En ota tyyliin kantaa. Sanoin jossain aiemminkin, että Hartin oma UT:n englanninnos on hyvin universalistin käsilaukkuun sopiva. McClymondin huomiot Hartin eksegeettisestä analyysista ovat kyllä huomionarvoisia. Jos ikuista piinaava sana kuvaakin vain tiettyä ajanjaksoa, niin samaa sanaa käytetään myös autuuden tilasta. Hassua. Hart on kyllä oikeasti sitä mieltä, että universalismi tai ei mitään.
D
Hartin vastine. VT saa kyytiä.
D
Ainakin tuohon McCymondin kritiikkiin tuo on harvinaisen huono vastaus. McCymondin olisi voinut jättää kokonaan mainitsematta tuossa ellei muuta voinut sanoa ja vastata Leithartille suoraan vain hänen kritiikkiinsä. En ole Leithartin kritiikkiä lukenut eikä tuosta oikein tullut selville minkälainen se oli.
Tuon perusteella Hartin tulkinta Vanhasta testamentista vaikuttaa hyvinkin protestanttiselta, tai paremmin ehkä sekulaarin ja modernin tieteelliseltä monijumaluuksineen ja pelkkänä kanaanilaisen kulttuurin ilmentymänä, joten aika hämmentävää, että hän lopussa kehottaa Leithartia kääntymään ortodoksiksi.
No johan oli töräytys Hartilta. Melkoista kyytiä. 
Kiinnostava tuo noin vahva allegorian painotus. Mistähän noin vahva painotus kumpuaa - kovasti historiaan väittää tukeutuvansa.
Protestanttisessa teologiassa otetaan VT ihan tosissaan.
D
D
Kuuntelin kirjaa taas vähän eteenpäin. Listaan alle Hartin näkemyksensä tueksi listaamia raamatunkohtia - pieni virhemarginaali, kun kirjauksien ottaminen äänikirjasta on tympeää. Laitan spoilerin taakse, koska ärsyttävän pitkä lista sitaatteja. Kohdat 33/38sta, Hart käyttänee oletettavasti kirjassa omaa UTn englanninnostaan
Hartin ajatuksena on ilmeisesti, että ikuisen helvetin tueksi siteeratut jakeet ovat vähälukuisia ja vaikeasti tulkittavia, kun taas kaikkien pelastusta tukevat ovat lukuisempia ja selkeämpiä. Hän vaikuttaa kritisoivan ajattelemaansa epäsuhtaa, että ikuista piinaa kuvaavat kohdat luetaan kirjaimellisesti, mutta toisenlaiset kohdat luetaan retorisena liioitteluna tai vertauskuvallisena. Sivunumeroita ei äänikirjassa ole, mutta jakeet on listattu luvussa Second Meditation: What is judgement? A reflection of biblical Eschatology. Lista ei ilmeisesti ole Hartin mielestä kattava, mutta ei listaa ko. kohdassa enempää.
Roomalaiskirje 5
18 Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;
19 sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.
1. Korinttolaiskirje 15
15 ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.
16 Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
17 Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne.
18 Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut.
19 Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
20 Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
21 Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.
22 Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,
2. Korinttolaiskirje 5
14 Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet;
Roomalaiskirje 11
32 Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.
1. kirje Timoteukselle 2
3 Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,
6 joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa
Kirje Titukselle 2
11 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
2. Korinttolaiskirje 5
19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
Efesolaiskirje 1
9 tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä-
10 siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, -oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.
Kolossalaiskirje 1
27 joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.
28 Ja häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa.
Johannes 2
32 Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni.
Heprealaiskirje 2
9 Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa.
Johannes 17
2 koska sinä olet antanut hänen valtaansa kaiken lihan, että hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut.
Johannes 4
42 ja he sanoivat naiselle: “Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja”.
Johannes 12
47 Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.
1. Johanneksen kirje 4
4 Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.
5 He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä.
6 Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
7 Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
8 Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
9 Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
10 Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
11 Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.
12 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.
13 Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä.
14 Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.
2. Pietarin kirje 3
9 Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.
Matteus 18
14 Niin ei myöskään teidän taivaallisen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen.
Filippiläiskirje 2
9 Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,
10 niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
11 ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.
Kolossalaiskirje 1
19 Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi
20 ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.
1. Johanneksen kirje 2
2 Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.
Johannes 3
17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
Luukas 16
16 Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin.
1. kirje Timoteukselle 4
10 Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.
En kyllä itsekään osta suoraan Hartin tulkintaa näistä, mutta nähdäkseni se on yksi mahdollinen ja tekee Hartin näkemyksen ihan ymmärrettäväksi.
