Noista “Teljän mallin” kysymysten vastauksista mun huomio kiinnittyy erityisesti siihen, että Ilkka Kantola ei tiedä, pitääkö SLEY naispapin toimittamaa kastetta pätevänä. En tiedä, onko tässä nyt kyseessä kommunikaatiomoka SLEYn taholta vaiko asioihin paneutumisen puute Kantolan taholta, mutta todellisuudessahan tuo ei ole eikä ole koskaan ollut konsupiireissä mikään kysymys - onhan hätäkastekin pätevä. Naispapin toimittama kaste taitaa kelvata jopa katolilaisille ja varmaan ortodokseillekin, vaikka heillä ei naispappeutta olekaan, joten olisi tosi outoa ja melkoinen kirkollinen skandaali, jos jokin luterilainen herätysliike alkaisi kastaa uudestaan naispapin kastamia.
7 tykkäystä
Siihen nähden, kuinka paljon Kantola tuossa kertoilee taustastaan ja kytköksistään evankeliseen liikkeeseen on kyllä hämmentävää, jos tuo asia on hänelle epäselvä. Luulisi hänen olleen sen verran kiinnostunut ainakin piispana toimiessaan.
Tuosta Kantolan vastauksesta pomppasi silmiini nämä pari kohtaa: “Kirkon jumalanpalveluksista erottauduttiin tuolloin tunnelmalla ja musiikilla, ei teologialla.” sekä “Lapsuuteni SLEY ei hyökkäillyt kirkkoa vastaan. Se oli herätysliikkenä rikkaus, ei piikki kirkon lihassa.” Nämä ovat tämmöisiä tunteenomaisia heittoja, ja ehkä tuo on Kantolan aito kokemus. Toisaalta Kantola on syntynyt 1957. Hänen lapsuudessaan ei ollut naispappeutta, jota vastaan olisi tarvinnut laajasti taistella, vaan se oli enemmän kirkon ylätasolla käytävää teoreettista keskustelua, toki vähitellen kiihtyvää. Teologinen ero kirkkoon nähden ei muutenkaan ollut tuolloin monin paikoin kovin iso. Tuskin pikku-Ilkka kovin suurta eroa löysi Rymättylän kirkon tai Turun Lutherin kirkon saarnoista. Hänelle varmasti ero oli ensi sijassa tunnelmassa ja musiikissa. Se ei kuitenkaan poista sitä, että teologinen linja oli olemassa jo tuolloin, eikä se aina sopinut yhteen muitten kanssa (eikä valitettavasti liikkeen sisälläkään).
Sisäpuolisena Kantola näki liikkeessä muutakin kuin kirkkokritiikin ja vanhavirkakantaisuuden, ehkäpä oikeastaan ei niitä ollenkaan (ja no, hänen lapsuudessaanhan vanhavirkakantaisuus tarkoitti vallitsevan tilan hyväksymistä). Nyt ulkopuolisena hän taas ei näe enää lainkaan sitä tunnelmaa, jonka hän koki lapsuudessaan, eihän hän enää ole kokemassa sitä itse. Ehkä saarnat olisivat muuttuneet, tai ehkä hän aikuisena kuulisi niistä eri asioita. Mutta ulkopuolelta hän näkee lähinnä sen, minkä muutkin ulkopuoliset: kohut ja kirkkokritiikin. Voisi pohtia sitä, kumpi on muuttunut enemmän: Sley vai se kirkko, johon Sley kuuluu?
2 tykkäystä
Tarkkaan ottaen Kantola totesi: “Ennen muuta minua kiinnostaa … Mitä SLEY opettaa naispuolisen papin toimittaman ehtoollisen ja kasteen pätevyydestä kirkossamme.”
Lähinnä kai Kantola kysymysasettelun painopiste on ehtoolliskusymyksessä.
Itse olettaisin että Sleyn piiristä on jo siirtynyt Lähetyshiipakunnan puolelle kaikki sellaiset teologit jotka julkisesti epäilevät ehtoollisen pätevyyttä.
Lutherille ehtoollisen toimittamisen rajaaminen (miespuoliselle) pastorille oli nimenomaan järjestyskysymys, “kyky” ehtoollisen toimittamiseen tuleesukupuoleen katsomatta jo kasteen perusteella.
En näkisi Kantolan kysymystä kovin kaukaa haetulta. Olen kohdannut itse SLEYn piirissä ihmisiä, jotka eivät pidä naispapin jakamaa ehtoollista oikeana ehtoollisena, maallikon ja samalla naispapin julistamaa synninpäästöä pätevänä (mitä se pätevyys siinä sitten tarkoittaakin) ja olen myös kuullut opetuksen - tosin jo 90-luvulla ja vain kerran - siitä, että naispapin toimittama kaste ei ole oikea kaste.
