Säveltasot ovat hankala kysymys, kun sopivimmassa korkeudessa kyse osin perinnöllisistä asioista, osin äänen harjoitustaustasta, osin iästä ja sukupuolesta, osin sairauksistakin, mahdollisesta tupakointitaustasta jne. Kun sopivin korkeus on yksilöllinen asia, kaikille sopivia korkeuksia on vaikea löytää. Miehillä ikääntyessä helpoiten laulettavat sävelkorkeudet yleensä nousevat äänihuulten elämän varrella etenevästä kehityksestä johtuen. Naisilla puolestaan korkeimpien sävelten laulaminen usein vaikeutuu ikääntyessä, mikä voi johtaa iän karttuessa alempien sävelkorkeuksien preferointiin kuin mitä sama henkilö on nuorempana suosinut. Tutkimuskirjallisuuden mukaan naisten puheäänen korkeuskin vaikuttaa laskeneen kun on pyritty tarkastelemaan kehitystä pitkällä, yli vuosisadan aikajänteellä. Yksi selitysehdotus tähän on ollut ammattikuntien muutoksessa eli siinä, että ammattien muutos olisi edistänyt matalampaa äänenkäyttöä. Eläkeikien nousu vaikuttaa myös kanttorikunnan ikäjakaumaan. Virsien kirjoitetut säveltasot ovat laskeneet vuosikymmenten kuluessa, mutta osa soittaa virret vielä alemmalla säveltasolla kuin mitä koraalikirjassakaan on.
En laulanut oikeastaan ollenkaan ennen kuin opintojen soveltavissa opinnoissa päätin että pakkohan sen on sujua, kun sävelkorva on hyvä ja pystyn soinnuttamaan kappaleita korvakuulolta. Sittemmin väitän laulavani hyvin, ainakin toimituksissa olen saanut kiitosta, kuin myös viikkomessuissa joissa olen yleensä ilman kanttoria kitaran kanssa. Hassua on se, että vaikka minulla on todella matala ääni, niin laulaessa oktaavi korkeammalta menee helposti, verrattuna normaaliin puheääneen. Jos ehtisi mennä oikeaan laulunopetukseen, niin lopputulos voisi olla aika hyvä, Kuulen muiden sävelkorkeuden helposti, mutta omaani en.
D
Jeesus on ylipaimen ja hänen tehtävänsä on pitää lauma koossa.
Olen nyt lueskellut uskonpuhdistajien kirjoituksia eikä tämä tavoite ole tullut esiin, vaan huoli on ollut siitä että saarnataanko Jumalan sana oikein ja kunnolla, niin että taviksetkin tajuaa.
Tänään lueskelin Siionin Kannelta v 1923, nautin se alkuvoimaisuudesta, rehevyydestä, tulisuudesta, kärkevyydestä mutta myös lempeimmästä lohdullisuudesta.
En tiedä mikä motiivi on ollut muuntaa ja hioa tekstit sisäsiisteiksi, ehkäpä sama kuin lestadiolaisuudessa “Että nuoretkin ymmärtää”, ehkä muut syyt, mutta tunsin syvästi että vanhassa vara parempi.
Niin, miksi Raamattua on suomennettu ja suomennetaan uudelleen .. joillekin riittää Biblia edelleen.
Eivät nuo vanhat käännökset minnekään katoa. Joka ymmärtää ja tykkää, saa käyttää.
Kyllä se motiivi niin Raamatun kuin virsien ja laulujen käännöksissä on kielen muuttuminen joka ei tapahdu vuosisatojen vaan vuosikymmenten aikayksikköinä. Monet sanat katoavat käytöstä tai niiden merkitys muuttuu. Jos alkukieli ei ole hallussa, niin Raamatun jotkut kohdat avautuvat nykylukijalle paremmin jos käännösvirheet tai vanhentuneet sanat eivät vie harhaan. Eihän ole tarkoitus että vasta hifi-asteella olevat, vanhoja kieliä ja pienen vähemmistön ymmärtämää vanhaa suomea oppineet, tajuaisivat mitä Jeesus sanoo. Jos siis puhutaan sisäpiirien ulkopuolella olevista.
Laulujen kääntäminen ja muokkaaminen on toki vaikeaa. Pitäisi ymmärtää sekä tekijän alkuperäinen tarkoitus että suomen kielen luonne - ja vielä laulamisen antamat edellytykset! Jälkimmäinen on se, mikä uusissa Kanteleissakin jonkun verran ontuu. Tulee painot väärille tavuille tai sanoille. Ehkä mainitsemasi rehevyyskin välillä on turhan vähäistä. Silti, pidän arvokkaana että jotkut Hedberg tai Sandell jne. saavat oikean tarkoituksensa perille tänäänkin, sillä onhan välissä olleet käännökset tehneet myös muutoksia sisältöön, eri syistä.
Maksett’ on velka! Velka on poissa!
