Urho Muroma

Oppi
1

Jatkoa ketjulle Esikoislestadiolaisuus jättää kirkon:

Retoriikan taitava ihminen menestyy, mutta on olemassa paljon puhujia, joilta kunnon puhetaito puuttuu. Se ihminen, joka osaa lumota tai miellyttää ihmisiä oikealla tavalla, menestyy; tai se puhuja, jolla on karismaa, menestyy. Valitettavasti sellainen puhuja ei aina menesty, joka puhuu asiaa ja totuutta, mutta ei osaa sielullisesti vaikuttaa ihmisiin. Hitler ei puhunut totuutta tai ollut viisas, mutta hän lumosi monia, koska oli karismaattinen puhuja, joka osasi retoriikan ja massoihin vaikuttamisen keinot.

Urho Muroma veti aikoinaan kirkot täyteen, koska oli vaikuttava puhuja. Muromasta piti alunperin tulla näyttelijä, mutta uskoontulo muutti kaiken. Olen varma, että hänestä olisi tullut suuri elokuvatähti. Nykyään Muroman puhetyyli ei varmaankaan tekisi enää vaikutusta, koska ajat ovat muuttuneet. Riippuu siis myös ajasta, missä eletään, minkälainen saarna- tai puhetapa uppoaa ihmisiin.

Sain käsiini koosteen Urho Muroman opetusteksteistä nimeltään Pelastuksen perustus, Perussanoma 2014 ja aloitin sitä lukemaan. Täytyy kyllä kehua kirjaa ja sen tekstejä, sillä kirkkaampaa julistusta saa hakea. Muroman opetukset tässä kirjassa ovat hyvin heikkoa ihmistä rakentavia, toisin kuin ehkä hänen jotkut voimallisemmin herätykseen painottuvat saarnat, jotka nekin ovat kyllä erittäin kiinnostavia.

Kirjan innoittamana kuuntelin pari Muroman opetuspuhetta Youtubesta, joissa selvästi ilmenee tuo voimakas teatraalinen retoriikka ja julsitustapa, joka ei ehkä tämän ajan ihmisiä puhuttele tyylillään, mutta sisällön pitäisi kyllä koskettaa niissäkin, vaikkakin jossain määrin ehkä jopa huvittuneen asenteellisesti esim katolisuutta kohtaan. Periaatteessa olen täysin samaa mieltä hänen kastenäkemyksistään, joissa hän ilmeisesti kapinoi isänsä evankelisen papin ja katolisuudesta perittyjä kirkollisia näkemyksiä vastaan. Siis että vesikaste ja henkikaste ovat hänen mielestään erilliset eivätkä yhtäaikaiset. Tässä joitain mietteitä Muroman herättämänä.

1 tykkäys
2

En ole Muroman tuntija mutta kyllä kai hänen kastekäsityksensä oikeastikin poikkesi luterilaisesta. Muroman vaikutus on viime aikoina siinä mielessä onneksi vähentynyt viidesläisyydessä että siellä myös voi ja saa opettaa ihan kirkkomme oikeaa sakramenttioppia.

2 tykkäystä
3

Poikkesi kyllä, niinhän tuossa sanoin. Ja omanikin on lähempänä muromalaista kuin luterilaista joka juontaa katolisesta kirkosta. En tosin halua tästä kiivailla, enemmänkin vain vierastan kovin sellaista kasteopetusta, jossa kasteessa tullaan uskoon tai saadaan Pyhä Henki, vaikka hyväksynkin esim evankelisten käsityksen kasteen armosta.

Muroma taisteli myös helluntailaista kastekäsitystä vastaan. Vastusti mm hurmahenkisyyttä ja uudestikastajia. Muroma käsitti vesikasteen lähemmäksi Johanneksen kastetta, ei vastustanut lapsikastetta mutta erotti selvästi uskoontulon henkikasteen siitä. Ja tämä minun on helppo ymmärtää.

