Tämä on vähän hankala aihe sikäli, ettei siitä ole olemassa dogmatiikkaa, en ainakaan minä tiedä sellaista olevan. Siitä voidaan antaa Raamatun kanssa yhteensopivaa opastusta ja ohjeita, mutta mitään kiveenhakattua ei ehkä voida antaa asian jokaiseen nyanssiin. Ehkäpä, kuka tietää, Jumala tahtoo sen niin olevankin? Ainakin minua väsytti STLK:ssa tuon asian veivaaminen tämän kriisin aikana, kun toisaalta jokin käsitys saattoi tuntua liian väljältä ja toinen tiukan lakihenkiseltä ja siinä sitä pyörittiin ympyrää asiaa selvitellessä.
David S. Hasselbrook käsittelee kirjassaan Contraception and Christendom syntyvyyden säännöstelyä antiikin ja varhaiskirkon ajoista luterilaisuuden syntyyn ja 1900-luvun loppupuolelle. Kirja sisältää avioliiton tarkoitukselle myös lukuisia Raamatun perusteluja selityksineen. Kristilliset kirkot varhaiskirkosta alkaen suntautuivat syntyvyyden säännöstelyyn ja ehkäisyyn varsin kielteisesti aina 1900-luvulle asti. Noin 1930-luvulla suhtautuminen ehkäisyyn alkoi muuttua monissa kirkoissa sallivammaksi (Lambethin konferenssi 1930). Missouri-synodissa (LCMS) muutos alkoi 1940-luvulla ja voimistui varsinkin 1950-luvulla, jolloin Alfred M. Rehwinkel julkaisi kirjan: Planned Parenthood in Light of Christian Ethics. Kirjoittaja Hasselbrook edustaa tässä kirkkojen varhaisenpaa kantaa. Olen samaa mieltä nimerkki 9x:n kanssa, että kaikenkattavaa ja valmista tyhjentävää dogmatiikkaa syntyvyyden hallinnasta ei Raamatusta löytyne. Hasselbrook kirjoittaa kirjassaan:
”This book has been written with the purpose of revisiting an old topic, the history of which many Lutherans and other Christians today may have no or little awareness. The issues involved with this matter are worthy of our consideration since they concern children, how we walue them, and what our priorities as Christians should be. The ultimate source for understanding God’s will regarding marriage and children is the Bible, which abundantly testifies to children as being blessings and heirs of the Kingdom of God through Baptism. The overall theology of the Scriptures clearly reveals the use of contraception to be a sin, whereby the married Christian couple acts to prevent children from coming to Jesus by the waters of the font and entering the Kingdom of God. I am aware that the historic position of the church, which is advocated in these pages, and more importanly, which is supported by the Word of God, condemns many people. It also condemns the author of this book, who at the beginning of his marriage knew nothing of the issues involved. Ignorance, however, is not bliss when it comes to preventing children from coming to Christ and failing to live in the blessings God intends, and comfort alone comes from the forgiveness that Christ purchased with his life and death in our stead and that covers all sins. Although it may condemn, in the end that is not the main purpose of this book. Rather, I hope that the evaluation presented herein will foster a deeper appreciation of highly God values life. My greatest desire is that Lutheran and other Christian churches would become fully pro-life, not anly in standing against practices such as abortion and euthanasia that bring an end to life, but, equally important, also in once again God’s strong advocates for bringing forth life into existance.”
(David M. Hasselbrook: Contraception and Christendom, Concluding Thoughts, p. 90-91).
Mitä mieltä muuten @Luteri @Vuolukivi ja @Parta olette STLK:n uudesta Raamatun käännöksestä? Minusta se ei ollut oikein onnistunut. Mm. sana parannus oli korvattu sanalla mielenmuutos, joka on kyllä mielestäni huono valinta. Nimittäin mielenmuutoshan on inhimillinen termi, jolla ei tulla Jumalan yhteyteen vaan tuo sanahan tarkoittaa esim., että joku päättää ostaa moottoripyörän, mutta tekee mielenmuutoksen ja ostaakin auton. Sen sijaan sana parannus pitää sisällään ainakin Johann Gerhardin mukaan katumuksen ja uskon, jolloin se on välittömästi Kristuksen sovitustyöhön liittävä termi.
