Teologiset käsitteet - kysymyksiä, keskustelua ja määritelmiä

Oppi
364

Nämä jakeet liitettynä edellisenn viestiini tekee käsittääkseni asiasta selvän.

Joh 12:24-25: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.”

Nisunjyvän kuolema on jo klassisesti yhdistetty Jeesuksen kuolemaan. Ja tuon tuohon lainaamaani Korinttolaiskirjeen tekstiin nivellettynä se tekee sen viestistä yllättävänkin selkeän. Maahan kylvetty siemen yhdistää meidät kuolemaansa ja antaa meille hengellisen elämän yhteydessä ylösnousemukseensa ja tietenkin myös lopulta kirkkauteensa, kuten hän itse sanoi. Ei hän sinne yksin mene.

2 tykkäystä
365

Aloin mielessäni luonnehtia uskon olemusta. Sain innoituksen tähän kun harrastan ristikkojen täyttämistä ja niissä usko käsitetään melkeinpä poikkeuksetta luulon synonyymiksi.

Kun kysyt tämän maailman ihmiseltä mitä usko on, miten hän luonnehtisi sitä, niin saat vastaukseksi, että se on luulo, eli me toisin sanoen luulemme, että Jumala on olemassa. Kristillinen usko on kuitenkin yhtä kaukana luulemisesta kuin itä on lännestä, se on näet vankka tietoisuus siitä, että Jumala on olemassa, niin vankka tietoisuus kuin ylipäätään se voi vain olla, uskova on valmis vaikka kuolemaan ennemmin kuin kieltämään kohteensa. Voimme esimerkiksi tietää aistiemme varassa, että puu, tuuli tai vaikkapa aurinko ovat olemassa kun näemme ja tunnemme ne. Usko on kasteessa meihin luotu maailmalle näkymätön aisti, jonka välityksellä olemme tietoiset Jumalan olemassaolosta, kun kohtaamme hänet sanassa. Se ei ole myöskään mikään meidän synnynnäinen ominaisuutemme tai meidän synnynnäisten ominaisuuksiemme kehittymistä ratkaisemaan varttuessamme suhteemme Jumalaan, sillä silloinhan se rinnastuisi lähinnä luulemiseen, tämän maailman käsitykseen uskosta. Raamattu määrittelee uskon monin kohdin ymmärtämisen ja tietämisen välineeksi suhteessa Jumalaan.

Hepr. 11: 3. Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.

1.Joh. 3: 24. Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.

Vain uskon valistama ymmärrys voi tämän käsittää.

Jeesus sanoo, että meidän on synnyttävä vedestä ja Hengestä Joh.3:5.
Pyhä Henki ei ole ainoastaan Jumalan läsnäolo – Hän on uutta luova, Persoona. Hän uudistaa meidät sisältäpäin, antaen uskon, herättäen meidät hengellisesti eloon.

Ei ole kyse ulkoisesta uskonnollisuudesta, vaan sisäisestä uudestisyntymisestä. Ilman Pyhää Henkeä voimme kyllä tuntea Raamatun sanat ja jopa yrittää elää hyvin, mutta sydämemme pysyy kylmänä Jumalalle. Pyhä Henki synnyttää meissä uskon, toivon ja rakkauden. Hän tekee meistä uuden luomuksen.

2 tykkäystä
366

“Kristus minussa” teologisena käsitteenä on tullut minulle monissa koettelemuksissa mielipaikaksi kun olen saanut ymmärtää, että uskon kautta Kristuksesta ja minusta on tullut yksi persoona, jota ei käy jakaminen, kuten Luther tuossa alla osoittaa. Kaikki se minä kohtaa minua kohtaa Kristusta ja päinvastoin.

Gal. 2:20 Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa.

Ellei Paavali olisi ensin käyttänyt tätä puhetapaa ja sitä sananmukaisesti määrännyt meidän käytettäväksemme, kukaan pyhistäkään ei olisi uskaltanut käyttää sitä. Onhan peräti tavatonta ja aivan kuulumatonta sanoa: Minä elän - minä en elä, minä olen kuollut - minä en ole kuollut, minä olen syntinen - minä en ole syntinen, minulla on laki - minulla ei ole lakia. Tämä puhetapa on tosi Kristuksessa ja Kristuksen kautta. Sikäli kuin pyhät katsovat itseään, heillä on lakia ja syntiä, sikäli kuin katsovat Kristusta, he ovat laille kuolleita, heillä ei ole syntiä.

