Saako tehdä pikakysymyksen historiasta: Miksi korostetaan että esim. STLK syntyi 1923 uskonnonvapauslain jälkeen, kun se kuitenkin on selvästi protestanttinen? Eriuskolaislaki 1889 kuitenkin säätää “kristityistä uskontokunnista Suomenmaassa, jotka ovat muuta protestanttista uskonoppia kuin evankelis-lutherilaista”. Vai oliko ideana, että ei saanut olla luterilainen jotta sai perustaa eriuskolaisseurakunnan?
Aika mauton heitto tähän väliin. Kyse on kuitenkin monen kristityn kodista. Lahkosta en puhuisi, koska pitäytyy uskollisesti Raamatun sanassa.
2 tykkäystä
Ihan aiheen ja STLK:n tilanteen ohi: tuohan ei voi olla mikään kriteeri, sillä kaikki tuhannet ja tuhannet protestanttiset lahkot ja lohkot kokevat pitäytyvänsä uskollisesti Raamatun sanassa.
Niin se vain on, että -kuten muuten STI:n silloinen johtaja Ville Auvinenkin totesi- Raamattua ei voi lukea ilman teologiaa(ja Auvinen lisäsi, että hän lukee sitä luterilaisen teologian läpi).
Sola Scriptura on kaikkien harhaoppien ja sekaannusten äiti.
1 tykkäys
On tosiaan olemassa ennakkotapaus siitä, ettei eriuskolaislain aikana sallittu perustaa uskonnollista yhdyskuntaa, jonka oppitunnustus oli luterilainen. Perustelu hylkäykselle oli juuri se, ettei kyseisen yhteisön oppiperusta olisi poikennut evankelis-luterilaisen kirkon oppiperustasta: https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/11/luterilaisen-vapaakirkollisuuden.html?m=1 1920-luvulla uskonnonvapauslaki poisti tällaiset(kin) rajoitteet, tosin 1930-luvulla kirkolliskokous pyysi eduskunnalta, että jo muodostuneiltakin luterilaisilta vapaakirkoilta olisi poistettu olemassaolon oikeus sillä perusteella, että maahan riittää yksi luterilainen kirkko: https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/2020/05/kun-kirkolliskokous-uhkasi.html?m=1
2 tykkäystä
No ehkäpä kommenttiani kannattaa lukea luterilaisen heittona luterilaiselle, jotka käyvät keskustelua tunnustuksellinen luterilaisen kirkon tilasta. Ortodoksin näkökulmasta olemme varmaan kaikki muut kristityt jonkin sortin lahkolaisia (pl. Room. kat.).
En muutenkaan innostu lahkoleimojen jakamisesta muille kristityille. Olisipa karmeaa paljastua itse sellaiseksi Kristuksen saapuessa. Toki olen saanut kuulla aivan riittävästi olevani lahkolainen nykyisessä kirkossani, joten eipä sitten tule yllätyksenä, jos näin on.
Ajatteletko Noviisi, niin, että kaikki luterilaiset eri kirkkokunnat, yhdistykset jne ovat syntyneet ihan huvikseen. On nyt päätetty vain perustaa uusi luterilainen kirkko ja tämä on ihan normaalia luterilaisuudessa, sen kummempaa teologista taka-ajatusta.
En. Ne ovat syntyneet jonkin historiallisen kehityksen seurauksena. Kaikki myös omalla tavallaan aikansa lapsia.
1 tykkäys
Juuri näin. STLK synnyn taustalla on teologiset syyt. Nyt jos taustalla on teologiset syyt, eikö niitä saa arvioida, leimautumatta. Pidätkö kaikkia luterilaisia jakautuneita kirkkokuntia oikeina, välttämättöminä ja hyvänä ratkaisuna. Vain missä menee raja, mikä on se rajapinta, jolloin uusi luterilainen syntynyt srk on skismaattinen. Voiko mielestäsi näin edes ajatella, koska esim STLK sitoutuu Raamattuun.