Myös luettua, etenkin julistettua vahurskautta korostetaan mielestäni väärin käännöksessä, mutta tähän palaan vasta jonkun ajan kuluttua kun jaksan paneutua asiaan paremmin.
Mutta nyt tässä vaiheessa, miten koette asian?
Tästä voi olla montaa mieltä. Olen kuullut sellaistakin selitystä, että mielenmuutos olisi jotenkin täsmällisemmin kyseisen kreikankielisen sanan alkuperäistä merkityssisältöä. Ja sellaista kritiikkiä, että parannus kuulostaisi ihmisten mielestä helposti jonkinlaiselta itsensä parantelemiselta. Gerhardin termiselitykset kun eivät ole välttämättä ihmisille kovin tuttuja nykypäivänä.
1 tykkäys
Kyllä. Parannus sanan laajemmassa mielessä sisältää katumuksen ja uskon. Olen tottunut parannus-sanaan enemmän kuin mielenmuutoksen.
Kirkkoraamattu 1933/38 on edelleen ihan hyvä.
Se on klassista ja tyylikästä suomenkieltä.
Siinä on käytetty tyylikeinona käännettyä sanajärjestystä, mikä on uusissa käännöksissä on jätetty pois ja kieli on arkipäiväistynyt.
Lisäksi olisi hyvä käyttää pronomineja, kuten varhaisemmissa käännöksessä eikä turhaan lyhentää tekstiä. Esim. “Minä sanoin” eikä pelkästään “sanoin”.
1933/38 käännöksessä on munaskuut ja STLK: n käännöksessä se on käännetty sanalla “munuaiset”.
Esim. Ps. 7:20: “… Sillä sinä, joka tutkit sydämet ja munaskuut” on STLK:n käännöksessä: “…Sillä sinä, joka tutkit sydämet ja munuaiset”. Luin jostakin, että joku alkukielen osaaja sanoi sanan merkitsevän munuaisia, mutta ehkä tässä kirjaimellinen käännös ei ole hyvä… No, pieni asia sinänsä. Mutta käännöksen klassisuutta ja juhlallisuutta kaipaan tyylikeinoineen.
Mutta hyvä, kun on näitä eri käännöksiä, niin voi vertailla.
1 tykkäys
Käsittääkseni valitsemalla sanan parannus sijaan sanan mielenmuutos ajaudutaan juuri siihen, mitä tuolla sanalla mielenmuutos pyritään välttämään, eli johdutaan käsittämään asia nimenomaan inhimilliseksi ihmislähtöiseksi toiminnoksi. Emmekä me useinkaan voi enää täsmälleen tietää millä suomenkielisellä sanalla tuo alkukielinen ilmaus tulisi kääntää. Mekaaninen sanakirjavastaavuus kun ei aina osu oikeaan, vaan on nähdäkseni yritettävä löytää Pyhän Hengen valistamalla ymmärryksellä kirjoittajan intentiota parhaiten esiin tuova ilmaus omalla kielellämme, että jokainen suomenkielellä Raamattua lukeva saa hyvän käsityksen siitä mitä tarkoitetaan. Luther sanoo osuvasti, että “pyhissä kirjoituksissa kieliopin tulee olla palvelija, ei tuomari” (LW 22, p. 299).
1 tykkäys
Tällainen väärinkäsitys itsellänikin on. Ja olen kuullut samaa muiltakin. Varsinkin kun kehotetaan “tehkää parannus”. Sen helposti tajuaa, että kyse on ihmisen itsensä aktiivisesta teosta, joka ihmisen tulee tehdä, jotta pääsisi pelastettujen joukkoon.
