Tuon uutisen mukaan kantelijaa ei tosiaan häirinnyt vain tieto äänestyksestä, vaan myös siitä, että kuka oli lähettäjä, ja hän olisi halunnut, että vain vastaanottajan yhteystiedot käyvät ilmi kirjeestä:
Kirjekuoren ulkopuolelta on syytä käydä ilmi ainoastaan vastaanottajan yhteystiedot. Kaikki muu on tarpeetonta, arvioi kantelija.
Kirkkoon kuulumaton voi saada omaisen hautaa koskevan kirjeen, mutta aika usein puolisokin tietää jotain myös toisen suvusta ja mahdollisesti myös sen, että onko sellaista henkilöä, jonka hautaa kirje voisi koskea. Jos omainen on haudattu eri seurakunnan alueelle kuin minkä seurakunnan alueella henkilö itse asuu (mikä aika usein hautoihin liittyvissä kirjeissä on tilanne), silloin se teoreettinen kuorikaan ei saapuisi asuinpaikan seurakunnasta, vaan toisesta seurakunnasta.
Kyllä käsittääkseni sellaisiakin ihmisiä on ja varmaan maahanmuuttajaväestön keskuudessa enemmänkin. Toki jos samassa taloudessa asuu henkilö, jolle ei voi tällaista asiaa paljastaa, niin todennäköisesti yhteiselämä loppuu suht lyhyeen - kontrolloiva ja mahdollisesti väkivaltainen parisuhde päättyy tai nuori aikuistuu ja pääsee muuttamaan uskonnonvastaisten vanhempien luota pois. Joistain muista kulttuureista tulevilla ei ehkä kuitenkaan ole näin yksinkertaista.
Tässä on kyllä sellainen twisti, että seurakunnan tilaisuudet ovat yleensä julkisia ja sinne saa kuka tahansa tulla. Sellaisen tilaisuuden osallistujalista ei mitenkään voi olla salainen tieto. Osallistuminen seurakunnan tilaisuuteen, tai se että tuntee papin, ei myöskään paljasta seurakunnan jäsenyyttä tai uskonnollista vakaumusta.
Itse oon kyllä ollut aika tarkka siitä, että jos tapaan seurakuntatutun niin että hän on muiden ihmisten seurassa, yritän olla paljastamatta että tunnetaan nimenomaan seurakuntajutuista. Kun ei koskaan voi tietää, kuka kenellekin on mitäkin kertonut ja mitä paljastuksesta seuraisi.
Lääkärit, sosiaalityöntekijät yms. tulkitsevat asiaa yleensä niin, että he eivät saa olla aloitteellisia asiakkaidensa suuntaan vapaa-ajalla, jottei asiakkuus heidän puoleltaan paljastu. Jos asiakas itse tekee aloitteen, sitten saa vastata. Seurakunta on kuitenkin hengellinen yhteisö, joka ei ole olemassa vain virka-ajalla. Seurakunnassa ihmiset ihanteiden mukaan ovat sisaria ja veljiä, eivät “asiakkaita”.
Jos jotain seurakunnasta tuttua pappi ei tervehdi, mutta jotain muuta ohikulkijaa tervehtii, voi tämä tervehtimättä jäänyt henkilö kokea tulleensa sivuutetuksi, ja henkisesti loukkaantuakin. Erityisesti näin voi käydä esimerkiksi silloin, jos on kyse yksinäisestä ihmisestä, jolla on sosiaalisissa tilanteissa neurologisista tai muista syistä kynnystä olla itse aloitteellinen. Jollekin tuntemisen esille tuonti taas voi tuottaa kiusallisen tilanteen. Niinkinpäin ilmeisesti joskus tilanne isoimmissa kaupungeissa on, että seurakunnan työntekijä, joka ei pidä hengellisiä asioita julkisesti esillä virka-ajan lisäksi myös vapaa-ajalla, voi kokea kiusalliseksi vapaa-ajallaan tutuilleen sen paljastumisen, että on töissä seurakunnassa.
Osallistujalistat lienevät kuitenkin salassapidettävää tietoa. Paikan päällä saa nähdä, keitä on, mutta nimilistojen tekeminen hengellisten tilaisuuksien osallistujista ei ilman asianosaisten lupaa liene nykyisten tietosuojasäädösten aikana enää edes sallittua.