2 tykkäystä
4

Luterilainen, kuten katolinenkin kasteopetus juontaa Raamatusta ja apostoleilta. Kristillinen kaste ei ole Johanneksen kaste.

2 tykkäystä
5

En nyt ole varma tuosta johannekselaisuudestakaan, mutta ymmärrän Muromaa hyvin henkikasteasiassa. Kun ihminen tulee uskoon, tapahtuu jotain aivan ainutlaatuista. Muroma oli ehdoton ratkaisukristillisyyden kannattaja, eli pitää tietää tarkka päivä, paikka ja jopa kellonaika.

Itse ajattelen uskoontulon voivan olla myös pitkäkestoinen, vuosia, jopa elämänmittainen prosessi. Joillain muutos vain tapahtuu hetkessä, vaikka sitäkin on luultavasti edeltänyt pitempi etsimisen jakso.

6

En tunne tarkemmin Muroman opetuksia, mutta tuo kuulostaa jokseenkin siltä kuinka itse suhtaudun uskonasioihin.

Kannatan tietynlaista herätyskristillisyyttä, joka siis herättää syntisen, johtaa hänet synnintuntoon ja katumukseen ja ainakin hyvään aikeeseen tehdä parannus. Olen joissain asioissa fundamentalisti, eli uskon Ihmisen / kristityn sielun pelastuvan ihan sillä vanhanaikaisimmalla tavalla joka on luettavissa Raamatun UT:n kirjeissä.

Tässä vaiheessa hänelle on selvitettävä se oikeaoppinen kuvio kuka pohjimmiltaan tekee eli suorittaa mainitun, eli toivotun parannuksen ja kuka ei. Nöyrä syntinen hyväksyy tämänkin. Pikemminkin ilahtuu kun kuulee, että kaikki tulee hänelle lahjana, hänen tulee vain vastaanottaa se kaikki.

Synnin kauhu muuttuu iloksi, kun Taivaasta alkaa rapista Jumalan armon lahjoja.

Tässä on aika vetävä veisu, Hank Williams Juniori, joka näki Valon. Saa laulaa ja taputtaa tahdissa.

1 tykkäys
7

Mulle taas on tärkeää juuri se kastepppi joka on luterilainen eli evankelinen. En oikein ymmärrä miksi se että se on lähellä katolista oppia olisi huono asia. Enkä tajunnut nyt miten voit hyväksyä samalla sekä evankelisuuden että Muroman.

On muita asioita joista voin kritisoida omaa liikettäni. Mutta tämä on varsin syvä perusasia että ei ole kuin yksi kaste ja yksi usko.

Henki kaiken saa aikaan. Opetus että PH olisi joku bonus tai ylempi taso uskossa on omiaan jakamaan uskovia ihan väärällä tavalla.

1 tykkäys
8

Mun mielestä vesikasteen ja henkikasteen erottaminen toisistaan on iso virhe. Kun kastetaan vedellä, samalla ihminen saa Pyhän Hengen, tämä tulee Raamatusta täysin selväksi. Voi tietysti olla, että usko lopahtaa alkuunsa tai tietoista uskoa ei koskaan edes synny. Tällöin se, kun myöhemmin Sanan julistuksen kautta usko herää uudestaan, voi olla hyvin dramaattinen ja käänteentekevä tapahtuma - ja toki myös pelastuksen kannalta oleellinen. Kaikki kastetut eivät usko eivätkä pelastu, mutta he ovat kasteensa hetkellä saaneet lahjaksi uskon ja Pyhän Hengen, riippumatta siitä mitä sen jälkeen on tapahtunut. Usko on luonnollisesti pelastukselle aivan oleellista, oli se kehittynyt suorana jatkumona kasteesta tai myöhemmän mullistuksen tai prosessin kautta.