Jos siis vanhurskauttamisen asiassa erotat Kristuksen ja oman persoonasi toisistaan, niin olet laissa, jäät lain piiriin ja elät itsessäsi etkä Kristuksessa, ja se on kuolleena olemista Jumalan edessä. Uskosta on opetettava oikein. Uskomalla sinä yhdyt Kristukseen niin, että sinusta ja hänestä tulee ikään kuin yksi persoona, jota ei käy jakaminen. Alituisesti häneen kiintyneenä rohkeasti sanot: Olen niin kuin Kristus, toisin sanoen Kristuksen vanhurskaus, voitto, elämä ja kaikki on minun, ja toisaalta Kristus vuorostaan sanoo: Olen kuin tuo syntinen, toisin sanoen hänen syntinsä, kuolemansa ja kaikkensa on minun, koska hän riippuu minussa ja minä hänessä. Uskon kautta me olemme yhtyneet yhdeksi lihaksi ja luuksi (Ef. 5:30). Tämä usko liittää yhteen Kristuksen ja minut paljon lujemmin kuin aviomies on liittyneenä vaimoonsa.

Martti Luther, Mannaa Jumalan lapsille, SLEY 2002, s. 276.

1 tykkäys
367

Nämä eivät tarvitse mitään kommentointeja, mutta koen tarpeelliseksi sanoa ja muistuttaa itseäni ja muitakin tässä ainoassa oikeassa uskossa, että se ei koskaan kelpaa ns. luonnolliselle ihmiselle.
Pyhä Henki joutuu käyttämään rajujakin koettelemuksia ja masentavia tappioita ennen kuin lihamme nöyrtyy ja suostuu. Taistelu alkaa silti lähes joka aamu uudelleen niin kauan kuin ruumiimme ja sielummekin elää täällä. Itse emme yksinkertaisesti pysty ristiinnaulitsemaan itse itseämme ja vain Jumala näkee sydämeemme. Lankeaminen poiskin on mahdollista, niin kova voi lihan ja hengen taistelu meissä olla, vaikka Hengen tulisi antaa voittaa voittajana.
Harvoin enää kuulee opetusta tästä oikeasta Kristinuskosta. Lihan mieli hakee miellyttävämpiä uskontoja. Silti ei usko rakennu pelkästään negatiivisista asioista, emmekä pääse eläissämme täydellisyyteen, ei edes Pietari, Paavali, Luther yms. On syytä ymmärtää, että toitotettu pelastusvarmuus, sekin on yksin Kristuksessa eikä meissä todellakaan. Eli ylpeilyyn ei ole mitään aihetta itsessämme. Viimeisinä päivinä eksytykset vallitsevat eikä oikeaa uskoa välttämättä löydy ainakaan helposti.
Jos herätyksistä vaahdotaan, on se vasta alkua oikean uskon saamiseksi.
(Filippiläiskirje luku 3 … ”jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.” …)

1 tykkäys
368

Löysin tällaisen, on Lutheria ja “viisautta”.

"Lutheria

2015-07-21 00:22:52

Suomi24 keskustelut

Varokaamme ettemme saatanan hämmästyttävien juonien ja loputtoman kavaluuden pettäminä lohduttajan ja Vapahtajan sijaan omaksu syyttäjää ja kadotukseen tuomitsijaa ja siten verhon takana olevaa väärää Kristusta, toisin sanoen, ettemme perkeleen vuoksi kadota oikeaa Kristusta ja tee häntä itsellemme hyödyttömäksi.

Jos sinulla on se ajatus, että Kristus ja uskallus hyviin töihin sopivat yhdessä toinen toisensa kanssa sinun sydämessäsi asumaan, niin pidä varmana ja tiedä, että Kristus ei asu sydämessäsi. Sillä Hän ei käske sinua luottamaan omiin hyviin töihisi vaan sanoo: Tulkaa minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut, minä tahdon teitä virvoittaa.

Sielun vihollinen on ylpeä ja kopea henki, vaikka hän voi suurtakin nöyryyttä teeskennellä. Miten harvassa onkaan niitä, jotka oikein kätkevät evankeliumin puhtaana ja sen oikein käsittävät.