Messun ehtoolliselle osallistumisen näkeminen voi käytännössä myös paljastaa kirkon jäsenyyden, koska virallisesti ehtoolliselle saa osallistua vain konfirmoitu kirkon jäsen (+ poikkeussäännöllä myös muita kristittyjä, jos käyvät ensin liturgin kanssa piispainkokouksen ohjeen edellyttämät keskustelut ennen messua). Ja kyllä ainakin säännöllisempi hengellisiin tilaisuuksiin osallistuminen jotain vakaumuksestakin käytännössä yleensä indikoinee. Se saattaa indikoida vakaumuksesta monessa tapauksessa jopa enemmän kuin pelkkä jäsenyystieto.
Mitä taas nimettömiin kuoriin tulee, niin jos toinen tietää ajankohdan, jolloin seurakunnan vaalien äänioikeuskirje olisi tulossa, jos on, niin voi siitäkin päätelmät tehdä, jos nimetöntä kuorta ei siihen aikaan puolisolle saavu kuin on kuullut joillekin muille kirjeen saapuneen tai näkee itselleen sellaisen saapuneen - tai jos silloin saapuu yksi salaisen sisällön näköinen kirje, jos normaalisti talouteen ei sellaisia kirjeitä tule. Mutta tuossa tapauksessa oli lehtitietojen mukaan kyse pariskunnasta, joista toiselle tuli osoitteellinen seurakunnan jäsenlehtikin kotiin…
Itse asiassa tuossa ei sanottu että hänelle tuli jäsenlehti, vaan “Apulaistietosuojavaltuutettu huomautti, että seurakunnan jäsenyys on pääteltävissä myös seurakuntalehden jakelusta.” Tuo lienee sanottu yleisellä tasolla. Tässä on kyse Järvenpään seurakunnasta eikä Järvenpään seurakunnalla ole kotiin jaettavaa osoitteellista jäsenlehteä. Sen sijaan seurakunta jakaa joka kotiin (paitsi jos on mainoskielto) toimintaesitteet syksyllä ja keväällä.
Ei salainen mutta luottamuksellinen kyllä. Siksi yleensä messuja striimatessa ehtoollisella kävijöitä ei striimata. Jopa Ylen televisioimissa messuissa kamera saataa kiertää penkkejä, mutta silloin ovella on ollut lappu, että tilaisuus televisioidaan.
Osallistujalista on tavallaan eri asia. Se on kerätty lista, jossa lukisi että Sleyn messuun Hämeenlinnassa 16.2.2025 osallistuivat
Osallistujalista oli virheellinen sana multa. Tarkoitin abstraktimmin sitä, kuka mihinkin tilaisuuteen on osallistunut. Se ei voi olla kovin salaista, jos tilaisuus on julkinen ja kuka tahansa voi kävellä sisään katsomaan, keitä siellä on. On myös ihan yleistä osallistujien jutella omien läheistensä kanssa siitä, keitä kirkossa on nähty. Jos on olemassa sellainen sääntö, että seurakuntalaiset eivät saisi puhua siitä keitä ovat kirkossa nähneet, niin ainakaan sellaista ei missään ole kirkkoväelle kommunikoitu mitenkään. (Tosin ei olisi ensimmäinen kerta, kun kaikkien oletetaan itsestäänselvästi ymmärtävän jotain ilman että sitä tarvitsee sanoa…)
Tämä mies osaa puhua asiaa, mutta ehkä joitain asioita voisi tarkistaa. Afrikka on iso maanosa eikä maa ja siellä on nykyään ihan tavallisia taloja. Liekö vielä jossain jäljellä savimajoja, enpä tiedä, mutta joka tapauksessa nasevasti hän osasi puhua ja sitä ihmettelen, että Espoon tuomiokirkkoseurakunta uskaltaa päästää hänet puhumaan. Pisteet siitä Espoon tuomiokirkkoseurakunnan päättäjille.
Eikö tästä seuraa, että ne joita pappi tervehtii eivät käy seurakunnan tapahtumissa. Eikös tämäkin silloin riko yksityisyyden suojaa? Näin ollen pappi ei saa tervehtiä ketään, ainakaan kirkon ja seurakuntakeskuksen ulkopuolella.
Pax et Bonum! Venäjän suurhyökkäyksestä Ukrainaan tuli juuri kuluneeksi kolme vuotta. Monenmoisia rauhan tilaisuuksia on vietetty. Helsingin luterilaisessa tuomiokirkossa järjestettiin ekumeeninen rauhanrukous, jossa olivat mukana mm. piispa Teemu Laajasalo sekä luterilaisen, ortodoksisen ja katolisen seurakunnan kirkkoherrat. Minun sydäntäni lämmitti erityisesti se, että ukrainalainen ortodoksinen pappi isä Serhii ja ukrainalainen kreikkalaiskatolinen pappi isä Vitalii seisoivat tilaisuudesta julkistetussa kuvassa vierekkäin. Kiitettävää ekumeniaa! Isä Vitalii toimii Suomen ukrainalaisen kreikkalaiskatolisen yhteisön pappina.
