Katolisen kirkon katekismus antaa katolisesta raamattukäsityksestä ihan tälle luterilaiselle kelpaavan kuvan.
D
2 tykkäystä
Joo. Ja sanoisin myös, että kaiken näkevä Jumala kyllä näkee sen, mikäli ihminen Hänen puoleensa kaipaa, vaikka ei osaisikaan sanoittaa sitä oikeaoppisen kristinuskon tavalla tai tuntisi koko kristinuskoa ollenkaan. Jumala voi halutessaan pelastaa vaikka kaikki ihmiset, eikä mulla ainakaan olisi mitään tarvetta siitä reklamoida, jos näin tapahtuisi. Mutta me ei voida sellaista luvata kenellekään, koska Raamatussa ei sellaista luvata. Me voidaan opettaa sitä yhtä luvattua pelastustietä, johon ei liity mitään ehkämahdollisestia eikä spekulointia. Muihin ei tarvitse ottaa niin vahvaa kantaa. Mutta kaikkia kutsutaan sille tielle, joka on varma.
6 tykkäystä
En ehtinyt lukea Eskolan tekstiä, mutta on tosiaan helppoa unohtaa että paavin rooli on olla myös diplomaatti, joka ei pelkästään edistä rauhaa maailmassa vaan jonka puheilla voi olla myös hyvin käytännön merkitystä sille, tuikataanko jonkun kristityn mökki tuleen huomenna.
Katolinen uskontoteologia on jo pitkään korostanut sitä, että kaikissa uskonnoissa on “Logoksen siemeniä” ja että ihminen, joka ei ole tullut tuntemaan evankeliumia voisi pelastua elämällä hurskaasti omassa uskonnollisessa perinteessään. Tätä käsitystä muistaakseni Dominus Iesus tasapainottaa korostamalla, etteivät toisten uskontojen rituaalit mitenkään rinnastu sakramentteihin vaan että sikäli kuin uskonnon menot ovat taikauskoiset, ne voivat jopa estää pelastumisen.
Mitä tulee yleisemmällä tasolla katolisen kirkon tai erityisesti nykyisen paavin liberalisoitumiseen tai Raamattu-suhteeseen, minun on kyllä vaikea tätä käsitystä allekirjoittaa. Kuten missä tahansa isommassa kirkollisessa yhteisössä (ja katolinen kirkko on 1,3 miljardin ihmisen kirkko!) myös katolisessa kirkossa on omat faktionsa ja asioista väännetään ja keskustellaan.
Mutta niin vaan on, että tässä on kirkko jossa 1960-luvusta huolimatta virallinen opetus (ja pitkälti myös praksis) kieltää uudelleen avioitumisen ja ehkäisykysymyksessä edustaa linjaa, joka oli vallitseva kaikissa kirkkokunnissa ennen 1930-lukua. Eikä näytä kannat mihinkään muuttuvan, vaikka kuinka synodaalista tietä kuljettaisiin…
2 tykkäystä
Yksi Raamattu-näkökulma tällaisena piikkinä omaa luterilaista positiota kohtaan: missä määrin on niin, että luterilainen reformaatio omaksui yhden tulkinnan Raamatusta ja kanonisoi sen ainoaksi oikeaksi?
Jos Eskola suomii katolista kirkkoa siitä, ettei se ota tosissaan Paavalia, mitä pitäisi sanoa Lutherista, jonka mukaan Jaakobin kirje ei ole kristillinen ollenkaan? Entä päätöksestä alentaa deuterokanoniset Vanhan testamentin kirjat asemaansa juutalaisen kaanonin mukaan mutta ilmeisen ohitse Septuagintaa lukeneen ja ne kanonisoineen varhaisen kristillisyyden?
