Hiippakunnan kuoroa vetää tuomiokapitulin musiikkityöstä vastaava viranhaltija. Kuoron esittelysivusto on osa hiippakunnan nettisivustoa. Eli näyttäisi olevan kirkon musiikkityötä.
1 tykkäys
Oikein sitten ymmärsin. Jännä ettei tuon kuoron sivuilla ole johtajan nineä ja yhteystietoja. Vai olisiko eilen otettu sieltä pois. On ollut kapitulin kahvitunnilla varmaan jännä tunnelma.
Tuskin on eilen poistettu. Netistä löytyvän arkistoversion perusteella kuoronjohtajan nimi on näkynyt tuolla nettisivulla lokakuussa 2023, mutta ei enää 7.12.2023, jolta ajankohdalta sivusta on tallentunut arkistoversio.
Se vain herättää kysymyksen miksi X.X.:n nimi on poistettu lokakuun jälkeen. Mediassa oli että varoitus annettu huhtikuussa. Viitisen kuukautta taitaa olla melko tavanomainen käsittelyaika tuomiokapitulin nuhteluasioissa.
Ymmärtääkseni pyhän Marian seurakunta Helsingissä on annettu Pyhän Sydämen pappien sääntökunnan hoitoon.
Muutenhan heillä kutsumusten vähyyden vuoksi on toiminta supistunut paljonkin Suomessa. Ensin loppui pappien tulo Alankomaista, minkä takia Suomi siirtyi Puolan-provinssin hoteisiin. Sieltäkään ei enää tule nuoria niin paljon, että toiminta voitaisiin pitää entisessä laajuudessa.
Vielä 90-luvun lopulla Pyhän Sydämen pappeja oli kaikissa seurakunnissa Oulua lukuun ottamatta. Sekään ei ole normaali eikä hyvä tilanne.
Ymmärrän kuvaustasi neokatekumenaalien osalta, mutta Opus Deistä en ole täällä Suomessa saanut tällaista kuvaa ollenkaan.
Yksi asia mistä katolilaisten kannattaisi puhua keskenään enemmän on se, että kaikilla, niin papeilla, sääntökuntalaisilla kuin maallikoillakin on oikeus vapaasti valita rippi-isänsä.
Se selvittäisi monille sitä, että kun Opus Dein aktiivit käyvät maakunnissa jäsenienhankintareissuilla tai kun he hankkivat jäseniä nuoriso- ja nuorten aikuisten tapahtumissa, millä missioillla heillä tapana luoda suhteita joita he jatkavat ikäänkuin hengellisen ohjauksen suhteena (yleensä maallikko ohjaa maallikkoa), niin tällaisessa tilanteessa ei ole mitään syytä jatkossa pyydettäessä käydä vain OD-papille ripittäytymässä eikä hengelliseen ohjaukseen osallistumista tarvitse jatkaa jos itse ei halua.
Ko. hengellinen ohjaus on ollut ainakin parissa tuntemassani tapauksessa melko invasiivista, koskien opiskeluvalintoja, matkoja, vapaa-ajanviettoa ja parisuhteita. En itse ole tottunut siihen että ihan kaikkeen yksityiselämään suorastaan tuputetaan ‘oikeita’ valintoja. Näissä tapauksissa, koska niihin liittyi myös toistuvaa ohjaamista tietylle rippi-isälle, olimme sitten ihan tiettyyn pappiin yhteydessä tilanteiden selvittämiseksi.
Opus Dein toimintaan liittyy usean tuntemani henkilön kertomana ja omakohtaisen kokemuksena jatkuvaa ja pitkäkestoista jäseneksi houkuttelua ja toistuvia ehdotuksia käydä ainoastaan tietyllä rippi-isällä. Äitiäni jahtasivat vuosia kirkkoon liittämisen jälkeen. Äiti onneksi aina kysyi meiltä muilta velvoittaako häntä mikään mihinkään.
Eikö helluntailaiselle kaikki katoliset papit ole aivan yhtä väärässä riippumatta sääntökunnasta tai personaaliprelatuurista?
Ei tietenkään.
Ja merkit täyteen.
Miksei? Kaikki palvovat Mariaa, viettävät muotomenoja, uskovat pelastukseen tarvittavan tekoja, lisäilevät Raamatun sanaan ihmisten perinnäissääntöjä, vainoavat uskovaisia jne.
3 tykkäystä
No itse en ole kokenut näin. On myös olemassa yleisesti huonoina pidettyjä organisaatiososiaalisuuden tapoja, oli kyse mistä puljusta tahansa.
En edusta taaskaan kaikkia helluntailaisia vaan itseäni.
Mulla on edelleen tämä lompakossa tai puhelimessa.
Se on muistutus siitä miten konkreettisesti Jumala tulee ihmisen elämään.
Oma mariaaninen rukous on aina kuulunut näin: Rakas Jumala, kiitos että annoit Poikasi syntyä meidän ihmissuvustamme, kiitos että olet tehnyt minusta osallisen Kristuksen ruumiista, jos se on Sinun tahtosi, anna minunkin Sinussa synnyttää Kristuksen ruumiin jäseniä kuten Maria synnytti Jeesuksen, tekemällä Sinun tahtosi mukaisia tekoja ja tuomalla uusia jäseniä uskoon. Anna minun synnyttää sinun Sanasi ja Pyhän Henkesi kautta pelastusta.
En pysty päältäpäin sanomaan palvooko joku Mariaa epäterveesti, joten pitäydyn olettamaan että kaikki on ok sillä saralla.
