Usko on uskoa, vaikka ei järjellä käsittäisikään. Uskon niihin asioihin, joista Raamattu opettaa. Vauvojen uskosta en ole sen paremmin lukenut kuin kuullutkaan.
Mikä on alin mahdollinen sellainen ikä lapselle, että hän voisi uskoa? Viisi vuotta? Neljä? Riittäisikö jopa kolme?
3 tykkäystä
Kun ymmärtää puhetta. Kolme riittää hyvin. Minäkin olen jo silloin uskonut. Kolmevuotias ei ole vauva.
1 tykkäys
Entäs jos on kuuro tai peräti sekä kuuro, että sokea? Eikö Jeesus auta heitä uskomaan, vai onko niin, että se onkin kiinni heidän antropologisista edellytyksistään?
2 tykkäystä
Usko tulee Jumalan sanasta, joko kuultuna tai luettuna. Kuurosokea voi lukea pistekirjoitusta, pelkkä sokea kuunnella tai lukea edelliseen tapaan ja kuuro voi lukea.
Ei voi uskoa, jos ei ole tietoinen Jeesuksesta ja evankeliumista. Vai miten ajattelisit uskon voivan syntyä ilman sanaa ja tietoa Jumalasta? Toki Jumala voisi jonkin ilmestyksenkin kautta sitten lähestyä, mutta taitaa olla melko marginaalista ja ilmestyskin voi olla mistä lähteestä tahansa.
Klassisen kristinuskon mukaan usko lahjoitetaan kasteessa. Ihminen uudestisyntyy siinä.
Muu on väärää opetusta.
1 tykkäys
Niin minä arvelinkin, että teille uskoontulo on kognitiivinen prosessi, jossa ihmisen ymmärrys on keskeinen kognitiivinen tekijä. Mitä muuten sanot siihen kun minä tunsin aikoinaan kaverin, joka oli vajaaälyinen siinä määrin, ettei hän ymmärtänyt puhuttua kieltä, eikä lukemaansa sanaa, mutta hän kävi melkein joka viikko ehtoollisella. Soitteliko hän sinun mielestäsi lehdellä ja kävi turhaan jumalanpalveluksissa?
2 tykkäystä
Ei ole kovin hedelmällinen keskustelu tämä. Paavali kuitenkin sanoo Roomalaiskirjeessä:
Sillä “jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”. Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: “Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!” Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: “Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?” Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
Roomalaiskirje 10:13-17 FB38
2 tykkäystä
Jos ilman sanan ymmärtämistä voisi uskoa, ei tarvitsisi Raamattua eikä katekismuksia eikä saarnoja eikä mitään kristillistä opetusta.
1 tykkäys
Onko luterilaisen oppisi mukaan niin, että sellaisille, jotka eivät ymmärrä sanoja, usko tulee sanan kautta vastaanottajan ymmärtämättä sanaa, mutta muille usko tulee sanan kautta niin, että vastaanottaja myös ymmärtää sanan?
Jos joku, joka on niin sanotusti vajaaälyinen, ei ymmärrä mitään puhetta lainkaan, niin ei kai se poissulje sitä mahdollisuutta, että hän käytöksessään matkii muita? Jos Matti potkaisee palloa, Pekkakin potkaisee. Jos Matti menee ehtoolliselle, Pekkakin menee. Eläimetkin matkivat muita.
1 tykkäys
Minä ihan vilpittömästi (en siis yrittäkseni saada mitään näkökulmaa näyttämään väärältä) kysyn sitä, että miksi usko halutaan nähdä asiana joka on täysin ihmisen oman osallistumisen ulkopuolella?
Uusi testamentti on kuitenkin täynnä tilanteita joissa ihminen saa, Jumalan armosta, kokea ymmärryksen avautumisen kohtaamaan Jumalan totuuden.
Tämä on minusta todella uskomaton (!) Jumalan lahja.
Se, että uskomisesta tehdään tiedostamaton, yliluonnollinen asia, näyttäisi estävän Jumalan lahjan suuruuden näkemisen. Onko tätä seurausta arvioitu mitenkään siinä yhteydessä kun usko on haluttu esittää asiana joka vain tiedostamatta tapahtuu?
Tarvitseeko uskon olla tiedostamatonta jotta se ei olisi teko, vai voidaanko hyväksyä että Jumala antaa lahjaksi ihmiselle asioita jotka ihminen myös tekee?
1 tykkäys
Hyviä kysymyksiä.
“Filippos juoksi vaunujen luo, ja kuullessaan miehen lukevan profeetta Jesajaa hän sanoi: “Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?" Mies vastasi: "Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo.” Hän pyysi Filipposta nousemaan vaunuihin ja istumaan vierellään. Kohta, jota hän kirjasta luki, oli tämä: – Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi, niin kuin karitsa, joka on ääneti keritsijänsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. Kun hänet alennettiin, hänen tuomionsa otettiin pois. Kuka voi laskea hänen jälkeläistensä määrän? Hänen elämänsä otetaan pois maan päältä. Hoviherra sanoi Filippokselle: “Voisitko sanoa, kenestä profeetta puhuu, itsestäänkö vai jostakin toisesta?” Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoitusten kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta. Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: “Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?” Filippos sanoi hänelle: “Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista.” Hoviherra vastasi: “Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.” Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.”" (Ap.t. 8:30-38)
Jos uskominen ei edellyttäisi mitään kognitiivista ymmärtämistä, niin ei olisi ollut varmaan kristillistä syytä kysyä, mahdatko ymmärtää, mitä luet.