Olisiko kuitenkin niin, että katolisuus on onnistunut paremmin säilyttämään Raamatun sisäiset jännitteet - vaikka sitten välillä vähän jesuiitat ja dominikaanit ovatkin tukkanuottasilla ja jäävät odottamaan Vatikaanin virallista kantaa [jota ei koskaan tule] - kun taas meillä on ollut tarve lyödä kovinkin tarkasti lukkoon Miten uskotaan oikein™ ja sitten yritetty selittää jännitteet pois?
Teillä siellä Lapuan hiippakunnassa ja muualla Suomessa ovat asiat ehkä vielä hyvin ja paremmin kuin pääkaupunkiseudulla. Toki kaikkea rukousta ei ole täälläkään korvattu ja kyse on myös terävän sanankäytön kärjistyksestä, mutta selaamalla joka toinen viikko ilmestyvän Kirkko ja kaupungin tapahtumailmoitukset voi tuollaisen johtopäätöksenkin osittain tehdä. Melko paljon näitä jooga- ja hiljaisuuspiirejä ja vastaavia järjestetään ihan perinteisen rukouksen ja raamatullisen toiminnan sijasta. Onneksi sentään vielä ihan kunnollisia raamattuluentojakin on.
Käsitys vanhurskautuksesta oli apostoli Paavalin löytö ja ainakin keskiajalla tuo oli katolisessa kirkossa pahasti hukassa. En tunne täysin nykypäivän tilannetta, mutta kai eroja vieläkin löytyy. Ehkä tästä tämä Eskolan heitto.
Paavin pyrkimys rauhaan ja diplomatiaan on tietysti hyvä yritys. Vääränlainen rauhakaan ei kuitenkaan välttämättä ole hyvä, jos se johtaa evankeliumin pimenemiseen ja suosimaan teitä, jotka eivät ole oikeita.
2 tykkäystä
Nyt on kyllä ”keskiaikainen” valittu pelkästään negatiivisten mielleyhtymien vuoksi ilman mitään järkevää merkityssisältöä. Ei kukaan määrittele keskiaikaisuutta noin. 
2 tykkäystä
Paitsi, käsittääkseni, jos todetaan että avioliittoa “ei ikinä tapahtunut” koska motiivit avioon menemiselle eivät olleet puhtaat, mikä on käsittääkseni monissa tapakatolisissa länsimaissa avioeron jälkeen hoidettava ilmoitusluontoinen toimenpide. Kätevästi eroa ei tapahdu eikä uudelleenvihkimisiäkään.
Ja kuulemma LHPK:ssakin jotkut papit katsovat että kun kerran avioeron jälkeen tapahtuu väistämättä uskottomuutta, täyttyy kriteeri avioeron sallimiselle.
…tosin jos niitä kirkkoisiä lukee, paljastuu että ainakin 100-luvun kristittyjen käsityksen mukaan ero ja uudelleen avioituminen ovat kaksi eri asiaa, eikä puolison uskottomuus anna petetylle osapuolelle lupaa avioitua uudelleen, vain hylätä vaimonsa…
No siis, kyllä. “Joka nai hylätyn naisen on aviorikkoja”, vaikka hylätyksi tuleminen “ei sido” uskovaa puolisoa. Ainoa johdonmukainen linja on olla vihkimättä eronneita, johdonmukaisempi kuin kielipeli siitä onko avioliittoa oikeasti tapahtunut vai ei. Tai se, että vihkii vaan niitä jotka ovat eronneet “kristillisistä syistä”, joka paitsi laskee kynnystä eroamiselle, on myös mahdotonta toteuttaa käytännöasä, ja näin johtaa lopulta koko avioliittoinstituution halpenemiseen. Toki aihe on sellainen, että siitä on aina mahdollista keksiä haastava poikkeustilanne (mitä jos eronnut seurakuntalainen menee muualla naimisiin ja tulee sitten pyytämään anteeksiantoa) ja pitkää uraa tekevä pappi varmaan joutuu sellaisia ratkomaan, puhumattakaan tunteiden loukkaamisesta. Silti avioliitto ei ole mikään kristityn “ihmisoikeus”.
