Syntiinlankeemus, perisynti ja langennut luonto


#1

Itse olen kokenut langenneisuuden käsitteen epämääräisenä. Syntiinlankeamisesta on johdettu käsittääkseni Paavalin toimesta perisynti, johon taas ainakaan ortodoksit eivät usko. Entä onko luonto ja maailma jatkuvasti langenneessa tilassa?

Mihin me vedämme rajan siinä, mikä on luotua ja mikä langennutta? Onko hämähäkin aivoihin loisia istuttava pistiäinen luodussa tilassa? Millä erottaa ihmisen esteettisyyden kaipuu luodun ja langenneisuuden rajalla käydystä keskustelusta?

Minulla ei ole oikein mitään työvälineitä asian käsittelemiseen. Siksi tämä aloitus.


#2

Vaikeita kysymyksiä. Heittäisin pistiäisjuttuun sellaisen ajatuksen, että syntiinlankeemus vaikuttaa koko luomakuntaan, vaikka eläimet eivät tietenkään tee syntiä edes vahingoittaessaan muita eläimiä. Syyllisyys ja vastuu omista teoista koskee vain ihmisiä. Toisaalta voi olla vaikea sanoa niinkään, että tietyn eläimen lajityypillinen käyttäytymistapa olisi syntiinlankeemuksen aiheuttamaa.


#3

Anskutin, onko luonnon langenneelle tilalle raamatullisia perusteita? Onko tämä sellainen osa-alue, jossa on vedetty linjaa moneen suuntaan, vai onko jotakin mistä kaikki ovat samaa mieltä? On tavallaan suuri merkitys sillä, pidänkö esim. käärmettä langenneena vai luotuna olentona.


#4

Ovatko nämä välttämättä vaihtoehtoja? Miksi ei luotu ja langennut?


#5

Selittäisitkö, @Yxinkertanen? :slight_smile:


#6

Nimenomaan luotu on langennut, luomaton (Jumala) ei ole langennut.


#7

Varmasti näin, mutta mikä esimerkiksi käärmeen käytöksessä on langennutta, mikä luotua?

(Ei ole tarkoitus kuullostaa banaalilta, mutta minun täytyy lähteä tämän kysymyksen kanssa ihan alusta liikkeelle. Ja mielestäni näitä käsitteitä käytetään liian summamutikassa.)


#8

Kiitti vaan,
Voi, kun tämä on vaikeaa. Ei kai tässä Jumalasta edes puhuttukaan, kun
kun aiheena oli tuo käärme., luotu vai langennut :slight_smile:

Ajattelin, että koko luomakunta kärsii lankeemuksen seurauksista.
Ymmärrän, että siihen Pietari viittaa sanoessaan, että luomakunta huokaa ahdistuksessaan.


#9

Jos käärmeellä tässä tarkoitetaan normaalia luonnonkäärmettä (esim. kyy suomalaisella rantakalliolla). niin sitä tietenkin koskee sama kuin muutakin luontoa. Ihmisen langennut tila vangitsee koko tämän planeetan luomakunnan konkreettisella ja nähtävällä tavalla. Mitä enemmän ihminen muuttaa luontoa omien tarkoitustensa mukaiseksi, sitä raskaammin luomakunta huokaa ja sitä vaikeammaksi ihmiselle tulee hallita luotuisuutta. Hallinnan ja hyväksikäytön mahdollisuudet kasvavat eksponentiaalisesti, mutta niin kasvavat myös luontoon kohdistuvat riskit.

Rantakallion kyy ei ole langennut yksilönä eikä koko maapallon kyykuntanakaan. Se on vain omalla tavallaan ihmisen lankeemuksen vanki, jonka kohtalo on hyvin vahvasti sidottu ihmisen toimintaan:

Kyyt ovat vähentyneet Suomessa monin paikoin voimakkaasti rakentamisen, liikenteen ja vainon takia. Muista Länsi-Euroopan maista poiketen kyy ei ole Suomessa rauhoitettu laji, joten sen tappamisesta ei rangaista. Euroopan luonnonsuojelusopimus edellyttää kaikkien matelijoiden rauhoittamista, mutta Suomi teki kyyn kohdalla varauksen liittyessään sopimukseen vuonna 1983. (Wikipedia: Kyy Suomessa)

Eri asia on sitten se tietty käärme paratiisissa, joka puhui ihmisen kieltä. Raamatussa annetaan muutamissa paikoin ymmärtää, että kyseessä oli käärmeeksi ruumiillistunut henkiruhtinas, joka kenties oli jopa langennut kapinaan ennen ihmisen lankeamista. Kaikesta tästä tiedämme hyvin vähän.


