STLK on ihan hirvittävän tiukka opillisista asioista, sanoisin että suorastaan profiloituu siihen ehdottomuuteensa. Muistan takavuosina Bergmanin ollessa vielä johtajana, vissiin Luterilaisen artikkelin jossa otsikkona oli “Oppikysymykset tärkeitä sielujen autuuden tähden”. Muistan jo tuolloin miettineeni, että miksi tätä oikeaoppisuutta korostetaan niin hirveän paljon ja siitä pidetään kynsillä ja hampailla kiinni, ja miten voidaan nähdä hyvänä asiana että se oikeaoppisuuden vaatimus estää kaiken yhteyden muihin kristittyihin? STLK on todella eristäytynyt porukka, josta on hankala edes tietää mitään. Seurakunnat eivät kasva, kun ihmiset eivät edes tiedä koko lafkan olemassaolosta…tosin nykyään olen sitä mieltä että hyvä niin. Kuihtukoon pois minun puolestani, niin surullinen ja pettynyt olen viime aikojen käsittämättömän epäinhimilliseen ja rakkaudettomaan toimintaan, plus kyvyttömyyteen katsoa peiliin.
Takavuosina STLK:ssa käytiin erään ruotsalaisen seurakunnan kanssa neuvotteluja ehtoollisyhteydestä. Homma kariutui siihen, kun STLK:lla ei ollut tarkennettua käsitystä siitä, mitä ylijääneille öyläteille pitäisi tehdä ehtoollisen päätyttyä. STLK:ssa homma oli kuitattu sillä, että pastori vain syö ne loput. Ruotsalaispastorille tämä ei riittänyt, eli STLK:n tapa oli liian leväperäistä heille. Muistan miten järkytyin ja menin toivottomaksi tästä tapauksesta ja murjotin, että tällaiset täysin merkityksettömät lillukanvarret estävät kristittyjen yhteyden toisiin kristittyihin. Yksikään pastori ei olisi kyennyt minulle perustelemaan, miksi moinen pelleily olisi Kristuksen mielen mukaista toimintaa.
Nämä onnettomat pikkukirkot kompastuvat omiin täydellisyydentavoitteluihinsa ja itse itselleen asettamiin raskaisiin vaatimuksiinsa.