Niin. Ja eikö tämäkin?
“Sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.” (Room. 5:19).
Tämä tapa sanoa"Aadamissa", juontaa juurensa kirkkoisien tavasta puhua luomakunnasta ja ihmisistä “Kristuksessa”. Ja koska Kristus on
“toinen Aadam”, on luontevaa sanoa myös ensimmäisestä Aadamista “Aadamissa”.
Tämmöinen löytyi koskien kirkkoisien viittauksia asiaan.
1 tykkäys
Jep! Timo Eskola sanoo mielenkiintoisesti tuosta Room. 11: 32 jakeesta rinnastaen sen Fil. 3:8 jakeeseen.
The statement in verse 8 is parallel to that of Romans 11:32, and one of the clearest predestinarian statements of Paul: “Everything has been made loss through him” (Phil. 3:8). “God has imprisoned all in disobedience” (Rom. 11:32).
Paul’s argumentation behind his Christological soteriology has two sides to it. On the one hand, one must remember the Genesis story of the Fall and Paul’s claim that all died in Adam. This is the background for the predestination of judgment. On the other hand, it was precisely the death and resurrection of the Son of God which justified strict predestination. All people have been imprisoned in disobedience, but simultaneously all righteousness in this world of sin has been made “loss” and even harm - because Christ has brought a perfect righteousness.
Paul constructed a complete salvation history around a simple core of reconciliation. His teaching here parallels that of Romans. Because Christ “was handed over to death for our trespasses”, he was also “raised for our justification” (Rom. 4:25). In Philippians Paul desires to know the power of the resurrection of Christ and receive the righteousness which comes from him. This faith led to a hope and belief that Paul himself, too, would be resurrected. This would be the climax of eschatology for him personally. 30
Timo Eskola, Theodicy and Predestination in Pauline Soteriology, p. 228, Korostus minun.
Minulla ei ehkä riitä kyky arvioida pohjia myöten tätä Eskolan lausumaa, mutta siinä on jotain hyvin syvällistä joka valottaa hyvin predestinaatiota linkittäen sen hienosti soteriologiaan.
1 tykkäys
Täällä foorumilla aikoinaan kritisoitiin Martti Lutheria nominalismista.
Yritin selvitellä internetin avulla mitä teologiasssa tarkoitetaan tuolla käsitteellä, mutta en päässyt oikein selvyyteen asiassa.
Mitä tarkoittaa teologiassa nominalismi?
En tiedä, ymmärretäänkö nominalismi eri tavalla teologiassa kuin filosofiassa. Oma simppeli käsitykseni on, että nominalismissa kiistetään yleiskäsitteet: ei ole ’kissuutta’, on vain yksittäisiä kissoja.
Yleiskäsitteiden ilmaantuminen ihmisen kehityksessä ajatteluun on niin merkittävä askel, että on kiusaus pitää niitä jotenkin todellisina - mielen kuvina tai jopa Jumalan mielen kuvina.
Jos yleiskäsitteitä ei kuitenkin ole, tulee vähän orpo olo. Ovatko asioiden nimet täysin satunnaisia ja satunnaisesti valittuja? Jotkut väittävät, sellainen tilanne johtaa mielivaltaiseen Jumalaan ja nihilismiin.
1 tykkäys
Mitenhän tämä “yleiskäsitteiden puute” näkyy Lutherin teologiassa? Johtaako se kriitikoiden mukaan jollakin tavoin mielivaltaiseen Jumalaan, kuten totesit. Mutta miten?
Tästä aiheesta on kirjoitettu täällä aika paljon. Viittaan tähän kommenttiini ja keskusteluun täällä.
Tuon oman kommenttini alla on Batokselta tämä linkki Timo J. Eskolan artikkeliin aiheesta.
D
2 tykkäystä
Jep. Kiitos noista viittauksista.
Tutkin niitä.
Tästä tosiaan on taitettu todella paljon peistä varsinkin Luterilaisuuden ongelmalliset taustaoletukset -ketjusta. Monesti olen pudonnut keskustelun kyydistä sitä katsomosta seuratessani.
