Universalismia pukkaa

Olen paljon mainittua Gregorios Nyssalaista koittanut ymmärtää. Suomennoksen Sielusta ja ylösnousemuksesta takakansi täräyttää:

Jokainen sielu on jumalankaltainen ja palaa viimein Jumalan luo nauttimaan siitä hyvästä, jonka vastaanottajaksi Jumala ihmisen loi. Kadotusta ei ole.

Kumminkin suomentaja Marke Ahonen näkee enemmän moniselitteisyyttä:

Kirjoituksen loppu on [Gregorioksen siskon] Makrinan puhe, jossa hän selostaa oman käsityksensä ylösnousemuksesta. Puhe ei anna selvää vastausta Gregorioksen esiin nostamiin ongelmiin, sillä ylösnousemus on jotakin, jota emme voi tarkasti kuvitella etukäteen. Makrinan opin ytimenä on hänen määritelmänsä ylösnousemukselle: “Ylösnousemus on meidän luontomme palauttaminen (apokatastasis) alkuperäiseen tilaansa” (148A ja 156C). Kun Jumala loi ihmisen, ihminen oli täydellinen olento, vailla ikäkausia, sairauksia ja kuolemaa. Voidaan huomata, ettei tämä näyttäisi vastaavan aiemmin esitettyä käsitystä, jonka mukaan ihminen luotiin lisäämällä eläimiin järki (57C-61A). Ruumiin heikkous ja katoavaisuus sekä eläimelliset sielunliikkeet ovat ne nahkaiset vaatteet, jotka ihminen puki ylleen joutuessaan syntiinlankeemuksen jälkeen karkotetuksi paratiisista (1. Moos. 3:21; 148C). Ylösnousemuksessa ihminen palaa tilaan ennen nahkapaitaa. Ensin Makrina sanoo, että yleinen ylösnousemus tapahtuu vasta sitten, kun kaikki ihmiset ovat valmiita liittymään Jumalaan kärsittyään syntiensä mukaisen puhdistautumisen (152A). Hieman myöhemmin hän kuitenkin esittää, että syntiset joutuvat tuomiolle vielä siinä vaiheessa, kun ovat jo saaneet ylösnousemusruumiinsa (157B-C). Joka tapauksessa koko ihmiskunta palaa lopulta alkutilan armoon, kun kaikki paha on saatu puhdistettua pois.

Kirjan lopussa Makrina (eli oletettavasti Gregorios) tulkitsee 1. Kor. 15:35-38:

Minun nähdäkseni apostolin sanat sopivat kaikin puolin yhteen meidän ylösnousemuskäsityksemme kanssa. Niissä näkyy se sama, mitä meidän määritelmämme tarkoittaa sanoessaan: ‘Ylösnousemus on yksinkertaisesti meidän luontomme palauttaminen alkuperäiseen tilaansa.’ Kirjoituksista olemme oppineet, että maailmanluomisen alussa maasta versosi ensimmäisenä ruohokasveja, kuten kertomuksessa sanotaan, ja sitten kasveista tuli siementä. Kun siemen valui maahan, maasta nousi jälleen samaa lajia kuin alkuperäinen kasvi. Jumalallinen apostoli sanoo, että näin tapahtuu myös ylösnousemuksessa. Häneltä saamme oppia, että ihmiskunta kohoaa entistä suurenmoisemmaksi, mutta opimme myös, että toivomme kohde on yksinkertaisesti sitä mitä alussa oli. Alussa tähkä ei tullut siemenestä vaan siemen tuli tähkästä, minkä jälkeen tähkä versoi siemenestä. Näin vertauksen noudattama järjestys osoittaa selvästi, että kaikki ylösnousemuksessa meille versova autuus on paluuta alkutilan armoon.

En väitä ymmärtäväni näitä ja monia muita kirjan kohtia. Vahvasti allegorinen ajattelutapa on mielestäni aika mutkikas.

Saisiko luettelon, ketkä monet isät? Origes ilmeisesti,Gregorios Nyssalainen mahdollisesti. Tapana on on mainita Juliana Norwichilainen - “kaikki kääntyy hyväksi” - mutta hän käsittääkseni on kiistanalainen.

