Sleyn pappisvihkimys selvitettävänä

Ajankohtaista
, ,
203

Tässä olen myös eri mieltä. Voidaan toki puhua siitä, että jokin yhdistys toimii Suomessa, tai että se on Suomen [valtion] lakien mukaan rekisteröity tai muuta, mutta se ei siitä valtion osaa. Näin väittäminenhän on sama asia kuin väittäisi, että Suomen evl. kirkko ja katolinen kirkko ja muutkin ovat osa Suomen valtiota, koska ne on rekisteröity lain määrittämällä tavalla. Ei näin. Valtio on tietty valtaa käyttävä organisaatio, jonka vallankäyttö perustuu kansalaisten hyvään tahtoon (jonka valtio saa mm. perustuslain ja muiden lakien yleisen hyväksynnän kautta) ja valtion käyttämään väkivallan uhkaan (poliisi, armeija). Vaikka valtio säätää lakeja, lain vaikutus johonkin asiaan ei kuitenkaan muuta ko. asiaa “valtiolliseksi”. Valtio on tiukassa mielessä siellä, missä lainsäätäjä säätää lakeja (eduskunta), valtionjohto (hallitus, presidentti) voi hallintopäätöksellä päättää jotain, tai jossa tuomari antaa tuomioita (tuomiovalta). Mutta esimerkiksi presidentti ei voi hallintopäätöksellä päättää yhdistyksen toiminnasta. Eduskunta voi toki (ainakin yrittää) rajoittaa yhdistysten toimintaa laeilla, ja tuomioistuinlaitos voi tuomita lakien mukaan.

Tässä on nyt ymmärretty jotain väärin. Ensinnäkin: kirkko/piispa todellakin vihkii papit myös järjestöihin. Määritelmä kuuluu näin:

Papiksi voidaan vihkiä henkilö, joka 1) on kutsuttu toimittamaan papinvirkaa; 2) toimii viranhaltijana kirkkohallituksessa tai tuomiokapitulissa; (9.11.2002/1275 v. 2003) 3) on kutsuttu kirkon lähetysjärjestön tai 6 luvun 38 §:ssä mainituin edellytyksin muun kristillisen yhteisön palvelukseen; tai (12.11.2010/1009 v. 2012) 4) toimii teologisen tieteen opettajana yliopistossa tai muussa korkeakoulussa taikka uskonnonopettajana oppilaitoksessa ja sitoutuu tuomiokapitulin harkitsemalla tavalla hoitamaan myös papinvirkaan kuuluvia tehtäviä seurakunnassa sen mukaan kuin hänen päätoimensa sallii. (KJ 5:5)

Ensimmäinen on normaalitapaus ja liittyy seurakunnan tai -yhtymän papinvirkoihin. Toinen on erikoisempi tapaus, mutta kyse on kuitenkin kirkon sisäiseen virkaan vihkimisestä. Kohdassa 3 ja 4 ei ole kyse kirkon sisäiseen palvelukseen vihkimisestä. 3. kohdassa mainittu kohta kuuluu puolestaan näin.

Tuomiokapituli voi hakemuksesta antaa papille tai lehtorille oikeuden toimia pappina tai lehtorina kristillisen yhdistyksen, yhteisön, säätiön tai laitoksen palveluksessa. Papille annettavan oikeuden edellytyksenä on lisäksi, että hän on pappina palvellut seurakunnassa tai seurakuntayhtymässä vähintään kaksi vuotta**, jollei hakemuksessa ole kysymys palvelusta kirkon lähetysjärjestössä tai jollei muutoin ole olemassa painavia syitä**. (KJ 6:38)

