Olen valkoinen keski-ikäinen mies ja kaiken päälle vielä naisen kanssa naimisissa oleva hetero. Mutta ehkä mulla on oma lehmä ojassa, ehkä ei. Mitä sitten? Onko jonkin asian kannattaminen siis väärin?
Näissä keskusteluissa usein vedotaan siihen, että sateenkaaritoiminta, kuten Pride, on poliittista ja ideologista. Yhtä lailla kristillinen usko, etenkin konservatiivinen, on ideologista ja poliittista. Jos siis aatteen, ideologian ja poliittisen näkemyksen omaaminen on väärin, niin sitten me kaikki olemme väärässä.
Meillä metodistikirkossa kukin saa olla sitä mieltä, mitä haluaa näistä seksuaalisuuskäsityksistä. Näin tiedoksi, jos kiinnostaa. Toisaalta metodismissa yleisemminkin on ollut pyrkimys puolustaa heikkoja riippumatta siitä, keitä he ovat. Jo metodistisen herätyksen alkuaikana, eli John Wesleyn 1700-luvun Englannissa, metodistit muun muassa keräsivät rahat, jotta sodomiasta tutkintovankeuteen laitettu mies saatiin vapaaksi. Sitten nykyaikana esimerkiksi Intiassa metodistikirkko kannattaa yhdenvertaisia lakeja kaikille asukkaille, vaikka kirkko siellä ei taas esimerkiksi vihi samaa sukupuolta olevia.
Oma toimintani tässä on lähinnä liittynyt siihen, että olen vastustanut Tarratoimikunnan toimintaan kohdistuvaa väkivaltaa, ja puolustanut Tarratoimikunnan oikeutta omassa yhteisössään pyrkiä ottaa keskusteluun asioita, joita he kokevat vääräksi. Täällä sitten jotkut ovat pitäneet yhdentekevänä sitä, että tarratoimikuntalaisia vastaan ollaan oltu väkivaltaisia ja toivonut, että he vain lähtisivät yhteisöstään. Jälkimmäiseen perusteluksi on annettu se, että yhteisössä pitää toimia yhteisön säännöin ja jos ei säännöt sovi, niin pitää lähteä muualle. Tuollainen on mielestäni lähinnä diktatorista ja kultillista toimintaa, ei tervehenkistä kristillisyyttä. Kriitiikkiä pitää aina olla kykenevä ottamaan vastaan ja arvioimaan sitä, jotta toiminta tulevaisuudessa voisi parantua. Nyt lähinnä halutaan vain, että instituutiot hakattaisiin kiveen, niin että niitä ei saa kritisoida eikä niiden tarvitse muuttua, koska niissä ei ilmeisesti (?) ole virheitä.
En ole huomannut yhdestäkää kommentista että väkivaltaa olisi pidetty oikeutettuna. Voitko osoittaa jonkin kommentin vastaavasta?
Ei ole väärin todeta ääneen sitä, että jos yhteisön normit eivät vastaa omiaan, niin on luvallista lähteä yhteisöstä. Itse henkilökohtaisesti tunne useita Vl jäseniä jotka ovat lähteneet yhteisöstä ja joilla on hyvät välit perheeseensä.
Jos itseään kristillisenä pitävä yhteisö ei salli jotakin jota se pitää ei-kristilisenä, niin se on ihan ok yhteisön sisällä. Näin toimii jokainen kristillinen yhteisö. Jos joku ei pidä siitä, niin sitten voi katos apeillin ja miettiä mikis tämä ei sovi minulle. Silloin ei välttämättä ensimmäinen kysymys ole se, että miksi tämä yhteisö ei salli tällaista toimintaa.
Hengellistä väkivaltaa voi olla myös se että moittii kohdetta siitä, että tämä ei halua puhua jostakin asiasta.
Kenenkään ei ole pakko puhua mistään asiasta jonkun toisen sanelemilla ehdoilla,
Edelleenkin olisi kiinnostavaa tietää mitä tämä “kuvaavaa” tarkoittaa tässä yhteydessä, viitaten kommentteihini. Minua kiinnostaa aina kun joku ajattelee pääsevänsä kiinni jotenkin ajatteluni perusteisiin.
Miksi ortodoksinen kirkko hylkää sateenkaarimessun ja samaa sukupuolta olevien vihkimisen? Olisiko jo aika liimailla asiasta muistuttavia tarroja Uspenskin ympöristöön, mutta rohkeus ei vain riitä? Vai mitä tällä lestojen arvostelulla ajetaan takaa?
Puhutaan sitten sateenkaariliturgiasta. Tuo, että jokainen jumalanpalvelus on auki kaikille pätee myös katolisiin ja protestantteihin. Myös suviseurat ovat avoinna kaikille.
Mielenkiintoinen ilmiö tuo, että omaan, äärimmäisen “konservatiiviseen” oppiin suhtaudutaan suojelevasti, eikä sitä uskalleta haastaa, mutta intoillaan siitä, että muiden pitäisi “liberalisoitua”.
Varmaankin sillä ajetaan takaa ylisuvaitsevuutta, jolle kaikki kyseenalaisetkin keinot ovat sallittuja ja jolle ei tuota vaikeuksia hyväksyä jopa kaikenmoista vandalismia, mikäli se sopii aatteen tarkoitusperiin. Tympeää jos ei-kristillinen ja ei-hengellinen aatemaailma sanelee kaiken elämässä. Siinä sitten leimataan kaikki muut kelvottomiksi ihmisiksi ja oikeutetaan huono käytös ja omat kunnon ihmisten mielestä moitittavat toimintatavat. Eikä siinä auta minkään kirkon jäsenyys, jos silmillä on vääristävät silmälasit ja mieli viihtyy ja kylpee maailmallisissa.