Kantolan tapauksessa on myös kysymys isän ja pojan suhteesta, ja tietenkin tuota on turha ruotia kovin tarkasti. Mutta hänen isänsä oli maallikkosaarnaaja, ja muistelen hänen julkisesti nuhdelleen tai jotenkin ainakin ilmaisseensa murheensa pojan valinnoista.
Joskus tällaiset voimakkaat ihmissuhdekokemukset heijastuvat hyvin laajalle. Hengellinen perintö on vahva juttu, ja sitten on mutkikkaita kysymyksiä miten erilaiset pettymykset ja välienselvittelyt ovat vaikuttaneet kehenkin.
Näin on käynyt, ja se on jonkinlainen yllätys.
Kuulin radiosta Luoman sovittelevaa puhetta Sleytä ja MN-festareita kohtaan (hän lisäsi toki vahvan toivomuksen, että Sley luopuisi ehdottomasta linjasta virkakysymyksessä), mutta avioliittovastausta en kuullut.
Mitenkä on, @Yocha , joka olet hyvin perillä varsinkin pääkaupunkiseudun srk- ja herätysliikekuvioista, mahtaako Luomalla olla enää tuon jälkeen riittävää tukea konservatiiviselta taholta? Asiasta on todennäköisesti keskusteltu korvat punaisina…
Vain lueskelemalla ja arvailemalla itse päättelen näin: Ennen Auvisen ilmoittautumista Luoma ja Vikström olivat melko tasaisesti kärjessä, mutta Luoman etuna oli mielestäni konservatiivien ja keskitien kulkijoiden tuki. Auvinen sekoitti pakkaa, ja kerroitkin että hänen katsottiin syövän ääniä Luomalta. Nyt on Luoman kannanotto varmaankin lisäämässä äänivuotoa ainoalle ehdottomasti perinteistä avioliittokäsitystä puolustavalle. Auvinen tullaan kuitenkin pistämään tiukalle naispappeuden vuoksi. Hänen kannattajissaan toki on naispappeja, jopa kampanjan johdossa, mutta vaikea on kuvitella miten todellisuudessa Auvinen voisi elää ja toimia virassa nykyisellä vakaumuksellaan.
Tämä kaikki vain vahvistaa konservatiivien ja/tai herätysliikeväen äänien jakautumista. Mutta jää nähtäväksi, kuinka monen ehdokkaan taakse enemmistö, eli kirkollista konsensusta (=hyväksytään kiltisti kaikki uutuudet, yhteyden nimissä) edustava joukko asettuu.
Kuriositeetti, mutta kiinnostava sellainen: Tällä hetkellä arkkipiispaehdokkaiden Facebook -kampanjasivuilla on tykkääjiä seuraavasti (suuruusjärjestyksessä):
- Heli Inkinen arkkipiispaksi: 1529 tykkääjää
- Ville Auvinen arkkipiispaksi: 1204 tykkääjää
- Tapio Luoma arkkipiispaksi: 1052 tykkääjää
- Björn Vikström arkkipiispaksi: 750 tykkääjää
- Kantola arkkipiispaksi: 415 tykkääjää
Näistä Auvisen sivu on viimeisenä perustettu, se on ollut olemassa vasta noin viikon. Sen kasvutahti on ollut huikea, tosin en ole seurannut kuinka kovalla vauhdilla nuo muut sivut ovat kasvaneet nykyisiin mittoihinsa. Tällä hetkellä ne eivät näytä ainakaan mitenkään voimakkaasti kasvavan. Varmasti eri sivuilla on myös samoja tykkääjiä.
Hapannaama voisi sanoa tuohon, että tykkääjät eivät ole juurikaan sama joukko kuin äänestäjät. Lisäksi varsinkin Auvisen ja Inkisen isot tykkäysluvut voivat kertoa innosta, kun ehdokkaina on hiukan yllättäen niitä omia suosikkeja joille piispuus olisi aivan uusi askel elämässä.
Kirkollinen perusporukka on harmaampaa ja laiskempaa - mutta äänestää ainakin Vikströmiä, Luomaa ehkä myös Kantolaa, koska he ovat sisäpiireissä tuttuja ja jo piispana toimineita.
Kyllä vaali voi mennä tasaiseksi noiden listasi 3-5 sijoilla olevan kesken. Kantolan “luoton” palautumiseen en tosin vieläkään oikein usko.
