Kristus yksin hankki golgatalla pelastuksen ihmiskunnalle. Siinä ei ole yhtään ihmisen tekoa, vaan yksin Kristus hankki sen koko maailmalle. Niin myös se uskotaan yksin, ilman tekoja.
1 tykkäys
Kristus hankki sen kyllä yksin. Mutta eihän ihminen tumput suorina voi vain odotella että vanhurskaus ja pelastus tippuu taivaasta syliin. Jotain on tehtävä (lähinnä sellaista Jumalan lähestymistä ja etsimistä) ja vieläpä aika aktiivisesti että voi saada Pyhän hengen ja taivasten valtakunnan omakseen.
Läpi Raamatun suuret hengen miehet ja naiset ovat tehneet näitä (tekoja). Miksi tämä aika on sitten erilainen? Johtuu varmaan sellaisesta länsimaisesta yltäkylläisyydestä. Että kaikki tulee kuin Manulle illallinen.
1 tykkäys
Mitä tekoja tarvitaan, kun usko yksin Kristukseen vanhurskauttaa?
Niin kauan kun ihminen ei ole käynyt ahdasta ovea, siis tarkoitan ihmistä joka vasta etsii taivasten valtakuntaa, ollaan oman järkeisuskon ja vaikka opiskelun Raamatun varassa. Jumala haluaakin uudestisynnyttää ihmisen ja antaa sellaisen uskon joka kestäisi helvetin tulenkin.
Jotta ihminen voisi uudesyntyä, päästä ahtaan oven, saada vanhurskauttavan uskon Kristukseen on ihmisen tehtävä paljon tekoja.
Mutta ei mitä tahansa tekoja. Vaan niitä Kristuksen itsensä käskemiä ja opettamia tekoja. Niitä ovat sitten juuri se etsiminen, anominen, kolkuttaminen, sydämen puhdistaminen (tämä siksi jotta Pyhä henki voisi mahtua asumaan ihmisen sisällä. Eihän tuo mihinkään sikolättiin muuta ).
Niin kauan, kun ihminen on teoissa, ei löydä autuutta. Eikä laki saata synnintuntoon eli katumukseen, eikä Pyhä Henki evankeliumin sanasta lahjoita uskoa.
@hamtuomas, miten armo sopii hahmottamaasi tai allekirjoittamaasi teologiaan? Onko armo sinulle jonkinlainen voima henkilökohtaiseen lain täyttämiseen? Jeesus tuskin oli mielestäsi julistamatta armoa. Jos hän olisi ollut julistamatta armoa, niin hän olisi nähdäkseni ollut ristiriidassa itsensä kanssa, sillä vuorisaarnassa sanotaan: “Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.” (Matt. 5:7)
Onko sinun sydämesi sikolätin vastakohta? Jos on, miten voit olla siitä varma ja miten se puhtaus ilmenee päivittäin?
Luterilaisella ei käsittääkseni ole varaa teologiansa valossa uskoa sydämensä olevan itsessään täysin puhdas siinäkään tapauksessa, vaikka luterilainen ei itse havaitsisi elämässään ja ajatus- ja asennemaailmassaan vähäisintäkään saastaisuutta.
“Vaikkei turmeltunut ihminen ikinä ajattelisi sydämessään yhtään pahaa ajatusta, vaikkei hän lausuisi yhtään tyhjänpäiväistä sanaa tai tekisi ainoatakaan pahaa tekoa, hänen luontonsa olisi silti perisynnin turmelema.”
1. Perisynti - Yksimielisyyden ohje - Luterilaiset tunnustuskirjat | Suomen ev.lut. kirkko
1 tykkäys
En ole puhunut missään mistään lain täyttämisestä.
Sydämeni ei nimenomaan ole mikään sikolätti enää, sillä olen Jumalan kurittamana kulkenut pitkän ja kivisen tien ahtaalle portille jossa uudestisynnyin. Sydämeni puhtaus ilmenee muun muassa siinä että en tee syntiä enää. Kaikki ajatuksenikin nousevat Pyhästä hengestä.
Sanoit olevasi ateisti. Oletko tullut uskoon nyt ihan viime aikoina?