On varmaan hyvä olla täsmällinen koska kaikki termit mitä jostain kristillisestä suunnasta käytetään koskettavat niitä yksilöitä jotka ovat jäseninä seurakunnissa. Samanlaisia kristittyjä he pitkälti kaikki ovat, mitä tulee heidän uskoonsa, rukouksiinsa, elämänsä taisteluihin, perheisiinsä jne. Käytännössä eri kirkkojen jäsenillä on paljon yhteistä kun mennään etäämmälle. Eri uskontojen ja uskonnottoman elämäntavan kannalta katsoen meitä leimaa raskauttavasti turvautuminen siihen Jumalaan joka on ilmoittanut itsensä tavalla josta pyhä Raamattu kertoo.
Lahko-sanalla on paha kaiku vaikka se olisi teknisesti oikea. On erottu isommasta ja perustettu pienempi.
Luterilaiset tunnustuskirjat ja Raamattu ohjeena on kuitenkin toisenlainen perusta kuin esim jonkun karismaattisen johtajan ilmestysten ja hänen ehkä sokean seuraamisensa varassa eläminen. Lahko tuo myös mieleen muusta maailmasta eristämisen ja tästä seuraavat vaikeat ongelmat perheiden ja parisuhteiden kannalta. On olemassa tervettä ja epätervettä uskonnollisuutta. Usein nämä asiat paljastuvat jäsenille pikkuhiljaa ja lopullisesti vasta ahtaasta lahkosta irrottautumisen kautta. Manipulointi on taitavien puhujien ja luontaisten auktoriteettien tavallinen keino joka voi sokaista älykkäät ihmiset yllättävällä tavalla.
On mielenkintoista mutta tosiaan kirkkohistorian oikkuja ettei suomalainen tunnustuksellinen ja kansankirkon sekaoppisuuden takia syntynyt puhtaan opillisuuden tavoittelun luterilainen kirkko kasvanut siten kuin joissakin muissa maissa tapahtui. Aikanaan kirkkomme sisällä oli kuitenkin kai huomattava määrä tyytymättömyyttä siihen että kirkossa sai opettaa tunnustuksen vastaisesti. Mutta pieneksi jäivät lähtijöiden uudet kirkot.
Lähetyshiippakunnan ja STLK:n välillä lienee jotain pyrkimystä yhteen? Erojakin varmasti on, viran suhteen yms.
Seurakuntaliitto lienee edelleen lähempänä SLEY:n linjaa - niinkö, @Stieleiche se menee?
Ei ole kanttia tuomita kenenkään jäsenyyttä pienissä kirkoissa. Joku pohjavire kuitenkin tuntuu olevan toinen, kun ihminen liittyy suurempaan tai pysyy suuremmassa. Usein sitä perustellaan sillä että uskon elämä ja seurakuntaelämä ei keskity liiaksi sen pilkuntarkan opin varjeluun. Ei ole hyvä että kirkon papit saavat liian vapaasti puhua omiaan. Kirkon sisällä oikeaa evankeliumin oppia saa kuitenkin saarnata. Kaste ja ehtoollinen ovat oikeat. Vielä. Vajavaista ja raadollista on sitäpaitsi kaikki seurakuntaelämä. Usein tuntuu ihmisiä erottavan muu inhimillinen kuten vallanhalu. Aina ei sekaoppisuutta siihen tarvita.
4 tykkäystä
Niin , Suomen luterilaiset vapaakirkot ovat jääneet pieniksi (ellei LHPK:ta lasketa, ennen sitä jäsenmäärät on laskettu sadoissa, nyt tuhansissa) jos verrataan Saksaan ja Norjaan, tosin Saksa on sen verran isompi maa, että vertailu on hankalaa. Näissä tosin ensimmäiset lut. vapaakirkot syntyivät jo 1800-luvulla, meillä 1920-luvulla (vaikka, kuten yhdessä linkittämistäni teksteistä ilmenee, yritystä Suomessakin oli jo 1890-luvulla). Tosin Tanskassa ensimmäinen syntyi myös 1800-luvulla, mutta siellä Tanskan kirkon sisäiset vaaliseurakunnat ovat heikentäneet painetta siihen suuntaan. Ruotsissa taas 1800-luvun epäonnistuneen kokeilun jälkeen, jonka epäonnistumiseen vaikutti niin lainsäädäntö kuin baptismin soluttautuminen syntyneisiin seurakuntiin, luterilaisia vapaakirkkoja on syntynyt varsinaisesti vasta 1960-luvulta lähtien ja ne ovat jääneet pieniksi, suurimmassa satoja jäseniä, ellei Misdionsprovinsenia lasketa. Hedberg muuten tuki ensin tuota 1800-luvun liikettä Ruotsissa.
