Minä mietin myös tuota ainoana kyseenalaisena, mutta toisaalta ehkä siinä on ajateltu toisella tavalla sutta. Jotkut meistä ja varmaan jotkut teistä seurakuntiin kuuluvistakin ajattelee että on vähän ns. susi eli huonompi kuin muut. Vähän samoin kuin lampaastakin voi ajatella että joku on kuin lammas eli kulkee toisten perässä itse ajattelematta mitään. Jos olisin seurakunnan jäsen niin en katsoisi noita huonoina. Kun en ole niin yritän vain tuoda ulkopuolisen näkemystä asiaan. Liekö sitten suotavaa tai ei…
Ylipäätään noissa on saavutettu hyvin kirkollisia iskusanoja hauskalla tavalla eli ne pistää ajattelemaan. Minä kun rakastan omaa kieltämme ja sen laaja-alaista käyttöä ja kaksoismerkityksiä ym niin pidin kyllä tuostakin asettelusta aina kolmeen vaihtoehtoon. Minusta siinä on paljon punniskeltavaa ajattelulle kun noita lähtee avaamaan. Menee monilta kenties yli… vai onko sitten niin että minä olen vain niin ali(-ihminen) että minua tuollainen aina miellyttää.
Mielenkiintoinen ajatus. Nuo kaikki kolme ovat kuitenkin raamatullisia kielikuvia, ja vielä toisiinsa liittyviä. Siksi ne on luonnollista tulkita juuri siinä yhteydessä. Muut menettelevät näin äkkiseltään, vaikken niistä niin innostunut olekaan, en halua olla ylikriittinen.
Mua loukkaa noista lähinnä tuo “isä, poika, pojanpoika”, koska siinä tehdään pilkkaa Pyhästä Kolminaisuudesta. Kirkko itse tekee omasta syvimmästä olemuksestaan vitsin. Sen lisäksi tuo on vielä tulkittavissa sovinistiseksi - eikös naisillakin pitäisi oleman äänioikeus… Susi taas ei haittaa mua, koska tuskinpa kukaan raatelevana sutena seurakunnassa toimiva itse kokee sellainen olevansa ja tuosta sen myötä rohkaistu äänestämään. Sen sijaan seurakuntaan on oikein tervetullut se, joka kokee olevansa “susi jo syntyessään”…
Paikallisessa srk-vaalien mainonnassa mua hämmentää se, että ehdolla on ainakin yksi kansanedustaja. Saanee paljon ääniä olemalla tunnettu, mutta näinköhän oikeasti ehtii paikallisseurakunnallisiin asioihin paneutua?
Kirkko ei ole yhdistys. Yhdistysten säännöissä ei tapaa lukea sen tyyppisiä asioita kuin Kirkkojärjestyksessä, jossa on säädetty jäsenille monenlaisia velvoitteita, kuten mm.: “Kirkon jäsenen tulee osallistua jumalanpalvelukseen, käyttää muutenkin armonvälineitä ja edistää seurakunnan tehtävän toteuttamista.” "Kirkon jäsenen tulee noudattaa kristillistä elämäntapaa, solmia avioliittonsa säädetyllä tavalla, antaa kastaa lapsensa ja huolehtia heidän kristillisestä kasvatuksestaan." sekä “Niitä, jotka aiheuttavat pahennusta elämällään ja laiminlyövät kirkon jäsenen velvollisuuksiaan, papin tulee opastaa kristilliseen elämäntapaan.”
Äänioikeus vaaleissa on kirkossa laaja, mutta ehdokkuuden edellytykseksi vaaleihin on Kirkkolaissa säädetty se, että vaalikelpoisuuden ehtona on se, että henkilön tulee olla tunnettu kristillisestä vakaumuksesta: “Vaalikelpoinen seurakunnan ja seurakuntayhtymän luottamustoimeen on kristillisestä vakaumuksesta tunnettu 18 vuotta täyttänyt seurakunnan konfirmoitu jäsen, joka ei ole vajaavaltainen.”
No en mene vannomaan kun en ole lakimies, mutta kyllä minusta yhdistyslain normeja noudatetaan yleensä muissakin kuin varsinaisissa yhdistyksissä, ja joissa on jäseniä ja jotka maksavat jäsenmaksua. Ehkä joku osaa sanoa että voiko kirkko kieltää hurskaudettomalta äänioikeuden. Mielestäni häntä voidaan kyllä nuhdella elämäntavoistaan mutta ei evätä äänioikeutta vaaleissa.
