Hallinto-oikeuden mukaan seurakunta saattoi rikkoa EU:n tietosuoja-asetusta tiedottaessaan jäsenilleen seurakuntavaaleista
Asia koski kysymystä, että saako kirjekuoren kannessa lukea, että kyse on seurakunnalta tulevasta kirjeestä - kun silloin postinkantaja ja puoliso voivat päätellä jäsenyyden.
Asiaa käsiteltäessä tunnistettiin se, että seurakuntalehtikin tulee osoitteella kotiin, mutta ei taidettu huomioida sitä, että Kirkon vaalijärjestyksen mukaan äänioikeutettujen luettelo on joka tapauksessa pidettävä julkisesti nähtävillä lukuunottamatta ns. turvakiellon omaavia. Se on demokraattisten vaalien toteutuksessa ollut ihan perusedellytys, että pitää olla varsin laajasti äänioikeusluetteloista muutenkin tarkistettavissa, että keillä äänioikeus on, ja onko se vain niillä, joilla sen on perusteltua olla.
Jos seurakunta lähettäisi kanneltaan tyhjän kuoren, se sekoittuisi monella helposti mainospostiksi, ja jäisi osalta avaamatta. Julkinen sektori ei vakiintuneen käytännön mukaan lähetä virallisia asiakirjoja sisältävää postia kanneltaan tyhjässä kuoressa juuri sen takia, että kuoret avattaisiin herkemmin, kun jo kansi kertoo, keltä posti on tullut.
Jos esitettyä tulkintaa seurattaisiin loogisesti, myös esim. ammattiliiton pitäisi salata postiensa kansista, että posti on ammattiliitolta, kun myös ammattiliiton jäsenyys on lain mukaan salassapidettävä tieto. Sosiaalihuollon asiakkuuskin on salassapidettävä tieto. Ongelmana on myös se, että jos kannessa ei lue lähettäjää, jos kirjettä ei saada jaettua, Posti ei saa välitettyä tietoa lähettäjälle siitä, että keiden osalta postitus ei ole mennyt perille.
Eli ei voi rukoilla minkään nykyajan asian kanssa, kun sitä ei ollut silloin, kun perinteiset rukouokset tehtiin. Sellainen pitää piispan kieltää ehdottomasti.
Ei. Siitä, mitä kirjoitin, ei seuraa tuota, mitä sanot.
@joas
Jos tuota tulkintaa seuraa loogisesti, niin kaikki kirjekuoret, missä on tietoja lähettäjästä tulisi kieltää ja siirtyä käyttämään vain muita merkkejä kuin osoitetietoja ja postimerkkejä sisältäviä yksivärisiä kirjekuoria. Ei tuo välttämättä huono ratkaisu.
Hmm. En ole varma voiko ev.lut.kirkon seurakunta pyytää mobilepay lahjoituksia. Heillähän ei ole rahankeräyslupaa. Tuon edellä kuvatun perusteella siis. Ainakin aikaisemmin Mobilepay on vaatinut rahankeräysluvan nähtäväkseen ennenkuin tekevät myyntipaikan. Voihan se olla, että on, mutta se on vastoin tuota kolehdin keruun paikallisuus vaatimusta. Kolehtia ei voi pyytää niin, että sen voi yleisesti antaa. Esim. Kotona puhelimelta.
En ole viime aikoina käynyt kauneimmissa joululauluissa, mutta entisaikaan jaettavassa vihkosessa oli nimenomaan lähetysseuran lahjoitustuedot ja mobilepay numero oli lähetysseuran oma.
Olisi huono ratkaisu, kun silloin kirjeen perille pääsemättömyydestä ei tulisi tietoa lähettäjälle. Jos lähetyksen osoitekentässä on virhe, se ei paljastuisi enää lähettäjälle, eikä saisi tieto, jonka pohjalta korjata virhe ja lähettää posti uudelleen. Vastaanottajakaan ei tietäisi, että kirje on jäänyt tavoittamatta hänet, jos lähetystä ei enää koskaan yritettäisi uudelleen toisin tiedoin.
Jos tuohon siirryttäisiin, sitten lähettäjän tietojen paikalle pitäisi laittaa tiedoksi joku koodi tms., jonka tietojen pohjalta kirje kuitenkin voisi palautua lähettäjälle. Lähettäjän tieto tarvitaan kuoreen usein myös siksi, että postin jakelijoiden laskutus sellaisten kuorten osalta, joihin ei postimerkkejä fyysisesti liimailla, toimii usein kirjeessä lukevan tiedon perusteella.
Onhan tässä jo pari vuotta ainakin Helsingissä pystynyt maksamaan kolehdin Mobilepayllä. Se toteutetaan niin, että MobilePay-numero on kolehtikohtainen ja voimassa vain jumalanpalveluksen ajan. Eli ei rahankeräyslupaa tarvita aina.