Suomen ja 1920-luvun osalta keskeisiä tekijöitä taisivat olla vapaakirkkoidean melko myöhäinen synty ja hyvin ripeä siirtyminen ideasta toimintaan, SLEYn johdon kielteinen kanta sekä ristiriidat, jotka jäivät nopean alun vuoksi selvittämättä ja purkautuivat sitten syntyneissä seurakunnissa niin, että syntyi STLK ja Seurakuntaliitto.
En ole kuullut mistään LHPK:n ja STLK:n lähentymisaikeista, enkä pidä sitä mitenkään realistisena varsinkaan nyt tapahtuneen konfliktin ja pastorikadon vuoksi. STLK ja Seurakuntaliitto sen sijaan hautasivat vanhan sovitusopillisen sotakirveensä LHPKn Koinonia-keskuksessa muutama vuosi sitten. Näiden välille jäi edelleen ristiriita ainakin kirkollisen yhteyden edellytysten suhteen.
Seurakuntaliitolla on hyvät välit Sleyhyn, mutta niin myös LHPKhon, jonka kanssa se käy neuvotteluja kirkollisesta yhteydestä ja kokoontuu Helsingissä LHPK:n Koinonia-keskuksessa. Seurakuntaliiton matalakirkollisen tradition vuoksi ei liene todennäköistä, että ne yhdistyisivät, mutta ehtoollis- ja saarnatuoliyhteys saavutettaneen, ensimmäinen on käsittääkseni todellisuutta jo nyt. Seurakuntaliiton papisto ja teologikaarti, niin pieni kuin se onkin, poikkeaa STLKn nykyisistä ja lähteneistä siinä, että Seurakuntaliitossa kaikki paria eläkeläistä lukuun ottamatta ovat olleet Seurakuntaliitossa syntyneitä, STLKn sekä nykyiset että lähteneet ovat kaikki olleet käännynnäisiä. Kiinnostava seikka sekin.
4 tykkäystä
STLK on kieltämättä vähän liian tiukka, eikä se voi solmia kirkollista yhteyttä juuri kenenkään kanssa. Esimerkkinä käyköön vaikkapa suhteiden katkaisu Missouri-synodiin vain sen takia, että Missouri-synodi solmi kirkollisen yhteyden Inkerin kirkon kanssa ja myös se, ettei STLK voi solmia kirkollista yhteyttää Seurakuntaliiton kanssa, kun Seurakuntaliitolla on ehtoollisyhteys SLEY: n kanssa.
6 tykkäystä
Ulkopuolisesta tämä muuten kuulostaa pahalta. Vaikka Antti ei olisi Davidin kaveri, on hyvä jos edes Antti on kaveri Bertan kanssa, Bertta Cecilian ja hän Davidin. STLK näyttäisi eristäytyvän.
3 tykkäystä
Joo, käsittämättömältä tuntuu. Ketjutus meni kai niin, että STLK katkaisi kirkollisen yhteyden LCMS:n kanssa, koska LCMS meni heidän järkytyksekseen solmimaan kirkollisen yhteyden Inkerin kirkon kanssa, joka sattuu kuulumaan sekä tunnustusluterilaisten ILC:hen että Luterilaiseen Maailmanliittoon, jossa on mukana hyvinkin liberaaleja kirkkoja.
Tämä väitöskirja liittyy Missourin ja Inkerin kirkon yhteistyöhön: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/154532