Sukupuoliroolit ja -stereotypiat kirkossa ja yleensä

Varmaan joku Mr. Botox, joka halusi paljon rahaa.

2 tykkäystä

Ei niitä botuliinilla turvoteta, vaan erilaisilla täyteaineilla. Botuliinia käytetään lihasten lamaamiseen, jolla voi päästä eroon joistain rypyistä, mutta jolla on myös paljon lääketieteellisiä käyttötarkoituksia erilaisten sairauksien hoidossa. Kun paheksutte niin paheksukaa nyt edes oikeilla termeillä :wink: Enkä kyllä itsekään ymmärrä noita huulitäytteitä ollenkaan. Mulla on luonnostaan paksut huulet, etenkin alahuuli, enkä koskaan osannut pitää sitä mitenkään positiivisena piirteenä ulkonäöstäni, ennen kuin kuulin että mieheni (silloin toki vielä poikaystäväni) tykkää huulistani.

Lihaksen kehuminen rokottamisen yhteydessä on kyllä vähän rajatapaus. Mullekin on taidettu joskus sanoa että hyvä lihas, vaikka en todellakaan ole minkään fitnesspimun näköinen. Tarkoitti ilmeisesti että rokottamisen kannalta hyvä, mikä voi olla eri asia kuin seksikkyys. Ilmeisesti lihaksen “ominaisuuksilla” on jotain merkitystä lihakseen pistettävän rokotteen kannalta, vaikka kyllä myös esim. erilaisista lihassairauksista kärsiviä ihmisiä rokotetaan ihan sujuvasti. Samoin se jos verikokeessa mainitaan hyvät suonet, on se tilanteeseen liittyvä kommentti eikä välttämättä liity mitenkään ulkonäköön. Mun hyvä verikoesuoni on hieman sivummassa kuin monilla muilla, eikä näy ulospäin mielestäni juuri mitenkään, mutta aina siihen on saatu helposti pistettyä. Ja mainitaan tässä nyt vielä vaikka sekin, että mulla on kuulemma myös helposti tutkittavat rinnat… Mutta sitten jos tällaisia asioita aletaan kehumaan enemmän ulkonäköasioihin liittyvällä tavalla, mennään kyllä helposti tietyn rajan yli. En tykkäisi sellaisesta, minkään sukupuolen toimesta.

4 tykkäystä

Sukupuoli on kuulemma ”nykytutkimuksen” valossa vain ”sosiaalinen konstruktio”.
Miten sen itsekukin sitten kokee.
Mutta näin patriarkaalisena valkoisena heteromiehenä :poop:silmän ja sydämen iloa
tuottaa tuo naisen ”sosiaalinen konstruktio”.
Anteeksi, että tällaisia sovinistisia juttuja tänne laitoin.
Voin kyllä ”canceloida” kirjoitukseni, jos joku loukkaantui siitä.
Se ei ehkä ollut virallisen ”interseksuaalisen” ohjelman mukaista,
mutta minkäs piru luonnolleen voi…. :poop: :smiling_imp:

2 tykkäystä

Palaan tähän eiliseen kommenttiin, kun olen sitä aikani päässäni pyörittänyt.

Joskus silloin muinoin nollanollarilla, kun teini-Anskutinta perehdytettiin kristilliseen seksuaalietiikkaan, oli nuorten opetuksessa vahvana tausta-ajatuksena se, että seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat hirmuisen herkkiä. Siksi oli tosi tärkeää suhtautua niihin hyvin vakavasti, ettei loukkaa toisia toiminnallaan (nimittäin tuohon aikaan toisten loukkaaminen oli vielä huono juttu). Kun kovasti korostettiin kaunista, arvokasta ja ihmeellistä, mutta samalla niin kovin herkkää ja haavoittuvaa, ei siihen mentaliteettiin oikein sovi mikään pilkettä silmiin -meininki. Päinvastoin, kaikki seksuaalisuuteen hiukankin viittaava kommentointi sopii silloin vain sellaiseen tilanteeseen, jossa ollaan jos ei naimisissa, niin ainakin vakavasti selvittämässä tulevan avioliiton mahdollisuutta.

Nyttemmin olen jopa jonkin verran kriittinen tuota nuorteniltojen herkkyysretoriikkaa kohtaan ainakin ainoana opetuksena aiheesta. Ei seksuaalisuuden kanssa olla aina niin vereslihalla ja tunteet pinnassa, ja avioelämään voi aivan hyvin sopia myös kevyt hassuttelu, jos se molempia osapuolia miellyttää. Mutta minähän olen herätysliikkeiden mittapuulla tällainen ihme liberaali… Siksi tuntuu jotenkin kovasti erikoiselta lukea, että monessa asiassa varsin tiukkana profiloitunut vanhempi henkilö moittii nykyaikaa liiasta asiallisuudesta seksuaalisuuden suhteen.

