Sleyn pappisvihkimys selvitettävänä

Ajankohtaista
, ,
162

Suomen ev. lut. kirkon tunnustus(kirjat):

Paavin valta ja johtoasema ( Tractatus de potestate et primatu papae)

“Milloin siis varsinaisista piispoista tulee evankeliumin vihollisia tai kun he kieltäytyvät vihkimästä pappeja, seurakunnat säilyttävät silti oikeutensa. Sillä missä ikinä on seurakunta, siellä sillä on oikeus evankeliumin virkaan. Sen vuoksi on välttämätöntä, että seurakunta säilyttää oikeuden kutsua, valita ja vihkiä viran hoitajia. Tämä oikeus on nimenomaan seurakunnalle annettu lahja, jota ei mikään inhimillinen auktoriteetti voi siltä riistää. Sen todistaa apostoli Paavalikin Efesolaiskirjeessä: (Ef. 4:8, 11 s.) “Hän nousi korkeuteen, hän antoi lahjoja ihmisille”, ja sitten apostoli luettelee erityisesti kirkolle annettuina lahjoina paimenet ja opettajat (pastores et doctores) ja lisää, että nämä annetaan hoitamaan virkaa, rakentamaan Kristuksen ruumista. Missä siis on tosi seurakunta, siellä täytyy olla oikeus valita ja vihkiä viran hoitajia.”

Tuskin Haverinen toimitaisi messuja vastoin kirkkokäsikirja. Hän on myös sisarkirkon oikein vihitty pastori kaikkilla pastorin hengellisillä oikeuksilla. Eikö piispat voisi iloita siitä, että on pastori joka pitää messuja ja vie evankeliumia eteenpäin? Sen sijaan yritetään hallinnolla estää, ettei hän saisi julistaa evankeliumia. Kyse on puhtaasti Sleyn kiristämisestä ja vallankäytöstä, median pelosta ja kristillisen sekä apostolisen virkakäsityksen syrjimsestä.

4 tykkäystä
163

No lähtökohta onkin että Sley on kirkon yhteydessä. On kuitenkin aste-eroja siinä miten tiiviiksi yhteys mielletään. On paikallaan muistuttaa kahdesta mahdollisuudesta ja siitä miten asiaan vaikuttaa se missä kirkkotilassa messu on. Olen itse aiemmin liian yksinkertaisesti väittänyt että kirkkoherrat hallinnoisivat kaikkea alueensa toimintaa koskien myös järjestöjä. Ilmeisesti olen ollut hieman väärässä. Piispainkokous antoi suosituksen sopimuksista mutta jos sellaista ei jostain syystä tehdä ei omassa kirkossaan messua viettävä Sley ole pakotettu mihinkään. Tietenkin kyse on lähinnä siitä että krha ei voi ykskaks edellyttää naispapin hyväksymistä Sleyn papin sijaiseksi tms. Näin puolestaan kävisi jos messut ovat srkn tilassa ja sopimus yhteistyöstä tehty.
Ei ole mustavalkoinen siis tämä asia. Sleyn asema kirkossa ei määräydy niin simppelisti että sen olisi toimittava omia periaatteitaan vastaan saadakseen olla esim lähetysjärjestö.

Aina on rauha ja yhteistyö parasta. Eri syistä ristiriitoja kuitenkin on olemassa.

164

Siihen, mitä herätysliikkeiden omissa paikoissa voi tai ei voi tehdä, taitaa liittyä sekin, onko oma paikka vihitty kirkoksi/jumalanpalveluskäyttöön vai ei. Tästä muistaakseni oli kyse Karkun opiston messuissa, jotka Sastamalan seurakunta yritti kieltää.

1 tykkäys
165

Ehtoollista ei saa viettää kuin asianomaisella luvalla ja noudattaen kirkon säännöksiä. Tilapäisen luvan antaa kirkkoherra ja pysyvän luvan tuomiokapituli. Ehtoollisen toimittajien tulee olla sellaisia, joilla on siihen Suomen kirkossa lupa.

1 tykkäys
166

Muutamia jänniä faktoja tähän päälle:

  1. kirkoksi vihkiminen ei tee välttämättä rakennusta/tilaa kirkoksi siinä mielessä kuin kirkkojärjestys edellyttää olettaessaan, että kirkossa saa aina toimittaa messun. Kirkoksi vihkiminen ei siis anna tuollaista lupaa.

