Turun arkkipiispan vaali 2018

Inkinen on näköjään hiljattain vaihtanut nimeä, lienee tyttönimi tämä. Heli Aaltonen kuulostaakin tutummalta, vaikkei hän kovin tunnettu valtakunnallisesti ole. On kuitenkin toiminut kansainvälisissäkin tehtävissä, kirkon lapsityön kehittäjänä jne.

Kaikilla muilla ehdokkailla paitsi Villellä on erilliset NN arkkipiispaksi -sivut. Villen vastaava sivu on facebookissa, mikä rajoittaa sikäli näkyvyyttä muihin verrattuna, että jos ei tahdo liittyä facebookiin, ei näe Villen sivujakaan, mutta kaikkien muiden näkee.
Villen äänioikeutettujen tukijoiden määrää en löytänyt. Muiden ehdokkaiden äänioikeutettujen tukijoiden määrät heidän sivuillaan on tällä hetkellä:
Inkinen 74
Kantola 42
Luoma 109
Vikström 75
Tämäkään ei tietysti kerro kaikkea - valtaosa ehdokkaista ei ole ilmoittautunut julkisesti kenenkään kannattajaksi ja äänten painoarvotkin ovat erilaisia arkkihiippakunnassa ja muualla. Kyllä tuo silti hiukan osviittaa antaa siihen, että Kantolan kannatus on heikointa ja Luoman vahvinta.

1 tykkäys

Luoman kanta asiassa ei ole yllätys, vaan on ollut tiedossa jo pidempään. Luoma ei hyväksy hiippakuntansa paistolta kirkon kannan vastaisia vihkitoimituksia, eikä piispana toimi sen edistämiseksi että kirkon kanta asiassa muuttuisi. Toisaalta hän ei myöskään asettuisi poikkitiloin tilanteessa, jos kirkon kanta kirkolliskokouksen määräenemmistöpäätöksellä muuttuisi. En ole kuullut että lausunto olisi järkyttänyt Luoman kannatusta. Luomaa pidetään hyvänä piispana,

Avioliittokysymyksessä Luoma on siis selkeästi erilinjalla kuin Vikström joka kannattaa kirkon avioliitto käsityksen muuttamista, mutta hänkin sitoutuu piispan virassaan kirkon voimassaolevaan kantaan. Jälkimmäisessä asiassa Vikström puolestaan poikkeaa Inkisestä, joka kannattaa käytännössä kirkolliskokouksen päätösvallan sivuuttamista tukemalla “kapinapappien” toimintaa. Toisin kuin Luoma ja Vikström, Inkinen ei myöskään kannata tilan antamista vanhan virkakannan mukaisesti kokoontuville messuyhteisöille.

Kaikkien konservatiivien tukea Luoma ei saa, mutta olen kuulut mainittavan, että myös Vikströmiä pidetään nykyiseen Mäkiseen verrattuna turvallisempana ratkaisuna. Hänen kantansa tiedetään ja siihen osataan varautua. Inkinen olisi “kauhuskenaario”, ei sukupuolensa vaan teologisten kantojensa vuoksi.

1 tykkäys

Lännen Media on tehnyt kyselyn piispoille ja arkkipiispaehdokkaille.

Melko asenteellinen pääkirjoitus.

1 tykkäys

Tuleekohan tällä olemaan merkitystä arkkipiispanvaaliin: https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/blogivaite-piispa-tapio-luoma-ei-uskonut-naisen-kertomusta-papin-seksuaalisesta-vaarinkaytoksesta

En itse suhtaudu mitenkään lämpimästi Sadinmaahan, mutta en usko että hän valehtelisikaan. Mutta varmasti tuollaiset tapaukset ovat vaikeita käsitellä ja arvioida, ja nyt tässä tapauksessa on sitten sana sanaa vastaan.

Ottamatta kantaa asiaan sinänsä minulla vain tuli mieleen, että loanheitto on aloitettu. Mitähän vielä on tulossa, jää nähtäväksi.