1 tykkäys

Voi tätä tapojen ja siveellisen käytöksen turmelusta!

Tiedätkö? Jos olisit käyttänyt tätä argumentaatio-linjaa, niin keskustelusta olisi tullut heti hyvin erilainen. Kun nyt kysymys on siitä, että minä enkä @Sakarja emme ollenkaan osanneet pitää näitä tilanteita tapojen turmeluksena saati sitten siveettöminä tai siveettömänä käytöksenä. Ja me sentään olimme näissä tilanteissa itse. Ehkä ajattelemme, että joskus ystävällinen sana ja kohtelu on vain sitä, ja että siihen eikä sen vastaanottamiseen ole aina sekoittunut jotain paheellista. Joko siis meillä on parempi tieto näistä tilanteista ja niihin sisältyvistä sielunliikkeistä kuin sinulla tai sitten meidän käsityksemme siveydestä ja hyvistä hoitotavoista on niin pahasti vääristynyt, että jonkun tulisi yrittää valaista meitä siitä, missä olemme pimeyden vallassa. (Ja siinä eivät auta skatologiset ajatuskokeet.)

@Anskutin

Lihaksen kehuminen rokottamisen yhteydessä on kyllä vähän rajatapaus. jne.

Kyllä. Kiitos! Hyvä viesti. Eli tietenkin asiassa on hienovaraisuuksia. Nyt kommentti kohdistui operaation kohteena olevaan ruumiinosaan; varmaan omituista olisi ollut, jos minun tapauksessani olisi kyynärvarsien sijaan kommentoitu jotain niskaa tai korvia tai muuta vastaavaa. Ja tähän uusimpaan viestiisi: käsittääkseni @Sakarja, samoin kuin minä (ja jos ei niin oikaiskoon), oli sitä mieltä, että ei näissä tilanteissa ollut mitään seksuaalista paitsi että tilanteessa oli molemmat sukupuolet.

3 tykkäystä

Koette mitä koette ja haluatte mitä haluatte terveydenhuollon lisäpalveluksi, mutta totuus on ettei tuollainen kuulu terveydenhuollon ammattietiikkaan eikä sitä Suomessa opeteta.

Runon myötä miehille mallia eloon:

https://fi.m.wikisource.org/wiki/”Kunnon_mies”

1 tykkäys

Tunnistan itseni joissakin asioissa varsin tiukaksi profiloituneeksi ja vanhemmaksi henkilöksi. Mutta come on, on eri asia olla hiukka flirttaileva tai leikittelevä verbaalisesti, tai vastaanottaa flirttiä, kuin fyysisesti hyppiä kukasta kukkaan vaikka olisi naimisissa.

Toki olen huomannut aikojen muuttuvan jokapäiväisessä elämässä niin tiukkislinjalle, että varmaan viimeksi 1980-luvulla uskalsin kohteliaasti kehua silloisen osastosihteerimme suloisuutta. Nykyäänhän olisin - mikä se on - kuitenkin Woke:n ja Cancei:in ja tiesminkä intersekt. ismin mukaan suunnilleen hyväksikäyttäjä ellei pahempaa.

Itse otan kehut tai flirtit ihan positiivisesti vastaan, enkä tohkeennu.

Raja minulla menee ehkä siinä, että kun ysärillä eräs TV:stä tuttu naisjuontaja (olikohan se Kallessa vai Kymppikerroksessa) tuli yllättäen takaa ja tarttui alakautta housujeni läpi muniini ja puristi aika lailla. Sai toki huomioni, mutta ei minua mukaansa. Huumorilla hoidin. Sanoin että ne on jo varattu.

2 tykkäystä

Isä Mitro tuli mieleen.
Varoittava esimerkki siitä, että toisten huumorilla ottaneen käytöksen kokivat toiset syvästi loukkaavana.

Raamattu taitaa sanoa jotain kristillisestä käytöksestä…

Kristinuskossa on kyllä yleensä ollut tapana ajatella, että muullakin on väliä kuin sillä kaikkein kirjaimellisimmalla ja fyysisimmällä käskyn rikkomisella. Ei ole niin, että kaikki käy jos oikeasti ei kosketa toisiinsa. Tässä asiassa esiintyy ylitiukkaakin tulkintaa, ja turhaa ahdistusta herättävää ajatuspoliisimeininkiä, jota en kannata. Mutta silti.

