Tätä minä ihmettelin seuratessani espanjalaista Suuren viikon juhlintaa. Kärsimyksellä, kidutuksella ja kuolemalla paikoitellen suorastaan mässäillään erilaisissa devootioissa ja kirjallisuudessa jota ihmiset lukevat esim. valvoessa to-pe yötä kirkossa.
Itselle kuitenkin kolahti ylösnousemus ja taivaaseenastuminen enemmän. Olin(olen) ihan hurmiossa kun niitä alettiin juhlia.
Onko tälle jotain lähdettä, vai mistä tällainen oletus.
Amerikkalaisen reformoidun blogista John Calvin on the Resurrection of Jesus – MATHEW GILBERT lainattu Calvin-pätkä.
Next comes the resurrection from the dead. Without this what we have said so far would be incomplete. For since only weakness appears in the cross, death, and burial of Christ, faith must leap over all these things to attain its full strength. We have in his death the complete fulfillment of salvation, for through it we are reconciled to God, his righteous judgment is satisfied, the curse is removed, and the penalty paid in full. Nevertheless, we are said to ‘have been born anew to a living hope’ not through his death but ‘through his resurrection’ [I Peter 1:3 p.]. For as he in rising again, came forth victor over death, so the victory of our faith over death lies in his resurrection alone. Paul better expresses its nature: ‘He was put to death for our sins, and raised for our justification’ [Rom. 4:25]. This is as if he had said: ‘Sin was taken away by his death; righteousness was revived and restored by his resurrection.’ For how could he by dying have freed us from death if he had himself succumbed to death? How could he have acquired victory for us if he had failed in the struggle? Therefore, we divide the substance of our salvation between Christ’s death and resurrection as follows: through his death, sin was wiped out and death extinguished; through his resurrection, righteousness was restored and life raised up, so that–thanks to his resurrection–his death manifested its power and efficacy in us (John Calvin, Institutes of the Christian Religion , II.xvi.13).
Minä en osaa hahmottaa pelastusta ilman ylösnousemista. Eikä luterilaisuuteen kuulu ajatus ylösnousemuksettomasta pelastuksesta. Forenssinen vanhurskauttamisoppi on yksi tulokulma soteriologiaan, ei luterilaisuuden viimeinen sana. Ei esim. Luther tehnyt juurikaan eroa forenssisen ja efektiivisen vanhurskauttamisen välillä. Vanhurskautus on julistamista ja tekemistä yhtä aikaa, kuten olen itse aina opettanut.
D
En minä nyt tässä vanhurskauttamisoppia hakenut. Vaan mitä funktiota pelastuksessa ylösnousemus palvelee. Jos siitä puhutaan ristillä tapahtuneen sijaiskärsimyksen vahvistamisena, Kristuksen Jumaluuden todistamisena tai näin pois päin, sen funktio on nähdäkseni viestinnällinen. Kausaalisuhde puuttuu.
Oon joskus ammoin lukenut vähän dogmihistoriaa.Sen verran,että tiedän,mitä eri kirkot opettavat.Virsissä ja hengellisissä lauluissa tulevat nämä asiat esiin..Siis mikä on minkin kirkkokunnan perussanoma..
Ihan kuin olisit viitannut niihin jotenkin?
EI tyhjene tänä iltana. Teen leirivalmisteluja, lähden aamulla rippikoulun pitoon. Nopeasti, ylösnousemus ja taivaaseenastuminen ja paluu kertovat millainen on se Jumala joka pelastaa ja samalla se kertoo siitä, mitä meille tapahtuu pelastuksessa, koska Jumala on sitä, mitä Jumala tekee. Me voimme nousta ylös ja pelastua koska Jeesus ylösnousi. Pelkkä risti ei siihen riitä.
D
En nyt varmaan minäkään osaa avata ajatustani. Tarkoitti sanoa, että en nyt hakenut vääntöä hyvien tekojen merkityksestä. Mutta tuo “kertoo” on oikeastaan juuri sitä, mitä tarkoitin viestinnällisellä funktiolla. Ristillä Jumala sovitti synnit ja ylösnousemus kertoo tästä.
Mutta tärkeämpänä, hyvää leiriä!
Edit: Jatkanpa vähän sekavaa tajunnanvirtaa, lähinnä taustoitusta ajatellen. Olen varmaan unohtanut noin 90% kaikesta teologiasta, mitä olen joskus lukenut, mutta sain aikoinaan jonkinlaisen ahaa-elämyksien lukiessani jotain varhaiskirkon rekapitulaatioteoriasta ja Christus Victor-mallin sovituskäsitykesta. Nyt varmaan pitäisi olla joku sivistynyt viittaus Lyonilaiseen tms. mutta ei kyllä riitä lihakset. Mutta näissä malleissa olen näkevinäni selkeämmän syy-seuraus-suhteen ylösnousemuksen merkityksestä, joka ulottuu muuhunkin kuin pelkästään viestinnälliselle tasolle.
