En laulanut oikeastaan ollenkaan ennen kuin opintojen soveltavissa opinnoissa päätin että pakkohan sen on sujua, kun sävelkorva on hyvä ja pystyn soinnuttamaan kappaleita korvakuulolta. Sittemmin väitän laulavani hyvin, ainakin toimituksissa olen saanut kiitosta, kuin myös viikkomessuissa joissa olen yleensä ilman kanttoria kitaran kanssa. Hassua on se, että vaikka minulla on todella matala ääni, niin laulaessa oktaavi korkeammalta menee helposti, verrattuna normaaliin puheääneen. Jos ehtisi mennä oikeaan laulunopetukseen, niin lopputulos voisi olla aika hyvä, Kuulen muiden sävelkorkeuden helposti, mutta omaani en.
Jeesus on ylipaimen ja hänen tehtävänsä on pitää lauma koossa.
Olen nyt lueskellut uskonpuhdistajien kirjoituksia eikä tämä tavoite ole tullut esiin, vaan huoli on ollut siitä että saarnataanko Jumalan sana oikein ja kunnolla, niin että taviksetkin tajuaa.
Tänään lueskelin Siionin Kannelta v 1923, nautin se alkuvoimaisuudesta, rehevyydestä, tulisuudesta, kärkevyydestä mutta myös lempeimmästä lohdullisuudesta.
En tiedä mikä motiivi on ollut muuntaa ja hioa tekstit sisäsiisteiksi, ehkäpä sama kuin lestadiolaisuudessa “Että nuoretkin ymmärtää”, ehkä muut syyt, mutta tunsin syvästi että vanhassa vara parempi.
Niin, miksi Raamattua on suomennettu ja suomennetaan uudelleen .. joillekin riittää Biblia edelleen.
Eivät nuo vanhat käännökset minnekään katoa. Joka ymmärtää ja tykkää, saa käyttää.
Kyllä se motiivi niin Raamatun kuin virsien ja laulujen käännöksissä on kielen muuttuminen joka ei tapahdu vuosisatojen vaan vuosikymmenten aikayksikköinä. Monet sanat katoavat käytöstä tai niiden merkitys muuttuu. Jos alkukieli ei ole hallussa, niin Raamatun jotkut kohdat avautuvat nykylukijalle paremmin jos käännösvirheet tai vanhentuneet sanat eivät vie harhaan. Eihän ole tarkoitus että vasta hifi-asteella olevat, vanhoja kieliä ja pienen vähemmistön ymmärtämää vanhaa suomea oppineet, tajuaisivat mitä Jeesus sanoo. Jos siis puhutaan sisäpiirien ulkopuolella olevista.
Laulujen kääntäminen ja muokkaaminen on toki vaikeaa. Pitäisi ymmärtää sekä tekijän alkuperäinen tarkoitus että suomen kielen luonne - ja vielä laulamisen antamat edellytykset! Jälkimmäinen on se, mikä uusissa Kanteleissakin jonkun verran ontuu. Tulee painot väärille tavuille tai sanoille. Ehkä mainitsemasi rehevyyskin välillä on turhan vähäistä. Silti, pidän arvokkaana että jotkut Hedberg tai Sandell jne. saavat oikean tarkoituksensa perille tänäänkin, sillä onhan välissä olleet käännökset tehneet myös muutoksia sisältöön, eri syistä.
Maksett’ on velka! Velka on poissa!
Kyllä jälkimmäinen on aika vahvaa tekstiä sekin, vaikka onkin selvää suomea.
Siionin kannel 1923, num 12, Hedbergin virrestä kohta, jossa hän tekee pesäeroa väärin opettaviin tahoihin:
Ken rohkenis nyt multa autuutta kiistää ja uskoni, toivoni pois multa riistää? Nuo hurmatut hullut, mä halveksin heitä, kun johtavat sieluja helvetin teitä!
Te syöksette sielut vain murheitten paulaan, mä teihin en kuulu, vaan lapsena laulan, mun syntini Jeesuksen päälle mä heitän ja tuomitsen oppinne, kuule en teitä!
Voi, kun olin hullu - en itsekään tiedä - kun pois saitte Jeesuksen luota mun viedä, nyt lain kautta perkele saa mua varmaan vain Jeesuksen luo, minun puoltajan armaan.
Kas, kaikkihan veljemme autuaiks osti ja kastehen virrasta puhtaana nosti, Hän autuuden vaatteella sielumme peitti ja selkänsä taakse hän syntimme heitti.
Säkeistöjä olisi 19, kirjoitettu 1843.
Virren Ratki taivaassa esittely pitänee aloittaa vastaamalla kysymykseen, mitä sana ”ratki” siinä tarkoittaa. Adjektiivin yhteydessä käytettynähän se sana on tuttu: ratki riemullinen, ratki väsynyt… Siinä sen merkitys on ’aivan, ylen, peräti, kerrassaan’. Entäpä sitten ”ratki taivaassa”? Tästä on kysymys: juuri taivaassa, nimenomaan taivaassa ”on riemu iäinen”, mutta ei missään muualla.
Eipä ole tuttu sana myöskään adjektiivin yhteydessä nykyihmiselle. Vaikka mulla on omasta mielestäni ihan kohtuullisen laaja sanavarasto ja pystyn lukemaan myös vanhempaa kirjallisuutta, niin mulle ei ollut tuttu muu käyttötarkoitus kuin ratkiriemukas. Nimenomaan yhteen kirjoitettuna, jolloin kyseessä vaikuttaa olevan eräänlainen alkusoinnullinen tehostesana ilman omaa itsenäistä merkitystä.
Kumma, ettei tätä ole viimeisimmän virsikirjauudistuksen yhteydessä muokattu. Paljon ymmärrettävämpiäkin vanhanaikaisuuksia on silloin sensuroitu.
Ratkiriemukas tai ratkiväsynyt ovat tuttuja, eli ratki adjektiivin yhteydessä tarkoittaen erittäin, täysin tai hyvin ovat tuttuja.
Mutta ratki taivaassa, erikseen tai yhteen kirjoitettuna ei kyllä sano mitään, eli ei ole ollut minun elinikäni aikana käytössä, vaan jotain vanhempaa perua. Tämä liittyi noihin edellisiin uusien suomennostarpeiden aiheeseen.
Miksi tämä kiinnosti? Tämän aamun Ylen aamuhartauden edellä kuultiin tuo virsi ja jäi mieleen. Olen ennenkin sitä vähän ihmetellyt, että mitkä siellä ratkeaa.
Tiedän hammaslääkärin virren (499, kaikille paikkoja on) ja listan ulkopuolelta sähkömiehen virren (voimatöitä täällä tehden). Barbien virren oletan liittyvän Keniin, joka seikkailee varsin monissa virsissä. Mutta mikä niistä?