Mutta kuulunee toiseen ketjuun…
1 tykkäys
En ole paljon Särelän käännöstä lukenut, vaikka kyseisen opuksen omistankin. Itselleni vuoden 1992 käännös on tutuin, mutta.myös 1933/38:a tulee käytettyä.
Tästä Särelän käännöksen “mielenmuutos”-kohdasta kyllä olen tietoinen, ja itse pidän sitä onnistuneena. Tähän on perustelunani se, että se kuulostaa ymmärrettävämmältä ja käytännöllisemmältä. Ei minulle kukaan teini-ikäisenä selittänyt ainakaan kunnolla, että mitä “parannuksen tekeminen” on. Se on vain jokin uskonnollinen käsite. Minulle tuo “mielen muuttaminen” oli helpommin ymmärrettävä.
@luteri: En ala raamatunopettajaksi, mutta olen siinä käsityksessä että “munaskuut” todellakin on vanhaa suomea ja tarkoittaa munuaisia. Sanalla ei ole mitään tekemistä kiveksien tai munasarjojen kanssa, vaikka nykyään voisi niin kuvitella. Myös sanonta “olla munaskuitaan myöten vedessä/lumihangessa/pulassa/tms.” on siis vertauskuva että on jo rintakehäänsä myöten jossain. Ja mitä tulee vanhaan Raamattuun, niin hepreassa ajateltiin että ihmisen mieli ja ajatukset sijaitsivat munuaisissa (vrt. tunteet ovat sydämessä), jolloin Herra tutkii “sydämet ja munuaiset” eli tunteet ja ajatukset, ts. mikään ei jää häneltä piiloon. Munaskuut ovat siis vanhassa suomessa ihan oikea käännös, nykykielellä munuaiset. Käännös 1992 oikaisee kielikuvan ohi ja käyttää sanaa “ajatukset”.
Tässä tullaan juuri raamatunkääntämisen ongelmiin, josta @9x sanoikin. Joskus kiihkeämpinä aikoina olin sitä mieltä, että pitäisi pyrkiä sanatarkkaan käännökseen. Nyttemmin olen lievemmällä kannalla, ja totean että Raamatun kieli on niin monimuotoista ja värikästä ja oman aikansa kyllästämää, että sanatarkka käännös ilman selityksiä olisi paikoin aika vaikea pala. Ja kääntäminen kielestä toiseen on aina hankalaa, kun sanoille ei välttämättä ole tarkkaa käännöstä olemassakaan. Siksi olen ihan ok sen kanssa, että pyritään kääntämään asiaa eikä yksittäisiä sanoja. Tiedän kyllä että moni kristitty on eri mieltä kanssani, mutta en anna sen häiritä.
4 tykkäystä
Juuri näin! Minäkin luen sekaisin 92 ja 38 käännöstä, joista ensimmäinen on käyttöraamattunani sen tähden, että se ilmaisee asiat selkeämmin nykykielellä. Eikä minulla sinänsä ole mitään tuota sanaa “mielenmuutos” vastaan, mutta se epäonistuu kylläkin pyrkimyksessään kun sen taustalla on ilmeisenä taipumuksena välttää reformoituja vastaan uskon käsittäminen teoksi. Eihän nimittäin mikään mielenmuutos meitä pelasta, vaan yksin usko. On siis liitettävä sanaan “mielenmuutos” myöskin usko, kuten Gerhard liittää sanaan “parannus”, jotta ne tarkoittaisivat samaa asiaa. Onhan ihmisille saarnattava lakia ja evankeliumia ja silloin parannuksen vaatimus on nähdäkseni hyvä sijoittaa julistukseen.
Mutta sitten tuo toinen asia, josta puhuin. STLK: käännös kääntää Room. 3: 28 jakeen:
Room. 3:28: “Niin päätämme siis, että ihminen
julistetaan vanhurskaaksi uskon kautta, ilman lain tekoja.”