[Tosin Origeneesta Gregorios Nyssalaisen kääntäjä Marke Ahonen toteaa, että “Origeneneen muotoilut ovat siinä määrin monitulkintaiset ja tarkoituksellisen epädogmaattisesti laadittuja, ettei ole ole selvää, uskoiko hän kaikkien ihmisten tai varsinkaan demonien pelastuvan, ks. Clouzel 1989, 262-66”]

Laitanpa tähän säikeeseen jossain määrin liittyvän videosuosituksen Suomen teologisen instituutin (STI) eri kirkkokuntien keskusteluun aiheena “Miksi toiset uskovat Kristukseen ja toiset eivät?”

Linkki

https://www.youtube.com/watch?v=FPEcz1pCMug

En tiedä. :slight_smile: Muistelen vain P. Augustinuksen kauhistelleen, miten monet siihen uskoivat.

Edit: New Adventissa näkyy olevan näppärä artikkeli asiasta.

Antamastasi linkistä ei kyllä synny käsitystä monista universalisteista vaan siinä kiikun kaakun koikkelehtimassa.

It was through Origen that the Platonis doctrine of the apokatastasis passed to St. Gregory of Nyssa, and simultaneously to St. Jerome, at least during the time that St. Jerome was an Origenist. It is certain, however, that St. Jerome understands it only of the baptized […]

From the moment, however, that anti-Origenism prevailed, the doctrine of the apokatastasis was definitely abandoned. St. Augustine protests more strongly than any other writer against an error so contrary to the doctrine of the necessity of grace.[…]

Doctrine of the apokatastasis was held in the East, not only by St. Gregory of Nyssa, but also by St. Gregory of Nazianzus as well; “De seipso”, 566 (P.G., XXXVII, col. 1010), but the latter, though he asks the question, finally decides neither for nor against it, but rather leaves the answer to God.[… ]

Köstlin, in the “Realencyklopädie für protestantische Theologie” (Leipzig, 1896), I, 617, art. “Apokatastasis”, names Diodorus of Tarsus and Theodore of Mopsuestia as having also held the doctrine of apokatastasis , but cites no passage in support of his statement. […]

In any case, the doctrine was formally condemned in the first of the famous anathemas pronounced at the Council of Constantinople in 543.[…]

It was destined, nevertheless, to be revived in the works of ecclesiastical writers, and it would be interesting to verify Köstlin’s and Bardenhewer’s statement that it is to be traced in Bar Sudaili, Dionysius the Areopagite, Maximus the Confessor, Scotus Erigena, and Amalric of Bena.

ps. Aijoo, toi on newadvent - tietysti sen positio on lähtököhtaisesto nuiva.

Teksti on kuitenkin suoraan 1900-luvun alkupuolella ilmestyneestä katolisesta ensyklopediasta, joka oli eräänlainen joka kodin tietosanakirja ja toimitettu siltä pohjalta. Niiden aikojen jälkeen tuskin monikaan kirkkoisä on ilmaissut kantaansa asiaan ainakaan kirjallisesti joten, jos jollain nuivuusakselilla on ensyklopedian julkaisun jälkeen tapahtunut muutoksia, niin ne ovat tapahtuneet muualla kuin kirkkoisien teksteissä.

Minulla ei ole mitään Newdventia vstaan. Käyn sieltä aika ajoin näkokulmaa hakemasa. Reaktioni oli @SanGennaro n viestiin, että hän näemmä väitti, että monet isät apokatastasista optettavat. Hän perusteli sitä viittaamalla Newadventiin. En oikein vakuuttunut kuten edellä yritin koitin selvitellä.

Tosin @SanGennaro totesi myös kauniisti: " En tiedä. :slightly_smiling_face:"

Artikkeli on kyllä nuiva, mutta siellä oli ihan näppärä tärppilista isistä, niin päädyin linkittämään. New Advent on mainio referenssipiste, mutta sen esittämät tulkinnat isistä voi ihan hyvin jättää huomiotta - vaikka toki monesti nekin ovat hyviä.

Joo ei mitään. Minua vain häiritsi tuo, että Catholic Encyclopedia olisi jotenkin nuiva. Ihan tavallinen tietosanakirja se on. Tosin tästä voisi vetää vahvoja historiallisia johtopäätöksiä siihen suuntaan, että ensyklopedistit olivatkin nuivia, eivätkä vallankumouksellisia lainkaan :wink:

Jos nuivalla tarkoitetaan konservatiivista, niin ei New Advent ainakaan nuivimmasta päästä amerikkalaista katolista verkkomediaa ole. Mutta joka tapauksessa tuo artikkeli apokastiasta olisi siis tietosanakirjan artikkeli. New Advent on vain toimittanut Catholic Encyclopedian verkkoon. Siellä on Summakin. Noita päivittäisiä uutisia kaiketi kerätään sieltä täältä.

