Suhtautuminen muiden kadotukseen


#162

Taikuuden kohdalla on kyse eri asiasta. Jos taikatempussa joku “kuolee”, ei lääkäri käy toteamassa ketään kuolleeksi. Mutta jos joku teloitetaan, esim Yhdysvalloissa lääkäri kyllä toteaa teloitetun menehtyneen. Taikatempuissa ei myöskään ole yleisöä kulisseissa katsomassa miten asiat etenevät.

Jeesuksen kohdalla on tietysti sama ongelma. Mutta asiaa ei ainakaan auta yhtään se, että tapahtumista ei ole juuri mitään muita kertomuksia jäljellä kuin nuo Raamatusta löytyvät. Kun ei asiaa koeta itse, se saattaa jäädä huomattavasti etäisemmäksi kuin jos olisi mahdollista ihmisen ollessa itse mukana tapahtumissa.

Ja se, että Golgatan tapahtumista ei ole muuta todistusaineistoa kuin Raamattu, ei tietenkään poista sitä, että asian omaksuminen olisi huomattavasti helpompaa kuin se ei olisi vain tekstiä kirjan sivuilla. Se, että Youtube- videot eivät ketään vakuuttaisi, on tämän asian rinnalla sivuseikka.

Kiitos noista linkeistä! Katsastelen ne, kunhan käväisen eka salilla…


#163

No, tästä ei ole tarkoitus tulla väittelyä taikuuden “aitoudesta”, mutta lähinnä mietin tuossa sitä, että kun avustamaan otetaan random tyyppejä yleisöstä tai, tässä tapauksessa, kykykilpailun tuomarit, ja ennustetaan heidän valintojaan, miten sen voi todeta huijaukseksi tai illuusioksi? Tai olla täysin varma siitä, että telepatia on mahdotonta. (Itse en oikeastaan menisi varmuudella sanomaan, että se on mahdotonta. Se voi olla kyky samalla tavoin kuin takaperin puhuminen, mihin kaikki eivät pysty…)

Mutta mitä Raamatun tapahtumiin tulee, en oikeasti usko, että ne olisivat yhtään helpommin uskottavissa ja omaksuttavissa, vaikka olisi ollut paikan päällä. Monet näkivät Jeesuksen tekevän ihmeitä, eivätkä silti uskoneet.


#164

Otetaanpa vielä askel eteenpäin. Ajatellaan, että esimerkiksi minä menisin menneisyyteen Jeesuksen aikaan näine tietoineni jotka minulla on nyt (tuolloin eläneet ihmiset eivät olleet mitenkään selvillä siitä, mitä oli tapahtumassa). Sitten saisin seurata tarkkailijana Jeesuksen toimintaa ja päästä vieraaksi Hänen yksityistilaisuuksiinsa aina ristiinnaulitsemiseen saakka.

Uskotko, että tuollaisen aikamatkan jälkeen suhtautuisin vielä epäillen Jeesukseen? Yritetään jättää itse aikamatka huomioimatta, koska sen toteutuminen itsessään jo olisi kokemus, joka saisi tieteellisen maailmankuvani horjahtamaan pahan kerran.


#165

Tarvitaanko siihen aikamatka? Monet ovat kohdanneet jeesuksen esim. ilmestyksessä, ja saaneet vastauksen johonkin rukoukseen tai parantuneet. Kuten aiemmin mainitsemani musliminainen Gulshan Esther.

Kuitenkin, kuten myös todettua, ihmeisiin uskominen ei pelasta ketään eikä tee kenestäkään Jeesuksen seuraajaa. Eli uskoisitko tuon aikamatkan jälkeen Jeesuksen sovittaneen syntisi?

Minusta jokaisella on kaikkina aikoina mahdollisuus saada nähdä ja kokea se mitä he tarvitsevat. Siihen ei tarvita välttämättä aikakonetta tai aikamatkaa. Siinähän ei olisi mitään yliluonnollista jos tiede sellaisen kehittäisi. Miten se sitten auttaisi uskomaan Jeesuksen sovitustyöhön, mikä on tärkein asia? Eli mitä tarkkaan ottaen et enää epäilisi aikamatkan tehtyäsi?

Mutta enpä osaa enempää sanoa. Tämä taisi mennä jo hetki sitten sivuun ketjun aiheestakin…


#166

Me olemme saaneet kuulla, mitä on tapahtunut ja siitä on luotettava todistus Raamatussa. Siltikään kaikki, jotka ovat kuulleet, eivät usko. Ei siinä kenenkään ihmisen omakohtainen kertomus painaisi senkään vertaa. Aina voidaan sanoa, että hän (silminnäkijä) on päästään vialla.

Luuk. 16 :31 Mutta Abraham sanoi: ‘Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.’"


#167

Tätä kyseistä raamatunkohtaa voidaan lähestyä myös toisesta näkökulmasta.