Terveellisen opin luonne ja hedelmä on, että se hyvin opetettuna ja käsitettynä yhdistää sydämet mitä täydellisempään yksimielisyyteen. Jos taas ihmiset laiminlyöden jumalisuudenopin omaksuvat erehdyksiä, niin sydämien yksimielisyys menee hajalle. Heti kun veljet ja opetuslapset kiihkohenkien vietteleminä ovat luopuneet

vanhurskauttamisopista, he tuotapikaa näet mitä katkeramman vihan vallassa alkavat vainota hurskaita, joita ennen lämpimästi rakastivat.

Kaikki ne, jotka Kristuksen nimessä heikkoja ja arkoja omiatuntoja peloittavat, ne eivät ole Kristuksesta vaan perkeleestä.

Joka sanan ottaa vastaan saarnamiehen vuoksi, ei hän usko sanaa, eikä myös Jumalan päälle sanan kautta, vaan hän uskoo saarnamiestä ja saarnamiehen päälle. Jonkatähden ei myös hänen uskonsa kauan pysy kannallansa. Mutta, joka uskoo sanaa, se ei huoli kuka sanaa tuopi edes, eikä myös pidä sanaa kunniassa persoonan vuoksi, vaan pitää sitävastoin persoonaa kunniassa sanan vuoksi, aina alentaen persoonan sanan alle. Ja vaikka persoona kukistuisi taikka uskostaan luopuisikin ja saarnaisi toisin, niin hän antaa pikemmin persoonan mennä kuin sanan, pysyen siinä kuin hän on kuullut, olkoon persoona, tulkoon persoona, menköön persoona kuinka ja koska hyvänsä. Tämä myös on oikea eroitus jumalallisen ja ihmisellisen uskon välillä: Että ihmisellinen usko riippuu persoonassa, uskoo ja kunnioittaa sanaa, hänen vuoksensa, joka sitä julistaa. Mutta Jumalallinen usko taas riippuu sanassa, jossa on itse Jumala, eikä usko ja kunnioita sanaa sen vuoksi, joka sen on tuonut edes, vaan tuntee sanan niin vahvaksi, ettei häntä mikään siitä voi irroittaa, vaikka vielä sama saarnaaja pyytäisi tehdä."

1 tykkäys
369

Nyt vaihdankin näkemystäni asiasta, törmäsin nimittäin toisella foorumilla ongelmaan, että Jeesus ihminen ei herännyt kuolleista, vaan ainoastaan Jumala heräsi ja sovitti meidät, näin ymmärsin. Sehän on jo puoli doketismia ja lopulta täysin doketismia. Tarvitaan sittenkin myös käsite Jumal’ihminen, ettei kukaan erottaisi erottamattomia ja harhaantuisi. Eikö näin?

370

Uusi testamenttihan aika selkeästi puhuu siitä, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista. Jeesus ei siis noussut kuolleista itsekseen.

371

Joh 10:17-18: “Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni.”"

2 tykkäystä
372

Tähän lisäksi vielä:

Apt. 2 24: Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää.

Joh. 2 19-21: Jeesus vastasi ja sanoi heille: “Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä”. Niin juutalaiset sanoivat: “Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?” Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä.

1. Piet. 3:18: Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,

Isä, Poika ja Pyhä Henki.

@Welzu

2 tykkäystä
373

Kristuksen kuolleista herääminen on Jumalan l. kolmen persoonan teko. Siksi se varmaan osoitetaan eri persoonille eri yhteyksissä. On oikein sanoa että Jumala herätti Kristuksen, mutta silloin viitataan johonkin tai joihinkin tai oikeastaan kaikkiin kolmeen persoonaan. Uskontunnustuksessamme (Nikea-Konstantinopoli) verbimuoto on aktiivissa, nousi (ἀναστάντά).

D

4 tykkäystä
374

(c) Kristusta ei herättänyt kuolleista ainoastaan Isä, vaan myös hän itse: Kohdassa Joh.10:17,18 hän sanoi, että hänellä itsellään on ἑξουσία (eksūsiā) eli vaikuttavaan voimaan yhdistynyt valta jälleen ottaa itselleen henki eli elämä, josta hän vapaasti oli luopunut, ja sen vallan voimasta hän oli itse ottava antamansa hengen jälleen takaisin.

Hollazius: Kristus nousi kuolleista jokaisen kolmen persoonan yhteisellä jumalallisella voimalla[…] Erityisesti Kristuksen ylösnousemus luetaan omientuntojen lohdutukseksi Isän Jumalan teoksi jumaluuden päänä, jotta tietäisimme, että Isä on ylen määrin hyvitetty ja tullut sovitetuksi kanssamme, koska hän muuten ei olisi vapauttanut takaajaamme haudasta. (Exam. P. III. s. 1. c. 3. q. 143. p. 780.)

