Turvallinen messu


#41

Kristinusko ei kuitenkaan ole kynttlöidensytyttelyä ja musiikin fiilistelyä. Minua ärsyttää suunnattomasti kaikenlainen liirumlaarum, mitä tarjoillaan. Pitää kysyä, miksi jotain tehdään.


#42

Oman syntisyyden kieltäminen on kai yleisinhimillinen piirre kaikkina aikoina. Ja siitä puhuminen ei ole syyllistämistä.Ehkä nykypäivänä monet ihmiset ovat menettäneet oikean ihmisyytensä sen mukana, että heillä ei ole enää häpyä. Sellaiset ihmiset ovat ihmisyyden kuoria, joilta puuttuu keskeinen ymmärrys, jonkinlaisia järjettömiä olentoja. Normaali ihminen kyllä ymmärtää sen, että hänellä on ongelma siinä, että toimii väärin ja vastoin sitä, minkä tietää oikeaksi.

Vaikka luterilainen mankeli voi olla ja onkin epätoimiva, se ei tarkoita, että tämä ihmisen peruskokemus olisi jotenkin poissa.

Rohkeasti pitäisi julistaa, että jokaisen pitäisi käydä murhehuoneeseen, syömään surun leipää ja juomaan katkeria kyyneleitä. Siellä voisi nähdä sen totisen parannuksen, mikä vaaditaan.


#43

Kaikenlaisesta erimielisyydestä huolimatta on onneksi nähtävissä se, että kinan aiheena täällä on lähinnä ilmaisutapa, ei sisältö.


#44

Ninpä. Mitä syvemmällä on kaikenlaisen kristillisyyden sisällä, sitä hanakammin voi nähdä pieniä nyansseja, joita voisi viilata. Tuokaan kirjoitus ei ollut mitenkään erikoinen, se ei ollut kummallinen tulikivenkatkuinen tuomion saarna, vaan periaatteessa ihan normaalia kristillistä puhetta ja sellaista, joka on aivan oikeasti kaikille selvää. Itse en esimerkiksi olisi puhunut ovelle kolkuttavasta Kristuksesta, jollle on avaaminen ovi, mutta se on pieni detalji. Kristuksen tuntemus on elämämme tärkein asia, totisesti.

Kristinusko ei voi olla kynttilöiden sytyttelyä, banaaleita laulelmia ja liirumllarumia. Millään noin kepeällä ei voida kohdata ihmisen oikeaa sisintä. Pitää oikeasti käydä syvälle, mennä murhehuoneeseen, laskeutua syvälle laaksoon.


#45

Massojen tavoittaminen on ongelmallinen asia. Kristinusko kulkee sydämestä sydämeen.


#46

Sanot, että ei istu perinteiseen tyyliin. Mutta jos otetaan käteen vaikkapa vanha Siionin virret, niin eikös Malmivaaran laitoksessa ensimmäisenä ole Miks’ nukut sä vain? Ja sehän oli järjestetty ns. pelastusjärjestyksen mukaisesti. Ja kyllä Siionin kanteleestakin herätyshenkistä laulua löytyy.

Mutta ihan totta on se, että nykyään kirkko on täysin menettänyt kosketuksensa suureen osaan jäseniään ja kansaa.


#47

Luin uudelleen Mäkelän kirjoituksen, ja melko paljon myös sen kommentointia facebookissa.

Pahoittelen, että en alun alkaen lukenut tarkasti, mikä tuon kirjoituksen konteksti oli.

Kyseessä siis oli lehtikirjoitus Vuosaari-lehdessä. Se oli puolestaan tehty jouluyön messun saarnan pohjalta. Ja sitten kirjoitus julkaistiin myös seurakunnan sivulla facebookissa.

  1. Kirjoituksesta: Ei se niin huono ole. Toisella kerralla tuntui jotenkin tavallisemmalta julistukselta. Luterilaiseen kirkkoon mahtuu monenlaista, myös tällaista. Sillä on myös edeltäjiä herätysliikkeiden julistuksessa, kuten esim. cymbus tuossa huomauttaa.