Teologiaa ei tehdä tilastoilla, katsomalla kumpaako kantaa on enemmän. Kirkko on tiennyt tämän aina ja jättänyt kaanoniin kohtia jotka näyttävät ristiriitaisilta. Jotenkin universalismi ja partikularismi on sovitettavissa yhteen: kaikki ovat valittuja, kaikkien synnit on sovitettu ja siltikään kaikki eivät välttämättä pelastu.
D
Ei varmaankaan, mutta Hart on nähdäkseni oikeassa kritiikissään, että on höhlää painottaa joitakin kohtia ja unohtaa toiset kohdat. Tämä ei tarkoita, että kaikki pääsevät taivaaseen, mutta se tarkoittaa, että keskustelu on ajoittain pöljää.
Hart on kyllä sitä mieltä että kaikki pääsevät taivaaseen. Siksi ihmetyttää että hän kehottaa arvostelijaa liittymään ort. kirkkoon. Eihän sillä ole mitään väliä siinä tapauksessa. Minä elän mielummin siinä ristiriidassa jonka aiemmin kuvasin. Nyt ei vaan pysty kirjoittamaan fyysisen kunnon vuoksi pidempää vastausta.
D
Pois internetistä ja lepäämään!
Miksi? Jos Hart on sitä mieltä, että kaikki pääsevät taivaaseen, niin mitä järkeä on olla ortodoksisessa kirkossa, joka kuitenkin monin tavoin rajoittaa ihmislapsen rentoa elämää?
Kun puhutaan ikuisuudesta niin kai se ajallinen kärsimys - Kiirastulessa muuten Hartin mukaaan - menee?
Uskovan rukous, joka pystyy paljoon, tavoittaa mahdollisimman monet kun mahdollisimman moni rauhassa uhraa pyhää uhria.
Pelastus ei ehkä ole niinkään yksilöiden tuomio kuin kokonaisuuden dynamiikka.
En tiedä. En ole päässyt kirjassa niin pitkälle.
Kysymyksesi on erikoinen. Kuulutko sinä helvetin takia kirkkoon?
Juu, siis H on kiistämättä universalisti. Ei aiheuta hengenahdistusta. Minäkin pääsen lopulta taivaaseen, vaikka en olekaan ortodoksi.
D
En minä ole huolissani. Ja Hart on kiistämättä universalisti. Voin huomenna siteerata Hartia sanasta sanaan tämän asian äärellä, kun tuo kirjakin sattuu olemaan pöyfällä. Ei olisi ortodoksista uskonut. Mutta ei oikeastaan kiinnosta eikä huoleta tippaakaan.
D
Hieman jopa ihmettelen tätä yhden ortodoksin hyperventilointia, kun joku puhuu väärässä olevasta ortodoksista pysyen varsin tiukasti ketjun aiheessa.
En ole vastuussa oletuksistasi. En pidä ortodokseja universalisteina, enkä Hartia ortodoksisen kirkon auktoriteettina. Tämä ketju alkoi Hartin uutukaisen kirjan ihmettelystä ja sen pähkäilystä onko Hart universalisti. Vastaus: kyllä on.
Minua ja luterilaista kirkkoa kohtaan esittämäsi pejoratiiviset ja alentuvat lausahdukset eivät käsittääkseni ole osa ortodoksisen kirkon virallista näkemystä. Tai sitten ovat, ainakin asenteellisesti.
D
Ajankohtaista, ja kuuluu ketjun aiheeseen, koska eilen oli paavi Johannes Paavali II:n muistelupäivä. Kun paavi Francis on mieltynyt hedelmällisyyttä palvovien patsaiden kanssa puuhailuun, niin aika moni unohtaa, että hänellä oli aivan yhtä innokas edeltäjä.
Yksi universalismi on sitä, että ihmiset pelastuvat uskonnoista riippumatta. Eli ihminen uskoi jotain tai ei mitään, niin lopussa Jumala, elämä tai kaikkeus kääntää hänet johonkin jollain tavalla käsitettyyn pelastukseen. Siinä kristinuskosta tulee jonkinlainen etujoukko tai tapa pelastua ehkä vähän aikaisemmin.
Toinen universalismi on sitä, että ihmiset pelastuvat koska ovat ihmisiä. Eli ihmisyyteen on sinänsä sulautettu tai sisällytetty joku pelastuksellinen tai pelastava voima. Tämän ajattelun mukaan Jeesus tuli vain affirmoimaan tämän pelastavan voiman Jumalan taholta. Tai jollain tavalla energisoimaan sen.