On totta, että kirkon lähetysjärjestöillä on laissa erityisasema vihkimysten kannalta. Tässä ei tosiaankaan ole kyse papinviroista, joita voi olla vain kirkossa. Pappi oikeutetaan toimimaan pappina muualla kuin kirkossa. Tämä tosiaan minusta sisältää sen, että pappi saa tällöin toimittaa kirkollisia toimituksia ja jumalanpalveluksia ko. kirkossa. Luulen, että minua on sen verran väärin ymmärretty, että on luultu minun väittäneen, että herätysliikkeet eivät saisi järjestää omia messujaan. Tämä ei tietenkään pidä lainkaan paikkaansa! Herätysliikkeillä on uskonnonvapaus ja he saavat järjestää kaikenlaista uskonnollista toimintaa kirkon siihen lainkaan puuttumatta. Kirkko voi kuitenkin oikeuttaa kirkon papin toimimaan tällaisessa yhdistyksessä pappina. Tällöin hän toimii kirkon pappina siellä. (Totta kai yhdistyksessä voi myös toimia ilman tätä oikeutusta, huom!) Herätysliikkeen laaja uskonnonvapaus ei ulotu sellaisenaan kuitenkaan pappiin, joka on rajoittanut omaa uskonnonvapauttaan ottamalla vastaan kirkon pappisviran. Koska hän on pappi, hän on luvannut toimia kirkon järjestyksen mukaan ja muun muassa toimittaa kaikki jumalanpalvelukset ja toimitukset kirkon käsikirjan ja ohjeiden mukaisesti. Toisin sanoen: yhdistys voi päättää järjestää vaikka katolisia messuja, mutta kirkon pappi ei saa toimittaa niitä, koska ne eivät ole kirkon järjestyksen mukaisia. Jos kirkon pappi toimittaa kirkollisia toimituksia (ml. messu) vastoin kirkon järjestystä, silloin häntä voidaan kaitsea ja mm. erottaa pappisvirasta.

Se, että pappi joutuu toimittamaan messut kirkon ohjeiden, säädösten ja käsikirjan mukaan, ei kuitenkaan johda siihen, että yhdistyksen messu olisi jotenkin kirkon messu. Selkeästi tämä käy ilmi siitä, että rahankeräyslaiss uskonnollisen yhdyskunnan uskonharjoituksen yhteydessä kerättävä kolehti ei vaadi rahankeräyslupaa. Tämä ei ulotu yhdistyksen messuihin, vaan niihin tarvitaan rahankeräyslupa. Ne eivät ole evl. kirkon messuja, vaan ne ovat herätysliikkeen järjestämiä messuja; ne ovat kyllä samanlaisia kuin evl. kirkon messut, mutta ne eivät hallinnollisesti ole evl. kirkon messuja. Niitä ei myöskään ole kielletty toimittamasta ja niitä saa toimittaa. Ne kuitenkin ovat liikkeen, eivät kirkon messuja, papin kaitsennallisista rajoituksista huolimatta.

Lyhyesti sanottuna, yhdistysten papisto on piispojen alainen, koska tämä papisto on (jos on) Suomen evl. kirkon pappisvirassa. Jos yhdistyksessä toimii jokin (teologisessa mielessä oikea) pappi, joka ei kuitenkaan ole Suomen evl. kirkon pappi, hänen toimintansa ei sinänsä kuulu piispalle. Tässä asiassa kirkko voi sitten tietenkin oikeutetusti kysyä, että mikä yhdistyksen ja kirkon suhde on, jos yhdistyksen palveluksessa on muun kirkon pappeja. Jos katsotaan, että esimerkiksi yhdistyksen asema kirkon lähetysjärjestönä vaarantuu tämän vuoksi, niin silloin asema voidaan poistaa. Seurakunnan tilojen antaminen ei myöskään ole mikään itsestäänselvyys.

@PekkaV:n kommentti on siinä mielessä hyvä, että se osoittaa CA VII:n epäselvän tulkinnan mahdollisuudet. “Kirkko on pyhien yhteisö, josa…” ja “Pyhien yhteisö, jossa … on kirkko”, eivät ole identtisiä lauseita. CA VII:n tarkoitus ei ole määritellä abstraktilla tasolla sitä, mistä jokin muu entiteetti voidaan tunnistaa kirkoksi, vaan se lähtee kirkosta ja kertoo sen ominaisuuksia.