Olla väärässä tai “voida” langeta, on mahdollista vain olla ensin oikeassa.
Jos ihminen ei ole tullut uskoon, hän ei voi olla enempää väärässä, siis hengellisesti. Uskoontulosta on aina ensin kysymys. Sen jälkeen voi taivaan Tiestä, Jeesuksesta jotain sanoa ja kulkea tätä Tietä eteenpäin.
Uskoon synnytään eri tavalla kuin veden kautta, eli tähän maailmaan. Kuitenkin on ensin synnyttävä vedestä ja sitten Hengestä. Ensimmäinen syntymä on vedestä, miehen ja lihan tahdosta jatoinen syntymä on Hengestä, Jumalan tahdosta.
Kukaan evankelinen ei palvo Mariaa eikä usko muotomenojen peastavan. Ihmisten perinnäissääntöjä ei myöskään kukaan uskova, joita evankelisiksi, helluntalaisksi, Helluntaipäivän Kastajaliikke-käsitteen alla taivaltaa, he eivät lisää eivätkä usko minkään Kirjoituksiin kuulumattoman pelastavan. Sinä ja ulkopuoliset ainoastaan näin arvelevat. Erehtyminen, toteutuksen puutteellisuus on eri juttu.
On totta, että sitten Jerusalemin seurakunnan synnyn uskovia on vainonneet uskonnolliset, pääasiassa.
Tuorein esimerkki Lansi-Euroopasta on 1935 alkanut helluntalaisuuden tuhoaminen, sen nimisen lain velvoittamana. Lain säätämisestä olen monet kirjoitukset kirjoittanut, ensimmäinen n. 2010 tälläkin foorumilla.
Ei ole yhtä ainoaa tapaa tulla uskoon ja elää uskovana. Jumala herättää uskon missä ja miten tahtoo. Ymmärrän sanasi helluntailaisen opetuksen hedelmänä, mutta tällä foorumilla on avarampi ja alkuperäisempi perustus. Kristityt ovat kautta aikain eläneet uskossa Jumalaan erilaisten polkujen kulkijoina. Jotkut kokevat uskoontulon, jotkut kasvavat uskossaan hiljaisesti ja vähitellen.
3 tykkäystä
Oletatko ettei helluntailainen voi tulla eri tavoilla uskoon? Juuri kolmisen viikkoa sitten noin 10 seurakuntalaistamme kertoi rukouskokouksessa uskoontulostaan. Kaikki olivat aivan erilaisia kertomuksia. Uskoontulot olivat jopa tapahtuneet eri kirkkokuntien piirissä. Osa aivan uskonnottimassa ympäristössä.
Mitä elämään uskossa tulee niin kaikkia kristittyjä koskee samat moraaliset kristillisen elämän rajat. Tosin niistä on nykyään alettu vääntää riitaa. Onneksi Paavali kirjoitti aika hyvin niitä meille muistiin.
Usko ja uskossa olijan elämä on lopulta hyvin yksinkertainen asia, jos unohdetaan kaikki erilaiset kirkkokuntasidonnaiset oletukset.
Jos uskoontuloa kuvataan 40 vuoden hiljaiseksi prosessiksi silloin perusteltua olettaa että ko. henkilö on ollut jo ainakin 30 vuotta uskossa.
Oleellista on, että nämä monet uudemmat kristinuskon suunnat vaativat sen että on olemassa joku uskoontulon kertomus. Siinä ei ole mitään vikaa mutta siinä on ettei lapsen uskon säilyttäneellä ole samaa arvoa näissä seurakunnissa. Me luterilaisetkin kelpaamme hädin tuskin uskoviksi vain jos meidät on ‘evankelioitu’ ja voimme todistaa uskoon tulon hetkestämme.
1 tykkäys
Niin. Mutta moni ei näe sillä merkitystä, että tietäisi milloin alkoi uskominen ja loppui epäusko. Usein kristityn on jopa vaikea samastua uskovaisten joukkoon kun ei ole kokenut mitään erikoista. Näille ihmisille kuuluu yhtä hyvin evankeliumi. Jumala ravitsee ihmisiä kirkossaan kysymättä heiltä päivämääriä ja hän yksin tuntee kunkin todellisen tilan.
1 tykkäys
Helluntailaisella voi uskoontulon kertomuksena olla myös se että synnyin uskovaan perheeseen ja olen oman muistini mukaan aina uskonut. Kaksi noista kymmenestä tarinasta oli tällaisia. Lisänä tähän tietenkin tulee helluntailaiseen perheeseen syntyneillä kertomus siitä milloin he pyysivät päästä kasteelle.
Nuo kaksi eivät olleet kokeneet mitään erikoista. Ei me niitä kahta meidän seurakunnassa mitenkään väheksytä.
1 tykkäys
Tämähän on täysin vapaata. Ihmettelen, jos ei pysty ripittäytymään oman seurakunnan papille, mutta esimerkiksi Kouvolasta voi aina matkustaa Helsinkiin, tai käydä vaikka Jyväskylässä ripillä, jos sattuu olemaan siellä. Jokaisen papin puhelinnumero löytyy netistä: Soittaa siihen ja sopii ajan. Se on aina yhtä pätevä sakramentti.
Veikkaisin, että itse paavi ottaa ripittäytymisen vastaan, jos jaksaa matkustaa Roomaan asti.
No se on hyvä tilanne sitten seurakunnassa!
Yleisesti ottaen erilainen käsitys seurakunnan jäsenyydestä, uskosta sekä kasteen ja uskon suhteesta on kuitenkin nähtävissä vähän kaikkialla.
1 tykkäys