Väite, että Jumala on nominalistinen mielipuoli - varsinkin meillä luterilaisilla - on torjuttu ainakin siten, että meillä on muuttumaton Raamattu. Ja koska se on muuttumaton, se ei ole yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista. Siis sen takana on järjestyksen Jumala, Logos.
Jos vaikka sitten nominalismi olisikin totta, se ei minusta olisi katastrofi. Se on sitten se tapa, miten käsitteet liittyvät toisiinsa ja viittaavat maailmaan.
En nyt olisi tästä asiasta varma! Sillä jos me olemme Aadamissa langenneet, niin eikö ole loogista olettaa siitä seuraavan myös syyllisyyden tai toisin sanoen perisynnin seurauksena tuli myös perisyyllisyys Aadamin lankeemuksessa, josta olemme osalliset?
1 tykkäys
Minulla ei ole tässä nyt kirjallisuutta, josta voisin tuon tarkistaa. Mutta pitää selvittää se, kun pääsen kotosalle.
Äkkiä ajatellen ei synti ilman syyllisyyttä periydy.
Mutta asiaa pitää tutkia kohta tarkemmin.
1 tykkäys
Jäin tuota itsekin pohtimaan ja myönnän, vastasin liian ylimalkaisesti ja ajattelin syyllisyyttä äkkiseltään vain tilana joka johtuu tehdyistä teoista. Samalla pätee, että emme ole vastuussa mistään Aatamin teoista eikä Aatami meidän teoistamme.
Yksimielisyyden ohje sanoo selvästi, että “Tämä peritty turmelus on yhtä kuin syyllisyys”. Ja siihen ihminen on osallinen (Perisynnin samaistaminen syyllisyyden kanssa on ontologisesti vahvasti sanottu). Perisynnin samaistamine syyllisyyden kanssa on muuten se ontologinen seikka joka mahdollistaa periytyvyydestä puhumisen ilman että voimme sysätä vastuuta esi-isillemme.
D
2 tykkäystä
Jatkuva palaaminen syyllisyyteen unohtaa täysin että ihmisellä ei koskaan voinut olla syyllisyyttä, koska Kristus antaa ne anteeksi kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan. Sen sijaan ihmisellä on aina ollut luomisesta lähtien ja tulee olemaan se yhteys Jumalaan mikä alkoi olla sillä hetkellä kun Neitsyt Maria alkoi kantaa kohdussaan ihmistä, Jeesusta Kristusta. Kaikki muut näkökulmat asiaan ovat ihmisten hetkellistä yritystä ymmärtää luomakunnan kokonaisuus omasta pienestä näkökulmastaan nähden.
Syyllinen on sellainen joka suunnitteli teon, tiesi mitä oli tekemässä ja vei teon päätökseen. Jopa inhimillisissä oikeuslaitoksissa on olemassa käsiteet syyntakeettomuus, suunnittelemattomuus ja vahinko.
Jeesus sanoo vielä ristillä elossa ollessaan että ihmiset eivät tiedä mitä he tekevät.
Omalle lihalle ja verelleen hän antaa Eukaristiassa kyvyn tietää mikä on väärin ja mahdollisuuden mennä puhumaan siitä Jumalan kanssa katumuksen sakramentissa.
Paha ei tule maailmaan Jumalan kautta. Nykyihmisen on vaikea uskoa enkelien lankeemusta pahan aluksi. Tarina tästä lankeemuksesta vaikuttaa olevan enemmän symbolinen opetustarina kuin tosiasia.
Kristitty voi olla täysin varma että paha ei tule maailmaan Jumalan kautta. Kristityn tulisi myös kunnioittaa Herraansa joka sanoo ristiltä että me emme tiedä mitä me teemme. Kun teemme sellaisia asioita jotka satuttavat Kristuksen omaa lihaa ja verta, ihmissukua, emme tiedä mitä olemme tekemässä. Meitä on itseämme kohdeltu väärin, olemme oppineet vääriä toiminta- ja ajatusmalleja jo pieninä lapsina. Väärin ajattelu ja toimiminen on sisäistettu osaksi asioita joita pidämme oikeina, tavoiteltavina ja hyvinä. Emme tiedä mitä me teemme. Kukaan ei ole syyllinen virheeseen, jota ei suunnitellut, ei ymmärtänyt tekevänsä ja joka sattui ikäänkuin vahingossa, tekemisen sivutuotteena.
