Älä huoli, kyllä sinun hedelmäsi tällä foorumilla jo tunnetaan.
Kerro nyt niistä negatiivisista kokemuksistasi. Entä mitä hedelmää niistä tuli? Sekö että käyttäydyt noin? Oletko paremminkin yrittänyt tutustua kristinuskoon, seurakuntiin ja niiden opetuksiin ja ihmisiin?
Jumala ei määrää ketään ennalta kadotukseen, hän vain tietää ennalta, miten käy. Ihmisellä on vapaa tahto. Jumala ei pakota ketään pelastumaan, jos he valitsevat toisin. Ehkäpä tämä ei poikkea kovin paljon siitä, mitä sinä tarkoitit.
Kiitos paljon. M.O.T.
Siis miten? Ei-uskomallako?
Viimeksi toimin pari vuotta eräässä yhdistyksessä, joka oli yhteiskristillinen ja toimitti apua (esim vaatteita) tarvitseville. Tutustuin siellä moniin ihmisiin. Mukaan tuohon ajauduin erään ystävän kautta ja olin kyllä tervetullut auttamaan vaikka en ollut uskova.
Rähjäämällä ja provoilemalla. Jos et usko niin et usko ja sillä siisti. Ei kukaan sinulta sitä vaadi. Jos taas haluaisit, mutta et voi, on asenne oikea, mutta et ole vielä löytänyt. Voit pyytää sitä.
Pelastuminen / kadotukseen joutuminen on tuolla logiikalla oma valinta.
Miksi luulet, että jotkut ehdoin tahdoin valitsevat ikuisen tuskan?
P.S. Joku voisi siirtää tämän keskusteluosuuden vaikka ketjuun “Miksi kaikki ei usko”.
Näin tietenkin. Molinismi on läntisen teologian (tai uskonnonfilosofian) suuntaus, jossa on haluttu sanoa tiettyjä asioita suuremmalla täsmällisyydellä kuin mitä ortodoksisessa kirkossa on nähty tarpeelliseksi. Olettaisin, että se on yhteensovitettavissa ortodoksian kanssa.
Juuri näin. Ennaltamäärääminen tosin tulkitaan toisellakin tavalla. 1.Ihmisellä ei ole vapaata tahtoa. 2.Syntiinlankeemus tuhosi ihmisen vapaan tahdon. 3.Ihmisen tahto on kuollut hengellisiin asioihin. 4. Ihminen ei voi tahtoa, eikä ota vastaan Jumalan tahdon mukaista elämää. 5.Ihmisessä ei ole mitään antropologista ominaisuutta jolla hän voisi myönteisesti vastata, alkamaan, myötävaikuttamaan omaan kääntymykseen. 6. Ihmisen uskoontulo, kääntymys perustuu yksin Jumalan valintaan, “te ette valinneet minua vaan minä valitsin teidät”. 7.Jumala kuva nähdään mogergistisesti. Jumala yksin pelastaa, käännyttää, varjelee ja vie taivaaseen. 8.Miksi Jumala ei tee tätä kaikkien kohdalla jos mikään ei riipu ihmisestä, eikä ole ihmisen varassa? Siihen ei ole vastausta. 9.Tätä näkemystä sanotaan positiivisesti; yksinkertaiseksi ennakkovalinnaksi, edeltämäärämiseksi taivaan autuuteen. On vain valinta autuuteen. 10. Tämä valinta koskee vain tiettyä joukkoa ihmisiä. Jumala on valinnut tietyt ihmiset jos näin ei olisi kukaan ei pelastuisi. Nyt pelastuu edes muutama.
Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan. Jumala ei aja ketään pois. Se joka ei pelastu, ei pelastu omasta syystään. Jumala rakastaa kaikkia ja tämä rakkaus on edellytys kaikille pelastumiselle, turmeltuneesta tahdosta huolimatta. Jos Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan, niin pelastus on ihmiselle mahdollisuus hänen (ihmisen) tahtonsa turmeltumisesta ja vääristymisestä huolimatta.
Se että ihminen voi sanoa ”Minä uskon, auta minua epäuskossani”, on mahdollista, ei ihmisen oman teon takia vaan Kristuksen takia. Mutta yhtä kaikki ihminen voi sanoa niin, koska häntä on ensin rakastettu ja hänelle sanassa ja sakramenteissa lahjoitetaan itse Kristus.
Ei ole niin että ihmiset on, vaikkapa lankeemuksen jälkeen, (tai ennen) määrätty toiset kadotukseen ja toiset pelastuviksi.
Pyhä Henki annetaan sanassa ja sakramenteissa kaikille jotka sen (sakramentin) ottavat vastaan tai kuulevat. Se joka ei pelastu ei pelastu siksi, että Jumala ei tahtoisi hänen pelastuvan, vaan siksi että hän ei itse halua pelastua, vaan haluaa elää ilman Jumalaa ja Hänen tahtoaan. Se onnistuu hyvin ilman Jumalaa. Mutta Jumalan tahdon mukaan eläminen ja Hänen tahtonsa noudattaminen elämäss, pyhittyminen, ei onnistu ilman Jumalaa.
Tunnustuskirjat ja koko sen aikainen maailma eivät puhu uskoontulosta siinä mielessä kuin me sen käsitämme. Tunnustuskirjojen puhe siitä, että Pyhä Henki vaikuttaa uskon, missä ja milloin Jumala niin tahtoo, ei tarkoita uskoontulon hetkeä meidän tarkoittamassamme mielessä uskonnollisena kokemuksena.