Tähän jälkimmäiseen kuuluu se, että koska pelastus on ihmisissä, niin ihmiset ilmaisevat sitä eri tavalla eri kulttuureissa ja eri uskontojen kautta. Eli se ajattelu väittää, että Kristus toimii kaikissa maailman uskonnoissa ja että Pyhä Henki on vaikuttanut ne osaltaan.
Minulle tulee, monestakin syystä, sellainen käsitys, että eräällä Karol Wojtyłalla oli tämä ajatus nuoresta opiskelijasta lähtien. Enkä ole kuullut, että hän olisi koskaan millään tavalla luopunut siitä.
Universalismia voi siis lähestyä ihan logiikan tai filosofian näkökulmasta sen mukaan, että mitä se väittää ja mitä eri muotoja ja versioita niistä väitteistä on. Tämä on paljon vähemmän sekavaa kuin se, että keskittyy subjektiiviseen näkökulmaan, josta käsin sitten “toivotaan” tai “ei toivota” jotain.
Silloin perustelut sulavat äkkiä tasolle, jossa kaikkien pelastuminen “tuntuu oikealta” tai “tuntuu hyvältä” ja kadotus taas “tuntuu pahalta” ja “tuntuu väärältä”. Silloin Jumalasta tulee vähän kuin hyvä joulupukki tai paha joulupukki, joka onnistuu tai ei onnistu tekemään lapsosista iloisia. Sitä voisi ehkä myös kutsua Disney-teologiaksi.
Yksi variaatio tästä on se, mistä itse pidin vähän aikaa joskus. Sellainen, että ihmisen kohtalo, silloinkin jos universalismi ei ole totta, määräytyy sen mukaan, suhtautuuko ihminen Jumalaan myönteisesti. Luulen, että ajatus on peräisin C. S. Lewisiltä, mutta en ole varma. Eli kuoleman jälkeen jokainen menee Jumalan eteen ja on tervetullut ikuiseen iloon. Mutta Jumalan läsnäolo paljastaa ihmiselle hänen tosi itsensä. Ja ihminen menee vapaaehtoisesti kadotukseen voidakseen paeta tätä tietoisuutta itsestään. Ja Jumalaa, jonka valossa ja läsnäolossa sitä ei voi paeta.
Ajatus jatkuu, että kaikki se kipu, kärsimys ja kidutus, mikä helvetissä on tarjolla, on oikeastaan sitä varten siellä, että niiden avulla ihminen voi ikuisesti paeta itseään. Ja tässä ajatuksessa helvetti on ikuinen, koska ei ole mitään, mikä siellä voisi saada aikaan sitä muutosta, että ihminen alkaisi hyväksyä ja rakastaa itseään.
Tämä ajatus lähtee jotenkin siitä, että maanpäällisen elämän tarkoitus on ensisijaisesti psykologinen, eli tarjota ihmiselle riittävästi eväitä siihen, että 1) hyväksyy itsensä ja 2) voi luottaa olevansa Jumalan hyväksymä. Mutta jättäen avoimeksi sen, kumpi on on syy ja kumpi on seuraus.
En ole enää tuon ajatuksen kannalla ollenkaan, ja pidän sitä oikeastaan harhana. Mutta se silti valaisee asiaa vähän.
Yksi keskeinen piirre joissain lähestymistavoissa on se, että tarkastellaan vain osaa ihmisestä. Tässä tapauksessa siis passioita: Ihminen pelastuu tai ei pelastu koska haluaa Jumalan tarjouksen olevan totta. Siitä on laajennus, että ihminen itse on olemassa, joten ihmisen pitää myös haluta omaa osallisuuttaan siihen. Eli haluta lahjan ottamista vastaan. Joten jos ihmisellä on itseinhoa, itseriittoisuutta tai ylpeyttä, niin hän torjuu Jumalan, vaikka kyse ei olisi mistään rangaistuksesta.
Tämän voi kiertää siten, että ajatellaan taivaassa olevan tilaa niin valtavasti, että sinne mahtuvat myös kaikki itseinhoiset, itseriittoiset ja ylpeät. Heidän ei vaan tarvitse kohdata siellä ketään. Mutta he voivat olla omissa oloissaan ja omissa maisemissaan ikuisesti onnellisia, tulematta sen enempää Jumalan kuin ihmisten vaivaamaksi. Joka tapauksessa tässä on kyse siitä, että mikä lasketaan aidoksi haluksi tai riittäväksi passion tasoksi pelastumisen kannalta.
Jumala sanoo, että pelastukseen kuuluu myös tämä ja tämä asia. Ihminen sanoo, että “ai jaa, no en mä sitä halunnut; löytyisikö tähän hätään joku pelastus lite, sellainen karvalakkimalli, vähäisempi pelastus?”