On myös tilanteita joissa olemme ihmisyhteisömme rakenteellisen vääryyden seurauksena. Ympäröivä maailma on rakennettu niin että teemme vääriä valintoja ymmärtämättämme, koska meille ei ole opetettu että ehkä jopa kaikki valinnat koskien jotain asiaa, ovat vääriä.
Kristitty ei ole kristitty sitä varten että hän listaisi kaikki väärät asiat maailmassa. Siihen ei kukaan pysty, sillä aina on jotain mitä emme tiedä.
Siihen kuitenkin pystymme Kristuksessa, että rukoilemme kaiken puolesta. Kristuksen yhteen kokoama ihmiskunta ja luomakunta on totta, voimme olla kaikkien puolella ollessamme Kristuksen puolella.
Kun Kristus antaa meille tiedon lahjan koskien jotain asiaa mitä teimme väärin, meillä on kaikki Kristuksen valta katumuksellamme vähentää siihen tekoon johtaneen tapahtumakulun eteenpäin siirtämään rakenteellista vääryyttä ja tietämättömyyttä. Tämä pahan vähentyminen voi tapahtua konkreettisilla teoilla, pyytämällä anteeksi, tekemällä asian aiheuttamia vahinkoja korjaavia tekoja, omistamalla aikaa ja resursseja tekemään tulevaisuudessa asiat paremmin. Se voi myös tapahtua hengellisesti, rukoilemalla kaikkien asiaan liittyvien puolesta, sen sukupolvien ketjun puolesta, joka johti omaan väärin tekemiseen ja rakenteellisen vääryyden muodostumiseen, asian osaisten puolesta, etteivät he jatkaisi enää vääryyttä vaikka joutuivat vääryyden kohteeksi ja koko maailman puolesta, jotta sama vääryys ei enää tiedostamatta aiheuttaisi huonoja valintoja. Kun rukoilemme Kristuksessa, Kristus on avoin ovi jonka kautta hänen meille antamamme armovoima voi levitä koko ihmiskuntaan, kun olemme vastaanottaneet tiedon lahjan siitä mikä meni väärin.
Kun tunnemme Jeesuksen toimintatavan meidän kanssamme katumuksessa, voimme myös ennakolta pyytää apua kaikkiin niihin asioihin joita tulemme huomaamaan vääriksi tulevaisuudessa. Näin alkusynti, jonka todellista laatua emme tiedä emmekä tiedä ovatko tarinat siitä vain symbolisia, aktualisoituu tässä hetkessä samoin kuin kaikissa hetkissä. Alkusynnin aktualisoitumisen tärkein muoto ei ole syntisten tekojen tapahtuminen maailmassa tai syyllisyys, vaan ymmärrys siitä että voimme valita toisin. Ymmärrys toisin valitsemisesta pitää sisällään sen että otamme vastuullemme kaiken mitä luomakunnassa tapahtuu ja että rukoilemme kaiken puolesta. Vastuun otto ei tee meistä syyllisiä vaan se tekee meistä vapaita. Näin tapahtuu inhimillisissäkin oikeuslaitoksissa, kun ihminen ottaa kärsiäkseen teosta aiheutuvan rangaistuksen, hänen syyllisyytensä puhdistuu, hän on sovittanut asiansa. On ihmisten toisiaan kohtaan osoittamaa vääryyttä jos tuomionsa suorittanutta ihmistä pidetään syyllisenä. Kristitty ymmärtää kuinka kaikki ihmiset ovat kietoutuneet samaan väärin tekemisen verkkoon, missä on mahdotonta nähdä mistä kaikki alkoi. Ainoa mikä on mahdollista nähdä on se että olemme kaikki siinä mukana ja jos otamme vastuun kantaaksemme, otamme vastuun kaikesta vääryydestä mitä maailmassa on kaikkina aikoina kaikkien tekemänä tapahtunut. Kun teemme sen Kristuksessa meillä on myös Kristuksen armovoimat puolellamme, voimat jotka lähtevät rukouksemme mukana kaikkiin aikoihin ja paikkoihin parantamaan. Tässä tapahtuu se mistä Paavali puhuu sanoessaan, että samoin kuin kaikki on vangittu yhteiseen syyllisyyteen kaikki on vapautettu yhteiseen pelastukseen. Yhteinen pelastus on se että samoin kuin luomakunta on luotu Jumalan toisen persoonan kautta, Pojassa, Pojan olemuksessa sisällä, Luomakunta on myös nostettu Jumalan todellisuuteen, Taivaaseen, Pojassa joka otti osaksi itseään luomakunnan kantamassaan ihmislihassa. Ihmislihassa joka oli kasvanut luomakunnan tuotteilla luomakunnassa. Poika sitoo kaiken yhteen maan päällä ja taivaassa.