Olen Lyonilaiseni lukenut. Aivan lempiteologejani. Hyllystä löytyy Adversus Haereses ja Demonstratio. Hyvä kun mainitsit tämän. Jos jollekin tulee mieleen lainauksia häneltä, kiinnostaa ehdottomasti!
Tuo näkökulma ei kuitenkaan täysin puutu niistä seurakunnista joiden käytännöistä tämä kyselyni nousee. Etsin jotain muita syitä rististä puhumiseen ja samanaikaiseen ylösnousemuksen käsittelyn puutteeseen. Ehkä se on niinkin yksinkertainen asia kuin totutut retoriset keinot? Tai sitten rekapitulaatio ja Christus Victor -malli on jäänyt jonnekin intuitiiviselle tasolle eikä sen ole helppo sieltä puskea verbaalisesti esiin. Rekapitulaatio on kyllä vähemmän kuultuja teemoja baptisteilla tai hellareilla. Mikä on harmi. Toisaalta, mielestäni hellarien olisi helppo muokata rekapitulaatiosta omannäköisensä skenaario ottaen huomioon miten heille on tärkeää korostaa että kristitty elää jo nyt ajassa elämää joka pitää hänen kaikenlaisista tarpeistaan huolta, jopa yliluonnollisen ihmeellisesti.
Ihme juttu kuitenkin tuo ylösnousemuksesta puhumisen puute.
Ilman ylösnousemusta Jeesus olisi jäänyt hautaan lopullisesti, eikä mitään sovitusta olisikaan tapahtunut, koska hän olisi ollut vain tavallinen kuolevainen. Kyllä tämä on selvää kaikille protestanteillekin. En tiedä minkälaista muuta funktiota etsit ylösnousemukselle?
Tietenkin vielä se, että Jeesus nousi esikoisena meitä kaikkia häneen uskovia ennen pelastuksen ylösnousemukseen, josta ikuinen elämä vasta alkaa.
Kyllä mielestäni kaikki helluntailaiset ja muut vapaasuuntaisetkin tätäkin korostavat taivasikävässään monissa lauluissaan. Risti on tietysti tärkeä, koska siinä koko maailman synti sai kuolla pois, ylösnousemus vahvistaa tämän ja siinä alkaa ikuinen elämä.
Kärsimysmystiikka korostaa Kristuksen inhimillisyyttä, mikä helposti unohtuu, jos kärsimyksen koko syvyyttä ei ajatella. Se nousee myös ihmisten omasta kokemuksesta kärsimyksen keskellä. Esimerkiksi mustan surman aikana kärsimysmystiikka vahvistui huomattavasti läntisessä kristikunnassa.
En näe hedelmällisenä sitä, että asetetaan vastakkain Jeesuksen työn eri osat. Näkisin niiden muodostavan kokonaisuuden. Inkarnaatio ja syntyminen, pyhä elämä ja kuuliaisuus, kärsiminen, kuolema, hautaaminen ja alhaisimpiin paikkoihin astuminen, ylösnousemus ja taivaaseen astuminen, ovat alennuksentilaan suostumista ja korotuksen tilaan astumista.Meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden, kuten uskontunnustuksessa sanomme.
Ei varmaan hengellisesti hyödyllistä, mutta on se sellaisena oppikäsitysten hahmottamisena kätevä palikka.
Ylösnousemuksessahan me nousemme Kristuksen kuoleman osallisuuteen, eli ristiin, hänen seuraajikseen. Ei ole ristitöntä ylösnousemusta.
Kol 2:9-12: “Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää, ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.”
Me olemme siis ympärileikatut lihan ruumiin poisriisumisella ylösnousemuksessamme, haudatut hänen kanssaan kuolemaan kasteessa
ja siinä herätetyt Jumalan vaikuttaman uskon kautta kuolleista, siis niistä jotka eivät usko.
Jes 38:18: “Sillä ei tuonela sinua kiitä, ei kuolema sinua ylistä; eivät hautaan vaipuneet pane sinun totuuteesi toivoansa.”
Mutta me emme ole niitä, jotka vaipuvat hautaan vaan me elämme ylösnousemuksessa. Vielä emme kuitenkaan täällä alhaalla koe ylösnousemuksen sisältöä täydellisenä, vaan olemme ristin alaiset.
Minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. Room. 8:18 .
