Kas, enpä tajunnut edes. En ole juuri jaksanut päivitellä profiiliani täällä.
EDIT: En tajua, mistä saan sen muutettua.
Kristinusko ei kuitenkaan ole millään tasolla filosofia, eikä voi myöskään ottaa tukea mistään filosofisesta ajattelusta taustakseen, sillä kristinusko ei rakennu lainkaan ihmisen ajattelun varaan, kuten erilaiset filosofiat. Onhan kristinusko puhtaasi Jumalan sanaan, Logokseen, rakentuva vakaumus ts. ilmoitususkonto. Kukaan ihminen ei voi saavuttaa ymmärrystä kristinuskosta hökäsen pöläystä oman ajattelunsa perustalta, sillä ihminen, me kaikki, olemme liha.
Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä. Joh. 6: 63.
Kuten ehkä tiedätkin, niin olen lukenut läpi Lutherin koko WA:n, lukuunottamatta joitain lyhyitä kirjeitä, mutta henkilökohtaisesti en ole löytänyt häneltä minkäänlaista filosofista taustarakennetta mistään, jonka pohjalle hän muka rakentaisi kristillistä vakaumustaan. No ehkä sentään hänen varhaisimmasta tuotannostaan sellaista löytyy missä tietyn inhimillisen ajatusrakennelman voi vielä nähdä taustoittavan hänen kirjoituksiaan, mutta tuskinpa hänellä itsellään olisi mitään sitä vastaan jos lukisimme ne liian nuorena uskovana kirkon opettajan saappaisiin joutuneen uskovan piikkiin? Myöhemmin häneltä kuitenkin katoavat tällaiset elementit kirjoituksistaan ja hän rakentaa kaiken ilmoituksen varaan ja pyrkii mitä suuremmassa määrin pitämään oman henkilönsä siitä erillään kehoittaen kaikkia hänen tekstejään lukevia myös tekemään näin.
Anteeksi kun sanon näin, mutta sanon kuitenkin, että ehkä sinutkin laitettiin liian nuorena uskovana kirkon opettajan saappaisiin? Mutta tässä mielessä myös toivon sinulle kaikkea sitä hyvää, minkä vain Kristus voi antaa.
1 tykkäys
Klikkaa omaa tunnustasi (H) oikeassa yläkulmassa, valitse Asetukset (ratas), valitse vasemmalta Profiili, siellä on sellainen kohta, jossa sen voi muuttaa. En tiedä, miten puhelimella, kun minulla on vain älytön puhelin.
1 tykkäys
Luther sitten kuitenkin puhuu puhtaasti Jumalan äänenä, eikä ole liha? Tässä voisi kysyä onko kirkko perustettu Pietarin uskon perustalle vai Lutherin varaan?
Onko tässä nyt kyse siitä että puhut Lutherin tietoisesta teologiasta kun taas esim Miknius tarkoittaa sellaista filosofian ja maailmankatsomuksen vaikutusta jota teologi ei itse havaitse?
Minulla ei ole rahkeita tietää kuka tässä asiassa on lähimpänä totuutta. Mutta se on periaatteessa hyvin epäilyttävä ajatus että joku voisi olla irti totaalisesti lukemansa ja kokemansa vaikutuksesta. Ei kai Luther itseään pitänyt sillä tavoin erityisenä että Jumala olisi kaiken muun ohi hänelle yksin Raamatun avannut?
1 tykkäys
Umm. Kun luin sitä Eskolan artikkelia, niin siitä sai aika selvästi poimittua monissa kohdissa sen, että missä ja millä tavalla Eskola taiteilee sanoilla tai sekoittaa kaksi perustelun tasoa tai väistää omia kysymyksiään. Tai esittää vastapuolen väitteen ja sitten hyppää puhumaan jostain muusta, sillä tavalla “vastaten” siihen. Tai alkaa yllättäen ja luovasti puhua jostain sanasta jossain toisessa merkityksessä. Toisaalta olen Eskolalle velkaa sen, että oma tutustumiseni aatehistoriaan tapahtui hänen kirjansa kautta.
