On hyvä että asioita joudutaan kuitenkin nostamaan esille ja tuodaan selkeästi Raamatun linja esille. En sinänsä kovin paljon usko Auvisen mahdollisuuksiin vielä nyt, mutta kirkon jakaantuessa ja ehkä hajotessa muutaman vuoden päästä Auvinen olisi hyvä ratkaisu tulevan kirkon piispaksi. Sitä odotellessa tämä kierros tavallaan valmistaa siihen. Ja jos sellainen ihme tapahtuisi, että Auvinen valittaisiin nyt, olisi se siunaava ja tervehdyttävä voima koko kirkolle.
3 tykkäystä
Niin, totta on että pitkästä aikaa joku varmaan pääsee näissä puitteissa puhumaan kirkon ja Raamatun opetuksen mukaisesti. Ja voi olla, että taustalla on tuollaista tulevan kirkon suunnittelua… Aika surullista kyllä, jos näin on jo nyt laskettu, että tässä kirkossa ei voida pysyä.
Sellaista ihmettä ei valitettavasti voi tapahtua, että naispappeuden torjuva Sley-pappi tässä vaalissa valittaisiin. 
(En tarkoita vinoilla tuosta vakaumuksesta, vaan sille miten mahdoton ajatus tässä yhteydessä on. Ensinhän pitäisi kirkon muuttaa virkakäsitystään ja järjestystään, jotta sillä voisi olla piispana mies joka ei toimi alttariyhteistyössä naisten kanssa.)
Kuka muistaa, milloin viimeksi ehdokkaana piispanvaalissa olisi ollut näin leimautunut herätysliikemies?
Miikka Ruokanen oli konsujen ehdokas, mutta ei näistä piireistä…
Evankelisista piispoista tunnetuin lienee Eero Lehtinen Lapuan piispana.
Yrjö Sariolalla oli taustassaan herätysliikkeitä, joista evankelisuus ehkä eniten vaikuttanut. Hän oli aikanaan Sleyn johtokunnassakin.
Eero Huovinen oli nuorena Evankelisessa ylioppilasliitossa, ja hänen isänsä tuomiorovasti Lauri Huovinen oli ennen kirkollista uraansa evankelisen liikkeen merkittävimpiä pappeja ja taisipa olla Sleyn “matkapappejakin”.
Näinhän sen yleensä menee, että naispappeuden torjuja ei pärjää, koska se on vastoin kirkkojärjestystä. Sateenkaarimielinen pappi taas käy, vaikka se onkin vastoin kirkkojärjestystä.
2 tykkäystä
Mikähän tämä hajaantumisennustus on?
Toivottavasti väärä. Tasa-arvoinen avioliittokysymys tulee kuitenkin toteutuessaan jakamaan paljon kirkkoa, niin uskon.
Onko sellainen toteutuminen tulossa?
Minä en ainakaan ole mihinkään tuollaiseen uuteen kirkkoon tulossa jq toivon, että Auvinen ei mitään uuden kirkon päämieheksi tulemista varten ole arkkipiispaehdokkaaksi tulossa.
Riippuu Kirkolliskokouksen päätöksistä ja siitä kuinka paljon vastoin kirkon nykyistä kantaa annetaan papiston touhuta ilman kovia sanktioita.
Spekulointini Auvisesta oli puhtaasti omaani. Mutta jos tasa-arvoiseen sukupuolineutraaliin avioliittokäsitykseen mentäisiin ja konservatiivisiipi irtaantuisi, lähtisin mielelläni itsekin uuteen raamattu-uskolliseen kirkkoon.
1 tykkäys
Mikähän se olisi?..
Jos tässä puhutaan nyt samansukupuolisten avioliittoon vihkimisen toteutumisesta kirkolliskokouksen päätöksin, niin eiköhän se ole erittäin todennäköistä. Suomen evlut seuraa useita muita luterilaisia kirkkoja tässä.
Mutta määräenemmistön saaminen voi kestää. Menossa on viivytystaistelu, luulisin. Nuoret sukupolvet eli tulevat päättäjät eivät taida olla riittävän konservatiivisia verrattuna tämänhetkiseen kirkolliskokoukseen.
Niin, on siinä epäjohdonmukainen kuvio.
Mutta nyt tarkoitin vain sitä, että naispappeuden torjuvan papin arkkipiispuus olisi käytännössä ihan mahdotonta. Rimpiläisen kaudesta on jo pitkä aika, ja hänkin oli Oulun piispa, ei arkkipiispa.
Ns. sateenkaaripappeja on kyllä paljon enemmän kuin naispappeuden torjuvia pappeja. Jos tarkoitetaan siis homovihkimisiä kannattavia.