Kysymys ei ole joidenkin harvojen predestinaatiosta eikä luomakunnan totaalisesta rappeutumisesta vaan kysymys on aina siitä että Jumalan Pojalle kaikki on olemassa Hänessä ja Hänen kauttaan. Jumalan Pojan esirukous eli hänen kauttaan kaikkialla vaikuttava armovoima on ollut luomakunnassa läsnä kaikkialla sen alusta sen loppuun asti. Jos Isä Jumala on valinnut luomakunnan Kristuksessa ennen maailman luomista, se tarkoittaa että luomakunta on ollut Kristuksen sisällä jo ennen maailman luomista. Se ei tarkoita sitä että jotkut tietyt ihmiset on ennaltamäärätty taivaaseen, se tarkoittaa radikaalisti sitä että siinä ikuisuudessa missä Kolminaisuus on, luomakunta on ollut ikuisesti Pojan sisällä.
Kaikki mitä luomakunnassa syntyy ja muodostuu, on Kristuksessa luomisen ja uudelleensyntymisen (ylösnousemus) kautta.
Kristitty on Kristuksen ruumiin osa. Hänen rukouksensa nostattaa ihmisiä kuolleista, niin hengellisestä kuolemasta maan päältä, Abrahamin povesta, kiirastulesta ja mitä näitä kaikkia onkaan. Kristus on aukaissut kaikkien vankiloiden ovet, koska hän on ei ainoastaan ole “kohtu” jossa luomakunta lepää vaan on inkarnaatiossaan tullut osaksi kantamaansa luomakuntaa jolloin hänen olemuksensa on läpäissyt nekin luotujen “paikat” joissa luodut kokevat olevansa erossa Jumalasta, kuten esimerkiksi synti ja kuolema.
Kaikki yhdistyy Kristuksessa yhteen taivaassa ja maan päällä. Jopa kuolema. Se on ikuisuudessa ne haavat jotka Kristuksessa on. Ihminen voi elämänsä aikana tehdä vääryyttä, tietämättään tai tietoisesti, mutta hän voi tehdä myös hyvää, ja hyvällä on voima nostaa pahaa hyvän puolelle. Pahalla on voima ainoastaan levittää pahaa joka on jo olemassa. Hyvä voittaa aina. Jos maailmassa ihmiset rukoilevat toistensa puolesta, kenenkään ei tarvitse jäädä kuoleman valtaan. Sellainen kristitty joka kokee että jonkun toisen kadotus on väistämätöntä on kristityn irvikuva. Kadotus on mahdollista mutta ei väistämätöntä. Paha ei ota vastuuta teoistaan eikä kanna ketään toisia hyvän puolelle. Hyvät ottavat sekä vastuun että kantavat niin paljon hengellisesti sairaita hyvän puolelle kuin vain ehtivät.
Kristityn elämän tarkoitus ei ole pelastua vaan pelastaa niin paljon muita kuin hän ehtii.
Pelastaminen ei tarkoita sitä että kertoo Jumalasta muille ja sitten tenttaa uskooko toinen vai ei, ja jos uskoo hän on pelastunut. Pelastaminen tarkoittaa samaa kuin Jeesuksen aikaan, sitä että antaa henkensä muiden puolesta, eli vilpittömästi rukoilee Jumalaa suuntaamaan kaikki armovoimansa niiden luo, jotka niitä eniten tarvitsevat, mukaanlukien pedofiilit ja murhaajat. Että luottaa Jumalaan vaikka omalle kohdalle ei sattuisi mitään ajallista hyvää, että voi silloin sanoa että anna hyvä niille jotka sitä tarvitsevat enemmän. Että sanoo Jumalalle: “rakas Jumala, jos taivaassa on rajallinen määrä paikkoja, minä annan paikkani niille joiden pelastumisen merkitys on minua suurempi, jotta hyvä leviää mahdollisimman paljon maailmassa”.