Ks. siis KJ 2:9 2. mom:

Ehtoollista saadaan viettää, paitsi kirkossa, seurakunnan siunauskappelissa ja kappelissa, myös muussa paikassa, jonka tuomiokapituli on kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston esityksestä tähän tarkoitukseen hyväksynyt.

  1. Tällainen tila on ehtoollisenviettoluvan kannalta juridisesti “muu paikka”.
  2. Lupa muussa paikassa ehtoollisen viettämiseen annetaan aina seurakunnalle, ei esimerkiksi järjestölle tai tilalle itselleen.

Tummennettuun: kyse on juuri näin. Tosin tässä on tarkennettava: Sleyn oma “kirkko” ei ole KJ 2:9 2. mom. mukainen kirkko, vaan muu tila. Jos sopimusta yhteistyöstä seurakunnan kanssa ei ole, siellä vietettävä messu ei ole kirkon messu, vaan se on yhdistyksen messu. Juridisesti kirkko ei voi puuttua sellaisiin messuihin, jotka järjestetään sen juridisen vallan ulkopuolella. Sley on rekisteröity yhdistys, jolla on suhteessa kirkkoon oma ja itsenäinen uskonnonvapautensa; kirkko ei voi siis sanella, mitä se saa yhdistyksenä tehdä.

Sitten on toinen puoli: evl. kirkon pappisvirassa olevat papit ovat pappisvirka-nimisessä suhteessa kirkkoon, ja mm. kuuluu tiettyyn hiippakuntaan ja rovastikuntaan ja niin edelleen. KL 5:1a:

Tässä laissa tarkoitetaan:
1) pappisviralla luterilaisten tunnustuskirjojen mukaista evankeliumin julistamiseksi ja sakramenttien jakamiseksi asetettua kirkon virkaa, johon kutsutaan ja johon vihitään pappisvihkimyksessä;
2) papilla henkilöä, joka kirkkojärjestyksen mukaisesti on joko vihitty pappisvirkaan tai jolle on myönnetty oikeus toimittaa pappisvirkaa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa;
3) papin viralla hallinnollisella päätöksellä perustettua seurakunnan, seurakuntayhtymän, tuomiokapitulin tai kirkkohallituksen virkaa, johon voidaan valita vain pappi.

Siis pappisvirka ei ole sinänsä teologinen käsite, vaan se on (kirkko)juridinen käsite. Pappisvihkimys luo papiksi vihittävän ja kirkon välille pappisvirka-nimisen suhteen, joka tuo vihittävälle oikeuksia ja velvollisuuksia, ja jossa henkilö vapaasti rajoittaa omia uskonnollisia vapauksiaan.
Tällöin hän on sitoutunut mm. kirkon järjestykseen, ja siellä puolestaan sanotaan, KJ 2:1 2. mom.:

Jumalanpalvelukset on pidettävä ja kirkolliset toimitukset suoritettava kirkkokäsikirjan mukaisesti.

Pappisvirka on rinnastettavissa pysyvään luottamustoimisuhteeseen. Pappisvirka voidaan myös menettää. KL 5:3 mukaan pappisvirasta erotetaan. Se ei puhu mitään pappisoikeuksien poistosta tai mistään muustakaan vastaavasta. Tämä käsite “pappisoikeuksien poistosta” on yritys selittää sitä, että vaikka pappisvirkaan vihitään, niin henkilö joka on vihitty ja erotettu, voidaan palauttaa pelkällä juridisella päätöksellä pappisvirkaan. Se on teologisen käsitteen pappeus ja juridisen käsitteen pappisvirka yhdistynyt tulkintamalli. Teologisessa mielessä pappeus on lähtemätöntä, nimittäin.

167

Näitä tulkintarajoja koeteltiin viime vuosikymmenellä Luther-säätiön suhteen. Tilanne että toimitaan toisaalla kirkkojärjestyksen mukaisesti ja toisaalla oman käden oikeudella on varsin ongelmallinen. Nykytilanne, jossa Luther-säätiön toiminta on kokonaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkopuolella, on selkeämpi.

168

Voi hyvänen aika sentään. Olen käynyt jonkin verran noissa Sley:n messuissa. Ja lapsenikin sinne osoitin. Nyt alkaa mua ahistaa tosissaan. Eivät siis ole evankelis-luterilaisen kirkkomme messuja :confused::nauseated_face::drooling_face:.