Arkkipiispaksi tuskin valitaan kuitenkaan sellaista, joka toimisi Sadinmaan ja kumppanien tapaan, eli vastoin kirkon virallisia päätöksiä. Sen sijaan ainakin Vikström ehdolle asettuneista varmaan toimisi ja puhuisi uuden käsityksen puolesta. Luoma olisi varovaisempi, mutta tuskin pyrkisi voimakkaasti vaikuttamaan mielipiteisiin tässä.
Saa nähdä, miten repivästi Auvisen kannanottoja tullaan käsittelemään. On mahdollista, että hänet työnnetään julkisuudessa kevyesti kumoon tuon virkakysymyksen perusteella. Luoman ajatuksia varmaan kuunnellaan kunnioittavammin ja otetaan huomioon esim. se, miten hänen katsotaan toimineen Espoon piispana. Mutta lopputulos - jos avioliittoasiaa pidetään nyt keskeisenä kirkkoa jakavana rajapyykkinä - voi konservatiivien kannalta olla aivan yhtä huono, vaikka Luoma valittaisiinkin.
Arkkipiispan vaali takaa sen että vihkimisjupakasta tullaan puhumaan paljon. Päätökset kirkon suhtautumisesta spn-avioliittoon tekee kuitenkin kirkolliskokous, joten sen kokoonpanoon vaikuttaminen on paljon merkittävämpää kuin arkkipiispan valinta - tässä kysymyksessä.
Nyt ulkopuolinen kysyy. Mikä on Auvisen kanta? Vihkii myös naiset? Vai Oulun (?) tapaan lähinnä kaitsenta? Toisaalta, se olisi hyvä muistutus, että kirkossa on Suomessa tila perinteinen kantalle virasta.
2 tykkäystä
Keskustelin tänään Auvisen ehdokkuudesta erään konservatiivi taustaisen kirkolliskokousedustajan kanssa. Ei pitänyt hyvänä asiana. Pelkäsi äänten jakaantuvan siten, että toisella kierroksella on vain liberaalisia ehdokkaita.
Arveli että seuraavat kaksi kirkolliskokouskautta Konservatiivit ja liberaali blokkaavat toisensa ulos. Kummallakin ryhmällä on määrävähemmistö, mutta ei yksinkertaista enemmistöä.
Mitä Auvisen mahdollisuuteen arkkipiispana tuleen, niin oma arveluni on, että mikäli kirkko hajaantuisi nykyisillä voimasuhteilla, ns. konservatiiviselle puolelle jäisi siinä määrin myös naispappeja, että jonkin tasoinen yhteistyöolisi välttämätöntä. Eri asia jos pieni siivu herätysliikeväestä loikkaa lähetyshiippakuntaan, mutta arvelisin ettei Auvinen itsekkään olisi siinä joukossa mukana.
Avioliitoasiassa herätysliikkeet ovat kutakuinkin kaikki paitsi yksi asetelmassa. Tuo yksi on siis nykykörtit, joiden linja poikkeaa muista herätysliikkeistä
Torjunta o toimintaa. Mieli on ajattelua. Kyllähän se Sadinmaan ja muiden kohdalla nähtiin, että KJ rikkkomisesta tulee myös näille napsahdus.
Vaikea uskoa että Auvinen vihkisi piispana naisia papiksi. Hän on lähetysjohtaja Sleyssä jossa naispapit eivät ole edes vierailevia saati sitten omia työntekijöitä.
Kyllä ehdokkuus on vain keino päästä puolustamaan avioliittokantaa, kuten Auvinen itse sanookin.
Ryhmät jakaantuvat sisäisesti, kuten aiemmin totesin jossain. Kaikkien viidesläisten järjestöjen kuhinaa tässä en ole seurannut, mutta ainakin KRS:ssa on selvästi kahta käsitystä, samoin ELY:ssä (no, se ei ole alunperin viidesläinen ryhmä, mutta joukkoon näyttää liittyneen esim. Israel-asiaa voimakkaasti esilläpitävää herätyskristillistä väkeä).
Luonnollisesti asia menee niin, että naispappeutta jollakin tasolla hyväksyvien ryhmissä on myös avioliittoon vihkimiseen enemmän eri kantoja kuin “tiukimmissa” eli Sley, SRO ja SEKL.
Vanhoillislestadiolaiset yllättivät aikanaan kun heidän edustajansa äänestivät parisuhderukousten hyväksymisen puolesta kirkolliskokouksessa. Joku taisi pahoitella jälkeenpäin erehdystä! Mutta vl eli SRK on erikoistapaus muutenkin. Heidän vaikutusvaltaansa monissa seurakunnissa ei voi vähätellä, vaikka samalla heillä on edelleen ainakin virallisesti oma seurakuntaoppinsa voimassa. Jos heidän kiinnostuksensa kirkon avioliitto-opetuksen puolustamiseen säilyy, määräenemmistöä kirkolliskokouksessa ei ehkä synny pitkään aikaan. Mutta toinenkin mahdollisuus on…
Rauhansanalaisten kannasta tässä en tiedä mitään. Se joukko on kai melko modernia, ja osin lestadiolaisuus heillä perinteenä vain? (Korjatkaa ennakkokäsitykseni jos tiedätte paremmin).