Tuosta sinun tekstistäsi taas en saa mitään selvää. Tai siis, olet joko yksiselitteisesti väärässä tai käytät sanoja tavalla, joka osoittaa, että et tiedä niiden tarkoitusta siinä asiayhteydessä, mitä vastaan hyökkäät niillä. Joka tapauksessa äärimmäisen läpinäkymättömällä (opaque) tavalla. Jos yritit vastata jollekin tässä keskustelussa, niin et onnistunut ollenkaan.
Jollain tavalla kykenen kuitenkin käsittämään tuon halkomisdefenssinä. Eli siinä lytätään olemattomaksi kaikkien muiden ajattelu, ja sillä tavalla noustaan itse lyttääjänä oikean asian edustajaksi. Minulle tulee mieleen se sitaatti, jonka joku esitti kommunistien propagandasta, että sen ei ole tarkoitus opettaa eikä valaista, vaan nöyryyttää. Joissain osissa luterilaista teologiaa on tällainen absoluuttinen ihmisen nöyryyttämisen teema.
Yksi tapa päästä nöyryytykseltä pakoon tai väistää sen kohdistuminen itseensä on alkaa itse nöyryyttäjäksi. Vaikka se ei ole hyvää käytöstä, eikä se ole keskustelua ollenkaan, niin silti keskeisintä lienee, että onko se hyvää teologiaa?
Näiden lisäksi luterilaisessa kirkossa pysytään uskoen että kirkko on kirkko puutteista huolimatta. Ajatellaan elämään kuuluvan kaikenlaista vajautta jne.
Ei pitänyt, vaan hän näki Raamatun olevan avoimena kaikille, mutta hän myös näki ettei enemmistö ottaisi sen sanomaa vastaan. Hän näki, että ihmiset mieluummin pitäytyisivät oman viisautensa/filosofiansa mukaiseen käsitykseen uskon asioista kuin alistuisivat Jumalan sanan, ilmoituksen alaisuuteen. Näin ihmiset tekisivät, koska he ovat Raamatun terminologialla ilmaisten liha ja eivät sellaisena voi alistua Jumalan ilmoitukseen. Mutta jos joku uskoo Jumalan ilmoituksen hän samalla siirtyy lihan valtakunnasta hengen valtakuntaan ja arvioi kaikkea sen jälkeen, ei enää lihan mukaan, vaan Jumalan Hengen mukaan.
Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään hyödytä Joh. 6: 63.
What Christ intends to show here is this: “He who wants to believe in Me and grasp My message should bear this in mind. He must abandon his flesh and not judge or fathom My words with his reason.” My flesh includes all my members, my senses, my reason, and all my acquired skills. No matter how pre-eminent all these may be, still they are all external and part of reason, conceived and developed by the five senses, and therefore nothing but flesh, since they had their origin in flesh. - The word “flesh” embraces all the most powerful, the mightiest, the richest, and the wisest people in the world, young and old, those of high and those of low estate everyone of whom we can say that he was born of woman, that he is a woman’s offspring, be he prince or scholar. If he is called “child of father and mother,” he is included in the word "flesh, be he ever so smart, learned, or holy. If he has not been reborn through Baptism, you need not hesitate to call him “flesh.”
Such flesh, Christ says flatly, cannot come into the kingdom of God; nor can it apprehend God.Martin Luther, LW 23, p. 164.
Näin Luther osoittaa, että kaikki se mikä on tästä maailmasta on hylättävä, koska se on ainoastaan lihaa, olkoon kuinka oppinutta, viisasta ja olkoon missä asemassa tahansa, häikäisköön kuinka häikäisköön. Näin hän myös pyrki itse tekemään, erottamaan omat mielipiteensä tarkoin ilmoituksesta ja käski kuulijoitaan arvioimaan kaiken sen mitä hän sanoi Jumalan sanalla. Jos se ei pidä yhtä Jumalan sanan kanssa se on hylättävä. Aivan samoin kun apostoli Paavali sanoi Galatalaisille:
Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evenkeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistanneet, hän olkoon kirottu. Gal. 1: 8
Tässä on huomiotavaa, että Paavali kiroaa itsensäkin, jos hän julistaa jotain mikä on ristiriidassa evankeliumin kanssa. Hän ei siis nosta itseään jalustalle ja pyri häikäisemään millään itsekeksimällään tai kirkon opilla, joka on vastoin kirjoitettua Jumalan sanaa.