Näin juuri on Yksimielisyyden ohjeessa (Tunnustuskirjat 1990), kuten @Diakoni kirjoitti:
Tämä peritty turmelus on yhtä kuin syyllisyys, se että me kaikki olemme Aadamin ja Eevan tottelemattomuuden tähden Jumalan epäsuosiossa, “luonnostamme vihan lapsia”, kuten apostoli todistaa, Ef. 2:5; Room. 5:12. (Tunnustuskirjat 1990, Yksimielisyyden ohje, s. 466.
Vrt. Vanhassa Tunnustuskirjojen painoksessa 1948 Yksimielisyyden ohjeessa vastaavassa kohdassa (s. 458) sanotaan:
Tämä perusvaurio tietää sitä vianalaisuutta, jonka johdosta me kaikki Aadamin ja Eevan tottelemattomuuden tähden olemme Jumalan epäsuosiossa ja ”luonnostamme vihan lapsia”, niin kuin apostoli Roomalaiskirjeen 5. luvussa todistaa.
Tuo on siis käännetty eri tavoin.
“Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet” (Room. 5:12).
“Jumala… on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut” (Ef. 2:5).
Franz Pieperin selitys perisyntiin:
”Perisyntiin, toisin sanoen syntiin, jota ei tehdä, vaan joka Aadamin lankeemuksen jälkeen siirtyy syntymän kautta jokaiseen ihmiseen, kuuluu kaksi asiaa: a. perisyyllisyys (culpa hereditaria), toisin sanoen Aadamin yhden ainoan synnin syyllisyys, jonka Jumala lukee kaikille ihmisille syyksi (Room. 5:18 - 19); b. periturmelus (corruptio humanae naturae hereditaria), joka seurauksena siitä, että Aadamin syyllisyys luetaan ihmisille syyksi, luonnollisen polveutumisen välityksellä siirtyy langenneilta vanhemmilta kaikkiin jälkeläisiin (Ps. 51:7; Joh. 3:6). Sana ‘liha’ merkitsee Joh. 3:6 sellaisen ihmisen tilaa, joka on Jumalan valtakunnan ulkopuolella ja jonka on synnyttävä uudesti, jos hän tahtoo tulla Jumalan valtakuntaan (Joh. 3:3 - 5; Room. 8:7). (Franz Pieper: Kristillinen Dogmatiikka, 2. uud. laitos, 1995, s. 213)
Mitä mieltä ollaan tästä, kun Pieper selittää perisyntiin kuuluvan kaksi asiaa:
a) perisyyllisyys ja b) periturmelus?
Turmelus ei siis ole Pieperin mukaan sama kuin syyllisyys, kuten Yksimielisyyden ohjeessa (Tunnustuskirjat 1990).
1 tykkäys
Käännösvirhe ja harhaoppi. Selitin kohtaa täällä https://uskojarukous.fi/t/ihmisen-vapaa-tahto-ja-luotu-todellisuus/780/537?u=plautilla
Harhaoppi joka kumoaa sekä Kristuksen ihmiselämän, kuoleman ja ylösnousemukseen merkityksen että opetuksen siitä että luominen on tapahtunut Kristuksessa.
Koska Kristuksessa on kaikilla yhteys Jumalaan, heidät yhdistää Jumala, minkä vuoksi he voivat olla yhtä myös synnissä ja kuolemassa. Synti ja syyllisyys eivät pysty yhdistämään ketään yhteen, eikä Jumala sido ihmisiä yhteen synnillä ja syyllisyydellä vaan toisen persoonansa kautta.
Ymmärrän, että esitän täällä harhaoppeja ei-luterilaisen mielestä.