En oletakaan, että nämä vastaisivat mitenkään vaalin tulosta, mutta kiinnostavia omalla tavallaan silti. Minusta oli jännää sekin, miten jäsenmäärä ei näytä olevan mitenkään selkeästi verrannollinen esim. siihen, kuinka paljon ehdokas on julkaissut näkemyksiään sivuillaan tai muusta vastaavasta. Auviselle nuo tykkäysmäärät ovat sikäli merkityksellisiä, että hänen ehdokkuutensa yksi tavoitehan on tuoda konservatiivien ääni kuuluviin. Somenäkyvyys ei sitä ainakaan haittaa.
Tuo Kantolan tykkääjämäärä on muuten hämmentävän pieni siihen nähden, että hän oli sentään ensimmäinen, joka kisaan mukaan ilmoittautui.
Ymmärrän kyllä. Auvinenhan sanoi suoraan heti alkuun että tavoite on osoittaa että konservatiivit eivät ole hävinneet olemasta tai että ei ole totta, että heitä ei enää kiinnosta kirkko ollenkaan. Siinä mielessä hän on onnistunut ja tulee onnistumaan. Voi olla myös jatkon kannalta merkittävää että kampanja yhdistää joitakin porukoita. Kun pastori Aino Vesti on kampanjan johdossa miehensä Raunon kanssa, se on aika kiinnostava tieto monille. Samaa sarjaa kuin khra Kaisa Huhtalan ystävyys Sleyn johtajan kanssa.
Mutta kritisoin sittenkin hiukan facebookin tykkäysten nostoa, jota tuo kampanjasivu itsekin tekee. Eihän se kirkko kuitenkaan facebookporukka ole. Tuo on aika vääristynyt kuva oikeaan elämään verrattuna.
En tarkoita tätä foorumia, vaan yleensäkin somea, kun luulen että moni ei tiedä ollenkaan, ketkä arkkipiispan valitsevat.
Ai niin - ketkä arkkipiispan valitsevat ? Siis tarkalleen? 
Arkkipiispan vaalin ensimmäinen kierros käydään torstaina 8.2.2018. Jos kukaan ehdokkaista ei saa yli puolta annetuista äänistä, toinen vaali käydään kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan kesken torstaina 1.3.2018.
Äänioikeus arkkipiispan vaalissa on arkkihiippakunnan papeilla ja lehtoreilla sekä seurakuntien valitsemilla maallikkovalitsijoilla. Maallikkovalitsijoita on yhtä monta kuin hiippakunnan äänioikeutettuja pappeja ja lehtoreita eli 603. Äänivaltaisia ovat myös kaikki kirkolliskokousedustajat sekä hiippakuntavaltuustojen, tuomiokapitulien ja kirkkohallituksen jäsenet. Kaikkiaan äänioikeus vaaleissa on 1525 henkilöllä.
Kirkon uudistetun vaalilainsäädännön mukaisesti Turun arkkihiippakunnan äänioikeutettujen äänten painoarvoa vähennetään vaalin tulosta laskettaessa, jotta muiden hiippakuntien ja kokonaiskirkon vaikutus arkkipiispan vaalissa on vahvempi. Uudistuksen taustalla on arkkipiispan kokonaiskirkon tehtävien ja niiden merkityksen kasvu.
Sieltä hiippakunnan sivulta se vastaus löytyi.
Tuo painotuksen muutos tarkoittaa Aamulehden mukaan:
Arkkihiippakunnan valitsijoita on 1206, mutta uuden vaalitavan mukaan heidän ehdokkaille antamansa äänet jaetaan kolmella arkkihiippakunnan äänimäärän tasapainottamiseksi.
Suomeksi sanottuna siis - matikkapääni mukaan - ääniä annetaan (jos nukkuvia ei ole):
-Arkkihiippakunnasta 402, josta 201 papeilta ja lehtoreilta sekä 201 maallikoilta.
-Muualta maasta 319 edustajalta.
Ja olettaisin että arkkihiippakunnasta tulevien valitsijoiden äänimäärän alentaminen heikentää Kantolan mahdollisuuksia entisestään?
1 tykkäys
Asia ei minua koske enkä tunne noita ehdokkaita, mutta julkisuuden myötä tullut vaikutelma on se, että kisa tullaan käymään Luoman ja Inkisen välillä. Inkinen kerännee niiden äänet, jotka tahtovat virkaan naisen, etenkin nyt, kun Helsingin piispaksi valittiin mies, ja Luoma kerännee äänet maltillisilta “taviksilta”, jotka toivovat valituksi tulevan “tolkun ihmisen”, joka ei aiheuta kohuja eikä edusta ääriajattelua vaan toivoo asioiden pysyvän melko ennallaan.
