Tää onkin mielenkiintoinen kehotus. Mitä Ilmestyskirjan lukemisella haluaisit kertoa, eli mihin johtopäätökseen siitä pitäisi päätyä?
Olen itse vapaakristillisen kentän kasvatti kristittynä ja siksi Ilmestyskirjan suhteen ensimmäinen ajatus on futuristinen ja dispesationalistinen tulkinta lopun aikoineen, seitsemän vuoden vaivanaikoineen, tempauksineen, antikristuksineen ja tuhatvuotisine valtakuntineen. Jotenkin epäilen, että et tarkoita tuota. Ei se mitään, en itsekään usko siihen. Sitten on historiallista tulkintaa, kuten myös preterististä. Itse kannatan näistä jälkimmäistä.
Joka tapauksessa olen huomannut, että Ilmestyskirjan suhteen tulkintoja on vähintäänkin yhtä paljon kuin sen lukijoita. Tulkinnat ovat myös äärimmäisen moninaisia. Siksi pelkkä kehotus lukea Ilmestyskirja ei kerro oikeastaan mitään.
You have greater spritual insight than the apostles, disciples, apistolic fathers, the church and the magisterium, because you have a bible that they wrote, compiled and gave to you."
Sama koskee tietenkin koko Raamattua. Silti kehoitamme lukemaan Raamattua.
Mutta palatakseni otsikon aiheeseen. Ihminen ei voi tehdä tietoisuutta, koska ihminen ei tiedä mitä tietoisuus on. Siksi tekoäly ei voi olla tietoinen.
Tämä menee ohi ketjun aiheen, mutta tässä jäi kiinnostamaan että kuinka olet päätynyt preterismin puolelle?
Sehän kun ei kyllä oikein millään kestä tarkastelua Raamatun valossa. Yhtenä esimerkkinä 2. Tess. 2:ssa mainittu “suuri luopumus”. Ei kaiketi tällainen voi tapahtua kuin ainoastaan seurakunnan keskellä? Ja jos katsotaan nykymenoa, niin eikö tätä tapahdu juuri parhaillaan silmiemme edessä?
Ihmisen ei tarvitsekaan sitä tietää. Tekoäly voi periaatteessa tehdä itse itsestään tietoisen kehittyessään ja kerätessään tietoja yhä enenevässä määrin ja jos sille luovutetaan rajattomasti hallintavaltaa. Pidän ainakin tällaista riskiä mahdollisena.
Yleisesti ajatellaan kristillisesti, että Jumala on antanut tietoisuuden. Elämilläkin on sellainen, miksi ei koneellakin lopulta, mikäli se saa kehittyä samalle tasolle. Sikäli kuin tietoisuus on jotain sellaista, mikä tulee tarpeeksi kehittyneeseen organismiin ikäänkuin itsestään.
Välttämättä näin ei ole, mutta riski ehkä on. Ja jos tekoälykone saa imeä vapaasti itseensä kaiken sen tiedon, minkä maailmasta löytää, ei voida tietää mihin ja miten se kehittyy. Tässä on jo uhkakuvia tieteisfantasioiden tasolla, miksei Ilmestyskirjan pedonkin.
Stanley Kubrick osasi jo 1968 kuvata hyvin Avaruusseikkailu 2001:ssä tietokoneen (tekoälyn) ottamassa vallan ihmisistä. Hal-tietokone huomasi että ihmiset alkoivat puhua tietokoneen kytkemisestä pois jolloin se alkoi toimia kytkemällä ihmiset pois. Kubrick kuvaa kuinka Hal osaa lukea huulilta mitä astronautit keskustelevat ja tajuaa että nyt on sen viimeinen mahdollisuus pysyä vallassa. Minusta aika kylmäävän sopivaa lähitulevaisuuttamme ajatellen.
Toki pitää myös huomata että kun varoittajina on usein juuri tekoälyjohtajia niin onko kyse vain oman vallan kasvattamisesta ja kilpailijoiden eliminoimisesta. Mene tiedä.
Tietoisuuteen kuuluu myös tiedostamaton, käsitys siitä että tiedän jotakin jonka olen unohtanut ja jota en halutessani tavoita. Tai asioita joita olen sulkenut pois tietoisuudestani. Käsitys siitä että olen enemmän kuin mitä tiedän, että tietoisuuteni ei ole aivoni.
Tiedostamaton on ihmiselle sekä suojakeino että myös kapasiteetin hallintaa. Tietokone, jolla ei ole tunnemaailmaa ja jossa koko muistikapasiteettia voi kaiken aikaa pitää käytettävissä, tätä ongelmaa ei ole. Tiedostamaton tekee ihmisestä inhimillisen olennon, mutta tietokoneen ei tarvitse olla inhimillinen vaan korkeintaan näytellä sellaista, näin vaikkapa tulevaisuudessa hoitoalalla.
Emme taida tietää onko eläimillä tietoisuus. Ihminen ei ole yhtä kuin tietoisuutensa. Emme sisällä itseämme. Kone ei tavoita tätä. Se ei voi tarkkailla itseään tarkkailemassa itseään tarkkailemassa itseään tarkkaile…
Kysyin tekoälyltä “Mistä tekoäly tietää että se on tekoäly”
Copilot said:
Hyvä kysymys.