Sovitaanko näin, että kaltaiseni luterilaisen näkökulmasta, joka ei kauheasti ota pulttia oman kirkkokuntani uutuuksista, Newadvent on nuiva. Ei se nyt kumminkaan mikään liberaalien aapinen ole. Ehkei toki LifeSiteNews-tasoa kuitenkaan.

Pointti on kuitenkin se, että tuo asiaa käsitellyt artikkeli on 1900-luvun alun tietosanakirjasta, eikä sitä ole tuottanut New Adventin toimituskunta. Eli New Advent ja sen asenteet eivät ole mitenkään vaikuttaneet artikkelin sisältöön. Artikkelin voi siis huoletta ottaa sellaisena kuin se on. Samalta sivustolta pääsee kätevästi tutustumaan myös artikkelissa mainittuihin kirkkoisien teksteihin.

http://www.newadvent.org/fathers/

1900-luvun alku on kyllä aika muinainen, anteeksi vaan.

Et selvästikään ole viettänyt aikaa tarpeeksi tällä foorumilla. 1900-luvun alkuhan oli vasta suunnilleen eilen. Ristiretketkin olivat suunnilleen toissa päivänä.

3 tykkäystä

Siitähän juuri ketjussa on ollut puhe, että universalismi ei ole mikään uusi juttu, vaan sitä esiintyy jo kirkkoisillä mitä on myös tuotu esiin. Se ja kristinusko lienevät vielä muinaisempia juttuja kuin 1900-luvun alku, jolloin tuo aihetta käsittelevä artikkeli on kirjoitettu.

1 tykkäys

Tiettyjen isien näkökulma apokatastasikseen löytyy hienosti selitettynä suomenkielisestä laitoksesta pyhän Iisak Niniveläisen Kootuista teoksista s. 863-886 (käännös munkki Serafimin, Gummerus 2005).
Mitä muuta kristitty voisi ajatella jos hänen on tarkoitus tulla yhdeksi Kristuksessa ja tulla osalliseksi Kolminaisuuden elämästä Kristuksessa?

1 tykkäys

Tähän universalismitematiikkaan liittyy minusta mielenkiintoinen sivujuonne: nimittäin että Augustinus olisi jonkinlainen pahis. Luterilaisena en toki näin ajattele, sillä Agustinus on tavallaan Lutherin kautta äidinmaidossa imemäni teologi par excellence.

David Bentley Hart kuulemma ennakkotietojen mukaan polesimoi häntä kohtaan universalismia puolustaessaan. Augustinusta ymmärtääkseni syytetään mm. perisynnin liiallisesta korostuksesta ja predestinaation opetuksesta. Hämärästi muistelen, että häntä ei niin idässä arvostettaisi. Olenko oikeassa? Onko Augustinus teologinen pahis? Onko kyse itä-länsi -ottelusta?

1 tykkäys

Tuskinpa. Kyse lienee enemmänkin vanhempien kirkkojen (kat, ort, orient.) vs. Reformaation jälkeisten kirkkojen eriävästä Augustinus -tulkintaperinteestä.

Toki idässä Augustinusta on mielestäni syytetty joidenkin meikäläisten taholta vähän tästä ja tuosta, mutta väittäisin tämän olleen pääasiassa vastareaktiota juuri protestanttien tradeeraamaan “augustinolaisuuteen”. Lieneehän Augustinus juuri se tärkein kirkkoisä esim.luterilaisille.

Nyttemmin ortodoksitkin ovat alkaneet ihan omaehtoisesti tutustumaan Augustinuksen tuotantoon suoraan ja väittäisin meidän pikkuhiljaa näkevän hänenkin ortodoksiset ääriviivat, joita katolinen kirkon “Augustinus” edustaa mielestäni enemmän kuin protestanttien.

2 tykkäystä

Samaan tapaan kuin Emil Anton kirjoitti kirjan “Katolinen Paavali”, toivoisin suomeksi ilmestyvän kirjan joka selittää eron luterilaisen ja katolisen/ortodoksisen Augustinuksen välillä.

Juuri tämän takia:

3 tykkäystä

Kiitos linkistä. Olen noita lukenutkin. Toivottavasti luterilaisetkin lukevat. Katolinen/ortodoksinen Augustinus oli varhaisen kristillisen identiteettini aikana lempi-kirkko-isäni, ja olen ollut järkyttynyt siitä miten häntä tulkitaan muissa tunnustuskunnissa.