Kirkkolain ja -järjestyksen tarkoittamia kirkkoja (rakennuksia) voi olla vain kirkkolain ja -järjestyksen tarkoittamalla kirkolla (juridinen ja hallinnollinen olio). Samoin kirkon järjestyksen tarkoittamaa messua vietetään vain kirkossa.

Se, että herätysliikkeiden messut ovat hengellisesti yhteydessä kirkkoon, on minusta itsestään selvää. (Kommentoinnissani on ilmeisesti luultu, että en ajattele näin.) Ne eivät kuitenkaan ole kirkon messuja siinä mielessä, että ne olisivat hallinnollisesti tai juridisesti osa kirkkoa. Niihin eivät ulotu kirkolliskokouksen valtapäätökset paitsi pappien kaitsennan kautta. Ne eivät ole kirkkolain ja -järjestyksen tarkoittamia messuja.

204

Jos yhdistyksemme ei jollain ihan mielekkäällä tavalla kuulu Suomen valtioon, se tosiaan on sen ulkopuolinen juttu. Silloin valtio tosiaan on vain pressa ja kansanedustajat ja palkatut työntekijät. Ja samalla tulkinnalla kirkkokin on piispat muut työntekijät sekä luottamushenkilöt.

Minusta valtion tosiaan voi vielä määritellä tollai tiukalla tavalla, mutta se ei ole ainoa tapa. Minusta sitä voi ajatella myös kaikista jäsenistään koostuvana, vrt. kansakunta. Kirkon kohdalla taas tuo tiukempi tulkinta kelpaa vain tekniseksi termiksi, kun esim. mietitään organisaatiojutskia (“kirkon täytyy vähentää työntekijöitä” tms.). Missään todellisemmassa merkityksessä sitä ei voi käyttää.

205

En ole vakuuttunut edelleenkään noista selityksistä - paitsi toki siltä osalta, että herätysliikkeet eivät ole kirkon hallinnollinen osa samalla tavalla kuin seurakunnat.

Muutama lainaus kirkon sivulta - koko tekstin linkitän alle. Korostukset minun.

Suomalaisen kulttuurin erikoisuus ovat kirkon sisällä toimivat herätysliikkeet.

Perinteiset herätysliikkeet ovat osa kirkkoa

Herätysliikkeet ovat evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien sisällä toimivia, organisoituja kansanliikkeitä.

Monessa maassa herätysliikkeet ovat organisoituneet omiksi kirkkokunnikseen, mutta Suomessa ne toimivat osana evankelis-luterilaista kirkkoa.

https://evl.fi/tietoa-kirkosta/kirkko-ja-yhteiskunta/heratysliikkeet-ja-jarjestot

En kyllä sanoisi tuon perusteella, että kirkon mielestä herätysliikkeet olisivat kirkon ulkopuolella.

4 tykkäystä
206

Herätysliikkeet yms. muut kirkolliset yhdistykset tms. eivät ole organisatoorisesti osa kirkkoa. Niillä on oma hallinto ja omat säännöt, joiden pohjalta ne toimivat. Kirkko ei voi säädöstensä perusteella käyttää valtaa niitä kohtaan. Tässä mielessä ne eivät ole kirkon osa.

Sen sijaan ne ovat hengellisesti osa kirkkoa. Niiden papisto tulee kirkolta ja ne hoitavat kirkon eritysitehtäviä. Järjestöpapit jakavat ehtoollista kirkon sisällä ja luvalla. Se on kirkon ehtoollinen. Heidän kastamansa lapset liitetään kirkkoon.

Koska hengellinen yhteys perustuu vain heikosti erilaisiin säädöksiin ja sopimuksiin ja pääasiallisesti hengelliseen yhteenkuuluvuuteen ja haluun olla samaa joukkoa, se vaatii tuon yhteyden olemassaoloa, mikä voidaan helposti rikkoakin. Esimerkkejä löytyy.

2 tykkäystä
207

Mielestäni Silvanus on jossain määrin sotkeutunut sanoihinsa tässä asiassa. Cymbuksella on huomattavasti ehjempi näkemys, varsinkin tuossa edellä.