#10

Kiitos, Alli! Et siis usko, että esim. kaikki maailman kammottavat ja ällöttävät loiset olisivat hengellisessä mielessä “pahoja” ja syntiinlankeemuksen tulosta? Vaan nekin ovat Jumalan luomia olentoja siinä missä HI-viruskin?


Luterilainen vanhurskauttamisoppi
#11

Tätä asiaa on Raamatussa avattu hyvin vähän, eikä siitä taida paljon dogmejakaaan olla. Ainakaan minua vastaan ei ole tullut. Vastaan oman näkemykseni mukaisesti, enkä missään tapauksessa vaadi sille yleistä hyväksyntää.

Ajattelen, että Junala loi maailman, jossa yksi pieni planeetta Linnunradan syrjäisellä kolkalla tuli valituksi jollakin tavalla koko universumia koskettavan Jumalan suuren teon tapahtumapaikaksi. Tälle planeetalle luotiin aivan tietynlaiset olosuhteet sitä kehityskulkua varten, jota me kutsumme elämäksi ja jonka tunnistamme kaikessa elävässä.

Elämä tuntuu selvästikin kantavan itsessään jonkinlaista kehittymispyrkimystä, joka eri aikoina on synnyttänyt erilaisia teorioita ensinnäkin elämän itsensä ja toisekseen luonnon monimuotoisuuden (ns. lajien) synnystä. Ihminen on lajien kehityksen huipulla siinä mielessä, että se on laji, joka on ylivoimaisesti eniten pystynyt vaikuttamaan toisten lajien elinehtoihin.

Emme tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos ihmiskunta olisi jäänyt lankeamattomaan tilaan. On kuitenkin nähtävissä, että ihmisen toiminta maapallolla on kehityskulkua, jossa ihminen valjastaa luonnon palvelemaan omia (sinänsä jossakin mielessä erittäin hyviä) pyrkimyksiään, mutta samalla orjuuttaa ja tuhoaa sitä.

Kehittymisen mahdollisuus on kirjoitettu sisään elämän luonteeseen, mutta kehityksen suuntaa samalla tavalla ei. Minusta monet seikat viittaavat siihen, että kehityksen suunta olisi periaatteessa* voinut olla muu, jos lankeemuksen kirousta ei olisi. Se olisi voinut olla se, jonka odotettavissa olevaa tuloa Raamattu kuvaa sanomalla, että leijona ja lammas makaavat rauhassa rinnakkain niityllä tai että lapsi leikkiii turvallisesti käärmeen kololla.

Tässä valossa on minusta täysin mahdollista ajatella, että lankeemuksen vuoksi vinoon menneen kehityksen tuloksena on syntynyt ällöjä loisia, Selvemmin tällainen vinouma tietenkin näkyy antibiooteille resistanteissa bakteereissa, jotka ihminen on itse “jalostanut” sellaisiksi.

Kuulun kuitenkin niihin, jotka uskovat, että lankeemus oli välttämätön ja että Aadamin tahto ei ollut vapaa valitsemaan toisin. Sama kanta on Lutherilla Sidotussa ratkaisuvallassa, mutta ei luterikunnassa muutoin kovin yleisesti.


#12

Selvä ja perusteltu vastaus.
Ymmärsin niin, että kaikki luterilaisetkaan eivät ole hyväksyneet tätä tahdon sidonnaisuutta.
Puhutaan tahdon vapaudesta, mutta ei kuitenkaan löydetä selitystä sille, että
uskova tekee syntiä - vaikka voisi tahtoa olla tekemättä syntiä.

Paavali kuitenkin kirjoitti: "Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo jne. "


#13

Kun nyt olemme klassisen kristinuskon foorumilla lienee sitä taustaa vasten hyvä mainita, että vanha kirkko käytti langenneesta ihmiskunnasta nimitystä massa perdita, kadotuksen massa. Tällä tahdottiin sanoa, että ihmisluonto on kokonaan langennut, eikä siten kykene miltään osin täyttämään niitä vaatimuksia, jotka luotuisuus sille asettaa. Ihminen ilmentää siten kaikissa teoissaan ja ajatuksissaan Jumalan edessä vain kuulumistaan tähän kadotuksen massaan. Vaikka ihminen tekisi kuinka paljon hyvää tahansa tai kouluttautuisi tohtoriksi ei se olisi Jumalan edessä mitään muuta kuin kadotuksen massan vellontaa, ihmisen syntisyydestä johtuen mihinkään muuhun kuin kadotuksen syövereihin kelpoista tavaraa. Näin siksi koska ihminen on perisyntinen ja tekee kaiken minkä tekee vain ja ainoastaan synnillisistä vaikuttimista, häikäisköön kuinka häikäiseekin.