Kyllä jälkimmäinen on aika vahvaa tekstiä sekin, vaikka onkin selvää suomea.
Siionin kannel 1923, num 12, Hedbergin virrestä kohta, jossa hän tekee pesäeroa väärin opettaviin tahoihin:
Ken rohkenis nyt multa autuutta kiistää ja uskoni, toivoni pois multa riistää? Nuo hurmatut hullut, mä halveksin heitä, kun johtavat sieluja helvetin teitä!
Te syöksette sielut vain murheitten paulaan, mä teihin en kuulu, vaan lapsena laulan, mun syntini Jeesuksen päälle mä heitän ja tuomitsen oppinne, kuule en teitä!
Voi, kun olin hullu - en itsekään tiedä - kun pois saitte Jeesuksen luota mun viedä, nyt lain kautta perkele saa mua varmaan vain Jeesuksen luo, minun puoltajan armaan.
Kas, kaikkihan veljemme autuaiks osti ja kastehen virrasta puhtaana nosti, Hän autuuden vaatteella sielumme peitti ja selkänsä taakse hän syntimme heitti.
Säkeistöjä olisi 19, kirjoitettu 1843.
Kuka kertoisi minulle, mitä tarkoittaa sana ratki virressä?
Taivaassa, ratki taivaassa. Onko siellä joku ratki-niminen heppu vai?
Eikös se silloin olisi Ratki.
Jotain taivaan repeämiseen liittyvää, kun rankkasade alkee niin taivas ratkeaa auki. Paikka, jossa kaikki on mahdollista ja huolet ja suru poissa.
Virren Ratki taivaassa esittely pitänee aloittaa vastaamalla kysymykseen, mitä sana ”ratki” siinä tarkoittaa. Adjektiivin yhteydessä käytettynähän se sana on tuttu: ratki riemullinen, ratki väsynyt… Siinä sen merkitys on ’aivan, ylen, peräti, kerrassaan’. Entäpä sitten ”ratki taivaassa”? Tästä on kysymys: juuri taivaassa, nimenomaan taivaassa ”on riemu iäinen”, mutta ei missään muualla.
Eipä ole tuttu sana myöskään adjektiivin yhteydessä nykyihmiselle. Vaikka mulla on omasta mielestäni ihan kohtuullisen laaja sanavarasto ja pystyn lukemaan myös vanhempaa kirjallisuutta, niin mulle ei ollut tuttu muu käyttötarkoitus kuin ratkiriemukas. Nimenomaan yhteen kirjoitettuna, jolloin kyseessä vaikuttaa olevan eräänlainen alkusoinnullinen tehostesana ilman omaa itsenäistä merkitystä.
Kumma, ettei tätä ole viimeisimmän virsikirjauudistuksen yhteydessä muokattu. Paljon ymmärrettävämpiäkin vanhanaikaisuuksia on silloin sensuroitu.
Ratkiriemukas tai ratkiväsynyt ovat tuttuja, eli ratki adjektiivin yhteydessä tarkoittaen erittäin, täysin tai hyvin ovat tuttuja.
Mutta ratki taivaassa, erikseen tai yhteen kirjoitettuna ei kyllä sano mitään, eli ei ole ollut minun elinikäni aikana käytössä, vaan jotain vanhempaa perua. Tämä liittyi noihin edellisiin uusien suomennostarpeiden aiheeseen.
Mulle on tuttu synonyymina riemu! Riemu taivaassa, on myös siis ilo taivaassa.
Mutta kun virren sanat ovat jo:
Ratki taivaassa, ratki taivaassa on riemu iäinen
Niin siinä tulee sitten kaksi eri riemusanaa.
Miksi tämä kiinnosti? Tämän aamun Ylen aamuhartauden edellä kuultiin tuo virsi ja jäi mieleen. Olen ennenkin sitä vähän ihmetellyt, että mitkä siellä ratkeaa.
Niin tämähän on se räätälin virsi, rippikoulussa puujalkavirsien joukossa.
Tiedättekös millä numeroilla löytyvät
Hammaslääkärin virsi
Barbien virsi
Geologin virsi
Suunnistajan virsi
Aamu-unisen virsi
??? Miksei voi olla ja voihan käyttää muita synonyymejä. 
Tiedän hammaslääkärin virren (499, kaikille paikkoja on) ja listan ulkopuolelta sähkömiehen virren (voimatöitä täällä tehden). Barbien virren oletan liittyvän Keniin, joka seikkailee varsin monissa virsissä. Mutta mikä niistä?
431 Ken on mun lähimmäiseni 
Aamu unisen virsi on varmasti Jo joudu mun sieluni herämähän.
Lähetystyövirsi:
Vieraalla maalla kaukana on Kumpu Kivinen.
Virsi 285: “Voi, mihin raukka juoksisin”.
Vanhanpiian iltavirsi: Oi Herra luoksein jää
Kenen virsi lie: Ah sä etkö jo huoli mun kihloistani