Ja kohdan Room. 4: 5 jakeen:
Room. 4:5: “mutta sille, joka ei tee työtä, vaan uskoo häneen, joka julistaa jumalattoman vanhurskaaksi, luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.”
Näissäkin kohdissa siis taustapyrkimyksenä välttää reformoitua tai ratkaisukristillistä tapaa välttää uskon käsittämistä teoksi.
Saman aikaisesti puhutaan kuitenkin hyvin painokkaasti yleisestä ja objektiivisesta vanhurskauttamisesta ja sanotaan maailman luetun näiden perusteella vanhurskaaksi ja hämmennetään soppaa oikein kunnolla, ettei kukaan helposti pääse käsittämään mikä on sovituksen ja vanhurskauttamisen ero. Raamattu ja Tunnustuskirjathan eivät tunne muuta kuin uskosta tapahtuvan vanhurskauttamisen. Jopa Franz Pieperkin sanoo objektiivisen vanhurskauttamisen olevan saman asian kuin sovituksen (SLEYn käännös 1995, s. 364) ja täsmälleen samoin koko laitoksessaan. Olenkin sitä mieltä, että olisi sekaannuksen välttämiseksi jätettävä käyttämättä termejä yleinen ja objektiivinen vanhurskauttaminen termin sovitus sijasta ja näin välttyisimme turhalta asioiden sekoittamiselta ja ihmisten saattamiselta hämmennyksiin, niin ettei kukaan kohta enää tiedä mitä vanhurskauttaminen on ja miten se tapahtuu. Onhan usko tunnustuksemme mukaan ainut tekijä, jonka kautta vanhurskauttaminen tapahtuu. Siksi esim. 38 käännös kääntää mainitut kohdat:
Room 3:28: “Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.”
Ja:
Room 4:5: “mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;”
Onhan näet usko Jumalan teko meissä ja siten se kuuluu vanhurskauttamiseen kuin nenä päähän.
Kävi nimittäin niin, että kun ystäväni oli ollut tekemisissä erään LHPK:n vaikutuspiirissä olleen kaverin kanssa samanlaisen julistetun vanhurskauttamisen koko maailmaa käsittäväksi asiaksi ja sanout tälle uskon olevan välttämätön vanhurskauttamiseen niin tämä LHPK: n kaveri oli tokaissut: “mitä, ook sää joku helluntailainen kun tuosta uskosta puhut”! Siis pyrittäessä välttämään ojaa ajaudutaan allikkoon.
No nämä nyt ovat enemmänkin tällaisia nyansseja, mutta vältyttäisiin monelta sekaannukselta kun termejä yksinkertaistettaisiin.
Jaak 3:10 samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.
1 tykkäys
Mitä tarkoitat viestilläsi?
Ja juuri tuosta syystä sellaista otusta kuin sanatarkka käännös ei ole olemassakaan. Lisäksi sitten se, mikä yhdellä kielellä kuulostaa luontevalta ja ymmärrettävältä, voi toisella olla käsittämätöntä kapulakieltä, vaikka vastaavat sanat löytyisikin. Ja tässä tapauksessa on yleensä parempi kääntää niin, että ajatus säilyy mutta sanat välttämättä eivät.
3 tykkäystä
Vaikka siteeraamani uskon apostoli Jaakobin kirjeen jae onkin ensisijaisesti tarkoitettu seurakunnan pastoreille ja opettajille, niin se sopinee myös sinulle ja minulle. Voisitko kirjoittaessasi varmistaa ensin, ettei katkeruutesi myrkytä enempää tunnustuksellisten luterilaisten välejä. Taaskin annoit ymmärtää, että LHPK:n vaikutuspiirissä saa väärää opetusta:
Tiedät kyllä hyvin, mitä LHPK:ssa opetetaan; että Jumala vanhurskauttaa syntisen, jumalattoman ihmisen yksin armosta, Kristuksen tähden, uskon kautta. Ei siis uskon tähden, niin kuin jotkut toiset opettavat, vaan uskon kautta. Vanhurskauttamisen peruste on Kristuksen ristinkuolema, jonka kaiken hyödyn Jumala lukee syntisen hyväksi, kun hän uskoo Kristukseen.