Mistä johtuu, ettemme osaa arvostella kärsimyksiä niin vähäisiksi emmekä kirkkautta niin suureksi kuin pyhä Paavali tässä arvostelee? Todetaanhan selvästi meidän asenteemme silloin, kun meille annetaan yksi ainoa kova sana. Silmänräpäyksessä silloin vuoret paiskotaan nurin narin ja puut kiskotaan maasta! Ne, jotka ovat noin kärsimättömiä, eivät ymmärrä sanaakaan tästä pyhän Paavalin ihanasta lohdutuksesta. Ei kristityn sovi käyttäytyä tuolla tavalla. Mutta, sinä sanot, joka tapauksessa minulle tehdään vääryyttä. Kyllä kai, mutta anna sen olla sillänsä! Mistä oikeastaan johtuu, että sinä niin valtavasti paisuttelet kärsimystäsi, ensinkään suuntaamatta edes ajatuksiasi taivasta kohti, siihen, mikä sinulla siellä ylhäällä on odotettavana? Minkä tähden sinä et sitäkin paisuta suureksi? Jos tahdot olla kristitty, et todellakaan saa käyttäytyä tuolla tavalla. Jos tahdot selvittää asiasi, niin selvitä se oikealla, kunnollisella tavalla! Toisin tässä käydä täytyy. Jos sinä näet tahdot olla Herran Jeesuksen Kristuksen kanssaperillinen, mutta et tahdo kärsiä hänen kanssaan, et olla hänen veljenään etkä tulla hänen kaltaisekseen, hän ei varmastikaan viimeisenä päivänä ole tunnustava sinua veljekseen ja kanssaperillisekseen, vaan hän kysyy sinulta, missä on orjantappurakruunusi, ristisi, naulasi ja ruoskasi, oletko sinäkin ollut koko maailman inhona niinkuin hän ja kaikki hänen jäsenensä ovat olleet maailman alusta asti. Ellet saata tällaista esittää, hän ei ole omaksuva sinua veljeksensä. Kaiken kaikkiaan: on kärsittävä yhdessä, kaikkien on tultava Jumalan Pojan kaltaisiksi, ellemme tule, meitä ei hänen kanssansa kirkkauteen koroteta.
Martti Luther, Hengellinen virvoittaja.
Viimeisenä päivänä sitten näemme lopullisesti mihin olemme uskoneet mitä emme vielä näe muutoin ikään kuin kuvastimesta.
Matt. 19: 28. Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.
Juuri näin se on. Ilman Ristiä ja Ristin työtä puolestamme ei ole ylösnousemusta muuta kuin uskonnollisena kuvitelmana. Täällä olemme vielä kaikki Ristin alaisia eikä ole oikein mennä asioista edelle Ristin taakse tai eteenkään vielä tulevaan. Se on eksytystä se.
Tulevasta ylösnousemuksesta saa iloita suuresti Toivossa, mutta rajansa silläkin, semmoista varmuutta meille ei ole vielä annettu. “Risti pysyy ja kestää!”
Luterilaiselle Kiirastorstai -ilta ja Pitkä Perjantai ovat vähintään yhtä tärkeitä kristillisesti kuin suuren ilon juhla Pääsiäinen. (Tiedän, että kirjoitetaan kielessämme pienellä alkukirjaimella, mutta…)
Ristiin pystymme samaistumaan, mutta emme vielä ylösnousemukseen. Kaikki joutuvat ottamaan Ristinsä ‘seuratessaan’ Kristusta J. Muissakin uskonnoissa on ‘ylösnousemuksia’, mutta Pyhä Risti erottaa kristityt muista. (Jumalan viisas hullutus.)
En varsinaisesti etsi mitään. Kuvaan vain sitä ymmärrystä, minkä olen saanut toisista tunnustuskunnista vastauksena Plautillan ihmettelyyn. Ajattelin ajatuksen vastaavan kysymykseen.
Luetaan siis muodossa Suomessa käytetään lähinnä protestanttista retoriikkaa, koska Suomessa on lähinnä protestantteja.
Tämä avasi nyt ymmärtämään että kyse saattaa olla huolesta että saatetaan hakea ylösnousemusta josta puuttuu risti, osallisuus Kristuksen kuolemasta. Se on ihan validi huoli. Oma huoleni on ollut että ristivillityksessä ylösnousemus unohtuu.
Tämäkin on hyvä muistutus. Uskontoja, joissa puhutaan ylösnousemuksesta on tosiaan muitakin. Nykyään kun New Age uskomukset ovat todella yleisiä, tätä erotusta ehkä tosiaan kannattaa painottaa.
Tässä on muuten hyvä Raamatun selitys ylösnousemuksesta.
1Kor 15:35-44: "Mutta joku ehkä kysyy: “Millä tavoin kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?” Sinä mieletön, se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole! Ja kun kylvät, et kylvä sitä vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, nisun jyvän tai muun minkä tahansa. Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren. Ei kaikki liha ole samaa lihaa, vaan toista on ihmisten, toista taas karjan liha, toista on lintujen liha, toista kalojen. Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita; mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten. Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus, ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa. Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa; kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen."
Poistin tämän viestin.
Poistin tämänkin edelliseen viestiin liittyvän viestin.
Tämä kertoo minun mielestäni kirkastusruumiista. Sellaisesta ihmisruumiista mikä Jeesuksella on taivaassa hänen astuttuaan taivaaseen.
Sellaista ylösnousemusruumista meillä muilla ihmisillä ei kai tule olemaankaan mikä Jeesuksella oli hänen noustuaan ylös kuolleista, jossa hän ilmestyi opetuslapsille taivaaseenastumiseensa asti, sillä me muut emme kuoltuamme tule elämään enää tässä maailmanajassa ruumiissa, vaan ruumiimme nousevat vasta maailmanajan päättyessä.