A. Hunnius: Kysyn, nousiko Kristus kuolleista omalla voimallaan? — Miksi ei? Hänhän sanoo juutalaisille: “Hajottakaa maahan tämä temppeli (hän puhuu Johanneksen selittämänä ruumiinsa temppelistä), niin minä pystytän sen kolmessa päivässä” (Joh.2:19). Kristus toistaa kohdassa Joh.10:18: “Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen.” Päätteletkö siis, että inhimillinen luonto herätti itsensä kuolleista? — Koska Kristuksessa haudassa ollen yhä jatkui mitä syvin tyhjentymisen tila, en tahtoisi sanoa, että Kristuksen ruumis herätti itsensä, vaan että λόγος herätti ruumiinsa sillä voimalla ja vallalla, josta Kristuksen ruumis oli tosin tehty reaalisesti osalliseksi, mutta kuolemassa ja haudassa se (käyttämisen kannalta) oli siitä tyhjennetty. Samalla en epäröi vakuuttaa, että myös Vapahtajan sielu kulki omalla tavallaan elävöittävänä mukana ruumiinsa eläväksi tekemisessä yhdistymisen voimasta cum λόγῳ, niin että se ylösnousemuksessa ruumiiseen jälleen mennen vaikuttavasti elävöitti sitä, vaikka kyseisen herättämisen johto pysyi penes λόγον (logoksen hallussa). Näiden asioiden kannalta Kristuksen hyvästä syystä sanotaan nousseen kuolleista omalla voimallaan, varsinkin koska λόγος omaa ruumistaan herättäessään ei ole ruumiista erillinen muu persoona. (Libelli IV. de persona Christi etc. p. 93. sq.)

Scherzer: Juutalaisten kysyessä, millaisen σημεῖον eli merkin (Joh.2:18) hän näyttäisi, hän vastasi pystyttävänsä ruumiinsa temppelin kolmessa päivässä, Joh.2:19-. Mutta jos hän ei herättänyt itseään, hän ei tehnyt kuoleman tuhoaman ruumiinsa temppelin herättämisessä mitään merkkiä itse, vaan yksin Jumala, joka herätti hänet. (Syst. p. 243.)

Quenstedt: Vastaväitteitä: 1) Socinolaisten, jotka ἀποτόμως (jyrkästi) kieltävät, että Kristus olisi noussut kuolleista omalla voimallaan: “Vahvasti erehtyvät ne, jotka sanovat, että Kristus herätti itsensä kuolleista”[…] 2) Kalvinistien, jotka kieltävät, että Kristus olisi ihmisenä eli inhimillisen luontonsa mukaisesti herättänyt itsensä[…] Zacharias Ursinus: “Kristus nousi kuolleista omalla voimallaan ja vallallaan, mutta ei lihan, vaan jumaluutensa.” (L. c. s. 2. q. 10. f. 625. sq.)

4 tykkäystä
375

Hyvää teologiaa, johon helposti luterilaisena yhdyn, kiitos.
Kysyn nyt kuitenkin ihan suoraan, mistä olen siis aika lailla järkyttynyt: Paavola ja seuraajansa ymmärtääkseni katsovat, että ihminen Jeesusta ei herätetty vaan kuoli lopullisesti ja vain Jumala herätti (siis itsensä) ja meni takaisin Taivaaseensa sovitettuaan itsensä kyllä

Minulle tuo on uskomatonta harhaa, ei kristillistä ja tyhmää teologiaa eikä edes tulkittavissa Raamatusta, mutta oikeasti järkytyin ja vieläkin ajattelen että ymmärrän väärin..

376

Tälläinen oppi on isästä Perkeleestä, koska jos näin olisi ei meillä olisi pelastusta. Jumala nimenomaan pelasti ihmiskunnan Ihmisen Pojassa.

2 tykkäystä
377

Kiitän ja niiaan :smiling_face_with_tear: :heart:

378

Petri Paavolastako tässä on kyse?

379

Kyllä ja muistakin, mutta parempi, että en nyt avaa enempää ainakaan julkisesti. :face_with_hand_over_mouth: Kiitos kuitenkin kysymästä!