Lienee selvää, että kaikki eivät todellakaan uskoneet israelilaisten Jumalaan edes tuhansia vuosia sitten, vaikka heillä ei ollut lainkaan tieteellistä tietoa. Tätä tietysti on ollut selvää myös niille, jotka uskoivat ja halusivat Jumalaansa palvella. Silloin tällainen tiettyä ennustusarvoa sisältävä teksti ei yllätä, kun sen löytää Raamatusta.

Koska on selvää, että kukaan ei nouse kuolleista (paitsi jossain Afrikassa, mutta ei suomalaiselta ruumishuoneelta), emme koskaan pääse näkemään mitä oikeasti tapahtuisi, jos suomalaiselta ruumishuoneelta kävelisi ulos jo hyvän aikaa sitten kuolleeksi julistettu mies ehkäpä juuri uskovaisten rukousten voimasta.

Siksi juuri tämä ko kohta on hyvä lyömäase. Eivät uskovatkaan voi tietää, miten tuollaisen asian läheisesti kokevat todellisessa elämässä suhtautuisivat kuolleen heräämiseen. Mutta ko kohta ei tietysti ole todiste yhtään mistään sellaisesta, että kukaan ei uskoisi moiseen ilmiöön törmättyään.

Mahtaisi siinä olla lääkärillä ihmettelemistä, jos esim kolarissa kuoliaaksi murskautunut ihminen tulisi täysin ehjänä pyytämään syötävää.

ELi uskonnollinen lyömäase ei ole todiste muuhun kuin siihen, että sellaista on tarvittu, kun yritetään laittaa jauhoja epäilijöiden suuhun.


#168

Joudun muuten hieman perumaan puheitani.

Kirjallisesti voidaan esittää materiaalia, joka yhdistettynä muuta kautta saatuun informaatioon voi olla hyvinkin sielua ravistelevaa. Esimerkiksi, kun noin 16 vuotiaana luin Doreen Irvinen kirjan ‘Olin noita’, järkytyin perin pohjin. Järkytys kesti monta päivää, enkä saanut nukuttua varmaan moneen tuntiin illalla pelkotilojen vuoksi.

On peräti hämmästyttävää, että kun jokin aihe menee tuolla lailla ihon alle, on sitten paljon sellaista materiaalia, joka ei juurikaan aiheuta reaktioita; hyvä kun viikon päästä muistaa. Vaikka siis olisi ns ‘järkyttävää materiaalia’, kuten kuvauksia sodasta tms. En osaa tarkalleen ottaen selittää, mikä tuon eron eri tekstien vaikutuksissa voisi selittää, mutta psykologinen selitys asialle varmasti on muotoiltavissa.

EDIT: taannoin oli lehdistössä juttua kirjasta nimeltä ‘Noidan käsikirja’. Sain jutusta sellaisen käsityksen, että opus olisi ollut vastaavanlaista kamaa kuin tuo ‘Olin noita’.


#169

Siinäpä toinen uskonnollinen lyömäase.

Matt. 12:39 Mutta Jeesus vastasi heille: "Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.


#170

On mielenkiintoista, miksi tuo merkin vaatiminen olisi niin paha, että juuri se tekisi ihmisistä jotenkin pahan ja kelvottoman. Ikäänkuin kritiikitön suhtautuminen juuri tähän asiaan (kristinusko) olisi erityisen hyvä ja aina suositeltavaa, mutta sitten tuota kritiikkiä pitäisi kohdistaa kaikkialle muualle.

Tietenkin konteksti, missä Jeesus tuon sanoi, vaikuttaa asiaan. SItten tuo Joonan merkki… mikä se mahtaa olla? SIitä minulla ei ole aavistustakaan. Miksi ko merkki ei olisi/olisi riittävä?


#171

Monet kuvittelevat, että jos Jeesus tekisi jonkin näyttävän ja vastaansanomattoman ihmeparantamisen tänään, tässä ja nyt, niin he kyllä uskoisivat. Ei se pidä paikkaansa.

Hän näet teki sellaisia siihen aikaan kun oli ihmisenä maan päällä. Eräänkin kerran hän paransi kymmenen spitaalista. Vain yksi kymmenestä parantuneesta palasi kiittämään ja ylistämään Jumalaa (Luuk. 17:11-19). Kaikki kymmenen parantuivat, mutta vain yhden usko pelasti hänet. Ketään ei pelasta se, että parantuu ihmeenomaisesti, vaan se pelastaa, että uskon kautta pääsee osalliseksi kuoleman voittaneesta Jeesuksesta.