  2. Kommenteista: Tavalliseen tapaan keskustelussa puhutaan toisten ohi. Jotkut ovat hyvin opillisia, jotkut hyvin omakohtaisia. Joku väittää kirjoitusta epäluterilaiseksi, jota se ei ainakaan täysin ole. Hieman huono sanavalinta kyllä on “varmuudesta” puhuminen korostetusti. Toisaalta - vaikka oppi olisi kympin arvoista, ei mielestäni tule suhtautua väheksyvästi ihmisten kokemuksiinkaan. Jotkut ovat kuulleet varsinkin joulusaarnan niin, että Mäkelä halusi erotella kirkkokansasta uskovat ja epäuskoiset. Kommentoinneissa paistaa muutenkin se, että taustalla on tietty pettymys ja huono kokemus Mäkelästä tai hänen viiteryhmästään.

Mäkelä on Kotimaan jutun mukaan nyt kommentoinut keskustelua äskeisessä saarnassaan. Hän toistaa huolensa ihmisten kadotukseen joutumisesta, jos herätyspuheita ei saisi pitää.

Asia ei ole minusta vieläkään mustavalkoinen. Siis pelastusasia kyllä on, mutta se, mitä esimerkiksi joulukirkossa puhuu, ei ole helppo rasti. Voihan siinä ravistella harvoin kirkossa käyviä, mutta toisaalta ihmisten heikkokin usko on uskoa. Ja yleisesti on niin, että ihmiset jotka tulevat kirkkoon, eivät ole jumalankieltäjiä eivätkä esim. tietoisesti ajattele, että onpa tämä typerä tämä Jeesus-juttu mutta käydään nyt fiilistelemässä. Ei, nykyisinhän on helppoa ja muodikasta erota kirkosta, jonka uskoa ei jaa. Kyllä minä ajattelen, että mieluummin osoittaisin arvostusta ihmiselle joka tulee kirkkoon hiukan “pallo hukassa”. Se ei estä tuomasta hänelle rehellistä evankeliumia, johon sisältyy aina myös kutsu uskoa ja kehotus tulla lähemmäksi Jeesusta. Jos pitää paikkansa, mitä kommenttiketjussa sanottiin, että joulusaarna ei juurikaan käsitellyt joulunevankeliumia, vaan oli parannuskehotus ja ratkaisukehotus, niin mielestäni ei ole ihan ok niin.

Jotkut kristityt kyllä myös ovat ottaneet roolin, erityisesti körtit, jossa ikäänkuin ei halutakaan uskoa, vaan pidetään epäilemistä ja epävarmuutta ihanteena. Se on hiukan väärinkäsitykseltä tuntuvaa. Todellisuudessa ihminen joka on aidosti heikolla ja aralla mielellä kirkonpenkissä, haluaisi uskoa ja haluaisi elämäänsä Jumalan antamaa valoa ja voimaa. Mutta en tiedä, tuleeko sitä hänelle tuosta Mäkelän jutusta.

Olisi lopuksi mielenkiintoista tietää, moniko on lähettänyt sähköpostia Mäkelälle, ilmoittaen että nyt avasi eka kerran sydämensä Jeesukselle ja haluaa seurakuntaan.


#48

Varmaan pappiparan pitäisi nöyrimmin anoa seurakuntaneuvostolta etukäteen poikkeuslupaa, että saisiko hän puhua saarnassaan synnistä, Jeesuksesta ja pelastuksesta. Niin sitten kaikilla olisi kivaa kirkossa. Turvallisesti.

  Choose Kristinusko Light - Zero % Faith!

#49

Tältä voi tuntua, mutta ihan tästä ei ollut kysymys. Pappia ei pyydetty vaikenemaan näistä asioista.
Kritiikki ampui paljolti yli ja ohi, mutta kyllä kritiikin kritiikin pitäisi myös olla rehellistä ja osuvaa.
Saako epävarmalla mielellä ja heikolla uskolla olla messussa, jouluyönä ja muulloinkin? Onko tervetullut seurakunnan toimintaan vaikkei vielä rohkene julistaa omasta löydöstään? Voiko siis tulla kasvamaan uskoon ja uskossa? Voiko rukoilla omin sanoin vai toistaa papin saneleman rukouksen?

