinä vaiheessa kun Nokia Mission touhu alkoi mennä sellaiseksi, että ev.-lut. kirkko ei enää pitänyt sitä oikeana. Vaikka kuinka haluaisit nähdä herätysliikkeet osana ev.-lut. kirkkoa, niin juridisesti ja hallinnollisesti ne ovat kuitenkin omia yksiköitään, jotka toimivat omilla säännöillään, omien hallintoelintensä ja johtajiensa johtamina.