Usko ja Rukous -foorumin luonne


#41

Muut vanhat kirkot kyllä kiinnostavat vaikka ne unohdin mainita, varsinkin armenialaiset ja koptit ovat kiinnostaneet paljonkin, mutta niin kuin sanoin, koska aika ja voimat ovat rajalliset, 1500-luvun jälkeiset ryhmät jäävät minulta aika lailla huomiotta, koska kaikesta ei vaan voi tietää kaikkea. Joten itselleni on luontevinta pistää jakoraja 1500-lukuun. Muiden kirjoituksissa totta kai kiinnitän huomiota hienovaraisempiin jakoihin, varsinkin jos selitetään miten ne muodostuvat. Saatan oppiakin jotain.


#42

Ongelmana on se, että protestantteihin luettavissa kirkkokunnissa on valtavia eroja. Tietyjä yhteisiä piirteitä on, mutta tietyissä asioissa taas suuria eroja. Näin ollen ei ole mielekästä puhua vaikkapa protestanttisesta sakramenttiteologiasta.


#43

En minä kai niin yksilöidyistä protestanttisista asioista puhukaan, toivottavasti, vaan ylimalkaisemmista trendeistä.
Kerroin tämän nyt vaan siksi että kukaan ei turhaan loukkantuisi kun käytän tuota sanaa. Omassa kokemusmaailmassani se on käyttökelpoinen.


#44

Olen usein asettanut kysymyksen pohtiessani tämän foorumin luonnetta, että palveleeko tämä foorumi enää kristinuskon asiaa millään tasolla?


#45

Minusta palvelee (ei pitkääkään aikaa ole siitä, että ajattelin, että ei palvele vaan on tylsä keskustelukerho, mutta nyt olen toista mieltä). Tarkennatko, millä tavoin ei mielestäsi palvelisi?


#46

Kysymys ei ehkä ole siitä että protestantti olisi sanana loukkaava. Käyttäväthän sitä luterilaiset, kuten tässä ketjussa 90125, itsestäänkin.
Ongelma on juuri se cymbuksenkin vahvistama seikka, josta itse kirjoitin aiemmin, että käsite ei ole yhteisessä keskustelussa käyttökelpoinen, koska se niputtaa eri tavoin uskovia saman otsikon alle. Syntyy mielikuva, että katolisen kirkon ulkopuolelle syntyneet kirkot ja ryhmät ovat jotain massaa, jonka uskosta ei tarvitse niin tarkkaan lukua pitää, koska… ne ovat… ulkopuolella.

Ekumeenisessa keskustelussa on kuitenkin lausuttu tavoitteiksi ymmärryksen lisääminen. Niinpä luterilaisesta näkökulmasta katsoen on ilahduttavaa, jos katolilaisen kanssa huomaamme yhteistä perintöä ja juuria niiden erottavien kohtien lisäksi.

Lienee niin että monet käsitteet kantavat itsessään tarkoitushakuisuutta ja erottelun halua. Sillä on kirkkohistoriassa toki selityksensä.
Ja aivan samaa vikaa on monissa “protestanteissa”, kun he maalaavat mörköjä katolisen tai ortodoksisen perinteen suhteen.
Yksi silloin tällöin vastaan tuleva ilmiö on vanhan kirkkolaulun kammoksuminen, esim. vapaissa suunnissa tai sinne päin kallellaan olevien luterilaisten parissa. Puuttuu kokonaan historian ymmärtäminen.


#47

Oih! Tästä en ole edes kuullut. Olen nyt lievästi järkyttynyt…


#48

Jos kristinuskoksi mielletään vain 100% puhdas luterilainen oppi, niin ei välttämättä…


#49

Oikeastaan sama pätee kaikkiin kirkkokuntiin tuossa mielessä.


#50

Jos ajatellaan, että kristinuskolla on välitettävänään pelastava sanoma, siis evankeliumi, niin voidaan asettaa kysymys, onko tämä sanoma peittynyt hämäryyteen foorumillamme. Onko mahdollista, että joku jolla ei vielä ole uskoa, voisi löytää riittävässä määrin sanoman Kristuksen pelastustyöstä, jotta usko voisi hänessä syntyä? Vai onko omien tekojen, oman hurskauden, sisäisen muuttumisemme jne., korostus vanhurskauttamisen edellytyksenä niin hallitsevassa roolissa foorumillamme, ettei uskon syntyminen ole mahdollinen? Tätä kyselen.


#51

Minusta foorumin ensisijainen tarkoitus ei ole “metsästää päänahkoja” vaan toimia kristittyjen välisenä ekumeenisena keskustelupaikkana.


#52

Näin on.
Toisaalta on hyvä välillä miettiä tuota että mikä on se viesti ulospäin. Walther on hyvästä syystä huolissaan.
Ekumeeninen joukko ei ehkä voi ns evankeloida mutta myös keskinäisessä kunnioittamisessa kilvoittelu on tai olisi hyvä signaali.


#53

Onko mahdollista, että joku jolla ei vielä ole uskoa, voisi löytää riittävässä määrin sanoman Kristuksen pelastustyöstä, jotta usko voisi hänessä syntyä?

En ole foorumin mode, mutta toki joku foorumia seuraava voi saada ravintoa uskolleen. Mutta foorumin säännöt käsittääkseni kieltävät omasta uskonnollisesta viitekehyksestä lähtöisin olevan yksipuolisen julistuksen. Sitäpaitsi - kuten hyvin tiedät - sinun tarjoamasi usko ei monienkaan mielestä ole oikeaa uskoa. Siihen sinun on tyytyminen tai ryytyminen.