Tämän tähden Jeesus puhuu uudestisyntymisestä sanoen sen olevan välttämättömän pelastukseen. Tämä uudestisyntyminen tapahtuu ihmisessä sillä hetkellä kun hänessä syntyy Jumalan sanan vaikutuksesta usko Kristuksen sijaissovitukseen, siihen, että Kristus viattomana Karitsana on täydellisesti sovittanut ihmiskunnan sen sijassa ottaen kaikki ihmisten tekemät synnit päälleen, saaden näin aikaan sovinnon Jumalan ja ihmisen välille. Jumalalla ei siten ole mitään muuta kuin Kristuksen tähden armollinen mielenlaatu ihmiskuntaa kohtaan.

Jos joku kuvittelee, että on olemassa jokin muu keino kuin yksin uskon kautta Kristuksen sijaissovitukseen saada pelastus ja asettaa Kristuksen teon tilalle esim. kilvoituksensa niin tällaisessa ihmisessä on vielä siltä osin massa perdita liikkeellä häpäisemässä Kristuksen sovitustyötä.


#14

Nimimerkin @Anskutin kehitysvammakeskustelussa olleesta vastauksesta inspiroituneena:

Tulisiko ihmisen pitkän linjan tavoitteena olla pyrkiä poistamaan luomakunnan langenneen tilan hedelmiä siellä missä niin voidaan tehdä? Tulisiko ihmisen kyetessään esim. geeniteknologialla muokata petoeläimiä niin, että näiden saalistusvietti vähenisi ja ne voitaisiin opettaa syömään synteettistä proteiinia?

Jos ihmiskunta viisastuisi ja pyhittyisi ja oppisi elämään niin, että kohtelisi lähimmäistä niin kuin itseään eikä esim. sotia ja sairauksia enää olisi - mitä langennut luonto ja perisynti tuolloin enää tarkoittaisivat? Jos ihminen onnistuisi Jumalan sanaan tukeutuen luomaan jonkinlaisen utopian ja paratiisin joko maan päälle tai muulle planeetalle, tulisiko silti ajatella, että ihminen ei perisyntisenä kykene tekemään mitään hyvää?

Tietenkään ihminen ei tuolloinkaan voi sanoa tekojen listaan vedoten Jumalan edessä ansaitsevansa taivaspaikan, mutta jossain määrin katson, että langenneen luonnon ja perisynnin kahleet on murrettavissa ja että ihmisen ja ihmiskunnan peräti kuuluu niin tehdä. Jeesus käskee tulemaan täydelliseksi.

Minä olen taipuvainen näkemään niin, että Jumala on jättänyt luonnon jossain määrin oman onnensa nojaan ja siitä sairaudet ja luonnon raakuus kertovat – ei niinkään pahuudesta kuin mekaanisesta oman onnensa nojassa pyörimisestä.

En tiedä johtuuko “oman onnensa nojaan” jättäminen siitä, että Jumala vain halusi näin tehdä; siitä että luomakunnan langennut tila on nimenomaan tätä “oman onnensa nojassa elämistä”; siitä että edes kaikkivaltias ei ole täysin kaikkivoipa; tai siitä että meidän käsityksemme kaikkivoipuudesta on rajoittunut ja amerikkalaisten elokuvien kyllästämä kun todellisuudessa Jumala toimisi luonnonvoimien kautta osana universumia eikä kaiken takana.

Aivan selvästi Jumala on jättänyt ihmiselle roolin luomakunnassa ja myös hyvän tekemisessä. Siksi maailmassa on tilaa myös sille, mitä pahuudeksi tai Jumalallisen hyvän poissaoloksi voimme kutsua.


#15

Hyvä @Walther,

Oletko siis sitä mieltä että ihmisellä ei ole vapaata tahtoa. Oletko sitä mieltä että Jumalanäiti ei vapaaehtoisesti ottanut osaansa vastaan?