4 tykkäystä

Laskeskelin nopeasti: Turussa pappeja ja maallikoita on 603 + 603. Jos äänioikeutettuja on yhteensä 1525, se tarkoittaa että hiippakunnan ulkopuolisia äänestäjiä on 319. Jos hiippakunnan äänet jaetaan kolmella, se tarkoittaa että vaalissa on yhteensä 319 + 402 = 721 ääntä, joista tosiaan 402 tulee hiippakunnasta ja 319 tulee hiippakunnan ulkopuolelta. 55% äänistä tulee siis hiippakunnasta. Jos oletetaan, että hiippakunnan sisällä pappien ja maallikkojen äänestysprosentti on jossain 80% tienoilla ja että hiippakunnan ulkopuolella prosentti on lähes sata, se tarkoittaa sitä, että hiippakunnasta tulee ääniä 320 ja muualta saman verran, mikä johtaa siihen, että käytännössä puolet äänistä tulee hiippakunnasta ja puolet muualta.

Vaalit on kova juttu. Arkkipiispan vaalit nyt erityisesti, koska joittenkin mielestä Helsingin piispaksi valittiin ilmeisesti väärä ihminen. Niinpä arkkipiispan vaalissa peli kovenee. Kaikki keinot käyttöön.

Sadinmaa vaikuttaa selaiselta joka löytää itselleen merkityksen vain saadessaan aikaan kohua ja säpinää. Kokee kai olevansa olemassa vain silloin kun hänet huomataan. Eräänlaista vallanhalua sekin.

Klikkijournalismin lööppitoimittajien toivehahmo.

1 tykkäys

Yhteyden hyväksi työskentely ei ole pikkusievää näpertelyä hyvän olon saavuttamiseksi ja kriittisten äänten vaientamiseksi. Se vaatii määrätietoista ja kärsivällistä työskentelyä, jossa yksi erityinen vaikeus on kamppailu turhautumista vastaan. Yhteys ei ole sivutuote, joka syntyy vasta sitten, kun on saavutettu jollakin tavoin määritelty yksimielisyys. Yhteys on kirkossa varsinainen tavoite mutta samalla myös perusta, jonka suojissa on turvallista olla eri mieltä.
Tärkeä kysymys on, miten osaisimme tietoisesti ottaa etäisyyttä vastakkainasetteluihin ja sen sijasta rakentaa mielikuvaa siitä, että erilaisina ja erimielisinäkin matkaamme samassa veneessä. Emme ole rintamalinjojen eri puolilla vaan samalla puolella. Samanlaiset mielipiteet eivät ole kristittyjen yhteyden perusta vaan usko Kristukseen – tai vielä yksinkertaisemmin ilmaistuna: Kristus itse. Kun näiden mielikuvien annamme heijastua puheissamme ja käytöksessämme, olemme hyvällä tiellä.

Tapio Luoma kirjoittaa noin fb-vaalisivullaan, julkaistu tänä aamuna.

Tuo on periaatteessa tietenkin totta ja tärkeää puhetta. Juuri näin käytännössä esim. me seurakunnissa työskentelevät kilvoittelemme. Että olisi keskuksessa Kristus itse ja oman asian tai oman persoonan tärkeys ei nousisi pääosaan.

Erilaisuutta on yllin kyllin, ja monenlaista. Kaikki erilaisuus ei ole kovin avoimesti esillä eikä määriteltyä. Yksinkertaisesti ihmisten monet lähtökohdat ja persoonallisuudet luovat jännitteitä samalla tavalla kuin kaikissa yhteisöissä: työpaikoilla, kouluissa, kodeissa, asuinympäristöissä. Sitten täytyy löytää se kullekin “projektille” oleellinen asia uudelleen, jotta päästään eteenpäin. Sovittelua loputtomasti, puhumista myös ristiriidoista, jottei mikään jäisi kaihertamaan ja katkeroittamaan.

Mutta sitten mietin, että kun kuitenkin osaltaan Luoma tässä vastaa avioliittouudistuksen haasteeseen, tai sen aiheuttaman ristiriidan haasteeseen, niin toimiiko siinä asiassa sama ohje ja sama retoriikka… Onko kyseessä merkittävä opillinen asia, vai yksi mielipide-ero muiden joukossa? Kun Kristus ihan oikein esitetään ainoaksi yhteyden perustaksi, onko Luoma varma, miten Kristus on tarkoittanut kirkkonsa näihin haasteisiin vastaavan? Ja kun maailman kirkoista ja kristityistä valta-osa ei kuule Kristuksen sanoista lupaa sellaisiin uudistuksiin, joita meilläkin nyt vaaditaan, mitä se kertoo suhteestamme häneen? Millainen on se teologinen työskentely, jota tuo Luoman mainitsema hengellinen matka sisältää? Aiemmin Luoma kirjoitti siitä että perustelut on löydettävä, jos avioliittoon vihkiminen spn-tapaan sallittaisin. Nyt hän kirjoittaa vain yhteydestä, jonka on siedettävä erimielisyys.