Joten jos haluat valistaa ihmisiä omasta katsantokannastasi puhdaoppillista luterilaisuutta, niin voit tehdä se esim. eri tavoin argumentoiden, kuten usein teetkin. Mutta suora “kaikki muu on harhaa paitsi oma oppini” on tietääkseni täällä väärin. Mikään ei estä sinua luomasta omaa blogia tai foorumia oman totuutesi julistamiseen. “Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.” Ja tämä foorumi on se, kenen leipää olet tähän asti suostunut syömään.

Lisäys: minä pidän sinun kirjoituksistasi.


#54

Eikö tämän keskustelun tarkoituksena ollut lausua mielipiteitä foorumin luonteesta? Sen olen tehnyt, mutta en ole nähdäkseni tässä keskustelussa ottanut lainkaan esille luterilaisuutta, vain pyrkinyt hahmottamaan foorumin luonnetta oman käsityskykyni mukaan kristinuskon sanomaan, siihen tukeeko foorumimme luonne sitä? Minulle on aivan turha huomautella foorumin säännöistä, mitä ne sallivat ja mitä kieltävät, koska en ole koskaan viihtynyt tällä foorumilla. Jokainen jolla on silmät päässä on voinut havaita, etteivät minun kirjoitukseni sovi tälle foorumille, koska minusta ei voi saada ekumenian hengessä keskustelevaa ihmistä millään, olen siinä määrin vakuuttunut oman vakaumukseni kestävyydestä. Tekisin kauhean karhunpalveluksen omalletunnolleni jos lähtisin myötäilemään sen vastaisia käsityksiä. En ole tämän foorumin tarpeessa, voin aivan hyvin olla täältä poiskin.


#55

Minusta ekumeenin keskustelu on juuri sitä mitä sinäkin, Walther, olet täällä tehnyt. Ei se edellytä sitä, että alkaa myötäilemään omien uskomustensa vastaisia näkemyksiä. Ei niin pidä kenenkään tehdä.


#56

Aina jos mietitään, mitä muut meistä ajattelevat, niin siinä on kaksi vaaraa: ulkokultaisuus ja synneillä retosteleminen. Minusta foorumi ei mitenkään erityisen pahasti ole flopannut kummassakaan suhteessa. Suurempi ongelma foorumilla on aina ollut se, että aktiivinen kirjoittajakunta on vahvasti painottunut yhteen tai pariin katsomussuuntaan (paremman termin puutteessa), mikä ei kovinkaan edustavasti ole kattanut kaikkia “klassista” tai “konservatiivista” kristinuskoa tunnustavia ihmisiä.


#57

Alkuvuodesta aloin aktiiviksi, sitten tuli Suuri paasto, sitten intoilua, sitten tympäännys ja nyt taas tuntuu, että koko ajan pitää olla jotain sanomassa. En ole facessa enkä twitterissä, joten sanomisen tarve kanavoituu tänne. Joitain toisia foorumeita seuraan yksinomaan kärpäsenä katolla -periaatteella.

Kokonaiskuva jutuistani on omiin silmiini ristiriitainen ja sekava. En aina pidä lupauksiani palata asiaan yms.

Tätä taustaa vasten ne kirjoittajat, joilla on näköjään vuodesta toiseen jokin johdonmukainen näkökohta tai käsittelytapa - helposti hahmotettavien sääntöjen puitteissa - ovat minusta tämän foorumin tärkeitä tukipylväitä. On muitakin, mutta nämä myös.


#58

Ei floppi varmaankaan.
Ehkä tämä on tasapainoilua. Toisaalta keskustelulle tilaa ilman sellaisia tavoitteita kuin kirkkojen omalla hengellisellä toiminnalla on. Toisaalta mielestäni haaste aina kristitylle kun kirjoittaa julki. Oma nimi tai nimimerkki, kyllä meidän juttumme myös vaikuttavat. Hyvää ja pahaa. Ja siinä mielessä W zoomaa tuossa ihan oikein. Vaikka en itse ole ihan samaa mieltä johtopäätöksestä, kysymys on hyvä.

Kristinuskohan on julkinen ilmiö ja sen sanoma kaikille.


#59

Niin, mutta ei välttämättä ole kovin selvää millaiset jutut vaikuttaa parhaiten. Kovin siloiteltu kuva, jossa ongelmat ja synnit pidetään piilossa, ei ole realistinen eikä totuudenmukainen. Toisaalta omien syntien retostelu ja tarpeeton riitaisuus ei myöskään ole asiallista. Minusta siksi tietty rehellisyys vikojen suhteen yhdessä normaalin hienotunteisuuden ja käytöstapojen kanssa lienee paras nyrkkisääntö niin foorumilla kuin live-elämässäkin.


#60

Olen tästä erittäin samaa mieltä.
Tuota hienoista rajaa pohdin siinä vaiheessa kun aloin saada tällä foorumilla varsin kitkerää kritiikkiä siitä että tuon esille foorumilla keskiverrosta poikkeavia näkemyksiäni kristinuskon teemoista ja siitä että elämäni kirkossa on pitkään ollut kyseenalaistavaa, pohtivaa ja kritisoivaa.

Kyllä minulla mielestäni oli ihan täysi vapaus ilmentää uskonelämääni kertomalla niistä todellisista tilanteista missä elin.
Viime aikoina olen kirjoittanut taas enemmän hurskaasti ja sopuisasti. Ne ristiriidat ja kyseenalaistamiset eivät kuitenkaan ole hävinneet elämästäni minnekään.
Omasta mielestäni otin kuitenkin aika kiihkottomasti esiin niitä teemoja joiden kohdalla en purematta niele kaikkea, mitä kirkossa kuulee, sekä myös toin ilmi sen mahdollisuuden että näissä hankauskohdissa myös minussa itsessäni on vikaa ja että käsittelen asioita myös ripissä.
Kristillinen elämä ei ole pilvilinnaelämää.