Mitenkä Sleyllä Seurakuntaliitolla voi olla ehtoollisyhteys, kun Sley ei ole kirkko, vaan lähetysjärjestö?
Ei siitä välttämättä mitään virallista paperia olekaan, mutta Seurakuntaliiton papit jakavat ehtoollisen Sleyn messuyhteisöissä kävijöille, ja seurakuntaliittolaiset käyvät Sleyn toiminnassa jos omalla paikkakunnalla ei ole oman kirkkokunnan toimintaa. Seurakuntaliittolaisilla ei ole tässä asiassa samalla tavalla pipo kireällä kuin STLK:lla, eikä Sleyllä näissä tapauksissa katsota sitä, että ei ole evlut kirkon jäsenyyttä. Kuitenkin uskovista ihmisistä ja luterilaisuutta tunnustavista kyse puolin ja toisin.
Todellakin on kiinnostava seikka. Olen kerran tavannut yhden kotitausta-STLK-laisen, jonka uskonnäkemykset ja suhtautuminen oman kirkkokunnan ulkopuolisiin uskoviin eivät vaikuttaneet ollenkaan yhtä mustavalkoisilta kuin STLK:n virallinen kanta. Niinhän sitä sanotaan, että käännynnäiset ovat aina ehdottomimpia.
3 tykkäystä
Tämä on joidenkin johtajien omaa agendaa, on hyvässä uskossa toimittu. Ei yllätä.
Miten he määrittelevät Sleyn messuyhteisöissä kävijät? Useinko pitää olla käynyt ja mistä he sen tietävät?
Käsittääkseni monet paikallisseurakunta-aktiivit käyvät satunnaisesti Sleyn puitteissa järjestetyissä messuissa. Avaako se portin myös Seurakuntaliiton messuissa ehtoolliselle?
Suomen ev. Kirkolla ei ehtoollisyhteyttä seurakunta liiton kanssa. Pappi tai järjestö ajaa itsensä kummalliseen tilaan. Täysin vastuutonta hurmahenkisyyttä. Jos vaikka piispa Matti Repo kävisi aina silloin tällöin seurakuntaliiton ehtollisella ja sitten salaisesti kannustaisi liikkumaan toiseenkin suuntaan. Lisäksi piispa avustasi yhdessä uusissa seurakuntaliiton pappisvihkimyksissä, yhdessä Sleyn kotimaan työn johtajan kanssa. Perusteena kummatkin on luterilaisia.
Pätiälän lunastusoppi ei ainakaan ollut tunnuskirjojen mukainen, eli kysymys on luterilaisuudesta erkaantuneet kirkkokunnasta joka käyttää lutherin nimeä vaikka ei sitoudu tunnustuksen. Tämä on ilmeisesti tunnustuksellista luterilaisuutta.
Seurakuntaliitto on luopunut Pätiälän erikoisopista, jonka mukaan Kristuksen aktiivista kuuliaisuuttaa ei lueta uskovien hyväksi. Seurakuntaliitto teki tämän julkisesti muistaakseni vuonna 2017. Tai siis, ehkä Pätiälää on tulkittu väärin. Katso seuraava:
1 tykkäys
Montako kymmentä vuotta tuohon meni?
Kuten 9x edellä todistaa ei Seurakuntaliitto enää tunnusta Pätiälän lunastusoppia ja sitoutuu samalla tavoin tunnustuskirjoihin kuin muutkin tunnustusluterilaiset yhteisöt.
Mitä ehtoollisyhteyteen tulee, on Seurakuntaliitolla varsin pitkä perinne siinä, että he ennen ehtoollista kertovat mitä siitä opettavat ja sen jälkeen osallistuminen jää ehtoollisvieraan vastuulle (ellei sitten ole selkeästi tiedossa, että hän esimerkiksi edustaa toista uskontoa). Käsittääkseni tämä juontaa osin siihen, kun aikoinaan evankelisista suvuista osa lähti Seurakuntaliittoon, osa taas ei, mutta saattoi silti käydä tilaisuuksissa. Lähinnä evankelisia nämä ovat aina olleet.
1 tykkäys
Kaikki sopiminen ja yhteyden löytäminen on tärkeää, liian kauan noissa kiistoissa yleensä kestää. Ja kuten Mika sanoi protestanttisuudessa pirstaloituminen on tyypillistä, sopu on siis odotettu vieras.
Ehtoollisyhteys Sleyn kanssa ja vastavuoroisuus on 2 levelin kysymys. Homma menee ihan eri tasolle, sitä aluksi ihmeteltiin. Luulen että tämä on Sleyn kotimaan johtajan henk. koht. politiikkaa, ns. välistä veto, jota sitten on markkinoitu pienellä pieteetillä. Tämä on teologinen kysymys suuressa määrin.
Sleyn ja Seurakuntaliiton jonkinasteinen yhteistyö on varsin vanha ilmiö, vuosina 1974-1975 yksi Sleyn Kenian-läheteistä oli Seurakuntaliiton jäsen. Siitä pitäen he ovat yleensä tukeneet lähetystyötämme.
