Avaanpa vähän sinulle noita Jaakobin kirjeen niin monesti siteerattuja jakeita:
Kun puu tehdään Jeesuksen tarkoittamassa mielessä hyväksi, niin kysymyksessä on sen tekeminen uskon kautta hyväksi, jolloin se kantaa itsestään hyvää hedelmää aivan Jeesuksen sanojen mukaisesti. Kun Jaakob sanoo, että usko ilman tekoja on kuollut, niin eikö hän juuri viittaakin siihen, että mikäli näitä uskon hedelmiä ei synny, niin usko ei ole aitoa, eli ”puuta” ei ole syntynyt, mutta hänellä ei ole tarkoituksena suinkaan kehottaa siihen, että olisi alettava huhtomaan hyviä tekoja, joiden kautta usko vasta tulisi aidoksi, jolloin seurauksena olisi majorilaisuus*. Hänen tarkoituksensa on sanoa, että teeskennelty ulkokultainen usko ei tee hyviä tekoja, eikä, että ollakseen aidon, uskon on tehtävä hyviä tekoja, sillä uskohan tekee niitä luontonsa mukaisesti vapaasti, ilman, että sen on niitä tehtävä. Hyvien tekojen välttämättömyydestä on siis puhuttava uskon so. omistetun syntien anteeksiantamuksen seurauksena, jossa yhteydessä usko tekee niitä automaattisesti ja vapaasti ilman lakia ja nimenomaan tässä mielessä uskova on laista vapaa, eli laki ei normita, eikä saa normittaa hänen tekojaan omassatunnossa, eikä hänen tarvitse kysellä onko hyviä tekoja tehtävä vai ei, vaan ennen kuin hän on niitä tehnytkään, usko on ne jo tehnyt, kuten Luther asian ilmaisee.
*Majorilaisuus on käsitys, jonka mukaan teot ylläpitävät uskoa, mutta luterilaisuuden mukaan asia on päin vastoin, eli usko ylläpitää tekoja.
Kun Raamattu sanoo, että Jumala valitsi sen joka ei mitään ole, tehdäkseen mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä (1. Kor. 1: 28-29), niin se todella tarkoittaa tätä. Ei yksikään ihminen, ei timo_kookaan voi esiintyä Jumalan edessä yhteen ainoaankaan tekoon, ei vähäisimpäänkään pukeutuneena, sillä se on Jumalan tarjoaman avun Jeesuksen ja hänen työnsä halveksimista, hänen silmilleen sylkemistä. Siksi Jumala tahtoo tehdä mitättömäksi sen joka jotakin on, nimittäin sen joka on jotakin tässä maailmassa. “Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi” (Lk. 12: 34).