No se ei kyllä tuosta asiakirjasta käy ilmi, kun käännöksen perusteella koko asiakirjasta yli puolet on kritiikkiä Moskovaa kohtaan. Asiakirja tuntuu olevan mallia “Ei nyt viitsittäisi olla samaa mieltä Moskovan kanssa, mutta nyt on kyllä pakko.” Venäläisoligarkeilla tai kansallistunteella en usko olevan mitään tekemistä kannan kanssa. Olen varmaan naiivi, mutta ajattelen piispoja ensisijaisesti ortodokseina riippumatta siitä, mikä vaakuna piispan passissa sattuukaan nyt olemaan.
Mistään mitään tietämättömänä maallikkona luen tuon siten, että ko. asiakirjassa tuohon ei oteta kantaa. Ilmeisesti Kyproksen kirkko olisi teoriassa suhtautunut ihan ok Ukrainan autokefaliaan, mutta heidän mielestään nykyinen prosessi ei ole mennyt niinkuin Strömsössä ja asiaan vaadittaneen pan-ortodoksista ratkaisua.
Vanhan kirkon aikana oli erilaisia skismoja. Meletiolaiset esim. päästettiin papit jatkamaan ilman vihkimystä ja piispoista tehtiin muistaakseni kuoripiispoja, eli heillä ei ollut esim. vihkimisoikeutta. Muitanko väärin, että myös donatolaisten pappisvihkimykset myöhemmin tunnustettiin?
Nyt paljastan viimeistään sivistymättömyyteni, mutta tarkoittaako tämä siis sitä skismaa Rooman ja Konstantinopolin välillä P. Johannes Krysostomoksen aikoihin vai jotain muuta?
Ei kun se oli Athanasiuksen aikana Egyptissä. Meletiolaiset olivat käsittääkseni vähän kuin donatolaiset Afrikassa ja P. Athanasius heidän kanssaan kovasti riiteli, meletiolaiset kai olivat myös vihkineet Areioksen piispaksi alunperin. (Muistelen jonkin meletioliasen papin ehtoollisvälineiden särkemistä ja hänen pahoinpitelyänsä koskevat väitteet olivat niitä, millä syillä P. Athanasiuksen ensimmäinen karkoitus perusteltiin.) Nikea ykkösessä on skisman ratkaisua koskevia päätöksiä tehty.
Meillä tämä kuvio ei tyhjene ihan pelkästään suksessioon. Kuten Kyprokselta lausuttiinkin, on hieman kyseenalaista, voiko alunperin pätevästi vihitty, mutta sittemmin Kirkosta erotettu piispa vihkiä edelleen pätevästi porukkaa.
Konstantinopolin patriarkka lienee miettinyt asiaa ja todennut asioiden olevan myös siltä osin riittävän hyvällä tolalla kun ei ole asiaa framille nostanut. Ja jos se ei syystä tai toisesta käy, niin ainahan hän voi nimittään Kiovaan uuden patriarkan, joka ei ole moskoviittien lakeija.
Eniveis Kiovassa on nyt autogefaalisen kirkon patriarkaatti ja halukkaat seurakunnat - myös entiset moskoviittien seurakunnat - voivat halutessaan siihen liittyä. Eikä asiaan ole mitään veto-oikeutta sen paremmin Nikosiassa kuin Moskovassa kuin muuallakaan.
Autokefalia tai autonomia pitäää saada omalta patriarkalta. Sivullinen ei voi sitä myöntää. Esim Suomen ortodoksinen kirkko sai autonomian Moskovan patriarkka Tiihonilta. Se, että Suomen ortodoksinen kirkko myöhemmin liittyi ekumeeniseen patriarkaattiin on toinen asia ja johtui Venäjän vallankumouksen jälkeisistä vaikeista olosuhteista.
Ongelma on siinä, että tällä tavalla tapahtunutta eroa eivät muut autokefaliset ortodoksiset kirkot hyväksy. Voi kulua satakin vuotta ennen kuin Kiovan arkkipiispakunnan itsenäisyys tunnustetaan tai (pahimmassa tapauksessa) näin ei tapahdu koskaan. Silloin Ukrainan kirkko ja ekumeeninen patriarkaatti jäävät pysyvästi ortodoksisen kirkon ulkopuolelle. Konstantinopolin patriarkaatti on keinotekoinen luomus, sillä Turkissa ei enää asu ortodokseja muutamaa tuhatta enempää. Amerikan kreikkalaiset tukevat patriarkaattia rahoillaan. Ei se muuten pysyisi pystyssä.
Vanhoista patriarkaateista Rooma on toki omaa luokkaansa, mutta ortodoksien puolella Konstantinopoliin kuuluu kuitenkin enempi jäseniä kuin mihinkään muuhun vanhaan patriarkaattiin.
Toki näin. Mutta jos tarkastellaankin koko Konstantinopolin patriarkaatin sijaan vain sen ns. ydintä - eli Konstantinopolin hiippakuntaa (sikäli kuin sitä edes on enää olemassa), niin asia näyttääkin kovin toiselta. Konstantinopolin patriarkaatin alaisuudessa kun on monta autonomista kirkkoa ja piispan johtamaa hiippakuntaa.
Väljähkösti otsikon aiheeseen liittyen. Ex patriarkka Filaret ei näemmä sittenkään tyytynyt osaansa “Honorary Patriarkkana” vaan haluaa keinoja kaihtamatta takaisin vallankahvaan.