”Ei pidä ajatella, että Jumala on ikään kuin pitänyt sotilaallisen katselmuksen ja määrännyt toiset kestäviksi ja pelastukseen, toiset luopioiksi ja kadotukseen.”
” Ihmissuku on todella lunastettu ja sovitettu Jumalan kanssa, kun Kristus on viattomalla kuuliaisuudellaan, kärsimyksellään ja kuolemallaan ansainnut meille Jumalan edessä kelpaavan vanhurskauden sekä iankaikkisen elämän.”
”Jumalan iankaikkista valintaa on siis tarkasteltava “Kristuksessa”, ei ohi Kristuksen eikä ilman Kristusta. Pyhä apostoli Paavali todistaa nimittäin, että meidät on valittu Kristuksessa, ennen kuin maailman perustustakaan oli laskettu. Jumala on meitä rakastanut “siinä rakastetussa”, niin kuin on kirjoitettuna, Ef. 1:4, 6”
”Meitä ei ole valittu iankaikkiseen elämään oman hurskautemme tai hyveellisyytemme perusteella, vaan valinta perustuu yksin Kristuksen ansioon ja hänen Isänsä armolliseen tahtoon”.
”Syynä siihen, että jotkut sanan kuulijat eivät usko vaan joutuvat sitäkin syvemmälle kadotukseen, ei ole Jumalan haluttomuus pelastaa heidät. Itse he ovat syypäitä, kun eivät ole kuunnelleet sanaa oppiakseen vaan halveksiakseen, rienatakseen ja häpäistäkseen sitä. He ovat vastustaneet Pyhää Henkeä, joka tahtoi vaikuttaa heissä sanalla.”
”Kadotukseen valmistaa ihmistä yksinomaan Perkele sekä ihminen itse, synnin avulla; Jumala ei sitä ikinä tee. Eihän Jumala tahdo, että kukaan joutuu kadotukseen.”
Kaikki sellaiset spekulaatiot joissa puhutaan Jumalan mielivaltaisuudesta pelastukseen valinnan suhteen, ovat ei-luterilaista opetusta. Jokainen joka pelastuu, pelastuu siksi että hänet on valittu Kristuksessa ennen aikojen alkua ja jokainen joka ei pelastu ei pelastu siksi että on niin valinnut tässä ajassa.
”Jos siis joku esittää oppia Jumalan armollisesta valinnasta sillä tavalla, että murheelliset kristityt eivät saa siitä lohtua vaan joutuvat epätoivoon, katumattomat taas vahvistuvat suruttomuudessaan, silloin on epäämättömän varmaa ja totta, että tätä oppia ei opeteta Jumalan sanan ja tahdon mukaisesti vaan järjen mukaan ja ilkeän Perkeleen yllytyksestä.”
Yksimielisyyden ohjeen kohta
" Jumalan iankaikkinen valinta ( praedestinatio ) tarkoittaa sitä, että Jumala määrää jonkun pelastukseen. Se ei koske yhtä lailla hurskaita ja pahoja, vaan sen kohteena ovat ainoastaan Jumalan lapset, ne jotka on valittu ja määrätty iankaikkiseen elämään, ennen kuin maailman perustustakaan oli laskettu. Paavali sanoo siitä (Ef. 1:4): Jumala on valinnut meidät Kristuksessa Jeesuksessa ja “määrännyt lapseuteen”.
Tarkoittaa vain sitä, että predestinaatio on pelastuksen, ei hylkäämisen väline. Luterilainen predestinaatio-oppi ei määrää ketään kadotukseen. Ei edes silloin kun se puhuu valittujen joukosta, jonka määrää ei ole missään rajattu.
Se joka opettaa toisin, puhuu toisen kirkon nimissä.
D
Mikä tämä syy on? Mikä on se oleellinen ero pelastuvien ja ei pelastuvien välillä ?
Raamatussa sanotaan muistaakseni jotenkin niin, että pitää uskoa Jeesukseen, niin pelastuu. Ja täällä on puhuttu jodtain epämääräisestä asenteesta.
Mutta ei johonkin uskomista voi päättää.
En pohdi syitä joutua kadotukseen. Kysy niiltä jotka moisia listoja tekevät.
D
Osallisuus tai osattomuus Kristuksesta on ratkaisevaa. Ja sen voi nimenomaan päättää. Uskossa ei ole kyse tunteesta vaan kuuliaisuudesta Jumalalle. Jos haluat alkaa elämään Jumalan tahdon mukaisesti osana hänen kirkkoruumistaan, se on mahdollista saman tien. Menet vain lähimmän ortodoksisen papin luo ja kysyt, mitä sinun pitää tehdä päästäksesi osalliseksi Kristuksesta, kuuntelet vastauksen ja alat elää sen mukaan. Täysin mahdollista.
Sanan “ortodoksisen” paikalle voi sijoittaa sanan katolisen tai luterilaisen tai metodisti tai reformoidun tai anglikaani plus joitain muita…
D
Olin kirjoittamassa vähän samoin tai vaikka; menet jonkun tuntemasi kristityn luo ja pyydät rukousapua;
Kyllä; “usko Herraan Jeesukseen, niin sinä ja perhekuntasi pelastuvat”, vapaasti muistin varasta.
Laadunvalvonta kannattaa pitää mielessä näissä valinnoissa, eikä se ole pahitteeksi kristityllekkään.
Riittääkö Jeesus sinulle
“laadunvalvojaksi” ?
Ilm.3:20.
Noissa esiin nostamissani ei yhdessäkään ole laadussa häpeämistä. Koko laatu-sanan käyttäminen tässä yhteydessä on omituista.
D