Nähdään siis, että ihmeenomainen parantuminenkaan ei riitä kovasydämisen nöyrtymiseen. Sama juttu Vanhassa testamentissa tapahtuneiden vitsausten suhteen: Egyptissä tapahtui melko näyttäviä ihmeitä, mutta eivät egyptiläiset silti kääntyneet. Yllä joku, olisiko ollut Verity, siteerasikin Aabrahamin sanoja, joiden mukaan “jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista” (Luuk. 16:31).

Jos haluaa pelastua, pitää nöyrtyä ja katua, ei etsiä tai vaatia ihmeitä. Niihin ihmeisiin näet voi suhtautua aivan yhtä kielteisesti kuin ylipäänsä suhtautuu esim. rukoilemiseen, kirkkoon, Jeesukseen ym.


#172

Mielenkiintoista olisi todeta tämä itse.

Pitääkö todellakin paikkansa, että ihmeen nähtyään ei uskoisi? Vai tarkoittaako tuo sitä, että ihmeen nähtyään kyllä uskoo, mutta kun sydän kuuluu helvettiin, niin tämä ‘usko’ ei käännä ihmistä Jeesuksen puoleen?

On varsin kummallista, että Jumalan olemassaolon tunnustaminen vaatisi nöyrtymistä. Onhan Jumala niin merkittävä olento, että Hänen roolinsa koko maailmankaikkeuden luojana ei voi jättää ketään kylmäksi.

Miksi ihmisen pitäisi jotenkin nöyrtyä uskomaan? Tietenkin Jumalan olemassaolon toteaminen aiheuttaa varmasti shokin ja pelon, mutta sen jälkeen ihminen ainakin minun mielestäni toimii melko loogisesti, jos hyväksyy Jumalan Jumalaksi hieman samalla tavalla kuin vaikkapa Saulin Suomen presidentiksi, vaikkei olisi Saulia äänestänytkään.

Olisi kummallista, jos enemmistö suomalaisista jotenkin erityisesti yht’ äkkiä ei haluaisikaan Saulia presidentiksi. EIkä Jumalakaan ole ainakaan Raamatun mukaan tehnyt mitään sellaista, miksi Häntä ei missään tapauksessa voisi tunnustaa Jumalaksi.

Syystä tai toisesta Jeesuksen aikaisia ihmisiä tuollainen spitaalin parantuminen ei vakuuttanut. Väitän kuitenkin, että nykypäivän ihminen, joka on tietoinen taustatekijöistä ja tuntee Jeesuksen merkityksen kristinuskossa, voisi hyvinkin valita toisin.

Noista ihmeen kohdanneista yksi kääntyi. Mutta olisiko hänkään kääntynyt ilman ihmettä?


#173

Joonan merkki tarkoittaa mainitsemassani raamatunkohdassa sitä, että aivan kuin Joona pelastui valaan vatsasta, niin Jeesus ristiinnaulitsemisen ja kuolemansa jälkeen nousee haudasta. Eivät ihmiset nykyaikana ole sen kummempia kuin Jeesuksen aikanakaan. Osa uskoo vaikka ei näekään ja osa ei usko, vaikka näkee.


#174

“Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon”, sanotaan pyhässä Raamatussa. Samoin siellä sanotaan: “Joka sulkee korvansa Herran lailta, sen rukouskin on Herralle kauhistus.”

Ei kenenkään “pidä” tehdä yhtään mitään. Meillä on vapaus. Sinä esim. saat aivan vapaasti katua tai olla katumatta, seurata Jumalaa tai olla seuraamatta. Pyrkiä noudattamaan hänen tahtoaan tai olla noudattamatta. Ei ole minulta pois teet kummin tahansa. Se on sinun ja Jumalan välinen asia. Turha sinun on muilta kysellä, miksi pitäisi katua. Sinun pelastuksestasi, kuoleman voittamisesta ja ikuisesta elämästäsihän siinä on kysymys.


#175

On selvää, että on joitakin asioita joita kadun. Aivan riippumatta siitä, onko Jumala olemassa vai ei. Ja jos Jumala on olemassa kadun kyseisiä asioita silti. Tiedän kyllä mitä katumus on.

En kyselekään sitä, miksi pitäisi katua, vaan sitä, miksi pitäisi jotenkin erityisesti nöyrtyä. Jos Jumala on olemassa, niin ei ole mikään ongelma sijoittaa itseään sille melko vaatimattomalle tasolle Jumalaan verrattaessa. Siinä ei ole kertakaikkiaan yhtään minkäänlaista ongelmaa.


#176

Nyt ehkä tarvittaisiin käsitteiden tarkempaa analyysiä, mutta saa nähdä saammeko mitään esiin:

Onko sellaisia asioita kuin ylpeys ja nöyryys edes olemassa?

Jäin ajattelemaan näitä ja totesin, etten edes oikeasti tiedä tarkasti mitä nuo käsitteet tarkoittavat. Selvästi sana ylpeys on usein negatiivisesti latautunut ja nöyryys positiivisesti. Mutta paljon muuta en niistä osaa sanoakaan.