2 tykkäystä
Miten määrittelet käsiteparisi “sydämen puhdistaminen” ja “pitkän ja kivisen tien”? Riippuen siitä, miten “sydämen puhdistaminen” määritellään, voidaan sanoa, onko kyse lain kautta tulevasta pelastuksesta tai Jumalan lapseksi pääsemisestä vai uskonvanhurskauden kautta tapahtuvasta pelastuksesta.
Raamatun mukaan vanhurskauttavaa uskoa ei saada tuolla tavalla. Jumala ei pelasta meitä “vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson [=kasteen] ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta” (Tiit.3:5). Tästä seuraavat hyvät teot, joiden harjoittamista kristityt ahkeroivat (Tiit.3:8). Pelastuksen perusta ja uskon kohde on Kristuksen sovituskuolema, jolla hän on sovittanut meidän syntimme, “antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät”; tästä seuraa sitten, että Kristus puhdistaa meistä “itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee” (Tiit.2:14).
Vanhurskauttava usko ei suinkaan ole mikään hyödyke, joka ostetaan Jumalalta antamalla maksuksi “paljon” edeltäviä hyviä tekoja, vaan usko on väline, jolla otamme vastaan ilmaiseksi tarjottavan pelastuksen. Tästä uskolla vastaanotettavasta pelastuksesta Raamattu puhuu monessa paikassa (Joh.1:12, 3:14-16, Apt.10:43, 13:38-39, Room.4:23-25, Gal.2:16 ym.).
1 tykkäys
Onkohan tämä nyt jo trollausta? Vai ihan vakavissasiko arvelet saavuttaneesi synnittömyyden (1.Joh.1:8)?
2 tykkäystä
Monissa uskonnollisissa ihmisissä pahennusta herättävää on ajatus siitä, että Jumala julistaa jumalattoman vahurskaaksi (Room. 4:5, dikaioo = julistaa vanhurskaaksi tai vanhurskauttaa; asebees = ei-kunnioittava, jumalaton). Tarkemmin sanottuna ei julista vanhurskaaksi sen tähden, minkälainen ihminen itsessään on ajatuksissaan, asenteissaan ja teoissaan, vaan julistaa vanhurskaaksi yksin Kristuksen tähden, eli yksin armosta, uskon kautta.
Lutheriakin on yritetty saada opettamaan uskonnolliseen järkeen enemmän sopivaa oppia. Karl Holl näet käsittääkseni tulkitsi Lutheria niin, että Lutherus opetti sellaista vanhurskaaksi julistamista, jossa vanhurskaaksi julistamisen perusta on siinä, että Jumala tarkastelee vielä maan päällä elävää uskovaa ihmistä siitä käsin, minkälainen tämä on oleva kerran taivaassa (eli täysin synnittömänä), ja siksi Jumala voi julistaa tämän ihmisen vanhurskaaksi jo nyt, vaikkei tämä itsessään vielä ole vanhurskas (ainakaan kokonaisuudessaan). Koska Jumala ei tarkastele elämäämme ajallisesta vaan ajattomasta näkökulmasta, tämä on mahdollista. Tässä teologisessa mallissa ei nähdäkseni voida puhua siitä, että Jumala rakastaa jumalatonta tai siis syntistä. Jumala rakastaa vain vanhurskasta ja synnitöntä. Tätä ei Luther kuitenkaan opettanut.
Antaako hyvin moni ihminen anteeksi sen tähden, että anteeksi antaja ajattelee anteeksi annetun ihmisen muuttuvan suhteessa anteeksi annettuun tekoon, niin ettei sitä enää missään nimessä uusi, tai jos uusii, se anteeksiantamus olisi merkityksetön tai vailla pohjaa? Tuskinpa. Miksi siis Jumala antaisi anteeksi tai julistaisi vanhurskaaksi vain siitä syystä, että näkee armon kohteensa täydellisenä? Rakastaako Jumala ihmistä vain sen tähden, että näkee ihmisen (viimeistään Kirkkaudessa) ehdottomasti kuuliaisena ja Jumalaa yli kaiken rakastavana ja ihailevana? Miten se rakkaus silloin eroaisi siitä, kun ihmiset luonnostaan rakastavat niitä, jotka rakastavat takaisin? Eikö se ole tavallaan itserakkautta? Rakastan vain silloin, kun minua rakastetaan? Rakastan vain silloin, kun rakastetusta on minulle nautintoa tai hyötyä.