1 tykkäys
169

Ja lupa löytyi. Olen tainnut nähdä paperinkin. :grinning:Siis todiste siitä että paikka on messua varten Ok.

1 tykkäys
170

Paitsi että voi hyvinkin olla kirkon messuja sikäli että monin paikoin on sovittu asiat seurakunnan kanssa.

Edellä on perusteellista juridista selvittelyä. Useimmat Sleyn papit ovat myös kirkon pappeja. Usein heitä tuuraavat seurakuntien papit. Ongelmia on vain joissakin seurakunnissa.

3 tykkäystä
171

Käsittäkseni SLEY:n messut on tulkittu luvallisiksi, ne pidetään asianomaisissa tiloissa ja asianomaisten pappien toimesta. Ja ne ovat kirkon messuja. Toki tulkinnalle voi jäädä varaa.

1 tykkäys
172

Minä en ymmärrä tulkintaa, että herätysliikkeiden messut eivät olisi kirkon messuja. Ne eivät ole paikallisseurakunnan messuja, ellei ole erityistä sopimusta mutta kyllä ne kirkon messuja ovat. Niitä toimittavat pääsääntöisesti kirkon papit - ymmärtääkseni muiden kirkkojen pappeja on herätysliikkeissä vähän.

En myöskään ymmärrä tuota selitystä että kirkoksi vihitty tila ei muka olisi kirkko vaan muu tila. Esim. Tampereen Sleyn ns kirkkotila on muu tila, koska sitä ei ole vihitty kirkoksi mutta silti siellä on oikeus pitää messuja. Mutta jos tila on vihitty kirkoksi, se on kirkko.

1 tykkäys
173

Minustakin tässä asiassa on helposti turhaa saivartelua ilmassa, vaikka toisaalta ymmärrän kyllä että tietty eksaktius on paikallaan ikään kuin kaiken varalta. On hyvä tietää rajat, ettei mahdollinen kurinpalautus tule yllätyksenä… :grin:

Käytännöllinen kirkollinen ja hengellinen elämä on kuitenkin jossain määrin juridiikkaa ja sääntelyä kaihtava ilmiö.
Olen jossakin aiemmin kertonut, että joskus törmää sellaiseen hassuun “isäntähenkeen” seurakuntien työntekijöiden keskinäisessä puheessa. Ikäänkuin seurakunta ja kirkko olisi säännöt ja systeemit hallitsevien työntekijöiden pelikenttä, jolla sitten pyörii “asiakkaita” ja jossakin määrin häiritseviä herätysliiketyyppejä. Todellisuudessa kirkon jäsenet ja erityisesti sen aktiivista hengellistä elämää elävät jäsenet ovat kirkko. Ei seurakuntia ja esim. niiden tiloja omista kirkkoherra, ei valtuusto, vaan seurakunnan jäsenet.

Herätysliikejärjestöt ovat tässä mielessä tietenkin erityinen ilmiö, kun niillä on omat työntekijänsä ja tukijansa. Se nyt kuitenkin on meidän luterilaisuudellemme tyypillistä perinnettä ja elämää. Kirkon työntekijöiden, pappien varsinkin, pitäisi olla iloisia siitä että kirkossa on ihmisiä jotka haluavat vaikuttaa siihen mitä kirkossa tapahtuu hengellisesti. Aina se ei ole ihan ongelmatonta, ja ihmisluonto on tunnetusti herkkä ottamaan itseensä. Toisaalta usein samat ihmiset kuitenkin rukoilevat ja toimivat sekä paikallisseurakunnan että itselleen läheisen järjestön työn puolesta.

Sley tai joku muu vastaava järjestö ei toimi kirkkoa vastaan vaan sen puolesta. Tässä on edelleen iso ero siihen että otettaisiin piispuus omiin käsiin, ja että ajateltaisiin kirkon olevan niin perusteellisesti luopunut opista ja uskosta, että sille ei kannata enää antaa tukeaan eikä rukoustaan.

174

Kyllä minä ainakin ev.lut kirkolle rukoilen Jumalan sanasta nousevaa parannusta ja suren todella sen nykytilaa. Samoin tehdään Lhpk:n seurakunnassa johon kuulun. Olen siis ev.lutista eronnut joitakin vuosia sitten.