1 tykkäys
9

Tottakai voin, molemmat ovat luterilaisia ja mahtuvat saman käsitteen alle, eikä kysymys ole minulle edes kovin tärkeä. Enkä halunnut tästä mitään kastekeskustelua. Muroman ansiot ovat muutenkin toisaalla. Hän oli merkittävä kansakunnan herättäjä, yksi monista, mutta myös viimeisimpiä. Koko viides liike on tämän perua ja itselleni läheisin, mutta ihan yhtä ok on evankelisuuskin. Ja ymmärrän kasteen armon sinänsä yhtenä ajattelutapana, mutta en ainoana.

1 tykkäys
10

Ok, tarkoitat siis jotenkin että _ymmärrä_t evankelista yms. käsitystä, mutta olet enemmän Muroman kannalla.
No, tässä pitäisi jonkun vankemman teologin kertoa mikä Muroman opissa tarkemmin sanoen on oppimme mukaista ja mikä ei - kirjoitan vain omista käsityksistäni vailla kykyä analysoida. Mutta Anskutin kirjoitti edellä sen, mitä minäkin uskon olevan oikein Pyhän Hengen ja kasteen suhteesta.

Tämän ymmärrän ja olen jollain käytännöllisellä tasolla samalla linjalla. Eli en torju vitoslaisia ja ystäviä minulla on monista suunnista. Evankelisuus ei ole joku särötön ihanne, jota joka paikassa hehkuttaisin, kaukana siitä.
Mutta jos ihan kylmiä tosiasioita katsottaisiin, niin eihän tuo lauseesi ole kyllä ihan kohdallaan. Koska vaikka Muroma oli luterilaisen kirkon herätyssaarnaaja, ei se tarkoita, että hän olisi opiltaan kaikissa kohdissa luterilainen. Kuten meillä nytkin on vaikka mitä kirkon sisällä liberaalista vl-liikkeeseen - ja eri tavoin ne ovat luterilaisen opin kannalta ei-luterilaisia… Joten ei evankelisuutta ja muromalaisuutta VOI yhtäaikaa hyväksyä. Se on eri asia, tarvitseeko asiasta keuhkota joka paikassa!

Kaste on kuitenkin erittäin iso asia sillä tavalla että se on minusta tärkeää ymmärtää oikein suhteessa opetukseen Pyhästä Hengestä. Ei ole ollenkaan sivuseikka se. Kaikkien ei tarvitse olla opin korostajia, vaan hyvä on olla sielunhoitajia ja yhteyden rakentajia. Mutta se vahva perusta kaikelle julistukselle on kuitenkin oikea oppi. Jos siinä horjutaan, tulee väistämättä jossakin kohtaa huonoja hedelmiä, riitaa ja eriarvoisuutta uskovien kesken.

11

[quote=“tortoise, post:10, topic:1784”]
Ok, tarkoitat siis jotenkin että ymmärrät evankelista yms. käsitystä, mutta olet enemmän Muroman kannalla.
No, tässä pitäisi jonkun vankemman teologin kertoa mikä Muroman opissa tarkemmin sanoen on oppimme mukaista ja mikä ei - kirjoitan vain omista käsityksistäni vailla kykyä analysoida. Mutta Anskutin kirjoitti edellä sen, mitä minäkin uskon olevan oikein Pyhän Hengen ja kasteen suhteesta.
[/quote]Muromalta itse kuultuna, kuuntelin tänään puheen, hän sanoo, että Luther ei suinkaan kannattanut ‘katolisten maagillista kasteoppia, jossa kasteessa saadaan Pyhä Henki’, vaan Muroman mukaan suunnilleen uskonratkaisussa saantia. Jätän vastuun kokonaan Muromalle, joka joidenkin mukaan oli välillä hiukan ristiriitainen tyyppi.

Itse en mitenkään suuresti vastusta katolilaista oppia tai näe sitä mitenkään suurena mörkönä, kuten Muroma, paitsi ehkä joiltain osin. Näkisin Muroman ansiot aloitusviestissäni mainitsemani kirjan kaltaisena selkeänä opetuksena kristityn uskoontulosta, ristin teologiasta ja Pyhän Hengen roolista, joka ei korota itseään vaan Kristusta.