En kirjoittanut mitään siitä että kuka voi asettua ehdolle vaan siitä kuka voi äänestää eli on äänioikeutettu yhdistyksessä johon kuuluu. Kirjoitin siitä että käsittääkseni kirkkokaan ei voi rajata äänioikeutta siten että jollakin uskonnollisuuden tai hurskauden mittarilla joku olisi äänioikeutettu ja joku ei. Tästä oli puhe kun vastasin kirjoitukseen jossa todettiin että viestintä kutsua kaikenlaisia kirkon jäseniä äänestämään olisi vähintäänkin jännitteinen. En ymmärrä miten äänestyskutsu koskien kaikenlaisia jäseniä olisi jännitteinen.
Teki mieli vielä tarttua tähän, kun on asiaa tullut pohdittua. Mun mielestä se ei ole millään tavalla halpaa armoa, että Jumala rakastaa jokaista juuri tällaisena, ja Jumalan eteen saa tulla sellaisena kuin on. Tarkoitus ei tietenkään ole jäädä sellaiseksi, mutta se menee sitten jo pyhityksen puolelle. On todella sääli, jos kaiken maailman ultraliberaalit homonvihkijät kielenkäytöllään tekevät raamatullisen ehdottomasta armosta jotenkin epäilyttävää. Pelastus ja Jumalan rakkaus on joka tapauksessa tässä ja nyt, ihan jokaiselle, ei vasta sitten kun on ensin tullut paremmaksi.
Kyllä. Jokainen saa tulla sellaisena kuin on, mutta ei edellyttää että saa jäädä sellaiseksi kuin on. Oikeastaan tuo sellaisena kuin olet tarkoittaa sellaisena kuin tunnet sillä hetkellä kun tunnet. Sellaisena kaikki kelpaavat aina Jumalalle, sillä tunteitaan ei ikinä tarvitse pyytää anteeksi.
Kirkossa ei noudateta yhdistyslain normeja, vaan mm. Kirkkolakia. Kaikilla kirkon ikärajat täyttävillä jäsenillä on äänioikeus seurakuntavaaleissa, eli äänioikeus on voimassa suoraan jäsenyyden perusteella, eikä äänestävien hurskautta kysytä.
Onkohan erottaminen mahdollista ja jos on, milloinkahan sellaista on käytetty kurinpidollisena toimena? Tosin nykykirkko yrittää kynsin ja hampain pitää maksavista jäsenistä kiinni, mutta periaatteessa kysyn.
Eli juuri niinkuin päättelin äänioikeuden osalta eli kaikilla täysivaltaisilla jäsenillä on äänioikeus eikä sillä ole mitään tekemistä vakaumuksellisen kristillisyyden tai muun hurskauden kanssa.
Se on vanhurskautta luomisen perusteella, ihmisyyden perusteella, olemisen perusteella.
Taustani on new-age hengellisyydessä. Siellä oli tämä sama halpuus ja vellova rakkaus ja valmiinaoleminen ja itsensäpalvonta paljolti samalla tavalla keskiössä. Tuota vaalilauseen täydellisyysväitettä ihmettelen. Miten jokainen ihminen on täydellinen Jumalan edessä, coram Deo? Tai miten joku voisi joutua kadotukseen, jos kerran Jumala rakastaa ja pitää täydellisenä?
Luominen - Jumala rakastaa sinua sellaisena kuin olet
Lankeemus - Jumala rakastaa sinua vaikka olet sellainen kuin olet
Lunastus - Jumala lunastaa sinut sellaisena kuin olet
Pyhitys - Jumala rakastaa sinut sellaiseksi kuin tulet olemaan
Täyttymys - Jumala rakastaa sinua täydellisenä
Onkohan vaaliviestin kirjoittaja kuunnellut Arja Korisevan kappaletta “Enkelin silmin” kirjoittaessaan tekstiä? Tai tahtonut modifioida filosofi Leibnizin teodikeaa: “kaikesta pahasta huolimatta maailmamme on täydellinen kaikista mahdollisista maailmoista.”
Eikä armon turhentamiseen mitään ultraliberaaleja tarvita, me tavalliset luterilaiset riitämme siihen ihan tällaisina kuin olemme.
