Sen voi kyllä todeta, helpostikin.
Mielessäni ei ole mitään väittämää, eli Karimiehen teksti uppoaa eli sulautuu hänen ilmaisulliseen ympäristöönsäkin. Lainasin tästä ympäristöstä pätkän, johon yhdyn.
Sen voi kyllä todeta, helpostikin.
Mielessäni ei ole mitään väittämää, eli Karimiehen teksti uppoaa eli sulautuu hänen ilmaisulliseen ympäristöönsäkin. Lainasin tästä ympäristöstä pätkän, johon yhdyn.
Kumpi Arkkila, isä vai poika, Sanista ei näköjään pysty lukemaan verkossa näköislehtenä.
Jos englannin kieli sujuu, niin täällä on verratonta luterilaista opetusta eri uskonopillisista aiheista.
Reijo Arkkila siis muisteli 80-lukua.
Muistaakseni Kalevi Vuorelan “Finlandia Catholica - Katolinen kirkko Suomessa 1700-luvulta 1980-luvulle” (1989) mainittiin tuosta unioniajatuksesta. En omista kirjaa, joten joudun nyt vähän muistelemaan.
Suomen ortodoksithan siirtyivät Konstantinopolin alaisuuteen vasta v. 1923 (kuten nyt juhlavuonna moni on varmaan huomannut). Suomen itsenäistymistä seurasi siis muutama vuosi, joiden aikana maamme ortodoksit olivat virallisesti Moskovan alaisia ja asiaan mietittiin monenlaisia ratkaisuja. Käsittääkseni Setälän osalta ajatus unionista olisi sitonut Suomen ortodoksiväestön selkeästi länteen ja irti itänaapurista. En tiedä oliko siinä vaiheessa tultu ajatelleeksi Konstantinopolia vaihtoehtona vai olivatko nämä kaksi vaihtoehtoisia malleja.
Vaikka unioni ei toteutunut johti se katolisen kirkon taholta ainakin siihen, että Suomeen lähetettiin kaksi alankomaalaista itäisen riituksen pappia, muistaakseni veljekset. Nämä sitten toimivat Karjalan Kannaksella, missä heidän jumalanpalveluksiinsa osallistui ainakin joitain venäläisiä emigrantteja. Sota sitten sotki heidänkin työnsä.
Heistä toinen, Robert de Caluwé (1913-2005) jäi kuitenkin pysyvästi Suomeen. Hänellä oli 1950-luvulla Vantaan Rekolassa katolinen kappeli, ja myöhemmin hän toimi Myllyjärven ekumeenisessa keskuksessa, josta ainakin @krysostomos hänet käsittääkseni muistaa. De Caluwésta ja kappelistaan esim. https://www.is.fi/hs-vantaa/art-2000006208948.html ja https://fides.katolinen.fi/oli-kerran-rekolan-kappeli/
Oi, hyvä kun muistutit tuosta kirjasta. Siinä on monenlaista kiinnostavaa. Nykyään tuo unioni tuntuu erikoiselta ajatukselta, mutta reilut 100 vuotta sitten tilanne oli tietenkin kovin toisenlainen. Aika aikaa kutakin.
Isä Robert oli hieno ihminen, vaikka hänen ekumeeniset pyrintönsä olivat varmaankin aikaansa edellä. Tällä hetkellä Suomessa ei taida olla ketään itäisen riituksen pappia? Siis katolilaista.
Ei pysyvästi. Ukrainalaista liturgiaa käy suhteellisen säännöllisesti toimittamassa isä Roman Kih Tallinnasta.
Syntiinlankemuksessa on vahvasti myös tunteet mukana, kun Eeva lankesi käärmeen houkutukselle. Sen täytyi olla houkuttava. Vasta sitten huomasivat olevansa alasti, kun kummatkit olivat syöneet.
Yle tietää kertoa helluntaista uutisissaan näin:
Tänään vietettävä helluntai on kristillisessä kirkossa päivä, jolloin muistetaan Pyhän Hengen vuodattamista apostolien päälle.
Ei kai pelkästään apostolien päälle, vaan koko seurakunnan. Myönteistä sentään, että asia huomioitiin. Hesari ei kerro asiasta mitään.
Tai ei kai tuo välttämättä kovin väärin ehkä ole. En ole nähnyt lukuja, kuinka paljon väkeä oli paikalla tuossa alkutilanteessa. Ehkä kyseessä oli ensin vain oppilaiden joukko, tosin heidänkin määrä oli varmasti paljon suurempi kuin apostolien lukuna pidetyn kahdentoista. Jossain vaiheessahan heitä oli 70, jotka lähetettiin matkaan. Silti vähän ihmettelen tuota sanontaa ‘apostolien päälle’.
Apostolien teot 2:1-4 FB92
[1] Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. [2] Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. [3] He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. [4] He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.
Oliko sitten niin, että Pyhä Henki laskeutui ensin vain apostolien päälle, tai koolla olleiden oppilaiden päälle, joka oli vähän isompi joukko ja kun Jerusalemissa oli paljon muunkielistä porukkaa paikalla, niin he sitten hämmästelivät kun apostolit julistivat heille jokaiselle omalla kielellään.