3 tykkäystä
175

Kirkkoherran velvollisuus on valvoa seurakuntansa alueella tapahtuvaa toimintaa, myös lähetystyötä jne. Muutoin hän laiminlöisi työtään paimenena. On jotenkin väärin ajatella, että yksityisyritteliäisyydellä toimittaisiin. Siksi kirkkoherra päättää, mihin kirkon tiloja voidaan antaa, miten pyhiä toimituksia voidaan hoitaa jne. Tietysti tämä on vaikeata ja haastavaa, eikä ole sanottua, että -etenkään tässä oudossa tilanteessa, jossa kirkko on - tämä toimisi, kuten pitää. Apostolikin kirjoittaa, että pitää toimia järjestyksessä ja säännöt ovat juuri sitä varten, että niiden avulla asiat toimivat. Muuten ne muutamat suurimpaan ääneen huutavat pääsisivät määräämään.

2 tykkäystä
176

No, se on hyvä. Ehkä turhaan yhdistin tuossa kaksi asiaa: rukouksen ja muun tukemisen.
Käytännössä kuitenkin Lhpk on kirkkokunta, joka on jättänyt “hukkuvan laivan”, kun taas herätysliikejärjestöt ovat periaatteessa hyvin samanlaisessa suhteessa kirkkoon - toki erilaisten vaiheiden kautta - kuin ne ovat olleet jo pitkään. Tästä oli nyt kysymys tässä ketjussa. Miksi ylipäätään tarvitaan näitä pappeihin ja messuihin liittyviä sopimisia ja yhteistyökuvioita? Yksinkertaisesti siksi, että Sley on kirkossa ja suuri osa sen toiminnassa olevista on toisinkin tavoin sitoutunut kirkkoonsa.

177

Kirkossa oleminen vaatii tietysti sitä, että on valmis toimimaan sen sääntöjen mukaan. Kirkkoherran valta on toki osin säädöksiin perustuvaa, mutta myös ja ennenkaikkea hengellistä valtaa. Hän on Jumalalle vastuussa hänelle uskotusta kristittyjen laumasta ja kirkon kutsumana tehtäväänsä ei voi toimia jollain kaikki käy -periaatteella. Nykyihmiselle on tietysti erityisen vastenmielistä alistua kaitsennan alle.

178

Järjestöjen papit eivät ole kirkkoherrojen “kaitsennan” alla, mutta piispojen kyllä.

1 tykkäys
179

Mutta seurakunta on kirkkoherran kaitsennan alla. Kirkkoherra valvoo oman seurakuntansa alueella tapahtuvaa hengellistä toimintaa.

1 tykkäys
180

Totta kai. Siitähän kirjoitin itsekin tuolla edellä.

Toisaalta voi ihan aiheellisesti kysyä missä määrin kaitsenta toimii edes seurakuntien sisällä. Tampereen srk-yhtymässä eivät kirkkoherrat tiedä mitä seurakunnan messuissa tapahtuu. Toisaalta osa messuista on ilmeisesti suoraan yhtymän alla, eikä seurakunnan. Kuka on viime kädessä vastuussa yhtymän toiminnasta joka kuitenkin tapahtuu jonkin seurakunnan alueella mutta itse asiassa yhtymän omistamassa kirkossa - eihän seurakunnilla ole omaa omaisuutta vaan yhtymällä?
Ei nämä ongelmalliset vastuusuhteet vain järjestöihin liity.

1 tykkäys
181

Näin on ja siitä nyt on kysymys että mikä on sitä oikeanlaista valvontaa.

Se ol hyvin sanottu että kirkkoherralla on hengellinen vastuu.

Hengellistä elämää ajatellen on myös otettava huomioon se todellisuus mikä vallitsee kirkon seurakunnissa.
Periaatteessa voidaan joutua tilanteeseen jossa jonkun seurakunnan papistossa toimii opin ja tai elämän kannalta hyvin kyseenalaista väkeä. Siihen ei khra puutu. Saman srkn alueella toimivan järjestön messu sen sijaan on syytösten kohteena ja siihen sovelletaan tiukkaa valvontaa sääntöjen ja ehkä hengellisenkin vastuun perusteella. Opetus ja messu on kuitenkin aivan lut. opin mukaista. … Itse asiassa olen tuon tilanteen todistanutkin läheltä, vuosia sitten.

Sääntely ja valvonta ei siis ole itseisarvo. Jos ykkösenä on seurakunnan jäsenten hengellisen ravinnon turvaaminen, suurin ongelma ei pitäisi olla joku järjestön messu jos se palvelee kirkon tärkeintä tavoitetta.

1 tykkäys