Olen vammainen (aivoinfarktin jälkiseuraukset) ja kävely on edelleenkin eräänlaista vaappumista. Portaat ja sen sellaiset ovat erityisen hankalia. Koitan silti pärjätä itse. Toistaiseksi olen kohtuullisesti pärjännytkin.
Minusta aina voi kysyä tarvitseeko apua. Ihan maalaisjärjellä pärjää. Hössöttämistä tuskin kukaan kaipaa. Arvostan kyllä, jos saan apua pyydettäessä.
Minulla on läheinen ystävä jolla on CP-vamma. Hänellä on aika suoraviivainen tapa suorastaan käskeä muita auttamaan Ymmärrän, että kaikki eivät ehkä osaa pyytää apua, mutta luulisin, että useimmat haluavat pärjätä itse ja osaavat kyllä avata suunsa, jos jeesiä tarvitaan.
Nämä turvalliset tilat ja ableismi-keskustelut ovat minusta hieman kummallisia. Varmasti taustalla on ihan aidosti hyvää tarkoitusta, mutta taitaa olla enemmän moraalisäteilyä ja moralismia kuin auttamisen halua.
Viron luterilaisen kirkon (EELK) vanhin virassa ollut pastori Eenok Haamer on siirtynyt eilen tästä ajasta ikuisuuteen. Hän oli 89-vuotias, olisi täyttänyt 90 vuotta toukokuussa.
EELK:ssa eläkkeelle siirtyminen ilmaistaan siirtymisellä emerituuriin. Eenok Haamer ei siirtynyt koskaan emerituuriin, vaan jatkoi Mustveen seurakunnan kirkkoherrana ja parin muun seurakunnan* hoitajana kuolemaansa asti. Hän aloitti työn Mustveen seurakunnassa vuonna 1963 apupappina, ja pappisvihkimyksen hän sai 1971. Hän siis palveli samaa seurakuntaa koko ajan vuodesta 1963 vuoteen 2025.
Seurakuntatyön lisäksi Eenok Haamer oli aktiivinen paljossa muussakin ja osallistui moniin yhteiskunnallisiin tehtäviin. Eenok Haamer perusti 1990-luvun alussa Tarton teologisen akatemian, jonka pääasiallinen rahoitus tuli ulkomailta. Sen pappiskoulutus yhdistettiin myöhemmin Tallinnan EELK:n pappiskoulutuksen kanssa, jossa myös Eenok Haamer opetti. Tarton akatemian eräänlaisena jatkajana toimii Tartu Pastoraat, jossa järjestetään mm. sielunhoidon opetusta, raamattukursseja ja muuta toimintaa.
Eenok Haamerin isä Harri Haamer oli myös tunnettu EELK:n pappi, joka mm. teki partio-, nuoriso- ja opiskelijatyötä Neuvostoliiton aikana vastoin sen aikaisia uskontoa koskevia määräyksiä. Niinpä hän joutui 7 vuodeksi vankileirille, jonka jälkeen Viroon palattuaan ei saanut oikeutta työskennellä kaupunkiseurakunnissa (siis valtio kielsi, ei kirkko).
Eenok Haamerin vaimo Eha Haamer on toiminut mm. kanttorina Mustveen seurakunnassa. Heidän kolme poikaansa ovat kaikki EELK:n pappeja ja heidän tyttärensä on kanttori.
*mm. Tarton suomalaisen seurakunnan, joka on itse asiassa inkeriläinen tai inkerinsuomalainen srk.
Tämä ei ole suoraan uutinen, mutta Kotimaa kertoo Kansanlähetyksen sisäisestä kyselystä, jonka mukaan 77% työntekijöistä ja vastuunkantajista kannattaa kirkon virallisen lähetysjärjestön asemasta luopumista, jos samaa sukupuolta olevien avioliitot hyväksytään.
Samalla kerrotaan, että jos asema lähtisi niin lähettien määrä tippuisi puoleen.
Murenisi pohja ajatukselta Evankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja.
Vierastan tällaista ajattelua. Tottakai KL jatkaisi evankeliointi ja lähetystyötä ihan saman ajatuksen pohjalta. Ei määrä muuta missiota. Sitten työtä pitäisi vain tehdä pelkästään itse kerätyn rahoituksen mukaisesti.
Minusta on hyvä, että KL tuli tämän kanssa julkisuuteen ja sanoittaa myös selkeästi mitä siitä seuraisi.
