Ehtoollinen onkin hyvä kuva siitä että kaikki on täytetty. Sinun edestäsi annettu. Sinun edestäsi vuodatettu.
Minulle tuo on kristinuskon perusjuttuja. Kun syö, ja juo, pysyy hengissä.
Kauniisti toteat, että se on perusjuttuja.
Ortodoksisuudessa tuo perusjuttu viedään äärimmilleen. Ensimmäisiä opetuksia katekumeenikurssilla asianmukaisen kirkossa käyttäytymisen jälkeen oli, että Ehtoollinen on taivas maan päällä tai toisin ilmaisten Ehtoolliseen osallistuvat nousevat taivaaseen - ympärillään menneiden aikojen todistajien pilvi.
Olin valmistautunut kuulemaan, että kyse on jonkinlaisesta osallisuudesta Kristukseen ja/tai Hänen kärsimykseensä tai seurakuntaruumiseen. Mutta nuo sanat ‘taivas maan päällä’ toivat mieleeni sanat: ‘Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?’ (Joh. 6:60) Ei ole ollut helppoa sisäistää tällaista opetusta.
Joissakin kristillisissä piireissä Ehtoolliseen osallistumisesta on tehty velvoite - tai kristitty kokee sen velvollisuudekseen. Mutta jos tarjolla on taivas, vaikka se merkitsisi marraskuisessa räntäsateessa tai kolkytasteisessa heinäkuun helteessä kirkkoon menoa - joka on ehkä kaukanakin kotoa - niin ei se voi olla mikään pakollinen suoritus, vaan kohokohta. Ei päivän, viikon, kuukauden tai vuoden kohokohta, vaan koko elämän kohokohta.
Jos minulla olisi rohkeutta todistaa uskostani - mitä minulla ei useinkaan ole - niin vastaisin niille, jotka kysyisivät minulta liturgiaan lähtiessäni, että minnes matka, niin vastaisin, että taivaaseen.