Kastekysymys on sillä lailla toisarvoinen, koska hyväksyn myös vapaiden suuntien uskovien kastenäkemyksen, jota taas Muroma ei kannattanut, vaan edusti jonkinlaista välimuotoa. Jos oman kantani sanon ihan oikeasti, niin se että vauva kasteessa tulisi uskoon on mielestäni aika absurdi ajatus. Sen sijaan voin ymmärtää tällaisen kasteen Jumalan omaksioton ja huolenpidon lupauksena, johon voi vedota kautta elämän.

Omakohtainen usko on jokatapauksessa ensisijaisen tärkeää, sillä pelkkä kaste ei pelasta ketään ilman uskoa. Enkä usko evankelisten näin ajattelevankaan. Sen sijaan joidenkin ehkä kuvittelen. Minusta kaste ja usko kuuluvat sillälailla yhteen, että ensimmäisestä ei ole hyötyä ilman jälkimmäistä. Ilman kastettakin voi tulla uskoon, mutta olisi hyvä tietenkin heti sen jälkeen kastaa, mikäli kastetta ei ole aiemmin tehty.

Uskon, että vasta uskoontulossa, tapahtuipa se sitten hitaasti tai äkillisesti ihminen on varmuudella saanut Pyhän Hengen, eli ns henkikasteen. Hengellä täyttymistä taas tapahtuu uskovalla pitkin matkaa toistuvasti.

1 tykkäys
12

En tiedä Muromasta tai Raamattuopiston viidesläisyydestä paljoakaan. Mutta ohimennen huomasin eräässä (Erkki Lemistä koskevan) kirjan arvostelussa seuraavanlaisen maininnan:

Erkki kävi myös Kauniaisissa Raamattuopistolla 15.11.-16.12.1945. Siellä hän kiinnitti huomiota kovaan kuriin ja sotilaalliseen täsmällisyyteen. Rohkenipa hän antaa nuhteita Urho Muromallekin: ”Erkki muiden muassa moitti Urho Muromaa tämän tupakanpoltosta, joka oli hänestä sopimatonta hengenmiehelle”.

Onko tällä huomautuksella - siis opiston kurista ja täsmällisyydestä, tupakanpolttoon en nyt puutu - jotain yleisempää arvoa Muroman luonnehtimisessa?

13

Vapaatsuunnat (ainakaan helluntailaiset) eivät tiettävästi opeta uskovan saavan Pyhää Henkeä myöskään omassa upotuskasteessaan. Jos ei siellä ole opit paljon muuttuneet (viittaan helluntailaisuuteen, muista en tiedä), he opettavat

  1. Jumalan kutsua, joka ilmenee Pyhän Hengen vaikuttamana herätyksenä, synnintuntona.ja katumuksena.
  2. Nk. jättäytymistä, jossa ihminen hylkää kaiken entisen, maallisen sekä synnin ja tahtoo ottaa Jeesuksen Herrakseen ja elää täst’edes täysin Jumalalle.
  3. Tätä seuraa Jeesuksen vastaus: uskoontulo, eli uudestisyntymä, jossa uskova saa Jeesuksen / Pyhän Hengen sisäänsä.
  4. Näitä tapahtumia seuraa uskovien upotuskaste, joka on olemukseltaan entisen elämän ja synnin hautauksen vertaus, sekä vedestä noustessa ylösnousemuksen vertaus. Huomatkaa sana “vertaus”.
  5. Erillistä Pyhällä Hengellä täyttymistä, johon liittyvät myös erilaisten armolahjojen saannit, jotka alkavat ilmetä hänessä.

Nk. useaa hengellätäyttymistä he eivät ainakaan aemmin opettaneet, vaan yhtä. Mutta kerran PH:llä täyttynyt saa siitä lähtien jatkuvasti kokea uusia Hengen yhteyksiä, eli kohtaamisia Jumalan kanssa. Niitä ei kuitenkaan kutsuta uusiksi PH:llä täyttymisiksi. Kerran täyttyneessä PH jatkaa nyt työtään.