Jos pelkällä sanalla (yhdessä Hengen kanssa) olisi uskoa/uudestisyntymistä aiheuttava voima (eikä ihmisen tarvitsisi siis mitään ymmärtää), niin voisi lukea esim. kreikaksi tai latinaksi ääneen Raamattua niitä kieliä osaamattomille Mannerheimintiellä, ja kas, ihmisiä tulisi uskoon.
Jos vauva tulisi ymmärtämättään uskoon siitä syystä, että hän ei vastusta tai on tavallaan vähemmän jumalaton kuin aikuinen, niin eihän aikuinenkaan vastusta sanaa, jos ihmiselle saarnataan kadulla kielellä, jota hän ei ymmärrä, jos sanassa itsessään on uudestisynnyttävä voima (yhdessä Hengen kanssa), eikä ihmisen antropologisia edellytyksiä tarvita.
EDIT: pienen kielivirheen korjaus.
1 tykkäys
Tässä kohdassa on taas yksi lisävahvistus sille, mitä alkuseurakunnassa pidettiin oikeana järjestyksenä kasteelle ja uskolle. "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista.” Muussa tapauksessa siis ei.
Ei aloiteta kuitenkaan uutta kastekeskustelua tästä. Kunhan vain tein huomion.
2 tykkäystä
Sivuhuomio: olin vähällä linkata tästä ketjusta kasteketjuun, mutta en sitten viitsinytkään. Jos jollain on näistä tämän ketjun viesteistä jotain valaisevaa sanottavaa kasteketjuun, niin mielelläni luen, mutta tämä ketju uskon ja tekojen suhteesta olisi hyvä pitää erollaan kastekeskustelusta. Uskon ja tekojen suhde ansaitsee oman erillisen ketjun.
1 tykkäys
Niin, siis itseäni edelleen kiinnostaa tässä ketjussa se kysymys, miksi tiedostamaton usko olisi oikeaa uskoa ja tiedostettu usko ennemminkin teko kuin usko.
Ja onko kristittyjä jotka todella ajattelevat näin?
1 tykkäys
Hyvä kysymys. Tiedostamaton usko, siis tilanne jossa henkilö ei itsekään tiedä uskooko hän vai ei. Ymmärrän kyllä heikon uskon ja epäilyn, mutta en tiedostamatonta.
1 tykkäys
Itsekin ymmärrän tämän näin. Noin määritelty tiedostamaton usko on jotain mitä en millään tavalla tavoita. Toivottavasti tähän tulee kommentteja, ne todella kiinnostavat.
2 tykkäystä
Usko on nimittäin rakennettu kalliolle, joka on Kristus evankeliumissa. Siis evankeliumin kalliolle, jossa lupaus syntien anteeksiantamuksesta luvataan. Uskon luja luottamus Jumalan armo lupaukseen.
Lain täytyy ensin kasvattaa Kristukseen ja niin ymmärrettynä, että ihmisestä tulee kadotuksen alainen syntiensä tähden. Ei ole muuta tietä, kun laki kasvattajana Kristukseen ja evankeliumin armo lupaus Kristuksessa, uskolla omistamaan evankeliumin sanasta. Näimme olemme vanhurskautettuja Kristuksessa, uskon kautta.
Tekoihinsa luottava on fariseus, joka ei ole tullut kadotuksen alaiseksi, syntiseksi. Eikä niin ikään tarvitse Kristusta epäuskon tähden.
3 tykkäystä
Miten suhteutat näkemyksesi Heprealaiskirjeen kohtaan 11:1, jossa sanotaan KR 1938 mukaan, että usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy? Toivominenhan ei ole vielä näkemistä, kokemista eikä absoluuttista varmuutta, kun se, mitä toivotaan, ei ole vielä toteutunut.
Voiko mielestäsi ihmisen usko olla kristillistä, vaikka hän uskossa vasta toivoo pelastuvansa tai vanhurskautuvansa Jumalan edessä Kristuksen tähden (kokematta absoluuttista varmuutta siitä, että hänet totisesti nyt ja tässä on vanhurskautettu uskon kautta)? Vai pitääkö mielestäsi olla luja varmuus, jolloin usko vanhurskautukseen ei nähdäkseni ole verrattavissa toivomiseen, vaan siihen, että jokin asia on nyt ja tässä vuorenvarma asia, jota ei tarvitse siksi toivoa.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus” 1Kor 13:13
Nämä kolme ovat Jumalan lapsella.