Kirkon ykseys ei voi rakentua minkään muun kuin Jumalan sanan varaan. Jos joku poikkeaa siitä vastustaen Jumalan sanan opetusta, hän ei siltä osin elä kirkon ykseydessä, vaan pirstoo sitä. Enkä nyt puhu mistään satunnaisesta tai tahattomasta erehtymisestä, vaan tahallisesta Jumalan sanaa vastaan asettumisesta.
Tämä on kyllä jotenkin huono juttu. En pidä missään tapauksessa kiellettynä omaa rukousta, ja omaa, henkilökohtaista spiritualiteettia, mutta perinteisen liturgian korvaaminen ei mielestäni onnistu millään spiritualiteetilla.
Valitettavasti on myös todettava että muut kirkkokunnat kuin katolinen ja ortodoksinen kirkko ovat mielestäni menettäneet jo paljon liturgisesta rukouksesta. Toivottavasti en tällä mielipiteelläni loukkaa ketään.
4 tykkäystä
Kuten ehkä tiedätkin, niin olen lukenut läpi Lutherin koko WA:n, lukuunottamatta joitain lyhyitä kirjeitä,
Siis jotain 120 nidettä tai sinne päin yhtä ainoaa miestä? Sen täytyy olla voimaannuttavaa. En piruile, vaan kirjojen lukijana ihailen tuollaista päämäärätietoista kestävyyttä.
Vai seuraako moista urakkaa sellainen tyhjyyden tunne, jollaista jotkut taiteilijat kuvailevat, kun ovat saaneet luomuksensa valmiiksi?
Mutta, hieman noin itse asiaan. Logos on myös filosofinen käsite, jonka lonkerot ulottuvat laajalle antiikin maailman ajatteluun ja jonka ajattelun piirissä oli valtavasti myös varhaisia kristittyjä. Esim. aiheesta kiinnostunut voisi tehdä kristinuskon kannalta mielenkiintoisia löytöjä perehtymällä vaikkapa Filon Aleksandrialaisen käsityksiin logoksesta.
Tämä ei vähennä termin johannekselaisen käytön arvoa piiruakaan, kutsummehan me ortodoksit häntä Johannes Teologiksi ja Filonin voi huoletta unohtaa, jos on laittanut hänet ja kaltaisensa omaan henkilökohtaiseen index librorum prohibitorumiinsa. Mutta varhaisten - ja myöhempienkin - kristittyjen usko informoi heidän oman aikansa henkisiä ja älyllisiä virtauksia, he käyttivät niistä omaksumiaan termejä oman uskonsa artikulointiin. Sanalla sanoen, monet heistä olivat filosofeja.
Kukaan ihminen ei voi saavuttaa ymmärrystä kristinuskosta hökäsen pöläystä oman ajattelunsa perustalta, sillä ihminen, me kaikki, olemme liha.
Oletko siis fideisti? Itse olen joskus ollut. Muistan, kun luin yhtä uskonnonfilosofian oppikirjaa (taisi olla Peterson et al.: Reason & Religious Belief, 1998) ja siellä oii lyhyt luku fideismistä. Mainitttiin J. G. Hamann ja Kierkegaard, mutta sitten kirjoittavat totesivat jotenkin siihen tapaan, että eipä aiheesta tämän enempää, koska heidän kirjansa käsittelee uskonnonfilosofiaa ja fideismi on sen aiheen kannalta hedelmätön umpikuja.
Lopuksi vielä yksi erittely: on yksi asia sanoa, että emme ymmärrä kristinuskosta oman ajattelumme perustalta hölkäsen pöläystä, ja sitten toista sanoa, että emme ymmärrä Jumalasta oman ajattelumme perustalta hölkäsen pöläystä.
.
Toki saa kritisoida millä tahansa argumentilla, kunhan perustelee. Tällä nominalismikäsitteseen perustuvalla analyysillä on vain se vika, että kovin moni luterilainen ei tunnista siitä itseään.
5 tykkäystä
Tämä on totta lähinnä siinä mielessä, että Jumala on ymmärryksemme yläpuolella. Mutta jos haluamme vaikkapa keskustella uskonasioista, niin miten me sen voisimme tehdä ilman aivojamme?
3 tykkäystä
Tämän minä kyllä ymmärrän oikein hyvin.