Toisessa tapauksessa tarkastellaan moraalia. Ihmisen pelastus on kiinni oikeiden välineiden ja menetelmien käyttämisestä. Moraali tarkoittaa nimenomaan sanana sallittujen keinojen kokoelmaa johonkin tavoitteeseen pääsemiseen. Moralismi on katsontakanta, jonka mukaan kaikkea pitää katsoa sallittujen keinojen ja kiellettyjen keinojen näkökulmasta. Siinä on keskeistä se, mitä se ei sano: Niin itse tavoitteet kuin niistä koettavat tunteet ovat tarkastelun ulkopuolella.
Moralismissa se, mitä ihminen tavoittelee ja mitä hän siitä kokee, on täysin hänestä itsestään kiinni. Kaikki on hyvin niin kauan kuin hän päätyy siihen tavoitteeseensa tiettyjen sääntöjen mukaan. Kristinuskon funktio on silloin 1) tarjota nämä säännöt, 2) edistää tietoisuutta niistä ja 3) helposti tai nihkeästi antaa anteeksi niiden rikkominen.
Mutta myös 4) asettaa rima johonkin kohtaan sitä, että paljonko on saanut rikkoa ja paljonko on voinut pyytää tai saada anteeksi. Se menee ihan loogisesti siten, että mitä enemmän pyytää anteeksi, niin sitä enemmän saa anteeksi. Ei tietenkään mitenkään automaattisesti. Neljäs vaihe on uskoa saaneensa anteeksi. Mitä vähemmän rikkoo, sitä vähemmän tarvitsee pyytää, saada ja uskoa anteeksi. Silloin on myös todennäköisempää päästä riman ohi.
Yhteensä on kyse siitä, että pelastuksella on joku sisältö, tai sillä ei ole. Useimmiten sillä on. Joten universalismissa on kyse ihmisen suhteesta tähän sisältöön. Joko on niin, että kaikki ihmiset lähtökohtaisesti pelastuvat. Tai sitten osa pelastuu jonkin tavan kautta, jonka jälkeen loput täydennetään pelastukseen. Tai sitten on niin, että osa pelastuu jonkin tavan kautta, mutta mitään täydennystä ei ole eikä tule.
Näen itse lähinnä kolme keskeistä kysymystä, eli 1) mikä on se lähtökohtaisesti universaalin pelastuksen tarjoava, tekevä tai aiheuttava asia? Tai jos ei lähtökohtaista ole, niin 2) mikä on se varsinainen, ehdollinen tapa pelastua? Ja 3) mikä on se täydentävä tapa, ehdollisen tavan jälkeen? Kristinusko, perinteisesti ja historiallisesti, sijoittuu tähän varsinaisen tavan kohdalle. Ja universalismia on kahta tyyliä, eli a) kristinusko onkin kaiken aikaa ollut vain yksi tie muiden joukossa tai nopeampi tie tai parempi tie tai etuoikeutettu tie. Tai b) ensin vain osa näyttää pelastuvan. Mutta sitten yllättäen kuuluukin että “just kidding” ja kaikki pääsevätkin perille.
Hart näyttää edustavan tätä just kidding-muotoa.
Jätän toiseen kertaan oman, varsinaisen kantani tähän.
Pakkasin Hartin kirjan juuri reppuun töissä luettavaksi. Näyttäisi siltä, että Hart edustaa “Kärsimys ei kestä ikuisesti” osastoa ja kaikki pelastuvat lopulta. Joissakin luterilaisissa sfääreissä kirja on saanut varovaisen positiivisen vastaanoton. Hart on melko suorasanainen kriitikoita kohtaan. No, hänen taivaassaan hänen on kestettävä näidenkin läsnäolo.
Hart käänsi UT:nkin universalistisia tulkintoja alleviivaten. Se muistuttaa gayraamattu tapausta, eli sitä versioita jossa homoseksin tuomiot alleviivataan virhetulkinnoiksi. Hart on varmaan tieteellisesti perustellummilla vesillä, mutta kuten jossain aiemmin sanoin, Hartin tulkinta (kreikankieleen tukeutuen) kadotuksen ajallisuudesta, tekee autuudestakin määräaikaista, jos ollaan johdonmukaisia hänen tulkinnalleen.
Myönnän että Hart ärsyttää henkilönä niin paljon että en kykene positiiviseen arvioon vaikka olisin joistakin asioista samaa mieltä. En varmasti henkilökohtaisesti halua Hartin taivaaseen. Siksi en sinne varmaan itse pääse. Se on minulle aivan oikein, vaikka kognitiivisesti olemme kaikki eskatologisesti samalla viivalla.
D