Apostolien teot 2:5-10 FB92
[5] Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. [6] Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. [7] He kysyivät ihmeissään: »Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? [8] Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? [9] Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, [10] Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta,
Missä kohdin ajattelet kehitystä tapahtuneen? Kolmiyhteisyyshän kulkee läpi Raamatun Vanhan testamentinkin. Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat olleet alusta asti.
Ekumeenisissa kirkolliskokouksissa vuosina 325 ja 381 oppi kolminaisuudesta kehittyi. Tokikaan oppi ei muuttunut, vaan se oli se sama oppi mitä Jeesus ja apostolit ilmoittivat meille.
Voiko Jeesuksesta sanoa, että on jumalihminen? Minulle kertoo, että silloin olisi puoliksi ihminen ja puoliksi Jumala ja vie mytologiaan ja taruihin.
Luterilaisuuteen se ei kuulu, vaan Jeesus K. on yhtä aikaa Jumala ja Ihminen, mutta kokonaan ja täysin Ihminen ja Jumala, mutta ainoa ja yksin.
Kuitenkin kaikkialla kuulee jumalihmisestä puhuttavan ja opetettavan kristinuskossakin.
Kyllä voi sanoa. Jokaisessa tavallisen sunnuntain aamupalveluksen ylösnousemustropareissa lauletaan suomeksi Jumalansynnyttäjän troparissa:
Oi Neitsyt! Sinä Elämänantajan synnyttämisen kautta päästit Aadamin vapaaksi synnistä ja Eevan murheen ilkosi käänsit, mutta Sinusta lihaksi tullut Jumalihminen saattoi elämään ne, jotka olivat elämästä langenneet pois.
3X Halleluja, halleluja, halleluja, kunnia olkoon sinulle, Jumala!
Kieliopin mukaan jumalihminen ei ole puoliksi jumala ja puoliksi ihminen, eihän viestimies ole puoliksi mies ja puoliksi viesti. Noissa ylösnousemustropareissa on vielä sanottu kaikkea muutakin Jeesuksen jumaluudesta kuten enkelin puheenvuoro mirhantuojille:
Miksi te elävää kuolleiten joukosta haette, sillä Hän ollen Jumala, nousi ylös haudasta.
No tämä on vähän hankala kysymys sikäli, että vastaus siihen johtaa taas jonkinlaiseen kontroverssiin Ortodoksien kanssa he kun kieltävät Pyhän Hengen lähtevän Pojasta. No vastaanpa kumminkin Franz Pieperiä siteeraten:
Ensinnäkin on torjuttava jokainen yritys sekoittaa Kristuksen jumalallinen ja inhimillinen luonto toisiinsa ja muuttaa niitä muuksi. Jos näet oletetaan, että Kristuksessa on tapahtunut jokin luontojen sekaantuminen tai muuttuminen, niin että on syntynyt jokin tertium (kolmas laji), luovutaan Jumalan ja ihmisen persoonallisesta yhtymyksestä Kristuksessa eikä meillä silloin enää olekaan Lunastajaa, joka on (jumalihminen). Mutta jos persoona ei enää ole jumalihminen, ei meillä enää ole myöskään jumalihmisen suorittamaa lunastustyötä, sillä lunastustyöhön ovat sekä Kristuksen ihmisyys (1. Tim. 2:4) että hänen jumaluutensa (Room. 5:10) ehdottomasti välttämättömät (vrt. Luther, St. L. VII, 1557; W.A. 46, 554).
Franz Pieper, Kristillinen Dogmatiikka, s. 255.
Sanoohan Raamattu Jeesus on tosi Jumala.
Häh? Kyllä Khalkedonin synodi on meillekin ekumeeninen synodi. Filioquen torjuminen ei taas liity mitenkään oppiin kahdesta luonnosta.
Siis luterilainenkin voi puhua jumalihmisestä ja torjua mielikuvansa puoliksi Jumala, puoliksi ihminen?
Kyllä! Mm. eikö näissäkin kohdissa sanota asia selkeästi?
1Joh 5:20: “Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.”
Joh 17:1-2: "Tämän Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: “Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut; koska sinä olet antanut hänen valtaansa kaiken lihan, että hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut.”
Ei minulle sano enkä ole Katekismuksestakaan näin ymmärtänyt ollenkaan. Täytyy yrittää pistää uusiksi ajattelua, mutta luulen että en pysty, mutta uskon että olet silti oikeassa. Jumala ja Ihminen Jeesus Kristus on parempi minulle. Jumala tuli ihmiseksi. On kokonaan ihminen ja kokonaan Jumala ja on edelleen näin (nousi ylös ruumiillisesti). Uudessa luomisessakin varmaan on, mutta ilman haavoja silloin (kai).
Mun mielestä olisi hyvä pyrkiä mahdollisuuksien mukaan välttämään sellaisia ilmaisuja, jotka on kovin tarjoutuvasti mahdollista ymmärtää väärin. Jumalihminen on niin helppo tulkita jonkinlaiseksi puolijumalaksi, että en sellaista sanaa itse käyttäisi, vaikka en myöskään tuomitsisi suoraan harhaoppiseksi jos joku käyttää.