Uskonsisar, sosiologi, tohtori, kansanedustaja jne. Anna Kontula puhuu uusimman kirjansa pohjalta Uspenskin kryptassa 10.9.
Ehtoopalvelus klo 17.30, jonka jälkeen puhe alkaa.
Tilaisuudesta ei tehdä tallennetta. Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan!
Minua ihan aidosti kiinnostaisi miten hän sovittaa uskonnollisuutensa ja suhtautumisensa seksityöläismenneisyyteensä.
Kävin joskus hänen kanssaan jonkun keskustelun ilmeisesti juuri tämän ilmestyvän kirjan teemoista (ekokriisi). Teologina olin kiinnostunut mitä teologeja hän oli lukenut pohdintojaan varten. Keskustelu päättyi kun hän ei suostunut vastaamaan, kehotti vain ostamaan kirjan kun se ilmestyy. En osta.
D
Varmaankin niin, että seksuaalisuus on jokaisen oma asia, eikä ortodoksikirkko puutu, mitä makuuhuoneissa tapahtuu. Tämä siis Kontulan olettama, ei ortodoksikirkon.
Lähinnä ajattelin sitä, että hän ei ole ainakaan julkisesti katunut historiaansa ja työskentelyään seksityöläisenä useaan otteeseen. Kyse ei siis ole siitä mitä makuuhuoneessa on tapahtunut vaan mitä hän on itse julkisuudessa kertonut.
Itseäni kiinnostaa enemmän tuo kirjan teologinen puoli. Ja se miksi hän ei suostunut kertomaan mitä teologeja oli lukenut. F. Assisilaisen tiedän esiintyvän kirjassa.
D
Voisiko mitenkään olla niin, ettei Ortodoksinen kirkko edellytä ihmisten katuvan tai olematta katumatta nuoruuden tekoja julkisesti. Voisiko mitenkään olla niin?
Vai olisiko kuitenkin niin, että omat tietoisesti tai tietämättä tehdyt synnit keskusteltaisiin rippi-isän kanssa. Olisiko se kuitenkin niin?
Kun itse hänet eduskunnassa tapasin ja juttelin hänen kanssaan uskonnosta, ja hän antoi minulle aihetta käsittelevän kirjansa, sain käsityksen aika syvällisestä ajattelijasta ja aidosti uskonnosta kiinnostuneesta älykkäästä ihmisyksilöstä. Se oli aika erikoislaatuinen kohtaaminen varmaankin eduskunnan kahden eri laidan ehkä kontroversiaalisimpien yksilöiden kesken. Silti jonkinlaista kapinallisuuden sukulaisuutta hillityn sivistyneessä dialogissamme olin välillämme havaitsevinani. Oman gradukirjani lahjoitin myös hänelle. On selvää, että hengellisyytemme ovat kuin eri planeetalta.
Terävä järki ja tarkka jäsentelykyky ei toki sinänsä kerro muusta kuin lahjakkuudesta. Olen saanut sen käsityksen, että kirkkona ortodoksikirkko on kaikille varsin avoin kansankirkko (vaikka liittyminen ei käykään käden käänteessä), mutta syvemmällä hengellisellä tasolla ja spiritualiteetin ytimissä uskovilta odotetaan ja jopa edellytetään kokosydämistä uskoa ja luottamusta Jumalaan.
Anna on varsin tuore kirkon jäsen eikä liittäminen kirkkoon hänenkään kohdalla ole tapahtunut käden käänteessä.
Mielenkiintoista on se, pysyykö hän julkisesti kirkon siveysmoraalisten opetusten vastaisissa näkemyksissään, ja pääseekö hän niistä huolimatta ehtoolliselle. No, eipä se suurelle yleisölle kuulu vaan lähinnä rippipapille.
Annalle tärkeämpää on mystinen pyhän kohtaaminen kuin moraaliset oppijärjestelmät, ja vaikka luulen ymmärtäväni, mitä hän tarkoittaa, koska koen samansuuntaisesti, tasapaino olisi hyvä löytää. Ortodoksin on parasta olla samoilla linjoilla kirkon opetuksen kanssa. Kirkon tulee opettaa häntä eikä hänen kirkkoa, ja tämän tulee koskea toki myös siveysmoraalisia periaatteita.
Anna on myös sanonut olevansa kommunisti. Ihan en ole varma, onko hänen kommunisminsa ns. utopi-sosialistista vai marxilaista…Kirja on kirjastosta varauksessa. Myös Annan kirja uskonnosta on lukulistalla. Arvostan Annaa.
Ortodoksista kirkkoa edustavat piispat eivät yksittäiset henkilöt. Eivät, vaikka olisivat muilta elämän aloilta tunnettuja.
Asiahan on niin, että koko maailmaan suuntautuva opettaminen on kanonienkin mukaan piispojen vastuulla. Näin on, vaikka blogien yms.pitämiseen olisi rippi-isän siunaus. Mitään etenkään maallikon kirjoittamaa ei tule pitää kirkon virallisena opetuksena. Puhumattakaan siitä, että nettti tulvii kirkon, pappien, luostariväen kritiikkiä, joka on karkea synti.
Suutarit pysykööt lestissään. Koskee tri Kontulaa myös.