1 tykkäys
14

Muroma puhuu roskaa leimatessaan katolisen kasteopin maagilliseksi. Tyypillistä tietyn porukan vihapuhetta. Muutenkin sellainen oletus, että luterilaisella kirkolla jäi jotenkin asiat kesken, kun se ei muuttanut oppiaan reformoitujen tai helluntailaisten mukaiseksi on höpöhöpöä.

3 tykkäystä
15

Olen itsekin kuullut tuota höpöhöpöä “suunnilta”, jotka haluavat anastaa Lutherilta sen minkä niukinnaukin voivat itse opillisesti tunnustaa, mutta samointein kieltävät Lutherin koko sanoman, väittämällä “häneltä jääneen jotain kesken”. “Hänelle ei ollut vielä kastetotuus kirkastunut.”

Nielkää tämä.

Eli: kieltävät Lutherin uskon. Tätähän se tarkoittaa. Osa-ajatus anastetaan, mutta itse ajattelija työnnetään sivuun, vaiennetaan ja panetellaan ja kerrotaan sitten omilla värityksillä hänen ajatuksensa, aivan kuin ominaan.

En tunne Muromaa tarkemmin, joten liian hät’hätää edellä esitin “olevani samaa mieltä”.

Tuo sanonta “magia” on myös suoraan noilta “suunnilta” napattua ja itse kuullut itselleni suorastaan paasattavan kun tunnustan “luterilaista magiaa”.“Ei kasteessa ole mitään magiaa!!!” :angry:

Onpas. :angry: (En käyttäisi sanaa “magia”, mutta heille pitää vastata heidän omalla kielellään.)

1 tykkäys
17

Muromassa ja vastaavissa on muuten sosiologisesti kiinnostavaa, miksi tyypeistä vaikuttuvat dogmaattisesti hyvinkin kirjava porukka. Olisi jännä nähdä joku analyysi siitä, mikä osa Muroman dogmasta on kannattajien mielessä merkittävintä.

18

Kai tässä Muroman katolisen kirkon kastenäkemyksenkin vastustamisessa oli näkemys yksinkertaisesti vain siitä, että pelkkä kaste ei hänen mukaansa pelasta ketään, vaan tarvitaan hänen mielestään usko(nratkaisu).

En tiedä miltä Muroman ajalta tuo hänen näkemyksensä katolisesta kasteesta, jota siteerasin, oli. Hänen näkemyksissään kai tapahtui vuosikymmenien aikana myös kehitystä. Sinänsä en usko näiden käsitysten juuri muuttuneen, olihan viidesläisyyden alkuaikoina vielä viisi vuosikymmentäkin sitten paljon katolilaisuuden ja ekumenian vastustusta. Paljon enemmän kuin nykyään.

En nyt haluaisi tässä keskustelussa pelkästään keskityttävän Muroman käsityksiin kasteesta tai katolisuudesta, vaan enemmänkin hänen julistuksensa ja opetustensa varsinaiseen ytimeen, pelastusnäkyyn, herätykseen, pyhitykseen ja Pyhän Hengen toimintaan, jota hän moneen kertaan painotti kirkastajana, ei voimana, ihmeiden tekijänä tai itsensä korottajana.