1 tykkäys
Sanoisin, että sinä olet se joka laitat liikaa tunnetta peliin. Olet ilmeisesti sitä mieltä, ettei LHPK: n piirissä voi esiintyä mitään sellaista, jota voitaisiin kritikoida, vaan kysymys on täydellisestä seurakunnasta vailla tahraa ja ryppyä. Käyt heti kuumana kuin hellakoukku kun vain LHPK: ta kritikoidaan jostakin. Olin itseasiassa tuossa edellisessä viestissäni mainitsemani ystävän kanssa kahvilla ABC:llä kun luin tuon edellisen viestisi huuli pyöreänä. Se mitä sanoin pitää paikkansa. Koeta hyväksyä se, ettei teidän keskuudessanne kaikki ole täydellistä ja pyrkiä vastaamaan itse asiaan, josta nyt on kysymys, Raamatun käännöksistä.
1 tykkäys
En ole tietääkseni sanonut, että kaikki on täydellistä LHPK:ssa? Minun puolestani saat vapaasti kritisoida, mutta toivoisin, että pysyisit totuudessa. Uskon kyllä sen, että ystäväsi on sanonut sinulle niin kuin on sanonut, mutta pakkoko on viitata heti LHPK:n opetukseen koska sillä ei ole tasan yhtään mitään tekemistä asian kanssa? Olisit voinut esittää asian ilman halventavaa sävyä, niin kuin kuuluisi.
Tämä keskusteluketju ei ole varsinaisesti keskinäistä kinaa, ei LHPK:n panettelua eikä raamatunkäännöksistä keskusteluakaan varten, vaan otsikon mukaan STLK:n opillista kiistaa koskeva. Toisella foorumilla Facebookissa olemme myös keskustelleet STLK:n hajoamisesta (linkkasin sinne tämän ketjun, kun tänne alkoi tulla ‘sisäpiiristä’ tarkempaa tietoa).
Olen kovasti koettanut pohtia tätä STLK tapausta omassa pienessä mielessäni. Onhan se surullista. Yksi veli (ei-LHPK-lainen, ja vieläpä jostain syystä jota en tiedä, kriittinen LHPK:lle) kirjoitti näin:
"Ihan ensimmäinen ongelma on minusta kirkollinen yhteys. Se, että kaikki suomalaiset oikeasti tunnustuskirjoihin sitoutuvat kirkkokunnat eivät löydä täyttä kirkollista yhteyttä, turhentaa tunnustukseen sitoutumisen sikäli että kaikki näkevät, kuinka se on toissijaista. Ymmärrän, että on monia hyviä käytännön syitä olla yhdistymättä, mutta se on epäraamatullista. Niin kauan kun ehtoollisyhteys on kirkollisen yhteyden päämäärä, niin kauan ei voida puhua pelkästä näkymättömästä kirkosta, jossa on jo yhteys. "
Tämä jäi kovasti mietityttämään. Kyllähän tässä on monella peiliin katsomista ja aihetta parannuksen tekoon.
Ei se ainakaan edistä yhteyden saavuttamista, että eri foorumeilla ja muissa yhteyksissä jatkuvasti mollataan tunnustukseen sitoutuvia, mutta jotain syystä ‘kilpailevia’ luterilaisia kirkollisia rakenteita, niiden opettajia ja muita veljiä ja sisaria. Meidän kaikkien pitäisi ymmärtää, että pahan puhuminen ja ilkeämieliset vihjailut ovat syntiä!