Kuten todettua, on täysin epäloogista samalla väittää että herätysliikkeet ovat ulkopuolella kirkon - ja keskustella sitten aiheeseen liittyen esim. Sleyn papistosta ja piispojen tuoreesta lausunnosta jp-yhteisöjen suhteen. Piispoille olisi aivan ykshailee, jos herätysliikkeet olisivat kirkon ulkopuolella, mitä järjestömessuissa tapahtuu. Mutta kun ei ole.

Timon tuttu levynpyöritys näkymättömän kirkon opista ei varsinkaan osu kohteeseen. Luterilainen messu on mitä näkyvin kirkon tuntomerkki. Se ei ole ilmassa leijuvaa fiilistelyä, vaan perustuu (meidän oppimme mukaan tietenkin, jättäkäämme kirkkokuntien eroavuus tässä huomiotta) Raamatussa oleviin ohjeisiin jumalanpalveluksesta, kasteesta ja ehtoollisesta, ja käsitykseen kirkon virasta. Erimielisyys papin virasta ei oikeuta mitätöimään sitä, mikä on täysin selvä intentio luterilaisilla. Monilla kristillisillä ryhmillä on kyllä taipumusta korostaa näkymätöntä uskonyhteyttä yli ja ohi konkretian, mutta ei luterilaisilla liikkeillä. Varsinkin Sley on perinteisesti ja edelleen erittäin vankka kirkon näkyvyyden opettaja.

1 tykkäys
208

Haluan vielä lyhyesti korostaa sitä, että olkoon juridiikka mitä tahansa, sitä on monien kiusaus käyttää hengellisen ja henkisen vallan, jopa väkivallan välineenä.
Nykyinen tilanne ei ole mielestäni mitenkään ideaali. Ei sen puolen koko luterilainen kirkkokaan ole, lieneekö koskaan ollutkaan.
Olisi tottavie selvää ja riittävää, että meillä olisi paikallisseurakunnat, papit ja piispat. Järjestöjen ei tarvitsisi luoda mitään vaihtoehtomessuja, jos niille ei olisi mitään tarvetta.
Vaikka kyseessä yhtäältä on perinne, joka liittyy kirkkohistoriaamme ainakin 1800-luvulta asti, kyseessä on myös toisaalta tällä hetkellä kirkon omien päätösten aikaansaama hämmennyksen tila. Ei ihme, että asiaan perehtymätön voi säikähtää tätä moninaisuutta.
Jumalanpalvelusyhteisöjen kasvu ja suosio osaltaan kertoo kirkon päätösten heikkoudesta. Erityisesti virkakysymyksessä, ehkä myös muussa kehityksessä, jota luterilainen kirkkokansa vierastaa.

Yksinkertaistaen asioita: Jos kirkko sallisi systemaattisesti vanhaa virkakäsitystä kannattaville messuvuorot kaikissa tai ainakin useimmissa seurakunnissa, järjestömessut olisivat paljon vähäisempi tekijä tässä koko keskustelussa. Kirkon ylimmät päättäjät ovat epäonnistuneet siinä, miten virkakysymys on hoidettu.

5 tykkäystä
209

Sinänsä minun ja @cymbus:ksen kanta on lähes yhtenevä. Se, missä olen eri mieltä, on se, missä määrin heidän järjestämänsä tapahtumat ovat kirkon tapahtumia. Mutta se, että jokin messu ei ole kirkon messu, vaan järjestön messu, ei sinänsä vielä aiheuta mitään muuta kuin toteamuksen näiden erillisyydestä. Yksi konkreettinen ero on tosiaan se, että rahankeräyslain toteamus usk. yhdyskunnan keräämästä kolehdista ei sovellu järjestömessuun, eli järjestömessussa tarvitaan rahankeräyslupa. Aiheesta enemmän täällä:

Lähtökohtaisesti olen tosiaan sitä mieltä, että kirkolliset toimitukset kuuluvat - jo nimensäkin perusteella - kirkolle. Tarkoitan tällä sitä, että mielestäni kirkkoherran valta valvoa seurakuntansa messuja ei riitä, vaan kirkolla tulee olla jonkinlainen kaitsentavalta myös sen ulkopuolella toimiviin messuihin. Kirkon vallan tulee ulottua vain ja ainoastaan siihen, mitä nimitetään kirkon viralliseksi liturgiaksi (messu, hetkipalvelus, toimitukset) - kaiken muun osalta mielestäni järjestöjen pitääkin olla vapaita tekemään, mitä he haluavat. Mutta olen tosiaan sitä mieltä, että sakramenttihallintoa tulee kehittää.