1 tykkäys
19

Sorry että tartuin kastekohtaan. Muroman opetusta sopii tässä hyvinkin valottaa muilta osin.
Mutta voiko kasteoppia ja syitä sen lut. version vastustamiseen erottaa Muroman muusta opista? Jos se on jollekin hiukan sivuseikka nyt, oliko se syvältä katsoen sitä Muroman julistuksessa?
Muroman tuntijoilta kysynkin: Onko uskonratkaisu hänelle keskeistä ja missä mielessä? Onko se julistuksen jonkinlainen ankkuri joka korvaa juuri kasteen uskonelämän alkupisteenä ja siirtyykö fokus ihmiseen Jumalan sanaan luottamisen sijasta?
Olen kokenut että ratkaisusta voi puhua kahdella tavalla. Joko niin että siitä kerrotaan todistuksena ja esimerkkinä tai niin että se muuttuu vaatimukseksi kaikille. Esim nykyisen kansanlähetyksen ym opetuksen kärki ei mielestäni ole tässä mielessä muita uskovaisuuden muotoja poissulkeva. Lapsesta asti uskoneetkin voivat olla mukana. Ehkä sisäpiirissäkin, en tiedä? Mutta 70-luvulla muiden tapaan kohtasin kovaa ja erottelevaa julistusta tässä asiassa ja toki jälkeenkin.
Olisiko niin että 5. liikkeen suunta on juuri kasteen armon ymmärtämisen kautta pehmentynyt avarampaan päin? Onko tässä muromalaisuuden ja jonkun muun ero?

1 tykkäys
20

Vastaan jotain, mutta varmasti paremminkin asioita tuntevia täältä löytyy, esim. @Glacialis. Uskonratkaisu oli ehdottomasti keskeinen Muroman opetuksessa. Jopa niin pitkälle, ettei voinut olla edes uskossa, jollei tiennyt tarkkaa uskoontulon henkeään. Oma käsitykseni on kyllä toisenlainen. Muroman opetuksessa on kuitenkin hyvin paljon vahvuuksia jostain yksittäisistä käsityksistä huolimatta. Ei hän täydellinen ollut, mutta erittäin merkittävä herättäjä kuitenkin.

Korjaan joitain virheellisiä käsityksiä vielä kasteopetuksesta. Kyllä ihminen sai kaikki pelastuksen lupaukset kasteessa hänen mielestään, joten ei se nyt niin erilainen ollut verrattuna vaikkapa evankelisten käsitykseen. Sen verran kuitenkin erosi, että piti selvästi erottaa kaksi kastetta, ensimmäinen, joka toi kaikki taivaan lupaukset ja toinen uskoontullessa Hengen kasteessa. Hän ei siis pitänyt niitä yhtäaikaisina, vaan erillisinä ja eri aikoina tapahtuvina. Hän vastusti myös helluntailaisia tässä asiassa pitäen heitä hurmahenkisinä. Eli siis lapsikasteen puolesta, mutta uskoontuloa voimakkaasti painottaen. Fokus oli hyvin vahvasti Jumalan sanassa ja hyvin kaukana ihmisen omasta voimasta.

21

Minun heikko tietämykseni teologiasta on avoin korjauksille mutta mutu sanoo vastalauseen sille että olisi erikseen tiettyä henkikastetta vaikka uskoon tulosta puhuttaisiinkin ja heräämisestä. Minusta lapsikasteen puolustaminen tuntuu huteralta jos kyse ei ole muusta kuin lupauksista ja kaikki sitten huipentuisi ratkaisun hetkeen. Mikä sija lopulta jää silloin apostolien opetukselle kasteesta uudestisyntymisen pesuna ja Kristuksen kuolemaan hautaamisena?
Muromaa on vaikea arvostaa korkealle jos ratkaisun hetken tarkka vaatimus oli hänelle keskeistä. Vaikka hän muuten olisi pysynyt sanassa, tämä korostus on tavallaan vesittänyt paljon ja luonut vastakkain asettelua jota muut saivat sitten purkaa.

Jossain edellä mainittu Erkki Leminen oli minun valintani videsläisyyteen vivahtavista saarnaajista. Uukuniemeläisyyttä en muuten tunne mutta aistin Lemisen kirjoituksista ja runoista reaktion ratkaisukristillisyyteen. Hän joutui riisutuksi omista voimista ja kohtasi varmasti kovuutta ja vaatimuksia myös Muroman joukoilta. Armon ja heikoille ihmisille aivan alas tulevan evankeliumin lähettiläs…