380

Tässä opetusta Tuonelasta ja ylösnousemuksesta, minkä täysin hyväksyn ja kaikkea emme tiedä ja ymmärrä.
”…astui alas tuonelaan.” – Mitä se tarkoittaa? -

381

Luterilaista teologiaa 1600 -luvulta:

§ 5. Korotuksen tilan alku on liitettävä astumiseen alas tuonelaan (a) yhdessä (b) toden (c) ja kunniakkaan (d) ylösnousemuksen kanssa. Nouseminen taivaaseen tuli seuraavana (e), ja sen täydensi istuminen Isän oikealle puolelle (f).

(a) Kristus ei siinä joutunut mihinkään vaikeaan, veriseen tai epävarmaan otteluun saatanan kanssa, vaan hän ilmestyi voittajana ja voittoaan juhlivana kyseiselle kärsimyksen ja kuoleman kautta voitetulle, ja sielu ja ruumis mukanaan osoitti paholaiselle ja kaikille tuonelassa oleville olevansa Herra, jolla on korkein majesteetti. Tässä mielessä kohdassa 1.Piet.3:18-20 sanotaan Kristuksesta, että hänet kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä eli jumalallisessa voimassa. Tämän voiman vaikuttamana hän myös todella meni pois tuonelaan ja saarnasi siellä vankeudessa oleville hengille (lisää mukaan myös 2.Piet.2:4 ja Juuda 6). Julkisesti ja itse teossa hän osoitti olevansa se, joka jo on polkenut rikki käärmeen pään ja tehnyt tyhjäksi paholaisen teot jne.

Quenstedt: Kristus ei kuolemansa ja hautaamisensa jälkeen laskeutunut tuonelaan kärsiäkseen siellä jotakin, sillä hän oli julistanut ristillä, että kaikki on täytetty. Hänen ei myöskään pitänyt maksaa mitään λύτρον (lunnaita) saatanalle, kiduttajalle ja orjalle, joka piti ihmissukua vangittuna, vaan yksin Herralle Jumalalle. (L. c. s. 2. q. 9. f. 622.)

Sama: Verbiä ἐκήρυξεν (ekēryksen; saarnasi, 1.Piet.3:19) ei pidä kääntää yleisen “praedicavit” (saarnasi, julisti) kanssa siten, että sen luultaisiin sopivan yhteen sanan εὐηγγελίσϑη (julisti evankeliumia) kanssa. (L. c. th. 86. f. 538.)

Scherzer: Kun Pietari kohdassa 1.Piet.4:6 sanoo, että kuolleille on julistettu evankeliumi, hän ei käsittele Kristuksen laskeutumista tuonelaan eikä hän ymmärrä kuolleilla muita kuin niitä, jotka aiemmin, ennen kuolemaansa, olivat kuulleet evankeliumin. (System. p. 245.)

Calovius: Myös meikäläisistä jotkut ovat vähemmän pätevästi tulkinneet tämän artiklan ja ymmärtäneet siinä puhuttavan kidutuksista kuoleman jälkeen, kuten tohtori Aepinus, tohtori Draconites ja M. Flacius. (System. T. VII. P. 686. sq.)

2 tykkäystä
382

Se oli kuolleiden valtakunta, toiselta nimeltään Manala. “Tuonelassa ei kiitetä Jumalaa”, sanotaan jossain psalmissa. Se käsitettiin synkäksi paikaksi, jossa edesmenneet asuivat varjomaisina olentoina. Kristuksen tuonelaan laskeutumisen jälkeen ei tällaista paikkaa enää kuitenkaan ole, sillä Kristus astui alas tuonelaan ja vapautti sen vangit. Monissa virsissä ja hengellisissä lauluissa kuvatan tätä tapahtumaa. esim

ort sunnuntai tropari I sävelmä

Riemuitkoot taivaalliset ja iloitkoot maan päällä olevat, sillä Herra teki voimallisen työn käsivarrellaan.

Hän kukisti kuolemallaan kuoleman ja tuli esikoiseksi kuolleiden joukossa.

Helvetin kidasta Hän päästi meidät ja teki maailmalle suuren laupeuden.

luterilainen virsi taas sanoo:

Nyt taisteltu jo loppuun on Elämän kuolon sota.