Ihminen voi antaa anteeksi siitä syystä, että saa tavallaan osan loukatusta asemastaan takaisin osoittamalla ihailua tai kunnioitusta herättävää hyveellisyyttä jalolta vaikuttavan anteeksiantamuksen muodossa, mutta kristillisessä teologiassa Jumalan armoon anteeksiantamuksen muodossa ei voi varmaan näin suhtautua, eli Jumala ei osoita hyveellisyyttä ihmisille antaessaan anteeksi saadakseen ihmisiltä sen seurauksena ihailua hurskautensa nojalla tai saadakseen osan arvostetusta asemastaan ihmisten silmissä takaisin.
Kun varmaankin moni ihminen on antanut anteeksi siitä syystä, että vastakkainen reaktio eli kostaminen (hammas hampaasta) olisi tuonut liian suuren riskin mukanaan (takaisin kostamisen, haavoittumisen tai kuoleman vaara), niin kristillisessä teologiassa ei voida ajatella, että Jumala antaa anteeksi, koska pelkää vastakostoa.
1 tykkäys
Olen ateisti edelleen. Olen aina ollut. Joskus parikymppisenä tosin yritin olla uskovainen jonkin aikaa mutta tajusin myöhemmin huijaavani itseäni. En saanut Jumalan persoonaa mahtumaan esimerkiksi alkuräjähdyksen ja evoluutioteorian konsepteihin. Tiede ei ole koskaan ottanut kovinkaan tosissaan mitään ukkoa pilven päällä.
Selvennykseksi sanoinkin että kun puhun Jumalasta tarkoitan sillä jotain muuta kuin foorumin väki. Ehkäpä. Puhun siitä miten Raamatun todistus Kristuksesta on tullut lihaksi minun henkilökohtaisessa elämässäni. Käytän käsitettä Jumala parista syystä. Koen tavoittavani sillä foorumin uskovia ihmisiä. Sillä näissä on selviä yhtymäkohtia.Toiseksi, en aina jaksa kirjoittaa koko elämän tarinaani auki. Se on helpompaa näin.
Olen sellainen ateisti joka uskoo Raamattuun sillä se on yliluonnollinen kirja, ja vedenpitävä todistus Kristuksesta ja ylösnousemuksesta. Ateistikin voi kiinnostua Raamatusta (tiedän muitakin ateisteja joita kiehtoo Raamattu), opiskella sieltä Jeesuksen Kristuksen sanoja ja pistää niitä täytäntöön omassa elämässään. Olemalla edelleen ateisti. Minä olen tehnyt niin.
Ns sydämen puhdistaminen oli minulla sitä että hylkäsin sellaisen sekoilevan elämäntyylin (johon liittyi mm. huumeet) ja aloin tunnustella väärin tekemisiäni. Tunnustin kaiken. Jokainen ns. synti pitää tunnustaa. Kaiken on tultava valoon. Tämä oli sellainen prosessi joka kesti (tarkistin ihan päiväkirjasta) sellaiset neljätoista vuotta. Sitten tuli ahdas portti.
Sydämen tulee olla tyhjä ja puhdas kaikesta elämän aikana kertyneestä “liasta” (katkeruudesta, anteeksiantamattonuudesta, himoista etc… ) jotta ihminen voisi saada, löytää taivasten valtakunnan.
Miten sinä koet että ihminen saa omakseen vanhurskauttavan uskon
Uudessa testamentissa on selkeä linja että ihmisestä tulee jo tämän elämän aikana täydellinen ja eheä. Ei vajaa missään kohtaa.
En ole missään kohtaa puhunut mistään hyvistä teoista.