Olen myös sitä mieltä, että kirkolla täytyisi olla lähetysjärjestöjen lisäksi selkeät mekanismit organisatorisesti kirkon ulkopuolisten järjestöjen ottamisesta kirkon yhteyteen. Tällä hetkellä on useita järjestöjä, joita kohdellaan ikään kuin ne olisivat “kirkollisia järjestöjä”, mutta missään ei ole mitään konkreettisia säädöksiä siitä, miten tällaiseksi järjestöksi voi tulla. Itse olen toimija laskutavasta riippuen 2-3 tällaisessa järjestössä, joka on tai voisi olla kirkolllinen järjestö. Jotkut järjestöt ovat sellaisia, että ne saavat rahaa kirkolta, jotkut tulevat kolehdeista osallisiksi, jotkut saavat tiloja - ja jotkut eivät. Sääntöjen tulisi olla selvät, tai ainakin vallankäyttäjän tulisi olla osoitettu.

@susilammas: kirkon verkkosivujen epäselvä teksti on herättänyt aika paljon keskustelua papiston keskuudessa, ja nähdäkseni aika yleisesti ollaan sitä mieltä, että nuo maininnat ovat tosiaankin vääriä, sikäli kuin tarkastellaan organisaation ja hallinnon näkökulmasta. Kirkon hengellisessä yhteydessä herätysliikkeet ja kirkolliset järjestöt toki ovat.

Keskeinen probleemi on minun mielestäni siis siinä, että väitetään järjestöjen olevan osa kirkkoa. Osa tarkoittaa sitä, että kyse on jostain laajasta kokonaisuudesta, jonka osia osat ovat. Mutta näin ei minusta ole; em. järjestöt eivät ole osa kirkkoa, vaan ne ovat kirkon yhteydessä (tai “piirissä”) toimivia järjestöjä, jotka toteuttavat kirkon “tarkoitusta” ja “tehtävää” olematta kuitenkaan hallinnollisessa tai teologisessa mielessä kirkkoa tai seurakuntia.

210

Ehkäpä tämäkin asia on juuri sellainen kuin hyvin moni asia kirkossa: vastaus riippuu siitä, keneltä kysyt.

1 tykkäys
211

Keskeinen ongelma siinä, mitä olet koettanut sanoa, on mielestäni se ettei kukaan ole väittänytkään että kun sanotaan esim. että “Sley on kirkossa”, se tarkottaisi että se on samassa mielessä osa kirkkoa kuin paikallisseurakunnat, ja että jokin seurakuntien ja hiippakuntien veroinen hallinto-organisaatio koskettaisi sitä jotenkin säännellysti.

On paljon hämmentävämmin sanottu, että “Sley on kirkon ulkopuolella” ja myös että “Sley-messu ei ole kirkon messu” kuin että Sley on kirkossa, tai osa kirkkoa. Jälkimmäiset väitteet vaativat tietenkin selvityksen, että missä mielessä. Sikäli kun Sleyn papisto on vihitty kirkkomme toimesta, täyttyy myös sellainen yhteys, joka ei ole vain jotain kuviteltua tai toivottua, vaan ihan todellista. Ja siksi piispoilla on sanomista Sleyn ehtoollisiin, ja siksi niitä voi nimittää myös kirkkomme ehtoollisiksi tai ainakin kirkon hyväksymiksi luterilaisiksi ehtoollisiksi. Sleyllä ei ole myös mitään omaa tunnustusta, ei omaa oppia eikä halua rakentaa rinnakkaiskirkkoa (kuten Lhpk).