Monessa paikassa on tila- tai seurakuntakohtaiset pysyvät MobilePay-numerot, joihin liittyvät QR-koodit löytyvät pysyvästi seurakunnan tiloista. Kolehtirahat suunnataan maksuaikojen kellonajan perusteella. Eli jos on esim. sunnuntain aamumessun aikaan kertynyt rahaa, ne rahat osoitetaan sen messun kolehtikohteeseen, ja iltatapahtuman kolehti puolestaan sen keräyskohteeseen. Kolehtikohtaisia MobilePay-numeroita voi olla työlästä ylläpitää, eikä sellainen ainakaan vähennä työtä kirjanpitotyötä verrattuna pysyvään numeroon, jonka maksutietojen perusteella rahat voi seurakunnan talousasioita hoitava voi sopivin määrävälein tilittää eteenpäin, maksaen kaikki edellisen tilityksen jälkeen kertyneiden kolehtien rahat eteenpäin kerralla.
Rahankeräyslupaa ei tarvita, jos keräys toteutetaan seurakunnan rakennuksen sisällä. Sen takia kolehtien MobilePay -numerotkin ovat kirkkotiloissa fyysisesti nähtävillä, mutta eivät esim. seurakunnan nettisivuilla. Etänä ei kolehtia saa kerätä ilman rahankeräyslupaa. Mutta etänä saa kerätä esimerkiksi lähetysjärjestölle suoraan rahaa, kun lähetysjärjestöllä itsellään on rahankeräyslupa.
Mielenkiintoista. Noinhan sen tosiaan voi toteuttaa. Vähän työlästä, mutta onnistuu kyllä jos on henkilökuntaa niillä töin ja esim. jumalanpalvelukseen tehdään aina käsiohjelma. Näin sitten myös lähetyskohteelle kerätyn kolehdin voi kohdistaa vain messun ajalta ko. Kohteelle ja osaksi kerättyä kolehtia.
Toisaalta jos seurakunnalla on voimassa oleva rahankeräyslupa, voi numero pysyä samana. Ja info voi olla ilmoitustaulun ja käsiohjelman lisäksi myös nettisivuilla ja seurakuntalaisten puhelimissa MobilePayn muistissa.Mutta tämä taas ei koske Suomen ev.lut kirkkoa ja Ortodoksista kirkkoa.
Noinhan se menee ja olen sitä mieltä, että tuon pitäisi riittää.
Tosiasiassa tuollatavoin Mobilepay on lahjoitustapana auki ja mahdollistaa lahjoittamisen etänä. Vaikka sitten terveyskeskuksen vuodeosastolta, jonne äänilähtys menee. Tai muuten vain kotoa jos on flunssan takia sinne jäänyt, mutta haluaa muistaa kolehtia ja numero löytyy puhelimesta.
Syytä huomata, että rahankeräyslaki kieltää nimenomaan rahankeräyksen yleisöön vetoamalla rahan saamiseksi eli rahoituksen avoimen pyytämisen silloin kun se jotain kieltää, ei rahan vastaanottamista. Jos lahjoituksen tekee lahjoittaja itse aloitteellisesti, saa lahjoituksia antaa ilman rahankeräyslupaakin sekä etänä että paikanpäälläkin. Tuo on rajatapaus, että miten suhtaudutaan vaikkapa siihen, jos joku katsoo messun striimiä tai vain kuuntelee etänä, ja tulee kuulleeksi myös MobilePay-numeron. Moni seurakunta on ratkaissut asian niin, että striimikertoina ei varmuuden vuoksi lue numeroa ääneen, vaan sanoo vain informointiluonteisesti kolehtikohteen, ja käteiskeruun ohella tarjolla oleva MobilePayn numero on esillä vain kirkkotilassa. Jotkut näyttävät striimillä kolehtikohteen suoraa rahankeräysnumeroa ja samalla sen suoraa rahankeräyslupaa. Sellaisen käyttämisen sivutuotteena kuitenkin tosiaan lahjoituksen lopullinen saaja näkee myös lahjoittajan puhelinnumeron ja nimen. Käytännössä MobilePayllä edes kerran kirkkotilassa maksaneilla on numero kyllä tallessa puhelimessaan. Jos jonnekin on kerrankin rahaa siirtänyt, numero tallentuu automaattisesti MobilePayhyn, ja aiemmasta maksusta voi kopioida numerosarjan. Lahjoittamista oma-aloitteisesti uudelleen, aiemmin saatua maksuyhteystietoa suoraan seuraavankin kerran hyödyntäen rahankeräyslaki ei kiellä.