1 tykkäys

Tähän ikään ehtineenä, ja 1960-1970-luvun aikanaan seksuaaliseksi vallankumoukseksi nimetyn hulinan läpi eläneenä, katsoisin jo sen melkoiseksi suoritukseksi, jos pystyy olemaan (aviomiehenä) hyppimättä kukasta kukkaan, mutta rajansa kaikella. Äärikonsu olen, mutta puritaania minusta ei saa, outo otus.

1980-luvulla taisi tulla AIDS ja muutti taas kulttuuria, ihmisten käytös muuttui ja uuspuritanismi alkoi nousemaan, jopa liiallisuuksiin mennen. Kannatan ehdottomasti toisen fyysisen koskemattomuuden kunnioittamista, ja olen myös vastaan verbaalista häirintää. Mutta jokainen määritelköön sen rajaviivan paljonko verbaalia flirttiä sallii (vastaanottaa ja lähettää).

Vanha setä, joka aikanaan on ollut 1960-70 Helsingin hippi, ja sittemmin asuntovekojensa kanssa 1980-1990-2000 taisteleva työssä käyvä perheenisä (kirkollisesti vihityssä) avioliitossa, on aika eri tyyppi elämäntavaltaan ja käytökseltään. Mutta tuo pitkä elämä, tai henkiinjääminen siitä, opettaa katsomaan tätä maailmaa ja näitä asioita eri toimijoiden kannalta. Erilaisia elämänpolkuja seksuaalisuuden ja parisuhteidenkin suhteen kulkeneina. Olen kohdannut niin monia traagisia tarinoita kertovia ihmisiä, tältäkin elämänalalta .

4 tykkäystä

No pähkinänkuressahan tämä homma menee niin, että meidän sukupolvemme uskoi vielä objektiivisiin arvoihin, mutta nykyinen arvoliberalismi käsittää arvot suhteellisiksi, eli jokainen voi tehdä niistä oman kokemuksensa mukaisen konstruktion. Silti arvoliberalismin vihan kohteena olemme me konservatiivit vaikka se on heidän arvoliberalisminsa vastaista.

4 tykkäystä

No sehän sitten selittääkin asian. Nimttäin kun se ei sitä ole. Se on sama sana kuin negro, aiemmin korrekti nimitys. Tuo selittää paljon, mutta ikävää, kun kohuaminen perustuu vajavaiseen ymmärtämiseen. Neekeri on aiemmin ollut täysin korrekti ja neutraali sana suomen kielessä. Ei halventava ilmaus.

6 tykkäystä

Niinhän se on. Ja kun vitsejä kerrottiin, ei se tarkoittanut sitä, että oikeasti rasistoitaisiin.

Rasismi on sitä kun vaikkapa mustalle itselleen sanotaan törkeästi tai tehdään jotain halveksivaa. Uskoisin, että moni n vitsejä kertonut olisi ollut aiheesta hipihiljaa mustien ihmisten seurassa.

No, tuo on välitöntä ja räikeää rasismia.

Käsitettä on varmasti käytetty väärinkin poliittisessa tarkoituksessa, mutta näkisin kyllä tärkeäksi ymmärtää on rasismi paljon muuta kuin päin näköä solvaamista.

Rasismin voisi määritellä olevan kaikkea “rotuajattelua” eli sitä että yleensäkin arvioidaan ihmisiä heidän etnisen alkuperänsä tai joskus myös oletetun alkuperänsä takia. Koska ihmiset eivät ole kuin koiria, joiden ominaisuuksia vertaillaan rodun perusteella.

Rasismia on kaikki hienovarainenkin erottelu ja syrjään jättäminen, olettaminen… joskus jopa jalustalle nostaminen kätkee rasistisen eli erottelevan asenteen. Ihminen ei olekaan ensi sijassa samanlainen kuin minä vaan hänelle valitaan joku toinen syy saada arvo. Tätä on paljon tehty musiikin ja urheilun alalla esimerkiksi. En muista sen elokuvan nimeä joka kertoi mustasta pianistista. Hän sai esiintyä rikkaille valkoisille klassisen musiikin soittajana, erikoisuutena kuin lemmikkinä. Syömään hänet ohjattiin keittiön puolelle… Tätä on tehty valtavasti, eri asteilla ja muodoissa.

Minulle valkeni vasta 2000-luvulla omakohtaisesti se miten vaikeaa on jättää ennakkoluulonsa kun tutustuin ja ystävystyin afrikkalaisten ihmisten kanssa. Olin luullut ettei minulla ole mitään sellaista ongelmaa. Tasavertaiseen kohtaamiseen vaikuttaa toki myös se, ottavatko nämä kaukaa tulleet ihmiset minuun kontaktin kuin ihminen ihmiselle vai jollain tavalla suomalaisuuttani joko yliarvoiden tai kummeksuen.