Tämä ei mielestäni pidä paikkaansa. Tietenkin meidän tulee pyrkiä kohti Jumalaa ja uskomme vaikuttaa myös niin, että haluamme pyrkiä tekemään hyviä tekoja Jumalan avulla. Kaikesta kilvoittelusta, pyhittymisestä ja hyvistä pyrkimyksistämme huolimatta olemme kuitenkin syntisiä ja vajavaisia, ihmisluonto on langennut. Siitä ei kuitenkaan pidä masentua, vaan on voimiensa mukaan pyrittävää parempaan. Säilymme vajavaisina, koska vain Jumala on täydellinen.
Ihmiselle luontevaa onkin ajatella näin. Minä olen aina nähnyt Raamatussa Jeesuksen täydellisenä ja se samaistumapinta mikä Jumalan Pojalla on ihmiseen on todellisuudessa se luonteva asia. Ainoa luonteva asia itseasiassa taivaan alla. Kun ihminen kadottaa elämänsä Jeesuksen opettamilla poluilla, Jeesuksen elämä voi saada sijan ihmisessä. Eikä Jeesus tehnyt syntiä.
Ihmisen liha on liitossa Paholaisen kanssa. Se on sitä syntymästä asti. Kukaan ei ole poikkeus. Siksi sen lihan onkin kuoltava. Ahdas portti on sellainen kuolinisku lihalle. Eikä se virkoa siitä enää.
Ei ihminen omassa voimassa voi mitään. Mutta Jeesus onkin ristillä omaksunut ihmisen luonnon, pyrkimykset, tarpeet, toiveet ja pelot. Niin se lihakin voi jäädä sinne ristille lopulta. Vaaditaan kanssa kulkemista Kristuksen kanssa. Edes vähän matkaa.
Ruumiskin kuolee lopulta. Ja jos ihminen on maan päällä oppinut hengellisyyttä, voi Jeesuksen tahraton ja puhdas elämä olla kaiken keskipiste jo maan päällä. Silloin ihminen ei enää ole oman elämänsä herra.
Eikä synti vallitse ihmistä. Minulle ne Raamatun kohdat jotka puhuvat synnin vallan katoamisesta, nisujyvän kuolemasta ja uuden tahrattoman ja moitteettoman elämän alkamisesta ovat ihan tosielämäksi tulleita Raamatun kohtia. Eivät vain vertauskuvaa, haikeita unelmia tai ihmisoppia. Sellaisia joista löytyy aina jokin tulkinta. Lihaa miellyttävä tulkinta.
Kristus on sekä Jumala että ihminen, Sana tuli lihaksi ja Hän on täydellinen. Sanan lihaksi tuleminen ei kuitenkaan tarkoita, että ihmisistä olisi samalla tullut täydellisiä.
En valitettavasti oikein saa kiinni näkemyksestäsi, mutta ei se oikein klassista kristinuskoa tunnu edustavan. Sinulla on tietenkin täysi oikeus ajatella ja uskoa kuten haluat 
.
Juuri sillä lihaksi tulleella Sanalla on täydellinen samaistumapinta ihmiseen. Kaikki alkaa Raamatun luvusta ja sellaisesta rukouselämästä. Kärsivä Kristus ristillä on ihminen vikoineen, puutteineen ja vieläpä henkilökohtaisine murheineen.
Sitten pitää vähän uskoa tähän ilmoitukseen.
Mutta se ei ole hokkuspokkus temppu. Tunnen ihmisen joka kulki kaksikymmentä vuotta Jumalan polkuja kunnes hän sai syntinsä anteeksi. Itselläni kesti hieman yli kymmenen vuotta. Ihminen etsii Jumalaa yhtä kauan kuin on ollut Jumalasta erossa. Tarkoitan että jokainen “maailmassa” (mitä uskovat ikinä tarkoittavatkaan tuolla) otettu harha-askel on käveltävä takaisin Luojajumalan syliin.
Jeesus on täydellinen. Ja taivaissa ja iankaikkisuudessa on aina ollut tuomio lihalle. Juuri sen täydellisen Jeesuksen elämän on saatava sija. Se on sellainen tie jolla on paljon taivasten valtakunnan etsimistä ja lopulta ahdas portti.