Kirjoittelin tuossa äsken tuomiosunnuntain saarna ja pohdin, onko kirkkoni itseasiassa areiolainen.
Niin, kun nykyluterilaisuuden opetus armosta nyt katkaisee sillan lankeemuksen ja lunastuksen todellisuuteen, varmaan myös Kristukseenkin, niin jäljellehän jää pylväskilvoittelija ilman kilvoittelua. Miksiköhän meitä nyt kutsuisi sitten? Pylväsäänestäjiksi?
Erottaminen on aikoinaan ollut mahdollista (esim 1600-luvulla voimaan tulleessa kirkkolaissa), mutta valtiokirkollisessa kontekstissa se tarkoitti valitettavasti pahimmillaan maastakarkoitusta. Myöhemmin kirkko valtiokirkollista asemaansa turvatakseen uskonnonvapauspaineiden lisääntyessä luopui niin mahdollisuudesta erottaa jäsenyydestä, ehtoolliselle osallistumisen velvoittavuudesta ja monesta muustakin kirkkokurillisesta käytännöstä. Jos jossain kohtaa linja oli kyseenalainen samaistaessaan kirkon ja valtion kansalaisen niin nykyään kirkko on luopunut siitäkin kirkkokurista, joka perustuu Uuden testamentin ohjeisiin.
Mitä tulee jäsenistön informointiin äänioikeudesta on se toki luonnollista. On kuitenkin eri asia ilmoittaa äänioikeudesta kuin tehdä yleinen kampanja, jossa suorastaan kannustetaan äänestämään vakaumuksesta riippumatta. Jälkimmäinen on valinta, joka on osin ristiriidassa kristillisen kirkon periaatteitten kanssa. Mutta milläpä täällä enää mitään väliä onkaan.
Kas vain, kukas se siellä Medusan lautan - seurakunnan - perällä murjottaa samaan aikaan kun toiset viittilöivät kohti parempaa tulevaisuutta - etteikö vaan olisi konservatiivikristitty vaalivuonna, haikaillen mennyttä kulta-aikaa sekä pahaa maailmaa manaillen?
Kulta-aikaa on valitettavasti harvoin jos koskaan vietetty. Ne on nuo synti, kuolema ja Perkele olleet aina työssään. Tuossa kirkkokuriasiassakaan ei yleensä ole löydetty eikä noudatettu raamatullista mallia, vaan menty äärimmäisyydestä toiseen.
Olikos se nyt Chesterton, joka kirjoitti konservatiivisuudesta vertauksella, jossa oli ulkosalla oleva tolppa. On olemassa konservatiiveja, jotka varjelevat tolppaa muutoksilta pitämällä sen koskemattomana. Silloin valkoinen tolppa kuitenkin pikku hiljaa likaantuu ja muuttaa väriään. Traditionalisti taas aktiivisesti puhdistaa ja huoltaa tolppaa säilyttääkseen ja palauttaakseen sen alkuperäisen muodon ja värin.
Voi olla, että muistan vertauksen osin väärin, mutta pidän sen pointista. Kristillinen konservatiivisuus ei saa olla passiivista muutosvastarintaa, jossa muutos sitten tulee kyllä, mutta hitaammin, vaan sen pitää olla jatkuvaa paluuta juurille ja suunnan tarkistamista, elävää traditiota, joka tiedostaa ainaisen korruptoitumisen vaaran.
Käytiin eilen markettiostoksilla. Kaupassa oli ennakkoäänestys paikka. Usutin lut. seurakuntaan kuuluvaa vaimoani käyttämään äänioikeuttaan, vaan eipä kiinnostanut. Ei ole koskaan srk vaaliloissa äänestänyt… Minä olen puolestani ollut aina aktiivinen kat seurakuntani vastaavissa. Diasporalaisille ne ovat hoituneet kätevästi posti äänestyksenä.
Kävin äänestämässä. Sisäänheittäjänä toiminut pappi viihdytti jonossa odottavia tarinoilla itsestään. Ajattelin siinä, että olisi ollut mahdollisuuksia muuhunkin, varsinkin kun tapahtumapaikalla ei yleensä pappeihin törmää.
MInulla jäi äänestämättä, kun oli nämä muuttopuuhat. Olisi pitänyt äänestää entisessä seurakunnassani. Minua voi siis syyttää kaikesta, mitä nyt tulee neljässä seuraavassa vuodessa tapahtumaan…