Nominalismi voi tietysti olla henkilön kompastuskivi hänen tietämättään, mutta nominalismin ongelmallisuuden pyörittely keskusteluissa sen suoraan nimeten on varmaan hyvin pienen joukon ongelma.
Suurin osa kristityistä ei ole filosofisesti tai teoreettisen teologisesti suuntautuneita henkilöitä.
Suurin osa kristityistä ei ole filosofisesti tai teoreettisen teologisesti suuntautuneita henkilöitä.
Suurimmalla osalla kristinuskon vakavasti ottavilla ei ole filosofiaan, teologiaan tai vastaaviin liittyviä teoreettisia opintoja saati oppiarvoja eikä kirjahyllyissään vaikkapa Lutherin koottuja.
Sen sijaan moniltakin tyypeiltä olen kuullut sellaista teologista konstanpylkkäröintiä, että olen heidän seurassaan hävennyt omien tärkeinä pitämieni oivallusten keskenkasvuisuutta ja/tai näköalattomuutta.
(Omasta puolestani olen eräänlainen väliinputoaja. Minulla oli aikoinaan akateeminen ura eräällä toisella alalla. Sen myötä sain välineitä ja rohkeutta lähestyä muitakin teoreettisluontoisia aihepiirejä, opetella toisten alojen jargonia ja jopa joskus menestyksellisesti esiintyä eri aiheista tietäväisempänä kuin mitä todellisuudessa olin ja olen.
Nyt netin aikaan se on vielä tullut paljon helpommaksi. Jo reilu parikymmentä vuotta sitten renessanssimies Osmo Pekonen kutsui ilmiötä internethumanismiksi. Olen tästä esimerkki
par excellence.)
1 tykkäys
No siten, että aivomme ovat sen jälkeen kun olemme syntyneet uudesti Jumalan sanasta uusiokäytössä. Ne eivät enää ole lihan, vaan hengen ohjauksessa. Annan taas Lutherille puheenvuoron, koska hän on joutunut tämän keskustelun jollain tavoin keskiöön:
Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa.
Tuo, mitä hän sanoo: »ja minä elän» kuulostaa persoonaa koskevalta; on kuin Paavali puhuisi omasta persoonastaan. Sen vuoksi hän heti oikoo asian sanomalla: »en enää minä», toisin sanoen: Minä en enää elä omassa persoonassani, vaan »Kristus elää minussa». Henkilö tosin elää, mutta ei itsessään eli tänä henkilönä. Mutta kuka on tuo »minä», josta hän sanoo: »en enää minä»? Tämä »minä» on se, jolla on laki ja jonka pitää tehdä tekoja ja joka on persoona sekin, mutta erotettu Kristuksesta. Paavali hylkää tämän »minän», koska »minä» Kristuksesta erotettuna persoonana kuuluu kuolemalle ja helvetille. Sen vuoksi hän sanoo: »en enää minä, vaan Kristus elää minussa». Hän on se minun »ilmentymäni», joka kaunistaa uskoni, niinkuin väri tahi valo kaunistaa seinän. Näin kouraantuntuvalla tavalla tämä seikka on esitettävä; jos näet asia hengellisellä tavalla esitettäisiin, me emme saattaisi käsittää, että Kristus on meissä ja jää meihin olemaan niin välittömästi ja likeisesti kuin valo tahi valkea väri seinään. Se Kristus, sanoo hän, joka näin on minussa ja minuun sidottuna ja pysyy minussa, on se, joka elää minussa sitä elämää, jota minä elän, jopa se elämä, jota minä näin elän, on juuri Kristus. Kristus ja minä olemme siis nyt tässä suhteessa yhtä.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen kohdan 2. 20 selitys.
“Minä en siis enää elä” sanoo Paavali ja sehän tarkoittaa tietenkin osaltaan myös sitä, että se joka ei enää elä, ei voi enää mitään. Siksi me, jotka olemme Kristuksessa, olemme kuolleet myös kaikelle inhimilliselle järkeilylle totuudesta Kristuksessa olevassa minässämme, jossa me olemme haudatut kasteen hautaan yhdessä Kristuksen kanssa.
Se ei vaadi paljonkaan kestävyyttä, sillä minulla on ollut sisälläni voima, joka on ajanut minua lukemaan nämä kirjat. Tuntuu vain hassulta, että minua on opettanut mies viiden sadan vuoden takaa menneisyydestä paremmin kuin yksikään nykyteologi. Niin, onhan se järjen vastaista!