1 tykkäys
Tietysti ihan kokonaan ei voi ohittaa kysymystä aidon vs. epäaidon avioliiton pohtimisesta jos avioliitossa on kyse asiasta, joka tapahtuu puolisoiden toinen toiseensa sitoutumisen kautta. Jos toinen osapuoli on pakotettu avioliittoon (esimerkiksi nykyaikana lapsiavioliitot) tai toinen alusta alkaen vaikkapa kiistää sen, että olisi sitoutumassa elinikäiseen liittoon tai kiistää ja torjuu kokonaan avioliiton jälkeläisiä tuottavan funktion - riittääkö silloin yhteiskunnan edustajan “aamen” luomaan avioliiton? Ei se ehkä ihan niinkään voi olla.
Tämähän palautuu siihenkin, että yhteiskunta saattaa kutsua avioliitoksi jotain sellaista, joka luonnonoikeudellisesti ei ole avioliitto alunperinkään.
Sitä en tiedä millaista käytännön tasolla avioliittojen olemattomaksi toteamisen prosessi eri katolisissa konteksteissa nykyään on, mutta ymmärtääkseni siinä kuitenkin alkuperäinen tarkoitus on tutkia, toteutuiko avioliitto vai ei ja oikein tehtynä kyse on tosiaankin sangen perinpohjaisesta toimenpiteestä…
1 tykkäys
Nyt on juttu Kotimaassa. 32 viikossa + muutama vaihtoi ruotsinkieliseen. Ei nyt hirmuinen piikki siis, suhteessakaan.
3 tykkäystä
Oiva tilaisuus testata miten olisi pärjännyt ortsuabinana:
https://yle.fi/plus/abitreenit/2024/syksy/uskonto_uo/uskonto_uo/index.html
1 tykkäys
Meni vähän heikommin eräät hautajaiset Pohjois-Savossa – hauta oli kaivamatta, pappia ei ollut paikalla ja seurakunta ei ollut saanut edes tietoa tilaisuudesta.
Tämäkin on nykyään mahdollista, kun nykyajan ihmisille esim. papin yhteydenotto on vieraampi asia.
(HS.fi Hautajaiset epäonnistuivat Pohjois-Savossa – seurakunta ei saanut tietoa tilaisuudesta)
En tiedä miten muualla, mutta Helsingissä ainakin hautaustoimistot yleensä hoitavat kaikki varaukset myös seurakuntaan päin. Toki sieltä sitten myös kuuluu jotain takaisin yhteydenotossa, esim käyntiä siunaavan papin luona muistopuhetta varten ja siunaustilaisuuden musiikkivalinnat kanttorille ehdotettuna. Jos mitään yhteydenottoa ei kuulu, täytyy omaisten olla aika pihalla asioista.
1 tykkäys
No, kyllä Raamatulla oli keskiaikana erittäin paljon merkitystä. Tietysti Paavalia luettiin erittäin paljon ja uskottiin hänen opetuksiinsa. Toki evankeliumit ovat omalla tavallaan UT:n keskeisintä ja korkea-arvoisinta antia. Mutta se, ettei Paavalia tulkita juuri siten, kuin kiihkeimmät luterilaiset sen tekevät, ei tarkoita, että häntä ei luettaisi.
2 tykkäystä
Tuo sitaatti ei ollut minun tekstiäni. Se on Timo Eskolan.
Niin on, lainaus tuli noin, koitan korjailla.
Tälleen se onnistuis. @cymbus . Sun pitää vaihtaa lainatun tekstin henkilö kun olet luonut quote…komennon.
Joo, on siinä nyt Eskolan nimi. Ok.
Tuo mielipiteesi Eskolan kirjoitukseen istuu hyvin siihen profiiliin joka sinusta on piirtynyt vuosien saatossa.