Hiukan häiritsevää on myös tuo “mielikuvista” puhuminen.

rakentaa mielikuvaa siitä, että erilaisina ja erimielisinäkin matkaamme samassa veneessä.

Siinä on ajatus, että yhteyttä Kristuksessa ei ihan varmasti voi sanoa olevan, mutta mielikuva siitä on tärkeintä. Vai mitä? Mielestäni sävy on liikemaailmasta tuttu.

Jossakin työyhteisössä on myös tärkeää rakentaa ja vahvistaa yhteyttä, “pumpata henkeä” joukkoihin. Silloin voi nähdä kaksi mahdollisuutta miten se tehdään. Sanotaanko että 1)meillä on tärkeä yhteinen tehtävä, työmme on oikeasti ihmisiä auttavaa jne. vai 2)meidän on parannettava mielikuvaa meistä, jotta ihmiset uskoisivat että meillä on tärkeä tehtävä?

1 tykkäys

Pari hajahuomiota kampanjoihin liittyen:

Ylen avioliittoaiheisessa Luoma muotoilee hiukan toisin kuin aiemmin (kun hän sanoi tekevänsä niin kuin kirkko aikanaan päättää yms. ) :

Kannatan kirkon ohjeistamaa käytäntöä, että kaikenlaisia pareja palvellaan, vaikka samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen ja siunaaminen eivät ole mahdollisia.

Ja toinen huomio: Juha Vähäsarja, tunnettu pappi ja hartauskirjailija, on Auvisen tukijalistalla. Toinen mahdollisuus olisi ollut Luoman tukeminen. Auvisen lista on odotetusti lyhyempi kuin Luomalla.

Luoma sanoo, että yhteys on Kristus itse, mutta sittenkin panee sen olemaan asia, joka inhimillisin ponnisteluin tulee pyrkiä saavuttamaan. Kristittyjen yhteys on yhteyttä Kristuksessa ja se on Pyhän Hengen luoma yhteys, jota ei inhimillisin töin saada aikaan.Voimme ajatella toki, että ulkoisesti yhteyttä edesauttavat Hengen hedelmät. Yhteys ei tosiaan ole sivutuote, vaan kristillinen perusasia, kasteessa saatu erityinen dispositio.

Toki voidaan puhua myös näkyvästä yhteydestä. Se huipentuu yhteyden aterialla, jossa Kristuksen Ruumis nauttii Kristuksen Ruumiin. Tämä vaatii tietysti myös ihmisten keskeistä sovintoa, vihassa veljeään kohtaa ei pidä lähestyä Herran alttaria, opettaa Jeesus itse. Kristinusko on totuususkonto, joka opettaa uskon ja moraalin kysymyksistä. Kaikkia niitä ei voi trivialisoida vain mielipiteiksi, joita jokaisella saa olla omansa.

Hyvä kysymys on kenelle mielikuva pitäisi rakentaa ja kenen se pitäisi rakentaa. Tortoise tietysti heti tulkitsee tätä työntekijäkeskeisesti ja on varmaan oikeassa. Mielikuvien rakentaminen kuulostaa siltä, että halutaan antaa mielikuva, ei näyttää todellisuutta. Kaikki olisivat samassa veneessä rakennetussa mielikuvassa, vaikka tosiasiassa jotkut ovat syöksymässä kosken kurimukseen, toiset purjehtimassa rauhaisaan satamaan. Olisiko tällaisessa tilanteessa hyvä asia rakentaa mielikuvaa, vai toimia tosiasioiden pohjalta?

1 tykkäys

Aivan, tätä tarkoitin. Ja katson siis asiaa omasta vinkkelistäni kuten kerroin.
Luoma varmaan kirjoittaa koko kirkon näkökulmasta ja pyrkii aidosti rakentamaan. Kyllä hänelläkin kuitenkin on mielessään kirkon sisäpiiri, työntekijät, aktiivit, herätysliikkeet jne. Ei voi väistää, että omasta elämänpiiristään ja koko ikänsä kirkon yhteydessä eläneenä hänkin katselee asioita.