Elämä pääsi voittohon kuololta taittui ota. Niin kuin lausuu Raamattu kuolemalla voitettu on kuolema . Halleluja

( Vuoden 1939 virsikirjassa nro 74, sanat Lutherin )

2 tykkäystä
383

“Ennen kuin Kristus nousi ja astui taivaaseen, hän vielä haudassa maatessaan laskeutui myös helvettiin vapauttaakseen sieltä myös meidät, joita siellä vankeina pidettäisiin… En kuitenkaan käsittele tätä artikkelia syvällisesti ja hienovaraisesti, siltä osin kuin se tapahtui tai mitä ‘laskeutuminen helvettiin’ tarkoittaa, vaan pidän kiinni näiden sanojen välittämästä yksinkertaisimmasta merkityksestä, niin kuin meidän on se esitettävä lapsille ja kouluttamattomille ihmisille.” “Siksi sen, joka ei halua erehtyä tai kompastua, on parasta pitää kiinni sanoista ja ymmärtää ne yksinkertaisella tavalla niin hyvin kuin pystyy. Niinpä on tapana kuvata Kristusta seinämaalauksissa, kun Hän laskeutuu, ilmestyy helvetin eteen papillisessa vaatteessa ja kädessään lippu, jolla Hän lyö paholaisen ja ajaa hänet pakoon, valloittaa helvetin myrskyn lailla ja pelastaa omansa. Näin ollen sitä esitettiin myös pääsiäistä edeltävänä yönä lastennäytelmänä. Ja olen hyvin tyytyväinen siihen, että sitä maalataan, esitetään, lauletaan ja sanotaan tällä tavalla yksinkertaisten ihmisten hyödyksi. Meidänkin pitäisi antaa asian olla siinä eikä vaivata itseämme syvällisillä ja hienovaraisilla ajatuksilla siitä, miten se on saattanut tapahtua, koska se ei varmasti tapahtunut ruumiillisesti, koska Hän pysyi haudassa kolme päivää. “Koska emme kuitenkaan voi olla kuvittelematta ja kuvittelematta sitä, mitä meille sanojen kautta esitetään, emmekä kykene ajattelemaan tai ymmärtämään mitään ilman tällaisia kuvia, on sopivaa ja oikein, että näemme sen kirjaimellisesti, aivan kuten se on maalattu, että Hän laskeutuu lipun kanssa murskaten ja tuhoten helvetin portit; ja meidän tulisi jättää syrjään ajatukset, jotka ovat meille liian syvällisiä ja käsittämättömiä.” “Vaan meidän tulisi… yksinkertaisesti kiinnittää sydämemme ja ajatuksemme uskontunnustuksen sanoihin, jotka sanovat: ‘Minä uskon Herraan Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka on kuollut, haudattu ja astunut alas helvettiin’, toisin sanoen koko persoonaan, Jumalaan ja ihmiseen, ruumiineen ja sieluineen, jakamattomina, ‘neitseestä syntyneeseen; kärsineeseen, kuolleeseen ja haudattuun’; samalla tavalla en saa jakaa sitä tässäkään, vaan uskoa ja sanoa, että sama Kristus, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa, laskeutui alas helvettiin, mutta ei jäänyt sinne; kuten Ps. 16:10 sanoo hänestä: ‘Sinä et jätä minun sieluani helvettiin etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.’” Sanalla ‘sielu’ Hän ei Raamatun kielen mukaan tarkoita, kuten me, ruumiista erotettua olentoa, vaan koko ihmistä, Jumalan Pyhää, kuten Hän tässä itseään kutsuu. Mutta miten on saattanut käydä niin, että ihminen makaa haudassa ja kuitenkin laskeutuu helvettiin – sen me todellakin jätämme selittämättä ja ymmärtämättä; sillä se ei varmasti tapahtunut ruumiillisesti ja käsin kosketeltavalla tavalla, vaikka voimme vain maalata ja kuvitella sen karkeasti ja ruumiillisesti ja puhua siitä kuvin.” “Näin siis on selkein tapa puhua tästä artikkelista, jotta voimme pitää kiinni sanoista ja pitää kiinni tästä pääkohdasta, että meidän puolestamme, Kristuksen kautta, helvetti on revitty palasiksi ja paholaisen valtakunta ja valta täysin tuhottu, minkä vuoksi Hän kuoli, haudattiin ja laskeutui alas – jotta se ei enää vahingoittaisi tai hukuttaisi meitä, kuten Hän itse sanoo, Matt. 16:18…”

Martti Luther

1 tykkäys