Loppujen lopuksi tuon Pätiälän erityisopin sopimisessa ei mennyt vuosikymmeniä, sillä asiaa ei tietääkseni ole aktiivisesti käsitelty ennen nuoremman teologipolven esiintuloa. Aiemmin, siinä 1980 - 1990 -lukujen taitteen hujakoilla, jos oikein muistan, he torjukvat STLK:n ehdottamat oppineuvottelut, mutta lopulta halu suunnantarkistukseen nousi Seurakuntaliiton sisältä. Asiaan vaikuttaa kai sekin, että 1980-luvulla Seurakuntaliitosta lohkesi Luterilainen Sanan yhdyskunta, joka on käsittääkseni linjaltaan selkeästi pätiäläläinen. Alkuun jaon myrskyissä oppikäsitysten kriittinen tarkastelu on voinut tuntua liian riskialttiilta, mutta myöhemmin se on varmaan pikemmin mahdollistanut sen.
Entisen Sleyn kotimaantyönjohtajan toimiessa ammoin Marttilan kirkkoherrana oli siellä kerran vuodessa, olikohan pitkäperjantaina, ev.lut. seurakunnan ja Seurakuntaliiton seurakunnan yhteinen jumalanpalvelus. Tapa eli hetken aikaa Marttilassa myös hänen siirryttyään muihin tehtäviin.
Pieniä firmoja kummatkin. Mutta kuten sanottu suuri määrä ei takaa mitään. Saa nähdä yhdistyvätkö joskus, tai liittyvätkö LHPK:n kanssa samaan rintamaan.
Kuitenkin varsin lyhyt aika. Vanhemmissa kirkoissa sovun löytäminen vaatii satoja vuosia.
LHPK:n kanssahan Seurakuntaliitto käy neuvotteluja kirkollisesta yhteydestä, vaikka historiallisesti Seurakuntaliitto ei ole harrastanut muodollisia sopimuksia. Käsittääkseni neuvottelut koskevat kuitenkin yhteyttä, ei yhdistymistä.
Ja pientä on juu, ja en tiedä, kuinka moni Sleyssä tuntee Seurakuntaliittoa. Heidän seurakuntansa ovat nykyään Helsingissä, Tampereella, Karstulassa, Marttilassa ja Vetelissä, joista ainakin kolmen jälkimmäisen tienoilla oletan heidät tunnettavan hyvinkin. Ainakin Marttilassa osa Seurakuntaliiton väestä on käynyt Sleyn tilaisuuksissa ja toisinpäin.
Nythän julkaistiin uusintapainoksena Heino Pätiälän ja P.J.I. Kurvisen (Pietari Kurvisen poika, Karkun evankelisen opiston ammoinen rehtori) kirja Raamatullinen uskonoppi vuodelta 1920, tosin siitä on karsittu pois Pätiälän erikoisoppi ja kiliasmi. Kirjan julkaisivat yhdessä Seurakuntaliitto, Concordia ry sekä Loimaan evankelinen kansanopisto, ja Sleyn grand old man Reijo Arkkilakin näyttää olleen projektissa mukana: https://seurakuntaliitto.fi/seurakuntaliiton-julkaisut/116-kirjauutuus-100-vuoden-takaa Eli monenlaista yhteistyökuviota löytyy Suomen Siionista.
1 tykkäys
Tästäkin asiasta on käyty pitkä vääntö. Toiset kannattavat ns. suljettua ehtollista, jolloin sille voi osallistua ehdottomasti vain samaan seurakuntaan kuuluvat. Toisaalta taas nämäkin, jotka tätä kannattavat myöntävät, ettei uskovalta saa evätä ehtoollista, mm. Francis Pieper. Itsekin olen sitä mieltä ettei tässä asiassa pidä juuttua pykäläviidakkoon, vaan tuo menetelmä jossa kerrotaan ennen ehtoolliselle osallistumista, ettei sinne tule osallistua katumattomana ja jätetään asia ehtoollisvieraan itsensä harkintaan on ihan hyvä. Ainakin Raamatulla on nähdäkseni mahdoton perustella sellaista käytäntöä, jossa uskovalta evättäisiin ehtoollinen.
Tässä tuli ottaa huomioon, että on kysymys kahdesta eri kirkkokunnasta joilla ei ole ehtoollisyhteyttä. Sleyn pastorit eivät voi sopia ehtoollisyhteyttä itsekseen, ohi kirkon jonka pappeja he ovat, siihen heillä ei ole mandaattia. Siksi on syytä kysyä ollaanko tässä poikettu julkisesti, julistamalla ja levittämällä sellaista käytäntöä josta kirkko ei ole sopinut.
Kysymys onkin siitä kenellä on mandaatti? Perustuuko mandaatti toimittaa ehtoollista johonkin byrokraattiseen pykäläviidakkoon, vaiko Jeesuksen sanoihin “tehkää tämä”?
1 tykkäys
Evankelisessa liikkeessä on henkilöitä jotka ottavat oikeuden omiin käsiin. Teologiassa sitä kutsutaan lain ja järjestyksen hylkäämiseksi, lain hylkääminen johtaa anarkiaan. Pykäläviidakko viittaa ilmeisesti johonkin alkukantaiseen kehittymättömään ja uskoa rajoittavaan toimintaan joka on särjettävä, sillä se estää Jumalan tahdon tapahtumista. Näin nähtynä järjestyksestä ja sopimuksista poikkeaminen on suuri hyve.
Sinulla näyttäisi olevan SLEY oikein erityisesti kiukun kohteena?
3 tykkäystä
Ilmeisesti tässä on kuitenkin puhetta Sleystä, silloin siitä puhumme, jos puhuisime vaikka herättäjäyhdistyksestä ei asia miksikään muuttuisi. Ei tässä ole kysymys mistään kiukun kohteesta vaan asiasta. Toivon, että keskityt asiaan, et leimaamiseen.