Transsukupuolisuus ja kristillinen perhekäsitys

Huomasit kai että en itsekään ole tuominnut niitä täysin. Tai väittänyt etteivät ne tosiaan voi joidenkin kohdalla auttaa saamaan mielenrauhan. Kuten kirjoittaja totesi omalla kohdallaan, vaikka kokikin saaneensa miehenä elämisestä hyötyä väliaikaisessa mielessä.
Mutta jutussa on pointtia, paljon sellaista mitä todellakin pitäisi tuoda julki. Jotta ei liian helposti turvauduttaisi leikkaushoitoon, joka voi tuhota koko elämän, tai pahentaisi tilaa, silloin kun ihminen tarvitsisi aivan muunlaista apua.

2 tykkäystä

No kelpaako sitten jutun linkkaama Guardianin artikkeli? Toki sekin on poliittisesti kallellaan, mutta ymmärtääkseni vasemmalle.

Muiden maiden trans-hoitoja on tosin vaikea verrata Suomeen, jos ei tiedetä, miten hoidon esiselvitykset eroavat Suomesta. Jenkeissä ne välttämättä esmes ei ole niin kattavia.

1 tykkäys

Itse olen kyllä kiinnittänyt huomiota tähän, etteivät korjausprosessit läheskään kaikissa tapauksissa paranna henkilön elämänlaatua, mutta en pidä rakentavana että sitä tosiasiaa käyttäen lähdetään kyseenalaistamaan tai jopa mitätöimään henkilön kokema epätasapaino elämässään.

Tätä tietoa voidaan käyttää myös positiivisesti ja empaattisesti, mahdollisuutena kartoittaa ja ymmärtää yhä syvemmin transsukupuolisuuteen liittyvää kehodysforiaa.

Ja kuka näin on tehnyt? Korjausleikkauksiin liittyy suuri riski, ja juuri siksi olisi tärkeää pitää esillä tämän läpikäyneiden kokemuksia, eikä vain niitä myönteisiä.
Tällä hetkellä leikkausoperaatio esitetään The hoitomuotona, henkilön epätasapainon ja henkisen tuskan poistamiseksi. Se on peruuttamaton, vaikka sukupuoli-identiteettinsä haluaisikin muuttaa takaisin aiempaan, ja jos leikkausoperaation tulos on ei-toivottu ja ahdistusta lisäävä, se pahentaa ihmisen tilaa entisestään.

Ehkä parempi ratkaisu voisi olla, että sukupuolidysforiasta kärsivä voisi kokeilla jonkin aikaa elämää toisessa sukupuolessa. Kuten blogin kirjoittajan tapauksessa. Mutta peruuttamattomat ja radikaalit leikkaukset voitaisiin jättää minimiin.
Eikö joka tapauksessa, kaikkien mielestä ja kaikkien kannalta paras päämäärä olisi se, että jokainen voisi hyväksyä itsensä ja oman kehonsa sellaisena kuin se on. Totta kai se keho, johon olet syntynyt, on sinun ja osa sinua itseäsi. Kenen muunkaan se olisi?

1 tykkäys

Minun ymmärtääkseni trans-diagnoosin saamiseksi ainakin Suomessa joutuu käymään vähintään vuoden ruljanssin läpi, jonka aikana kartoitetaan muut hoitomahdollisuudet. Ainakaan siis suomalaisen terveydenhoidon tasolla sitä ei esitetä the hoitomuotona.

Siitä en tiedä, millaista taustakeskustelua diagnoosin määritteistä on käyty.

2 tykkäystä

Itse asiassa tarkoitin lähinnä julkisuudessa käytävää keskustelua asiasta. Tätäkin keskustelua, jossa on käytetty vain sanaa “hoito” ja “oikeus hoitoon” tarkoittaen nimenomaan leikkausoperaatiota. Muut hoitomuodot ovat sitten jotain mitä “voidaan tarjota sen ohella”.