Nöyryys liittynee jollain tavalla myös alistumiseen. Mutta eivät ne ole kuitenkaan synonyymejä.

Vanhemmat voivat sanoa olevansa ylpeitä esim lastensa saavutuksista. Onko se sitten sellainen synti, että Jumala on säätänyt sellaisen pahaksi asiaksi? No en usko.

Olen toki havainnut, että minulla ei voi olla sellaista käsitystä asioista, että tietäisin tarkalleen, mitä ihmiset voivat tuntea ja mitä eivät. Tämä tulee aika selvästi jo ilmi tuon syntholin käytöstä lihasten kasvattamiseen. En voi käsittää, mitä niiden päässä liikkuu, jotka moista tököttiä ruiskuttavat itseensä ja vielä kuvittelet olevansa jotenkin erinomaisen hyvän näköisiä sen seurauksena.


#177

OK. Kiitos selvennyksestä. Kristuksen ylösnouseminen on hyvä merkki sinänsä. Kun vain tietäisi varmasti, että se on tapahtunut, niin mitään ongelmaa ei olisi.

Mutta koska on hyvin tunnettua, että maailmassa on paljon tarinoita tapahtumista, joita ei ole oikeasti tapahtunut, niin valitettavasti kaikkeen on hyvä suhtautua skeptisesti.

Kristukseen uskomisesta ei periaatteessa ole mitään erityistä haittaa.

Mutta jos Kristusta ei ole olemassa, kaikki aika, joka Hänen palvelemiseensa käytetään, valuu hukkaan. Eli kaikelle tuolle ajalle löytyy kyllä muutakin käyttöä.

Aika on rajallinen resurssi ja sen mielellään käyttäisi vain sellaisiin asioihin, jotka todella merkitsevät tässä ja nyt. Jos Kristus on olemassa, niin Hänen palvelemisensa merkitsee tässä ja nyt. Siitä ei ole epäilystäkään.

Mutta käsitteet ylpeys ja nöyryys (mitä ne sitten todella tarkoittavatkaan) eivät mielestäni mitenkään välttämättä liity ainakaan uskon puutteeseen.


#178

Eipä olekaan, itseäni lähinnä harmittaa näin jälkeenpäin ajatellen juuri tuo aika, jota en ole viettänyt Kristuksen seurassa.
Uskon vahvasti, että tällä palstalla on paljon ihmisiä, jotka todistavat elävästä Jeesuksesta.
ts. Paremmin ei aikaansa voi viettää, kuin Kristuksen seurassa.


#179

Minä en osaa kuvitella, mihin aikani käyttäisin, jos saisin varmasti tietää, että kristinusko on mielikuvituksen tuotetta, että Kristus ei noussut kuolleista ja että Jumalaa ei ole.

Usko on uskoa, ja jos se olisi sataprosenttisen varmaa, se olisi tietoa. Epäilys siis on tavalla tai toisella mukana useimmilla meistä. Myös minulla on toisinaan epäilyksen hetkiä, jotka joskus voivat olla vahvojakin. Siitä huolimatta uskominen kannattaa ehdottomasti. Vaikka Kuolemalla olisikin viimeinen sana, niin entä sitten! Emmehän koskaan saa tietää sitä jos toivomme osoittautuukin turhaksi. Mistään Pascalin vedonlyönnistä tässä ei kuitenkaan ole kyse, sillä Jumalan lähestyminen peliteorian hengessä voi tietää ellei nyt helvettiä niin ainakin melko rankkaa kiirastulikakkua…

Tietysti Paavali on oikeassa luonnehtiessaan niitä, jotka “panevat toivonsa Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi”, surkuteltavimmiksi kaikista ihmisistä. Mutta sellaisia ihmisiä löytyy nykyään vain ns. kulttuurikristittyjen parista ja minä en semmoinen ole, sillä elän kaikkine ajoittaisine epäilyksinenikin kaikesta huolimatta ylösnousemuksen ja iänkaikkisen elämän toivossa.

Jos jollakin ihmeellisellä tavalla varmistuisi, että Jumalaa ei kertakaikkiaan ole (en tosin osaa kuvitella, miten tuollaisen varmuuden voisi saavuttaa), niin silloin olisi aika vakavasti harkita joidenkin antiikin stoalaisten ja epikurolaisten esimerkkiä: nirri pois.


#180

Eläimethän eivät tällaisia asioita pähkäile ja silti ne näyttävät nauttivan olostaan tässä elämässä. Ja niin tekisi ihminenkin, ellei olisi tietoinen siitä, että elämä loppuu aikanaan ja pystyisi esittämään kysymystä: ‘mitä on kuoleman jälkeen?’.


#182

:smile:

Tuon kakun kyllä lusii ihan mielellään.