Voisi. Kun Kontulan haastattelun luin Hesarin kuukausiliitteestä, ei siinä tullut kuvaa nuoruuden hairahduksista, vaan melko lähihistorian tapahtumista. Ja oletin hänen olleen ortodoksikirkon jäsen jo pitempään. Ei minulla mitään ole ainakaan tätä kirkkoa vastaan, Kontulaa kyllä.
Itse en tunne häntä, joten en ole puolesta tai vastaan. Luulen, että olen joistakin asioista hänen kanssaan samaa mieltä, joistakin eriä. Näin on tosin kaikkien ihmisten kohdalla.
Tästä johtuen, en osaa enkä edes voi pitää häntä suurempana syntisenä kuin itseäni.
Ei kukaan kristitty pidä toista suurempana syntisenä kuin toista. Tämä ei nyt ollut pointti. Kyse oli siitä, että hän ei kadu uraansa seksityöläisenä. Minua ei kiinnosta ripittäytyykö hän siitä jollekulle tai tarvitseeko siitä jonkun kirkon opetuksen mukaan ripittäytyä. Olisin kiinnostunut missä määrin hän näkee katumattomuuden selkeästä synnistä olevan esimerkkinä elämän rikastamisesta muille 16-vuotiaille joilla tekee rahasta tiukkaa. Muistaakseni asiakkaan on ollut naimissa olevia miehiä, joten kyseessä on aviorikos. Siitä kristittyjen viesti on selkeä: mene äläkä enää syntiä tee.
16-vuottahan on suojaikäraja alimmillaan. Tietyissä tapauksissa ikäraja on 18 vuotta.
D
Samaa mietin itse. Asia olisi Kontulan yksityisasia, enkä ole itse vähäisempi syntinen, mutta hän on itse tuonut asian julkisuuteen ja avoimesti myöntänyt ettei kadu. Anna-lehden haastattelu on vuoden takainen, joten voi tietysti olla että hän nyt kristityksi alkaessaan huomaa tarvitsevansa mielenmuutoksen.
“Miksi minun pitäisi sellaista hävetä vain siksi, että meillä on joku tyhmä normi, joka säätelee ihmisten seksuaalista käyttäytymistä…”
Lieneekö vuoden aikana tapahtunut mitään korjausliikettä, toivottavasti. Toivon, että hän ei tarkoita tyhmillä normeilla ortodoksikirkon opetuksia. Parannus tarkoittaa katumusta, mielenmuutosta, suunnan tarkistamista, tahdonmaailman kalibrointia Raamatun ja kirkon opetusten mukaan.
“… joka ei ole muita loukkaavaa?”
Tämä osoittaa täydellistä ymmärtämättömyyttä raamatullisista siveysperiaatteista. Kaikenlainen huorintekeminen on todellakin kaikkia tervehenkisiä ihmisiä loukkaavaa. Yksilöiden väärintekemisillä koko kansa tulee saastutetuksi.
“Haureuden henki on eksyttäväinen.” (Hoos 4:12)
Vahvat persoonat näyttävät kestävän omassa voimassaankin sellaista missä monet ovat sortuneet ja tuhoutuneet. Ei todista tämmöinen vahvuus mitään Kristususkosta, jos ei nyt kyllä kielläkään. Olemme erilaisia, eri vaiheessa ja uskomiset ovat yksilöllisiä kullakin. Tuomiopäivä kaiken vasta paljastaa.
On varmaan ihan viisasta, että sellaista ei normaalitapauksissa edellytetä. Tämä ei kuitenkaan ole ihan tavanomainen tapaus, jos henkilö itse on tuonut nämä nuoruuden tekonsa julkisuuteen myöhemmin aikuisena ja itse selkeästi ilmaissut, että ei jälkeenpäinkään pidä niitä väärinä. Julkisuudessa olleet ihmiset monesti myös itse haluavat tuoda esiin, jos heidän aiempi mielipiteensä jostain asiasta on muuttunut.
Maailmasta löytyy varmasti uskonnollisia yhteisöjä niille jotka kaipaavat julkisia ripittäytymisiä. Kirkko ei sellaista vaadi ja kirkolla on kahdentuhannen vuoden kokemus ihmisten kohtaamisesta.
Kukaan ei ole tainnut vaatia julkista ripittäytymistä. Henkilöhän on sen jo tehnyt: Hän ei kadu.
Edustan kirkkoa joka halusi säilyttää ripin ja henkilökohtaisen kohtaamisen, mutta joka halusi poistaa siihen liittyvän pakon ja vaatimuksen. Joissakin kirkoissa sillä on ainakin puolipakollinen luonne.
D
Hämmentää tämä keskustelu Kontulan mahdollisesta katumattomuudesta. Siis lähinnä sitä kautta, että sitä tuntuvat kaipaavan luterilaiset, joille ihmisen teot pelastukseksi ovat käsittääkseni kauhistus. Nyt sitten vahvasti tulee se vaikutelma, että Kontulan uskovaisuutta, ikään kuin pelastuksen astetta, arvioidaan sen perusteella, mitä on mieltä menneisyydestään.
Toisaalta mulle luterilainen armokäsitys on muutenkin äärimmäisen hämärä, joten myönnän, että en ulkopuolisena vain ymmärrä.