Olen tietoinen siitä, etttä esm. transtukipisteessä on alettu suhtautua leikkaushoitoihin kriittisemmin, koska ajatus että keho muutetaan miehen / naisen kehoksi vie pohjaa siltä “pakkosterilisaation” esittämiseltä “ihmisoikeusrikkomuksena”. Sen vuoksi on alettu enemmän pitää esillä näkemystä, että mitään “miehen kehoa” ja “naisen kehoa” ja miehen tai naisen kehoon kuuluvia tai kuulumattomia elimiä ei olekaan. Ja sen vuoksi mieheksi itsensä kokevan, naiseksi syntymässä määritellyn ihmisen tulisi saada pitää kohtunsa ja mahdollisuu synnyttää.

1 tykkäys

Tuossa jutussa oli sen verran tilastotietoa, että 18% hoitoa saaneista yrittää itsemurhaa ja 20% hoitoa saamattomista tekee itsemurhan. Moniko noista yrittäneistä onnistuu, sitä ei ollut sanottu.

Onko sinusta tosiaan tilastotieto ja prosentit tässä oleellisin asia? Minusta tuo osoittaa ainakin sen, että psyykkisen hoidon tulisi olla etusijalla. Ja lähtökohtaisesti tavoitteen pitäisi olla, että radikaaleja, peruuttamattomia leikkaustoimenpiteitä ja muutoksia kehoon ei tehtäisi.
Tämän pitäisi olla todella poikkeuksellinen ja äärimmäinen keino, jos tilanne on vakava eikä mikään muu auta, ja silloinkin on epävarmaa onko siitä hyötyä vai haittaa.

Mutta tällöin ei ole mielekästä puhua transsukupuolisuudesta siten, että on kyse “väärään kehoon” syntymisestä", “miehestä naisen kehossa” tai päinvastoin.
Kyse on siitä, että henkilö ei pysty hyväksymään omaa kehoaan ja henkisesti vieroksuu sitä, niin paljon että ahdistus kasvaa sietämättömäksi. Mikä auttaa, on silloin tärkeä kysymys. Johon ei pidä tarjota mitään “patenttiratkaisuna”.

2 tykkäystä

Minusta kyllä päätösten tulee perustua tietoon. Hoidon, oli se mitä tahansa haitat ja hyödyt voidaan arvioida tilastollisen tutkimuksen avulla. Noista luvuista voi nähdä, että kaikki ongelmat ei katoa leikkauksilla, vaan tarvitaan muutakin tukea ja tarkkaa tutkimusta keille leikkaukset ovat se oikea hoito.

En ole missään sanonut leikkauksia patenttiratkaisuksi joka tilanteeseen, joten et viitsisi sitä inttää minulle.

Turha varmaan inttää. Ja voi olla että lopulta suurta erimielisyyttä ei edes ole. Mutta minusta tässä joidenkin hälytyskellojen pitäisi soida kun käy ilmi, miten paljon on niitä, joita leikkaukset eivät tosiaan ole auttaneet. Ja miten traagiset ja traumaattiset seuraukset leikkauksen läpikäymisellä ja kehon muuttamisella voi olla.

Vähintään tämä osoittaa sen miten vaikeaa, ellei mahdotonta on tietää, onko leikkauksesta hyötyä vai haittaa. Tuntuu melkein venäläiseltä ruletilta… Miten lääkäri voi “diagnosoida” potilaan transsukupuoliseksi, joka tarvitsee leikkauksen, kun katujia on noinkin paljon? Miten voidaan tietää onko tila pysyvä?

Itse asiassa tuokin muotoilu antaa ymmärtää, että leikkaus on pääasiallinen hoito, jonka ohella tarvitaan “muutakin tukea”. Itse en sanoisi leikkausta “hoitomuodoksi” ollenkaan. Vaan radikaaliksi, äärimmäiseksi toimenpiteeksi, silloin kun varsinainen hoito, siis pyrkimykset saada ihminen terveellä tavalla hyväksymään oma kehonsa, ei auta.

Koska leikkauksilla keho muutetaan sellaiseksi, mitä se ei luonnostaan ole. Siis ihminen muutetaan fyysisesti toiseksi, koska ei pysty hyväksymään itseään.
Kehosta poistetaan tai siihen pyritään lisäämään sukupuolen tuntomerkkejä ja ominaisuuksia, joita siihen ei luonnollisesti kuulu. Miesten keinovagina ei tosiaankaan ole mikään ongelmaton juttu, sen puhdistaminen ja muut mahdolliset ongelmat joita kehonmuokkauksesta ja hormoneista voi seurata.