Tämä kaikki on kyllä yksilölle ja ns. tavalliselle kristitylle välillä tavattoman vaikeata ymmärtää. Miten pystyä hahmottamaan oikein? Kun pitäisi yhtäaikaa rakentaa ja olla totuudellinen.

Olen huomannut, että seurakuntatyössä oleminen muuttaa ajattelua. Tulee koko ajan, eikä vain sunnuntaisin kirkonmenojen aikaan, tai silloin tällöin raamattupiirissä, kosketuksiin toisten kristittyjen ja myös Jumalan sanan kanssa. Tulee useammin mieleen, miten tässä käytännöllisessä yhteiselämässä toteutuisi Jumalan tahto. Tulee otettua se lähellä oleva näkökulma, työtehtävät ja yhdessä sopiminen, ikään kuin kentäksi, johon Jumalalla on sanottavansa ja jossa uskomme elää ja vaikuttaa.

Luulen että on aika merkittäviä eroja siinä, miten aktiivi kristitty, joka käy esim. yhden liikkeen tilaisuuksissa tai sitten elää ihan yksityistä hartauselämäänsä, ehkä kirkossa käynnin tukemana - miten hän ajattelee kirkosta, verrattuna srk:n työntekijän kokemukseen. Juuri nuo Luoman ajatukset ovat niitä luontevia ja osuvia tässä työssä. Ja varmaan siinä kasvaa ja laajenee käsitys monesta asiasta kun haasteita riittää ja työ liittyy kristilliseen uskoon kaiken aikaa.

Kuitenkin se iso kysymys on, miten vakuuttunut voi olla kaiken mielekkyydestä. Entä jos tämä onkin kokonaan toisenlainen rakennelma, mikä pitäisi olla? Olemmeko veljiä ja sisaria Kristuksessa? Onko kilvoittelumme Kristuksen asiaa kirkastavaa? Tavoittaako evankeliumi näin ihmiset ja onko oikeaa evankeliumia se mitä tämä organisaatio julistaa? Miltä tämä kaikki näyttää ihmisestä joka on kiinnostunut kristinuskosta mutta ei ymmärrä sisäpiirin sanastoa? Jne.

Luoman tukijalistalla taas on Sleyn pastori Turusta, TT Timo Nisula.

Onko? Nimi ei ainakaan sillä listalla jota luin Luoman nettisivuilta.
Selvää kuitenkin että herätysliikepapisto jakaantuu näiden kahden taakse.

On hän, listan osiossa muut tukijat. Ilmeisesti hän ei ole äänioikeutettu, erikoista?

Nisula ilmaisee kannatuksensa Luomalle kuvan kera Facebookissa ja nimi löytyy myös nettisivujen tukijalistassa otsikon “Muut tukijat” alla. Mielenkiintoista, että Sley ei ole yhtenäisesti Auvisen takana.

1 tykkäys

Toisaalta Nisula taisi tukea Luomaa jo ennen kuin Auvinen edes ainakaan julkisesti pyrkivänsä virkaan.

Mun mielestä kuvio on siinä mielessä jännä, että molemmat vaikuttavat Turun Sleyllä ja saarnaavat suht usein samassa kirkossa. Kyse ei siis ole pelkästään kahdesta Sleyn työntekijästä, vaan työkaveruus on läheisemmästä päästä. Henkilökemiallinen tilanne tällä hetkellä saattaa siis olla varsin mielenkiintoinen, ja spekulaatiot messuyhteisössä käynevät kuumina.

1 tykkäys

Tilannetta voisi myös arvioida niin että tämä osoittaa Sleyn sisäistä avaramielisyyttä. :slight_smile: Ahtaus onkin niiden sydämessä, jotka yhtiötä katselevat kauempaa?
Juu, en tiedä taustoista mitään. Nisulan tunnen jollakin tavalla, ja ehkäpä hänelle on sopivaa tuo “irtiotto”. Mutta voi myös olla niin, että kannatus Luomalle on luvattu ennen Auvisen päätöstä.

Joka tapauksessa toistan aiemman väitteeni, että Luoman vastaus kysymykseen tulevasta homovihkimisten sallimisesta (“Teen niin sitten kuin kirkko päättää”) on ainakin jossain määrin yllättänyt osaa hänen tukijoistaan.

Ja lopulta on myös mahdollista, että monet kaikesta huolimatta päättivät ja päättävät valita pienemmän pahan. Luoma on paljon todennäköisemmin tuleva valituksi, joten häntä on kannatettu kylmän järjen perusteella.