3 tykkäystä

Green Book. Oscar-voittaja.

1 tykkäys

Totta tuokin, ja tuota Esko Valtaoja yritti saada sanotuksi. Sinuhe Egyptiläinen, Peppi Pitkätossu tai noh ehkä ei Pekka ja Pätkäkään käyttäneet sanaa rasistisesti vaan se oli ajan tapa ilmaista ihonväriltään tummaa afrikkalaista. Yli 50 vuotta sitten kuollut isäni puhui n-jatsista josta piti paljon ja samoin siihen aikaan oli ilmaus lehti-n. joka tarkoitti lehden toimittajaa jolla kuvattiin toimittajien asemaa rinnastettuna jonkinlaiseen orjuuteen työnantajaansa kohtaan. Se, että sana on joskus ollut “sopiva” ei oikeuta enää käyttämään sitä tuon aikaisemman sopivuuden vuoksi ja siihen vedoten.

Mutta meille seitsenkymppiä hipoville oli omanlaisensa työ oppia tuon sanan toinen merkitys ja oppia olemaan käyttämättä sitä. Kaikki eivät vieläkään ole oppineet ja nuoremmatkaan eivät jotkut edes halua oppia. Kuuntelin kerran Turun kadulla perässä kulkiessani kuinka suomalainen poikajoukko keskusteli asiasta ja kovaäänisin totesi sille joukon ainoalle tummaihoiselle että “kyllä n on n, ja sillä siisti”. Kavereita oltiin ainakin olevinaan mutta yhteen piti alentava leima lyödä oman tyhmyytensä vuoksi.

2 tykkäystä

Olen halannut afrikkalaista piispaa 15 v vuotta sitten, tai se meni päinvastoin, piispa teki aloitteen ja sanoi minulle jotain, että ‘the Great man of God’ johtuen kai vajaan parin metrin pituudestani. 70-luvulla eräs tätimme seurusteli afrikkalaisen kanssa ja kävi kotona kylässämme. 80-luvulla työpaikallamme oli jo ainakin yksi afrikkalainen insinööri, myöhemmin 90- ja 2000-luvuilla enemmän, myös arabeja ja kiinalaisia muiden eurooppalaisten ja amerikkalaisten lisäksi, joten no problem tässä suhteessa.

Ongelmia voi kuitenkin olla, kun tulet tämän päivän Itä-Helsinkiin ja Kontulaan tai Mellunmäkeen. Etenkin kauppakeskukset vilisevät kohta enemmän muita kuin suomalaisia etniseltä taustaltaan. Puukot, ryöstöt ja väkivalta ovat lisääntyneet huolestuttavasti muutamassa vuodessa, joten iltaisin tai pimeällä ei kannata mennä joka paikkaan. Ei edes parimetrisen ja yli satakiloisen. Taksia en ole enää edes kuvitellut ottavani missään. Pari viikkoa sitten eräs taksi tuli kadulla vastaan keskellä tietä ja väisti vasta muutamaa metriä ennen kuin olisi tullut yhteentörmäys. Vilkaisin kuskia ja kuski kai kuvitteli ajaneensa ihan oikein ilmeestään päätellen. Vai oliko se provokaatio, en ymmärtänyt käytöstään.

2 tykkäystä

Toisaalta on luonnollista nähdä jonkin verran eroja ‘meidän’ ja ‘heidän’ välillä ja kenties siinä sivussa vähän nauraakin. Mutta tosipaikan tullen ollaan asialinjalla ja ihminen ihmiselle.

Tarkoitan mitä tahansa eroja, kuten vaikkapa savolaisten ja etelä-pohjalaisten välisiä eroja ja varmasti molemmat hieman naureskelevat toisilleen.

Tietenkin sitten taas raskas rasismi, jonka eri muodoista ja historiallisista tapahtumista ei välttämättä meillä tiedetä paljon mitään. Se asettaa vähän rajoja sille mille voi nauraa hyvällä maulla.

1970- luvulla kuulin mm juutalaisvitsin, jossa kysyttiin, mikä on juutalaisten kansallisleikki…

Aika raakaa ja mautonta pilaa. Voi myös olla, että huumorin alle koitetaan kätkeä hirvittävän tapahtumasarjan todellisuuden tiedostamisen aiheuttama ahdistus.

Pääkaupunkiseudulla taksit ovat tätä nykyä turvattomia, epäsensiivisiä tiloja nuorille naisille. Kuljettajat seuraavat naisia heidän asuntoihinsa??? Ja tulevat sisälle asuntoon…? ETTÄ HÄH!!!

Näiden nuorten naisten sukupuolirooli on itselleni tuossa yhteydessä varsin käsittämätön.

2 tykkäystä