Tästä kyselystä olisi ollut mukava kuulla Mäkelän kommentit. Kotimaan mukaan äskeinen saarna ei sisältänyt sellaista. Toivottavasti hän kuitenkin pystyy nämäkin huolet vastaanottamaan ja näkemään asian toisen puolen. En tunne häntä, jotkut teistä varmaan tuntevat.

Pystymmekö siis jättämään sivuun hetkeksi Mäkelän persoonan ja ajattelemaan yleisellä tasolla?

Luulen että puolin ja toisin jyrkkä vastakkainasettelu perustuu ennakkoluuloihin ja omiin kokemuksiin. Minusta on väärin rakentaa kuvia, joissa Jumalan sanan mukainen saarna on totaalisen eri asia kuin sielunhoidollinen asenne.

Vanhan sanonnan mukaan saarnaajan on itsensä mentävä lain ja armon alle ennen saarnastuoliin nousua.
Olen myös elämässäni kuullut aika hirmuisesti saarnoja ja puheita ja uskon tunnistavani sen kun julistaja on joutunut käymään itse syvissä vesissä. Särkyneet puhuvat särkyneille ja hauraille toisin kuin ne joiden alta ei koskaan ole jää tuntunut pettävän eikä oma jalka horjuvan.

Kokemustausta on todella iso asia. Sen vuoksi minä tunnen sympatiaa kun joku tuntuu kokeneen samaa uskon hiipumista ja pitkää erämaassa vaeltamista kristityn matkallaan. Ja tunnistan rakkauden joka näkee Jumalan luoman ja lunastaman ihmisen näiden pettymysten ja kokemusten takaa.

Tämä kokemus ei ole lässytystä eikä liberaalia luopumista. Samaa tapaa eri rintamilla taistelevien joukossa.


#50

No onko Mäkelä sitten jossain kieltänyt heikolla uskolla ja epävarmalla mielellä olevia osallistumasta messuun? Tai sanonut, että ei ole tervetullut seurakuntaan, jos ei julista uskoaan? Ettei voisi tulla kasvamaan uskoon ja uskossa? Ja ettei voi rukoilla omin sanoin, vaan täytyy toistaa papin sanelema rukous? Lehtikirjoituksessa ei ainakaan ollut tällaista viestiä. Siksi ihmetyttää, miksi sellaisia pitäisi kommentoida saarnassa?

Ihan vain, että oltaisiin nyt rehellisiä kritiikissä eikä ammuttaisi yli.


#51

Onko tällaisessa jotain vikaa? Tämähän on ihan hyvä linjaus. Ainakin siinä tapauksessa, että pappi ei sanele omiaan, vaan noudattaa esimerkiksi oman piispansa ohjeita.


#52

Tästä olen kuullut ihmettelyä katolilaisiksi kääntyneiltä helluntailaisilta.
Kaikki eivät tunnu kokevan sitä että Raamatussa opetuslapset sanovat Jeesukselle: Herra, opeta meitä rukoilemaan.
Oma rukous on ihan hyvä asia, mutta olisi hyvä että olisi selvänä se ajatus, että ihmisen on hyvä myös oppia rukoilemaan kirkon rukousta ja pyhien esimerkistä.
Tässä lienee joku kirkkokuntakulttuuri-eroavaisuus.

Jeesus opetti Raamatussa täydellisen rukouksen. Silti ihmiset pitävät tärkeänä rukoilla omin sanoin. Jospa Herran rukouksen toistaminen leimaisi olemuksemme niin että se huokuisi meistä ilman sanojakin, sisäisinä liikahduksina ja sisäisenä elämänä ja tekoina.


#53

Kyllä minusta siinä on vikaa, jos ihmistä kielletään käyttämästä itse sanoittamaansa rukousta. Mutta ei valmiissa rukouksissa ole mitään vikaa. Luterilaisessa messussa rukoillaan yhdessä papin lausumat rukoukset. Samoin on paljon rukouskirjoja yms. joissa on valmiita rukouksia. Kumpaakaan ei pidä torjua. Mielestäni itse sanoitetut rukoukset sopivat yksityiseen hartauteen, mutta huonommin julkisiin tilanteisiin.