2 tykkäystä
Tämä kysymys perisynnistä ei ole mikään vähäinen, koska sen väärinkäsittäminen voi johtaa monenlaiseen onnettomuuteen. Kuvaan niistä yhtä, jota tavataan luterilaisuuden sisälläkin kun tahdotaan korostaa kaikin tavoin, ettei ihminen ole millään tavoin pelastuksessaan mukana, eli käsitetään vastoin tuota yksimielisyyden ohjeen kohtaa, jonka @Diakoni tänne laittoi:
Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että on olemassa ero ihmisluonnon ja perisynnin välillä. Tämä ei koske ainoastaan ihmisluontoa sellaisena kuin se alussa oli Jumalan luomana, puhtaana, pyhänä ja synnittömänä, vaan myös meidän nykyistä luontoamme lankeemuksen jälkeen, sillä luonto pysyy lankeemuksen jälkeenkin Jumalan luomuksena. Tämä ero on niin suuri kuin Jumalan ja Perkeleen teon välinen ero aina on. Yksimielisyyden ohje 1. Perisynti
että perisynti ei olekaan aksidenssi, vaan ihmisen täysin turmeltunut luonto, eli ihmisen käsitetään ironeen kokonaan luotuisuudestaan, kuten Flacius asian näki ja jonka käsitystä vastaan tuo ylläoleva Yksimielisyyden ohje on selvennykseksi kirjoitettu.
Jos Flaciuksen käsitys olisi oikea, niin Jumalalla ei olisi ihmisessä mitään tarttumapintaa josta käsin pelastaa ihminen. Kun tällaista käsitystä opetaan, niin siitä seuraa uskon käsittäminen täydelleen ihmisen ulkopuolella olevaksi asiaksi, johon ihmiselllä ei ole tarttumapintaa. Eikä voisikaan olla, jos tämä olisi totta ja ihminen olisi menettänyt luotuisuuutensa, eikä hänen luontonsa enää syntiinlankeemuksen jälkeen olisikaan Jumalan luomus. Tällöin usko olisi jotain joka olisi ihmisen ulottumattomissa, jossain taivaan pilvessä majaileva entiteetti, vailla kosketusta ihmiseen, eikä sen voisi sanoa olevan ihmisen sydämessä.
Laitan tähän löytämäni hyvän Raamatun sanaan perustuvan luonnehdinnan uskosta, josta saa hyvän käsityksen siitä mitä usko on ja miten ihminen uskoo, ollen Jumalan vaikuttamassa uskossaan mukana:
Sopivasti luonnehtii uskon olemusta synonyymi ”vastaanottaa.” Opetuslapset ottivat vastaan ne sanat, jotka Jeesus heille antoi (Joh. 17: 8*, Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt*). Tessalonikalaiset ottivat vastaan apostoleilta kuulemansa Jumalan sanan (1. Tess. 1: 6, ja teistä tuli meidän seuraajiamme ja Herran, kun suuressa ahdingossa otitte sanan vastaan ilolla Pyhässä Hengessä, 1. Tess. 2: 13, Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte). Pietarin helluntaisaarnan jälkeen kastettiin ne, jotka ottivat vastaan hänen sanansa (Apt. 2: 41, Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua). Onhan sana vastaanottamista ansaitseva (1. Tim. 1: 15, Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin). Sanassa vastaanotetaan Jeesus (Joh. 1: 12*, Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä*, Kol. 2: 6, Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä ). Tämä termi sulkee pois kaiken ihmisansion. Uskossa otetaan vastaan, mitä ylhäältä annetaan.
Lauri Takala, Pelastusjärjestys, SLEY 1926.
Näin on.
Siihen on hyvä perehtyä jokaisen kristityn.
Tuli mieleeni vielä tuohon edelliseen viestiini liittyen, että Pieper opettaa asiasta myös hyvin sanoessaan ettei Pyhä Henki usko, vaan me uskomme Pyhän Hengen vaikutuksesta. Tämähän olisi vailla pohjaa oleva lausuma, jos ihminen olisi menettänyt luotuisuutensa, turmeltunut totaalisesti.
1 tykkäys
Kuka on tämä Pieper, johon jatkuvasti vedät yhteyksiä tulkinnoissasi? Mihin hänen auktoriteettinsa perustuu?