2 tykkäystä
Käytännön totuus vain on, että me luterilaiset emme hetikään kaikki tiedä mitä luterilaisuus on. Yksi poppoo sanoo, että he edustavat sitä puhtaimmillaan ja toinen ettei pidä paikkasnsa, vaan me edustamme luterilaisuutta jne. Yhteys ei millään ole mahdollinen niin kauan kuin näin on! Siksi meidän tulisikin kyetä edes hiukka kurkkaamaan omasta poterostamme sen ulkopuolelle pyrkien edes vähän keskustelemaan toistemme kanssa. Tämä ei ole mahdollista ellemme siedä tippaakaan kritiikkiä.
1 tykkäys
Olen täysin samaa mieltä. Onhan näitä luterilaisuuksia tullut nähtyä matkan varrella. Kaikki ovat olleet omasta mielestään muita oikeammassa. Mutta asiaa ei edistä se, että me arvostelemme toistemme ‘puljuja’ julkisesti. Useinhan riitojen juurisyynä ei ole ollut oppi tai opetus, vaan ihmisten väliset inhimilliset kemiat ja syntiinlankeemuksen seuraukset. Niin kuin tässä STLK-kiistassakin näyttää käyneen. Yhteyttä veljien välille ei synny kuin suuntaamalla katse tiukemmin Kristukseen eli Sanaan ja katsomalla sen valossa ihan ympärillemme, kuinka Jumala hallitsee luomakuntaansa - meitä ihmisiä ja jokaista kvarkkiakin tässä kosmoksessa.
Meidän pitäisi enemmän keskustella siitä, joka on tärkeintä, eikä tarpoa lillukanvarsissa. Herramme Kristus Henkensä kautta luo rakkauden siteen keskenään vinoilevien veljien keskelle - parhaaksi näkemällään tavalla ja silloin kuin haluaa.
Kaikkea hyvää sinulle @9x! Jätän tällä kertaa kommentoinnin tähän.
1 tykkäys
Suomessa on/oli ennen LHPK:ta suunnilleen kolme millään muotoa mainitsemisen arvoista tunnustuksellista luterilaista kirkkokuntaa. STLK, Seurakuntaliitto ja joku kolmas, jonka nimeä en nyt muista ja joka on ilmeisesti nyttemmin hiipunut täysin olemattomiin. Näistä eritoten STLK profiloitui erityisen oikeaoppisena ja löysi “harhoja” kaikkien muiden opillisista näkemyksistä.
Tänä päivänä STLK:kin näyttää hiipuvan kuin nuotio sateella kun taas Seurakuntaliitto ja LHPK näyttävät sekä vahvistuvan että myös ainakin jollain tasolla löytävän toisensa. En yhtään tiedä missä vaiheessa Seurakuntaliiton ja LHPK:n opilliset tunnustelut ovat menossa - jos ylipäätään missään - mutta sen tiedän, että yksilötasolla henkilöitä “surffailee” molempiin suuntiin, eikä asiasta tehdä mitään numeroa.
1 tykkäys
Mielestäni siitä, että pahan puhuminen on syntiä, ei voi johtaa sellaista johtopäätöstä, että kirkkokuntien julkista opetusta ei saisi kritisoida. Ei sillä, että itse jaksaisin muodostaa minkäänlaista kantaa näihin loputtomiin vanhurskauttamisopin nyansseihin.
1 tykkäys
Kysymyshän onkin siitä, ketkä ovat näitä tunnustukseen sitoutuvia. Tämä ei mene niin, että joku porukka sanoo sitoutuvansa tunnustukseen ja muiden on heti paikalla myönnyttävä tähän kritiikittömästi pelkästään tämän sanomisen perusteella. Siksi kritiikki voidaan ulottaa ja niin pitääkin tehdä myös julkisesti “puljuja arvostelemalla”, kuten @Anskutin totesikin. Tämä voidaan tehdä vain siitä lähtökohdasta käsin, että pohditaan mitä luterilaisuus on ja miten sitä voidaan käytännössä elää todeksi. Kaikkea hyvää sinullekin @PekkaV !
1 tykkäys