#54

Hienosti sanottu! Tarkoitetaan varmaankin ns. jatkuvaa rukousta, sanatonta rukousta - Isä Meidän rukous voi toimia vastaavasti kuin Jeesuksen rukous…Sanallisesta rukouksesta liu’utaan sanattomaan…


#55

Eihän aina ole kysymys vain siitä mitä EI sanota.
Jos minun puhettani arvioitaisiin kovaksi ja erottelevaksi, haluaisin oikaista syntyneen väärinkäsityksen. Mikäli en siis ole tahtonut antaa sellaista vaikutelmaa.

Kuten aiemmin kirjoitin, ei Mäkelä väärää oppia puhunut.
Silti voi ymmärtää kritiikkiä ja toivoa vastaantuloa ja eri puolten pohtimista.

Olethan itsekin arvioinut pietististä perinnettä sellaiseksi joka erottelee tosiuskovia yms.

Periaatteessa asian voi tiivistää niinkin että ihmisen uskon ja varsinkin uskon varmuuden korostaminen on vaarassa hämärtää Hänet johon uskomme.


#56

Eikö tuo koko kritiikki ole vain poliittista vedättelyä, jolla kai haetaan julkisuutta itselle. Henkilökohtaisesti ei ainakaan jaksa kiinnostaa joidenkin uskosta osattomien heittelyt siitä, kuinka kirkossa ei saa olla uskovainen, vaan pitää elää niin kuin he. Sokeat kuvittelevat olevansa suuriakin ihmisiä ja opettajien opettajia.

Vuoropuhelu väärässä olevien kanssa on jonninjoutavaa tälläisissä tapauksissa.

Sitten jos joku protestantti on sitä mieltä, että ei se Raamattu niin oikein olekaan ei voi olla Jeesuksen seuraaja oikein millään mittareilla. Katolisilla ja ortodokseilla vielä onnistuu se vetoaminen traditioihin jne. mutta protestantit ovat kapinaliike noille alusta alkaen. Joko se Raamattu on sana johon uskotaan, tai sitten ei ole mitään pohjaa.


#57

Minusta ei pidä lähteä pomppimaan kaikkien pillin mukaan. Muuten on loppumattomassa irtisanoutumisten kierteessä. Minä en ymmärrä, miten tuollaisia juttuja voisi repäistä tuosta lehtikirjoituksesta ja sellaisten esittäminen on aika ilkeätä, jollei niitä sitten ole sanottu jossain muualla.


#58

Kannanotosta kirkkoherraa vastaan:

[quote] Elämäsi tärkein kysymys
Mitä jos se onkin joku muu? Vaikkapa kuinka saan perheen ruokittua tai kasvatan lapsistani mahdollisimman hyviä ihmisiä tai saattohoidan kunniallisesti omaiseni?
[/quote]

Jos elämän tärkein kysymys on joku tuollainen on läheisriippuvainen, joka on erittäin huono asia niin itselle, kuin sille uhriksi joutuvalle läheiselle.

Jonka jälkeen ihmiselle jää ne vaihtoehdot, että se elämän tärkein kysymys on hänen omat himonsa ja halunsa, tai sitten se on Jeesus.


#59

Miten tämä liittyy tähän keskusteluun ja asiaan?


#60

Ovatko mielestäsi Tulkaa kaikki liikkeen poliittiset pelurit uskovaisia? (Toki jokin osajoukko lienee) Ovatko he tuota koskaan missään tuoneet esiin?

Itse näen asian sellaisena kuin se pitkälti lienee, eli että on politiikassa mukana olevia ihmisiä, jotka haluvat itsensä kaikkiin mahdollisiin luottamustoimiin. Sitten toimissaan miettivät heittoja, joilla saisivat nostettua itseään pinnalle tulevia vaaleja silmälläpitäen.