Vaikea kuvitella miksi joku haluaisi haastaa kaikkien lemmikin: Ortodoksisen kirkon.
Tai voihan joku marista siitä, että naisten korvakoruja ja laukusta löytyviä peitepuikkoja ei pidetä syntinä SRK:n tavoin. Mutta en minä sellaista haastamisena pitäisi. Hassuna harrastuksena korkeintaan.
Haastaa siksi, että se ei hyväksy naispappeutta, samaa sukupuolta olevien avioliittoa, avioliiton ulkopuolista seksiä jne…, kun kuitenkin monille ortodokseille tuntuu olevan tärkeää, että muut hyväksyvät ne. Ja suhtaudutaan suopean innostavasti jopa siihen, että muita häiritään siksi, että he pitävät kiinni noista samoista asioista.
Kuitenkaan tämä ei julkisuudessa mitenkään näy. Jälkimmäisiin liittyen taas oma vaikutelmani on, että kirkko suhtautuu aika rennosti ainakin Suomessa näihin. Tiedän useampia seksuaalivähemmistön edustajia, jotka ovat esimerkiksi ihan avoimesti myös kirkon luottamustoimissa, eikä se tunnu mitenkään heidän elämäänsä tai toimintaansa kirkossa haittaavan. Aika erilaista suhtautumista kuin meillä protestanteilla.
Ja vaikka asia ei olisikaan näin, niin mitä sitten? Mielestäni on aika huonoa argumentaatiota yrittää kritiikkiä vaientaa sen nojalla, että se ei kosketa jotakin toista, joka ehkä syyllistyy samaan.
En yrittänyt vaientaa kritiikkiä. Ihmettelin vain miksi sitä kohdistetaan toisiin, jolla on oman kirkon kanssa samat näkemykset noista asioista. Kaikissa kirkoissa on rentoa porukkaa vaikka millä mitalla. Kyse on kirkon opista. Olisi järkevämpää kritisoida sitä, kuin ihmisiä, jotka pitävät seuroja kaikessa rauhassa ja vähemmillä vahingoilla kuin keskimääräisillä, rennoilla festivaaleilla. Ellei yleensä pidä tuollaista juhlille niitä arvostelemaan menemistä häiritsevänä, niin kai silloin sopii sekin, että omia juhlia ja tapahtumia voi vapaasti tulla kritisoimaan?
Ei, sillä sellaista jumalanpalvelusta ei meillä ole. Ortodokseilla on kolme liturgiaa eli ehtoolllisjumalanpalvelusta: Johannes Krysostomoksen, Basileios Suuren ja Jaakobin liturgiat .
Ortodokseilla ja SRK:lla on erilainen opetus mm. avioliitosta, ehkäisystä ja naisen asemasta. Juuri niistä asioista joista vanhoillislestadiolaisuuden sisältä tuleva Tarratoimikunta haluaa herätellä keskustelua liikkeen sisällä.
Meilläkin keskustellaan naisen asemasta (mm. diakonaatin palauttamisesta naisille) esimerkiksi seuraavassa kirkolliskokouksessa. Meillä asiat nousevat keskusteluun ilman tarroja. Olisipa SRK:ssa samoin.
Jossain taitaa olla ns. läntisen riituksen ortodokseja - mutta taitaapi olla joku erikoisporukka… Eli jos messu toimitetaan ortodoksisessa kirkossa (kirkkorakennuksessa), toimittava pappi on katolinen
Tunnen myös useita lestadiolaisia, joille on täysin ok puhua lestoista ja aivan neutraalissa merkityksessä. Vajaa 10v sitten he käyttivät sanaa lessu, nyt järjestään lesta.
Eli jos messu toimitetaan ortodoksisessa kirkossa (kirkkorakennuksessa), toimittava pappi on katolinen
Tällaisia messuja on Suomessa toimitettukin ortodoksisissa kirkoissa.
Se, että ortodoksinen kirkko keskustelee naisten diakonaatista on todella vapaamielistä. Katolisessa kirkossa asiaa tutkitaan myös. Käsittääkseni lestoilla nainen voi toimia vastaavissa tehtävissä ja luterilaisen kirkon jäseninä he tunnustavat myös naispappeuden. Sikäli kuin he nyt tunnustavat pappeutta muuten kuin valtiollisena virkana?
Luterilaisen ja ortodoksisen kirkon diakoneilla tarkoitetaan eri asioita. Nyt ei puhuta siitä sosiaalityön aspektista.
Vanhoillislestadiolaisia naisia on kyllä luterilaisen kirkon diakonaatin palveluksessa. Liikkeen alkuaikoina heitä oli myös seurapuhujina. Nykyään ei, enkä ole kuullut että sellaista olisi edes harkittu.
Itselläni ei ole kantaa naisdiakonaatin palauttamiseen ortodoksisessa kirkossa. Tyydyn tässäkin siihen mitä kirkko päättää.
Siis ihan oikeasti teidän kirkon opetuksesta puuttuu sellainen osasto kuin seksuaalietiikka? Teitä ei kiinnosta tutkia, sanooko vaikka Raamattu jotakin “näistä seksuaalisuuskäsityksistä”?