Siksi minusta, näiden tapausten valossa, leikkaus ei ole vaihtoehto hoitomielessä. Vaan toimenpiteenä, äärimmäisissä tapauksissa äärimmäisenä keinona.

Kyllä mun mielestä äärimmäinen vaihtoehtokin on hoitoa. En täsmällisesti tiedä, miten lääketieteessä näitä sanoja käytetään, mutta oon siinä käsityksessä, että kyse on aina hoidosta. Vaikka olisikin kyseessä viimeinen ja ongelmalliseksi tiedettykin keino, johon turvaudutaan vasta kun mikään muu ei auta.

1 tykkäys

Ihan miten vain… Sanoin vain sen mukaan miten itse asian miellän. Ei ole tarkoitus ottaa kantaa mihinkään viralliseen termistöön. Yhtä hyvin voi keskustella siitä onko plastiikkakirurgia, jolle ei ole terveydellistä syytä, hoitoa. Tai hedelmöityshoito yksinäisille.

2 tykkäystä

No mutta hyvä kuitenkin, että edes jotain vikaa löytyi. :slight_smile:

En ymmärrä mitä tarkoitat. Ei minusta ole hyvä jos ihmiset tekevät tai yrittävätkään itsemurhaa.

Sukupuolenvaihtoleikkauksia ja sellaista toivovien tyytymättömyyttä omaan kehoon voisi rinnastaa anorektikkoihin ja heidän tyytymättömyyteensä kehoonsa.

Anorektikko kokee olevansa lihava, vaikka olisi jo vaarallisesti alipainoinen. Hänelle ei kuitenkaan olla ehdottamassa laihdutusleikkausta eikä rasvanimua, jotta hän saisi sellaisen vartalon, mitä tavoittelee. Vikaa yritetään auttaa korjaamalla minäkuvaa, siis korjaamalla ajattelua ja suhtautumista omaan kehoon terveemmäksi.

Mielestäni vastaava hoito olisi vähemmän tuhoisaa sukupuolen vaihtajillekin.

8 tykkäystä

Hyvin ja havainnollisesti sanottu, Sakarja!
(Toki sitten nykyisten korrektiussääntöjenmukaisesti olisi hyvä puhua sukupuolen korjauksesta ei -vaihdosta.)

“korjaus” ei ole ojektiivinen, neutraali ilmaus, vaan ottaa positiivisen kannan muutokseen, “vaihto” on neutraali ilmaus, mikä vain kertoo suoritettavan operaation.

vrt. “tasa-arvoinen avioliitto” mikä on sangen omituinen ilmaus, koska se julistaa yleispositiivisella ilmauksella vain yhdelle porukalle (homoseksuaalit) tasa-arvoistavaa muutosta. Aidosti oblektiivinen ja neutraali ilmaus olisi tälle
“sukupuolineutraali avioliitto”.

Asiakysymyksissä soisi käytettävän objektiivisia, neutraaleja ilmauksia asioista, eikä tunne- ja mielipidepohjaisia kantaa jo ennakolta ottavia propagandistisia sanavalintoja.

2 tykkäystä

Niinpä kai, mutta niin se nyt vaan menee että -korjaus on tällä hetkellä se sana mitä kannattaa käyttää jos ei halua turhaan kuumennuttaa tunteita jo ennenkuin keskustelu on kunnolla alkanut. Itse en ota kantaa sisältöihin vaan siihen mitä keskustelukulttuurin ilmapiiri kannalta on sopuisin tällä hetkellä.
Haluaisin minä puhua neekerinsuukoista ja pitää neekerinnaaman kuvat Laku-Pekka karkeissakin, mutta kun korrektius.

1 tykkäys

Näin koska pahiten sekaisin oleva väestönosa on asettanut kielenkäytölle rajat. Valtava valtaraivo virastojen käytävillä ja hubris siitä, kuinka suuria ja muita parempia he valheineen esittävät muille olevansa.

Kertoo suomesta tällä hetkellä paljon, että noin on käynyt.

En tajua ihan, eihän sitä sukupuolta leikkaamalla ihan täysin vaihdettua saa kuitenkaan, joten on tietyllä tavalla jopa tarkempi sanoa että sitä korjataan. Ei sen tarvitse viitata siihen että alkutilanne oli jotenkin huono vaikka korjataankin.