Edelleenkin ihmettelen että miten toista loukkaavien nimittelyjen välttäminen olisi kahjoa? Etkö yllä lainatun tekstin vuoksi ole jäävi sanomaan mitään silloinkaan kun vaikkapa kristityistä, miehistä, ikä-ihmisistä, sairaista, tai vaikkapa joistakin harrastajajärjestöistä tehdään pilkkaa? Eikö se että on valmis hyväksymään toisten pilkkavat nimittelyt anna vastapuolelle myös täydet valtuudet nimitellä omia arvojaan yhtä vastenmielisillä nimityksillä?
En vain pysty ymmärtämään sitä, että jonkinlainen loukkauskulttuuri olisi hyväksyttävää ja tarpeellista. Minusta sellainen altistaa vain kaikille riidoille ja raja-aidoille ja rakentaa huonompaa yhteiskuntarauhaa.
Ja tästä taas olen sanonut jo varmasti useamman kerran että täytyy osata katsoa asiaa ja missä ja milloin se esitetään. Olen jo aikaisemmin todennut että juuri Valtaoja yritti tuota tuoda esiin vaikka epäonnistui siinä aivan kuten minullekin olisi voinut käydä. koska aivan samoin olisin hyvään uskoen voinut yrittää selittää sitä kuinka tätä päivää koskevat eri menettelyt kuin mennyttä aikaa. Eikä mennyttä tarvitse peittää tai polttaa mutta se tulee osata ymmärtää ja ottaa siitä oppia. Ei siis kirjarovioita mutta sivistynyttä aikaisemman ymmärtämistä kehiin.
Tuossa edellä viitatulla YLE:n sivuilla olevassa kolumnissa todettiin osuvasti:
“Haidtin mukaan woke-kulttuuri alkoi muodostua 1990-luvun lopulla, kun amerikkalaisten yliopistojen professuureissa tapahtui muutos. Konservatiiviset professorit tippuivat pois ja heidän tilalleen palkattiin liberaaleja professoreja. Liberalismissa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta epäsuhta liberaalien ja konservatiivien välillä oli niin suuri, että yliopistoihin muodostui vasemmistolais-liberalistinen ylivalta eli hegemonia.”
Tuon kehityksen olen omin silmin nähnyt niin USA:n kuin Suomen yliopistoissa. Konsuproffien aikaan yliopistoissa keskityttiin tieteen tekemiseen, nykyisissä libisproffien universiteeteissa kekitytään politiikkaan, maailmaparannukseen ja rahan saamiseen “omien” poliitikkojen kautta, mikä on huono asia yliopistojen riippumattomuudelle ja tieteen puhtaudelle.
" Huumeita saa lähes kaikkialta. Se on siirtynyt yhä enemmän nettiin.
Katukaupan suurimpia keskittymiä ovat tällä hetkellä Vaasanpuistikko ja Kontula. Yleensä radanvarsipaikat.
Suurimpia ryhmiä maahantuonnissa ja myynnissä ovat Baltian alueelta ja Venäjältä tulevat, myös ex-Jugoslavia, ja Hollanti tuonnin osalta. Afrikan osuus nousussa.
Käyttäjistä suomalaiset suhteellisestikin suurin ryhmä. Myös edellä mainituissa, pl. Alankomaat."
Varmaan nämäkin. En juuri ole käynyt noissa, kun en käytä. Kaisaniemenpuiston läpi piti mennä takavuosina Kansanlähetyksen messuun sunnuntai-iltapäivisin ja muutaman kerran piti mennä ihan dealereiden välistä. Katselivat vähän pitkään. Siellä puukotkin heiluvat, mutta Herra pitää hulluistaan huolen. Pimeällä illalla ja yöllä en menisi.
Jos kaikille loukkauksia lateleville toteutetaan samanlainen aggressiivinen cancelprosessi, kunnes kaikki syyllisiksi tai syyttömiksi todetut on pistetty seinää vasten (ja ammuttu), niin mikä ettei.