Ei valtiollakaan rahankeräyslupaa ole (ja rahankeräyslain 5 §;n mukaan valtiolla ei olisi edes oikeutta saada rahankeräyslupaa), mutta julkisuuslain mukaisella tietopyynnöllä saa laillisesti valtionkin tilinumeron, johon lahjoituksia voi tilinumeron tiedoksi saamisen jälkeen laillisesti tehdä. Valtiolle ainakin joku on valtion kertoman mukaan jo pitkään lahjoitellut yhtä senttiä säännöllisesti. Netistä valtion nettisivuilta mistään ei löydy tietoa, miten rahat voi lahjoittaa valtiolle, koska valtiolla ei ole lahjoitusten keräämiseen omaan toimintaansa rahankeräyslupaa, eikä valtio varsinaisesti toivo lahjoituksia. Verotusoikeus valtiolla on.
Meillä vaikuttaa olevan samat tiedot , mutta eri tulkinta. Mun tuliinta pohjaa siihen hyvin tiukkaan tulkintaan miten MobilePay on tulkinnut tätä aikoinaan, kun näitä selviteltiin. Ehkä se on muuttunut, en usko siihen että seurakunnat olisivat hankkineet MobilePay numerot kertomatta että niitä käytetään lahjoituksien keräämiseen kolehtien keruun rinnasteisesti.
Aivan varmasti etänä sen näkee moni. Jos nyt menee katsomaan messuja YouTuben Livestä niin pysyvä MobilePay-numero on tekstityksissä, lukee laulunsanojen kanssa dioilla ja juontaja lukee ääneen. Rikotaanko rahankeräyslakia, en tiedä.
Vantaalla ev.lut. kansankirkkoon kuului vuoden lopussa 45,1 prosenttia kaupungin väestöstä, laskua edellisvuodesta 1,7 prosenttiyksikköä.
Espoossa taas 48,6 prosenttia, laskua 1,6 prosenttiyksikköä.
Helsingissä 44,9 prosenttia, laskua 1,1 prosenttiyksikköä.
Mutta jos lasketaan vain suomen- ja ruotsinkielinen väestö, prosenttiosuudet menisivät yli viidenkymmenen. (Siis: vieraskielisissä maahanmuuttajissa on paljon luterilaiseen kirkkoon kuulumattomia.)
Prossat olisivat vähän paremmat, jos mukaan laskettaisiin kaikki kristilliset suunnat. Tosiasiana kuitenkin pysynee, että kirkkoihin kuuluvien suomalaisten osuus koko väestöstä pienenee kaiken aikaa…
Googletin tuossa pääkaupunkiseudun mobilepay-kolehdin ohjeita ja aika monessa käytettiin kolehtikohtaista tunnusta, joka vaihtuu joka kerta. Tämä on myös oma kokemukseni, kun olen eri jumalanpalveluksissa käynyt Helsingin keskustan alueella.
Ehkä siis käytäntöjä on erilaisia eri paikkakunnilla.
Lähetysjärjestön oma messu omassa tilassa tai ev.lut.kirkon tiloissa on eri asia.
Lähetysjärjestöillä on rahankeräysluvat ja voivat siten vapaasti pitää esillä rahankeräystietojaan.
Ainakin tuon mukaan valitus koski sitä, että kuoressa oli lähettäjän lisäksi tieto siitä, että kirje koskee äänestystä eli jo kuoresta sai muutakin tietoa kuin lähettäjän. Kun kuoressa on mainittu äänestys, on selvää, että kirjeen saaja on kirkon jäsen. Jos kuoressa olisi vain lähettäjä eli seurakunta ja sen osoite, ei siitä voisi vielä varmuudella päätellä jäsenyyttä - myös kirkkoon kuulumaton saattaa saada vaikkapa omaisen hautaa koskevan kirjeen.
Onkohan keskuudessamme paljonkin tällaisia vakaumustaan piilottelevia kristittyjä? Vaikuttaa vähän hankalalta käytännössä. Sunnuntaiaamuna esimerkiksi pitää valehdella, että lähtee pelaamaan sulkapalloa ja sitten vaihtaa autossa pyhävaatteet jumalanpalvelusta varten. Raamattuun pitää vaihtaa Tex Willerin kannet. Autossa pitää Radio Dei kääntää aina kotiin palatessa Novaksi tai Radio Rockiksi.
Tietosuojahyveen naurettavuus, ylikorostuneisuus ja hyttysten siivilöityminen kolahti aikoinaan vahvasti tajuntaan, kun minulle eräässä pappien koulutuksessa sanottiin ihan tosissaan, että pappi ei sitten saa tervehtiä kadulla tai kaupassa seurakunnan tilaisuudessa kohtaamaansa ihmistä. Tämä kun voi paljastaa läsnäoleville ulkopuolisille, että ko. henkilö on ollut jossain seurakunnan tilaisuudessa tahi papin kanssa tekemisissä. Kenties saammekin lukea jo pian otsikon “pappi syytettynä oikeudessa - tervehti seurakuntalaistaan marketissa”.