Siten pystyy vaikuttamaan siihen, millaista keskustelua käydään ja minkälaisista lähtökohdista. Tärkeää on myös se, että olemalla mukana saamme niin sanotun konservatiivien äänen kuuluviin. Muussa tapauksessa voisi jäädä sellainen vaikutelma, että perinteistä kristillistä uskoa edustavia ei enää ole, tai että he eivät halua enää näkyä ja kuulua kirkossa.
Näin siis Auvinen, ja kuulostaa periaatteessa hyvältä asenteelta.
Tässä varmaan ko. edustaja pitää Luomaa perinteisen kristillisen uskon edustajana. Ainakin häntä. Auvinen puolestaan tuon lausumansa perusteella ei pidä.
Vaarana ei ole se, etteikö Auvinen saisi huomiota ja ääntä edustamalleen kirkkokansalle, vaan se että hänet nuijitaan liioiitelijaksi esim. siksi, että hän katsoo edustavansa ainoana perinteistä uskoa. Ja silloin hänet tullaan virkakysymyksen vuoksi leimaamaan.
Vaikea sanoa, sataako tämä ääniä Luoman vai Vikströmin laariin. Kantolan ja Inkisen mahdollisuuksiin en oikein sittenkään usko. Nyt ei valita Helsingin piispaa.
Mulla on se käsitys, että rauhansanalaisuus olisi varsin heterogeenistä monissa konservatiivi-liberaali-kysymyksissä. Avioliittokannasta en tiedä mitään, mutta yleisesti ottaen rauhansanalaisuus samoin kuin nyttemmin jo hajaantunut esikoislestadiolaisuus vaikuttavat pitävän sisällään vähän kaikkea. Moni kyseenalaistaa vanhaa ehdottomuutta, ja toisaalta suhteellisen pienet modernisoinnit voivat herättää hirveästi polemiikkia.
2 tykkäystä
Jostain syystä mä luulen, että Kantola on aika vahvoilla näissä vaaleissa. Voi olla harhakuvitelmaa…
Pelottava ajatus. Mutta toki hänellä on “tuhlaajapojan” aura hyödynnettävänä. Joo, olen oikeasti lukenut jonkun puhuvan hänestä sellaisena, positiiviseen sävyyn. Jännä juttu, sillä jos joku politiikassa joutuu vääryyksiä tehtyään sivuraiteelle ja palaa taas vuosien kuluttua, ei häntä ajatella kotiin palaavana rakkaana lapsena.
Politiikassa on avuksi ylipäätään julkisuus, olkoon se sitten kielteistä tai myönteistä. Värittömät unohtuvat helpommin. Kun eronneesta piispasta halutaan poliittinen ja julkinen hahmo, on kaiken lisäksi positiivista suurelle yleisölle, että hän on “kokenut kovia”. Jos monet ajattelevatkin hänen aviorikostaan kielteiseltä kannalta, toisille se on plussaa… Tietenkin onkin niin, että aviokriiseissä harvoin on kaikki yhden osapuolen syytä. Hämmennystä aikanaan herätti se, että Kantola tuntui esiintyvän vain uhrina, joka joutui eroamaan piispan virasta, sen sijaan että olisi osoittanut ainakaan julkisesti reilua katumusta. Nykyään on toisaalta valitettavan paljon eroja pappienkin perheissä, joten asia ei ole enää millään tavalla raskauttava - kuten varmaan pitäisi olla, ajatellen pappien nuhteettomuudesta puhuvia Raamatun kohtia jne. Mutta niinpä konservatiivit olivat aika vahvasti monen avioliiton Miikka Ruokasenkin kannattajina…
Oli yllätys itselleni, että Kantola lähti arkkipiispanvaaliin. Pidin hänen kansanedustajuuttaan valintana, joka olisi hänelle ollut hyvä ja riittävä vaihtoehto. Hän saattaa olla fiksukin politiikassa, vaikka tietenkin liian uudistusmielinen eettisissä kysymyksissä mielestäni.
En kuitenkaan vielä peru arviotani, että tuskin arkkihiippakunta ottaisi Kantolaa riemumielin takaisin. Arvelen, että tässä on esim. Helsingin hiippakunnan papistoon ja ilmapiiriin sen verran eroa. Sitäpaitsi kaksi ilmeisesti kirkon sisäpiirissä hyvin arvostettua ehdokasta, Luoma ja Vikström, ovat nuorehkoina piispoina väkisinkin askelen edellä entistä, mutta virastaan eronnutta piispa Kantolaa.