Mutta tietenkin sananvapaus täytyy olla. Eli jos haluaa päättää päivänsä teloituskomppanian edessä, niin suotakoon sellainen sitten kaikille halukkaille.
Ei vain wokettajien syyllisiksi julistamille.
Tänä päivänä sosiaalinen eristäminen, sekä työpaikan ja elinkeinon riistäminen vastaa tuota teloituskomppanian yhteislaukausta.
Gender-ideologia poistaa yhteiskunnasa tasa-arvon! Esimerkiksi kun aluperäisen feminismin tarkoituksena oli ajaa miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, mutta nyt cancel-kulltuuri ja transideologia pyrkivät hävittämään sukupuolet ja korvaamaan ne seksuaalisen suuntautumisen ideologialla ja hävittämään sukupuolten välisen eron. Miten silloin enää ajetaan tasa-arvoa naisten ja miesten välille, jos ei ole olemassa naisia ja miehiä, vaan eri tavoin seksuaalisesti suuntauuneita? Niinpä perinteinen feminismi onkin noussut vastustamaan Pride kulkueissa ylivallan saaneita transidealisteja (mm. Lontoo 2018 ym), koska he estävät heitä ajamasta tasa-arvoa.
Kuka puolustaa ihmisoikeuksia?
Globaalia keskustelua seuraaville on aivan ilmeistä, että erilaiset marginaaliryhmät ja seksuaalista tasa-arvoa ajavat järjestöt katsovat toimivansa ihmisoikeuksien puolesta. Samoin ilmeisesti ajattelevat somen aktivistit, jotka katsovat olevansa oikeutettuja polkemaan pahoina pitämiensä ihmisten ihmisarvoa “suuremman hyvän” saavuttamiseksi. Juuri siksi liikehdinnälle on englanninkielisessä maailmassa annettu ihanteellinen nimike socialjustice (sosiaalinen oikeudenmukaisuus). On hämmentävää, että juuri tässä kohdassa gender-ideologian aktivismin perusteet osoittautuvat olevan oikeudenmukaisuuden vastakohta.
Kuten analyysissä todettiin, tasa-arvokäsitysten ja ihmisoikeuksien lähtökohtana jopa Suomen perustuslaissa on yksiselitteisesti käsitys kaikkia yksilöitä yhdistävästä ihmisyydestä. Vielä YK:n ihmisoikeuksien julistusta laadittaessa tuo käsitys on länsimaissa rakentunut kristillisen luomiskäsityksen varaan. Tosin muidenkin uskontojen näkemys tulee usein lähelle tätä. Vaikka jälkikristillisessä maailmassa kyseinen peruste on menettänyt merkitystään, sen perusajatus on säilynyt uudessa muodossa. Ihmisyydellä tarkoitetaan sitä, että vain ihmisyksilöllä on kyky tietoisesti harkita toimintaansa ja hän on sen tähden moraalisesti vastuullinen toimija. Ilman tällaista näkemystä sen paremmin etiikalla kuin oikeuslaitoksellakaan ei olisi perustaa. Käsitys oikeudenmukaisesta elämästä perustuu ihmisyyteen.
Ainoa pätevä ja myös filosofiselta kannalta ratkaiseva peruste eriarvoisuuden kieltämiseen löytyy siten ihmisyydestä. Juuri siksi ihmisiä muutoin erottavat ominaisuudet, kuten ihonväri, sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuminen - ideologisista ja uskonnollisista valinnoista puhumattakaan - eivät saa johtaa kenenkään syrjimiseen tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Juuri ihmisyys on suojelemisen arvoista, ei pelkkä sukupuoli tai etninen tausta.