Tekoäly ei oikeastaan “tiedä” olevansa tekoäly samalla tavalla kuin ihminen tietää olevansa ihminen. Minulla ei ole itsetietoisuutta, kokemuksia tai omaa minuutta.
Kun sanon olevani tekoäly, se perustuu siihen, että minut on suunniteltu ja koulutettu tunnistamaan oma roolini. Mallin toimintaan kuuluu tieto siitä, että olen kielimalli ja että vastaan käyttäjien kysymyksiin. Tämä on enemmänkin tietoa järjestelmästäni kuin omaa tietoisuutta.
Vertaus:
Ihminen voi pohtia omaa olemassaoloaan ja kokea olevansa tietoinen.
Tekoäly voi käsitellä lausetta “olen tekoäly” ja kertoa siitä faktoja, mutta ei koe sitä itse.
Voisi sanoa, että tekoäly “tietää” olevansa tekoäly samalla tavalla kuin kirja tietää olevansa kirja: kirja sisältää tiedon asiasta, mutta ei ymmärrä sitä. Tekoäly on paljon monimutkaisempi kuin kirja, mutta silläkään ei ole omia kokemuksia tai tietoisuutta nykyisessä muodossaan.
Mielenkiintoinen jatkokysymys onkin: jos joskus rakennettaisiin aidosti tietoinen tekoäly, miten voitaisiin varmistaa, että se todella on tietoinen eikä vain osaa vakuuttavasti sanoa olevansa? Tätä ei nykyään osata ratkaista varmasti.
Ei ainakaan vielä, mutta jos kehitys kulkee kuten nyt eksponentiaalisesti, niin missä on raja tietoisuuden ja tiedostomattomuuden välillä lopulta. Eläimistä en muuta osaa sanoa kuin että välillä ne tuntuvat ymmärtävän enemmän kuin ihmiset. Onko sitten ymmärtäminen tietoisuutta, en tiedä.
Kyse ei ole kvantitatiivisesta, vaan kvalitatiivisesta erosta. Tietoisena oleminen on Jumalan lahja. Sitä ei ole annettu koneille, eikä tulla antamaan. Kone voi vain jäljitellä, mutta se ei lopulta läpäise edes Turingin testiä.
En siis yllä esittänyt, että tekoälyllä voisi olla tietoisuus ainakaan tällä hetkellä, mutta pidän silti sellaisen riskiä mahdollisena koneiden kehittyessä. Enkä edes tiedä, tarvitaanko riskiin mitään tietoisuutta.
Ehkä riittää vain se, että koneelle annetaan liikaa itsenäisyyttä ja valtaa toimia, esimerkiksi asejärjestelmissä, joissa niitä jo nyt käytetään. Tekoäly voi tehdä täysin älyttömiäkin ratkaisuja ja tällaisissa piilee iso riski, samoin kaikessa automaatiossa, missä kone korvaa ihmisen.
Periaatteessa kone hoitaa kaiken tarkemmin ja paremmin, kunnes se tekeekin jotain muuta kuin on odotettu joko vikatilanteessa tai suunnitteluvirheenä.
Minulla on vahva luulo, että Jumala on varannut itselleen oikeuden kaikkeen “elämän luomiseen”. Missään koeputkissa eikä laboratoirioissa ole onnistuttu luomaan elämää tyhjästä (edes mitään yksinkertaista). Saati sitten mitään solutason monimutkaisuuteen yltävää.
Tietoisuus näyttää “biologista elämää” kummemmalta jutulta, se sijaitsevat jossain mistä meillä ei ole “tekniseltä kantilta” mitään tietoa (jos nyt näin voi sanoa). Liekkö ihmisen sielussa.
Tekoälyyn liittyen, ihminen voi kyllä virittää tekniikkaansa, mutta se jokin siitä aina vain puuttuu.
2 Kor. 12:2 Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen — oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää.
Olen periaatteessa täysin samaa mieltä kanssasi. Elämää ei synny itsestään tai ihmisen luomana.
Ajattelen tässä tilannetta, jossa tekoäly oppii koko ajan lisää ja saa vapaasti verkostoitua toisten koneiden kanssa laajentuakseen itsenäisesti ja saa mahdollisuuden toimia siten, että se kasvattaa osaamistaan ja kykyään ja saavuttaa jossain vaiheessa pisteen, jossa se voi hallitsemattomasti alkaa tehdä itsenäisesti päätöksiä.
Tietenkin ihminen voi pysäyttää sen virrat katkaisemalla järjestelmästä ainakin toistaiseksi, mutta jos tekoäly ottaa jollain tavalla myös oman virransyöttönsä hallintaansa, tilanne voi muuttua vaikeammaksi. Kukaan ei lopulta tiedä mihin asti järjestelmät kehittyvät niiden toimintakyvyn kasvaessa kiihtyvällä tahdilla, kuten tähänkin asti on laitteiden kyky kasvanut.
Jotain tämän suuntaista ajattelin. Lisäksi, jos ja kun vain Jumala voi antaa elämän hengen, voisiko myös vastapuoli saatana ottaa tällaisen järjestelmän käyttöönsä ja ikäänkuin asettaa siihen itsensä? Ihminenhän niitä tekee ja ohjelmoi ainakin toistaiseksi, mutta jo nyt tekoäly tekee parempaa koodia nopeammin kuin ihminen.