2 tykkäystä
Ei se ole järjetöntä ollenkaan. Kirjojen siunaus on siinä, että voimme tavallaan keskustella vuosisatoja sitten eläneiden ihmisten kanssa aivan kuin he istuisivat tuossa vastapäätä. Toki tarvitaan tietoa siitä maailmasta, josta käsin henkilö meille puhuu, mutta kuinka usein tunnemme sen maailman, josta käsin esim. täällä joku foorumihenkilö - oma aikalaisemme - meille ajatuksistaan kertoo?
2 tykkäystä
Luther on ollut tässäkin asiassa siinä poikkeuksellinen, että minun on hyvin helppo samaistua häneen tässäkin mielessä, koska hän niin oivallisesti on kuvannut sen maailman, jossa hän eli. Ja hänen kohdallaan tulee muistaa, että hänen tarkoituksena oli kuvatessaan tuon aikaista maailmaa tuoda esille vain niitä näkökohtia siitä, jotka parhaiten palvelivat raamatullisen uskon asiaa.
Vaikka Lutheriin kohdistuva viha on edelleen paikoin väkevää, haluan sanoa Lutherin puolustukseksi sen, ettei hän ainakaan täysin perkeleestä ollut, sillä tulin hänen välityksellään aikoinaan ateismin keskeltä uskoon, ja sain myöhemminkin häneltä ja hengenheimolaisiltaan hengenravintoa.
3 tykkäystä
Se miksi Lutheriin kohdistetaan niin voimakkaasti vihaa johtuu hänen pitäytymisestään vanhurskauttamisopissa yksin usko periaatteeseen. Eihän mikään ole lihalle, joka tahtoo ansioitua Jumalan edessä teoillaan, itsevalituilla jumalanpalveluksillaan jne., niin vihattavaa kuin usko, joka asettautuu kaikkia ihmisessä luonnostaan olevaa, hänen tekojaan ja kykyjään, oppineisuuttaan, arvovaltaansa, asemaansa vastaan tehden ne tyhjäksi Jumalan edessä. Luther sanookin uskoa kaikkein vaikeimmaksi teoksi juuri sen tähden, että se on Jumalan teko meissä. Kun Jumala on saanut aikaan uskon meissä alkaa tappelu lihan ja hengen välillä, sillä nämä ovat toisiansa vastaan kuten Raamattu asian sanoo. Sitä mitä ihminen tahtoo, sitä ei Jumala tahdo ja päinvastoin. Ihminen tahtoo tekoilla, mutta Jumala ei salli sitä ja osoittaa sen ihmiselle johtamalla tämän kovan kurituksen kautta näkemään tekoilunsa mielettömyyden ja turvautumaan uskoon, siihen, että hänen Poikansa on jo tehnyt kaikki Jumalan vaatimat teot ihmisen puolesta.
Mutta valitettavasti vain aniharvat näkevät tämän kyllin selvästi tämän elämän aikana. Parhaiten sen näkee jos on esimerkiksi kuoleman sairas, makaa ikään kuin kuolinvuoteellaan. Siinä saa tuntea kuinka avuton ihminen on, kun hän ei enää voi millään tavoin vaikuttaa omiin, eikä läheistensä asioihin. Silloin uskova ihminen tietää, etten sanoisi jopa kokee ainoan turvansa olevan Jeesuksessa, kun itse ei enää mihinkään kykene ja pullistelu on vihdoin lopussa. Mutta voi niitä, jotka makaavat kuolinvuoteellan täynnä omia tekoja ja täynnä kuin topatut oravat itseään. Heidän kohtalonaan on iankaikkinen kadotus. Siitä Jumala jokaista tahtoo varjella ja siksi hän lähetti Poikansa maailmaan, että jokaisella joka häneen uskoo olisi iankaikkinen elämä, eikä hän joutuisi kadotetuksi. Ei ole lainkaan leikin asia miten ihminen suhtautuu Jumalan ilmoitukseen.
Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." Joh. 8: 24.
Tässä kohdassakaan ei puhuta mitään tekoilusta, vaan ainoastaan uskosta.
2 tykkäystä