Veikkaan, että Luoma voittaa, koska häntä pidetään kokeneena vaihtoehtona ja koska naisistakin yleensä huomattava osa äänestää miesehdokasta. Inkinen voi voittaa vain, jos muut miesehdokkaat onnistuvat haastamaan Luoman niin, että miesehdokkaiden äänet jakautuvat niin paljon, että Inkinen voittaa. Auvinen on liian “änkyrä”, Kantola on profiloitunut viime aikoina enemmän poliitikoksi, ja Vikström ei vain ole riittävän innostava hahmo. Facebook-tykkääjien määrä tuskin ratkaisee tässä vaalissa niin paljon kuin esim. Helsingin ev.-lut. piispan valinnassa. Laajasalo oli “mediapappi”, jolla oli paljon someseuraajia. Nämä tämänkertaiset ehdokkaat eivät ole samanlaisia somehahmoja.
Osaako kukaan muuten sanoa, kuinka yleistä on, että arkkipiispaksi valittava ei olisi piispa jo ennestään? Onko sellaisia valittu kovinkaan usein? Jo kertaalleen piispaksi päässeillä on varmaan selkeä kannattajakunta olemassa ja luulisin ainakin keskilinjan tavisten pitävän sellaista hyvänä ehdokkaana.
1 tykkäys
Oma veikkaukseni on, että toisella kierroksella ovat vastakkain Luoma ja Vikström. Toinen kierros voi mennä tarkalle. Toivoisin Vikströmin voittavan. Kantolalla ei mahdollisuuksia. Inkinen voi jopa yllättää. Auvinen ei mitenkään yllä toiselle kierrokselle ja jos ihme tapahtuisi, niin ei missään tapauksessa voittaisi sitä. Mutta - onhan meillä tietysti lähihistoriassa muista vaaleista surullisia yllätyksiä , joten mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Tunnen erään äänioikeutetun joka vannoo tiukasti Luoman puolesta, joten ainakin hän yhden äänen tulee saamaan.
Inkinen ei ole riittävän tunnettu tullakseen valituksi. En ollut ikinä kuullutkaan hänestä, vaikka olen kirkon työssä ja olen seurannut suhteellisen tiiviisti kirkollista keskustelua vuosikausia.
Esim. Jaana Marjanen, Pauliina Kainulainen, Eija Harmanen jne. olisivat olleet paljon tunnetumpia naisia - Helsingin piispanvaalissa olleiden Hallamaan ja Hintikan ohella.
1 tykkäys
Näköjään itsenäisyyden ajan arkkipiispoista ovat ennestään piispoja olleet Kari Mäkinen (Turun piispa), John Vikström (Porvoon piispa), Martti Simojoki (Mikkelin piispa, Helsingin piispa), Ilmari Salomies (Viipurin/Mikkelin piispa), Aleksi Lehtonen (Tampereen piispa), Erkki Kaila (Viipurin piispa) ja Gustaf Johansson (Kuopion piispa, Savonlinnan piispa). Ei-piispoja ennen valintaansa ovat olleet Jukka Paarma (Turun tuomiorovasti), Mikko Juva (Luterilaisen maailmanliiton puheenjohtaja) sekä Lauri Ingman (käytännöllisen teologian professori, toiminut myös Suomen pääministerinä, opetusministerinä ja eduskunnan puhemiehenä, mikä tuskin oli haitaksi virkaa tavoitellessa).
Eli kymmenestä arkkipiispasta seitsemän oli piispoja jo ennen valintaansa. Eli kyllä siitä tiettyä etua näyttää olevan.
1 tykkäys
“Arkkipiispan vaalissa mukana viisi ehdokasta – ensimmäinen vaalipaneeli Lucian päivänä Turussa.”
“Äänioikeus arkkipiispan vaalissa on arkkihiippakunnan papeilla ja lehtoreilla sekä seurakuntien valitsemilla maallikkovalitsijoilla. Maallikkovalitsijoita on yhtä monta kuin hiippakunnan äänioikeutettuja pappeja ja lehtoreita eli 603. Äänivaltaisia ovat myös kaikki kirkolliskokousedustajat sekä hiippakuntavaltuustojen, tuomiokapitulien ja kirkkohallituksen jäsenet. Kaikkiaan äänioikeus vaaleissa on 1525 henkilöllä.”
Lainasin jo edellä vaalitapaan liittyvät tekstit…Huomaa: Ahpk :n ääniosuus jaetaan kolmella uudistuneessa systeemissä !