#17

Kaikki mikä kuolee ja sairastuu on langennutta maailmaa, ja synnin (ei henkilökohtaisen) seurausta. Jokaisen eläimen, kasvin ja ihmisen kuolema, sairaus ja vammaisuus on syntiinlankeemuksen seurausta, eikä ihminen pysty tätä mihinkään muuttamaan, vaikka yksittäisen taudin kohdalla jotain parannusta olisikin. Kaikki me kuitenkin kuolemme, eikä kukaan meistä ole täysin terve.


#18

Onko eliöiden fyysinen kuolema siis seurausta syntiinlankeemuksesta? Onko olemassa jokin kohta Raamatussa, johon tämä perustuu? En ole koskaan ajatellut asiaa noin, sillä elämä ja kuolema ovat näyttäytyneet minulle elämän kiertokulkuna. Erikoinen ajatus, että Jumalan haluamassa maailmassa ei olisi esim. vanhuksia tai kelohonkia ja niissä asuvia tikkoja laisinkaan.


#19

Sitä luulisi, että menettäisin vähitellen kykyni hämmästyä sinun kristinuskonkäsityksesi omintakeisuutta (ilmaistakseni itseäni kohteliaasti), mutta kerta toisensa jälkeen olen ihmeissäni. Syntiinlankeemuksen ja kuoleman yhteys on aivan fundamentaalista peruskauraa kristinuskossa. Raamatunpaikoista puheenollen, lukaise alkajaisiksi vaikka Roomalaiskirjeen 5. luku.


#20

Kiitos, Michelange! Tämä kirjeestä roomalaisille, 5. luku

12 Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä. 13 Olihan synti maailmassa ennen lain antamistakin, mutta missä lakia ei ole, siellä ei synneistä pidetä kirjaa. 14 Kuolema kuitenkin hallitsi Aadamista Moosekseen asti kaikkia, myös niitä, jotka eivät Aadamin tavoin syyllistyneet rikkomukseen. Aadam oli esikuva siitä, joka oli tuleva.
15 Rikkomusta ei kuitenkaan voi verrata armoon. Yhden ainoan ihmisen rikkomus on tosin tuottanut kaikille kuoleman, mutta vielä paljon runsaammin ovat Jumalan armo ja hänen lahjansa tulleet yhden ainoan ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, ansiosta kaikkien osaksi. 16 Tätä lahjaa ei voi edes verrata yhden ihmisen synnin seurauksiin, sillä yhden ihmisen teon seurauksena oli kadotustuomio, mutta Jumalan armosta kaikkien rikkomusten seuraukseksi tulikin vapauttava tuomio. 17 Yhden ihmisen rikkomus aiheutti sen, että kuolema pääsi hallitsemaan tämän yhden vuoksi. Paljon ennemmin tulevat ne, jotka saavat omakseen vanhurskauden ylenpalttisen armon ja lahjan, elämään ja hallitsemaan yhden ainoan ansiosta, Jeesuksen Kristuksen.

18 Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän. 19 Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita. 20 Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi. 21 Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden.

Minä olen aina lukenut tämän niin, että kuolemasta puhuttaessa puhutaan kadotuksesta. En ole koskaan ajatellut, että maapallon biologisten organismien kuolinmekanismi olisi jotenkin oleellinen osa kristinuskon lankeemusta ja perisyntiä. Tarvitsen vielä vähän enemmän viitteitä uskoakseni asian.

”Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan.” (Jes. 46:4.)

”Nouse harmaapään edessä, anna arvo vanhukselle” (3. Moos. 19:32).

Minä saan näistä vaikutelman, että ihmisen elinkaari lapsuudesta vanhuuteen olisi Jumalan käsissä ja suunniteltu juttu.


#21

Periaatteessa voisimme pelata raamattupingistä loputtomiin, sillä siitä kirjasta taatusti löytyy lukuisia yksittäisiä jakeita, jotka näyttävät todistavan, että kuolema kuului Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan. No, klassinen kristinusko nyt kuitenkin on ollut alusta saakka toista mieltä.

Kuolema, sairaus, nälkä, köyhyys ja moninainen kärsimys toki kuuluvat langenneeseen maailmaan. Niitä vastaan voi taistella ja niitä vastaan pitääkin taistella, mutta täydellistä vapautusta niistä on turha odottaa tässä ajassa. Kaavailujasi “murtaa perisynnin kahleet” ja rakentaa Edenin paratiisi maan päälle “geeniteknologian” yms. kommervenkkien avulla pitäisin järkyttävinä ja rienaavina, jos niitä esittäisi joku muu kuin sinä. Alan kuitenkin uskoa sinun syyntakeettomuuteesi.