Yksi analyysin keskeisistä huomioista oli, että gender-ideologian ajamassa cancel-kulttuurissa ominaisuudet on nostettu ihmisyyden yläpuolelle.Oikeudenmukaisuuden perusteet on käännetty ympäri. Silloin ihmisiä erottavista tekijöistä ja ominaisuuksista on tehty ihmisarvon mittari. Tämä paljastuu selvästi etenkin karkeimmista esimerkeistä. Feminismin puolesta on taisteltu iskulausein "men are trash, ja etnistä tasa-arvoa on puolusteltu puhumalla valkoisesta ylivallasta. Seksuaalivähemmistöjen oikeuksia on kuviteltu ajettavan julistamalla patriarkalistinen heteronomatiivisuus pannaan. Samalla valkoihoiselta, naista rakastavalta mieheltä on viety hänen ihmisarvonsa.
Mainittu huomio on tärkeä siksi, että se osoittaa samalla selvästi, miten gender-ideologia sosiaalisen median laajoine ilmenemismuotoineen on päätynyt rajaamaan nykyaikaiseen yhteiskuntaan kuuluvaa arvovapautta ja sananvapautta. Kun homoseksuaalisuudesta tai transideologiasta tehdään kaikkia ihmisiä sitova ehdoton arvo, yhteiskunnassa ei enää ole kansalaisia erottavia tekijöitä. Siellä ei ole keskenään jännitteessä olevia näkemyksiä tai aatteita, eikä eri ryhmiin eri tavoin suhtautuvia ihmisiä. Näin aikamme arvoliberaali liikehdintä osoittautuu yksiarvoisen sanelun aatteeksi. Se yrittää poistaa yhteiskunnasta ne erot, joita perustuslaki on alusta lähtien suojannut. Yksinkertaisesti sanoen, se poistaa yhteiskunnasta tasa-arvon.
Kulttuuri lienee merkittävin tekijä. Jos naiset ovat kulttuurissa alempiarvoisia ja vapaata riistaa, niin varmaan ongelmia syntyy Suomessa. Oli uskonto mikä tahansa.
Tottakai, mutta se on säädetty jo perustuslaissa. Sen sijaan postmoderni identiteettipolitiikka, lhbtq-ideologia woke ja calcel-kulttuuri ovat tasa-arvoa vastaan korostaessaan voimakkaasti vähemmistöjen oikeuksia mm. sukupuolisen sunntautuneisuuden perusteella. Eihän esim. voi olla olemasaa määritelmällisesti homoseksualisteja, jos sukupuoli on kokemukseen perustuva asia, on vain joitakin kyseiseen vähemmistöön kuuluvia ihmisiä, jotka kokevat seksuaalisen suuntautumisensa perusteella olevansa homoseksualisteja. Annan konkreettisen esimerkin: tasa-arvoon vedoten vaaditaan, että joihinkin laitoksiin täytyy ottaa 40 prosenttia naisia ja 40 prosenttia miehiä palvelukseen. Mutta jos sukupuoli määritellään kokemusasiaksi, eli jokainen saa itse määritellä sen, niin miten toteutetaan edellä vaadittu ehto? Onneksi kuitenkin näissä asioissa on vielä sen verran tolkkua, että vain binäärisesti määritelty sukupuoli käy valintakriteeriksi, ei kokemukseen perustuva sukupuolinen suuntautuneisuus.
Tarkoittaako tasa-arvoinen koulutus sitä, että molempien sukupuolten edustajia on otettava yhtä paljon koulutukseen, olipa lähtötaso millainen tahansa?
Joo, mutta kun ei ole tyttöjä ihbtq-idelogian mukaan, on vain eri tavoin seksuaalisesti suuntautuneita. Etkö ole huomannut, että myös peristeiset feministit ovat asettuneet vastustamaan pride kulkueita kun postmodernit sukupuoliaatteet pyrkivät tuhoamaan heidän binääriseen sukuolijakoon perustuvan naiseutensa, viemään pohjan pois heidän tasa-arvopyrkimyksiltään.