Näin varmaan kävisi. Parin miljoonan euron aukko rahoituksessa ei helpolla paikkaannu pelkästään oman väen tuella, varsinkin kun talous on ollut tähänkin asti tiukka. Silti homovihkimykset ovat sen verran kynnyskysymys, että varmaankin tulee lähtö.
Käsitykseni mukaan uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyys on ei julkinen henkilötieto, mutta ei kuitenjaan ole salassapidettävä henkilötieto. Tietoa saa käsitellä vain silloin kun siihen on perusteltu syy, mutta asiakirjoja joista se ilmenee ei käsittääkseni tarvitse erikseen salata. (Vastaavasti esim. kaikki asiat, joista ilmenee terveystietoja on käsiteltävä salaisina.)
Vastaavasti esimerkiksi siviilisääty on julkinen mutta ei julkaistava tieto. Tiedon saa jos sen käsittelyyn on perusteltu syy ja henkilöä ei koske tietojenluovutuskielto.
Piispainkokous on 1.4.2025 klo 10 olevassa kokouksessa tekemässä päätöstä siitä, mitkä kirkot ja kristilliset uskonnolliset yhdyskunnat tunnustavat Suomen ev. lut. kirkon toimittaman kasteen. Asia liittyy siihen, kuka kelpaa kummiksi. Kirkkojärjestyksen mukaan kummina tulee olla ainakin yksi konfirmoitu, evankelis-luterilaista uskoa tunnustava kirkon jäsen ja
“Kummina lisäksi voi olla evankelis-luterilaisen kirkon toimittaman kasteen hyväksyvään kristilliseen kirkkoon tai kristilliseen uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva henkilö.”
Piispainkokouksen esitys on se, että Lähetyshiippakuntaan kuuluvat eivät saisi toimia Suomen ev. lut. kirkossa kummina. Asiaa ei suoraan esityksessä sanota, vaan se on luettavissa rivien välistä poissulkumenetelmällä havainnoimalla, että listalla luetellaan monta Suomessa toimivaa luterilaista kirkkoa tai uskonnollista yhdyskuntaa, mutta listalta ei löydy Lähetyshiippakuntaa.
Suomessa toimivista kirkoista ja kristillisistä uskonnollisista yhdyskunnista todetaan esityksessä, että niistä Suomen ev. lut. kirkon kasteen hyväksyvät:
• Luterilaiset kirkot (Suomen evankelisluterilainen seurakuntaliitto, Suomen
tunnustuksellinen luterilainen kirkko, Luterilainen sanan yhdyskunta,
Suomen luterilainen tunnustuskirkko)
• Anglikaaninen kirkko Suomessa
• Suomen metodistikirkko ja Finlands svenska metodistkyrka
• Katolinen kirkko Suomessa
• Suomen ortodoksinen kirkko
• Ortodoksinen Pokrovan seurakunta ja ortodoksinen Pyhän Nikolauksen
seurakunta
ja lisäksi
“Suomen helluntaiherätyksen ja Suomen Vapaakirkon kanssa on
oppikeskusteluissa kirkkomme kanssa vuonna 2018 todettu: ”Voimme …
yhdessä tunnustaa sellaisen kasteen, jonka kristillisen uskonsa tunnustanut,
aiemmin kastamaton on saanut ja joka on toimitettu upotuskasteena Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”
Eurooppalaisista yleisesti toimivista kirkoista listalla ovat:
• luterilaiset kirkot
• anglikaaniset kirkot
• metodistikirkot
• Saksan evankelisen kirkon jäsenkirkot
• reformoidut kirkot (presbyteerit, Skotlannin kirkko)
• vanhakatolinen kirkko
• moravialaiset kirkot
• valdolainen evankelinen kirkko
• Böömin veljien evankelinen kirkko
• hussilaiskirkko
• lusitaaninen katolinen apostolinen evankelinen kirkko Portugalissa
• reformoitu episkopaalinen kirkko Espanjassa
• orientaaliset ortodoksit (Armenian kirkko, Koptilainen ortodoksinen kirkko,
•Etiopian ortodoksinen kirkko, Eritrean ortodoksinen kirkko, Intian
ortodoksinen kirkko)
• idän assyrialainen kirkko
Piispainkokouksen esitys saatetaan tulkita niin, että Lähetyshiippakunnan jäsenistöä ei kelpuutettaisi enää jatkossa kummina lisäksi toimia voiviksi, evankelis-luterilaisen kirkon toimittaman kasteen hyväksyviksi muuhun kristilliseen kirkkoon tai kristilliseen yhdyskuntaan kuuluviksi henkilöiksi.
Ymmärrän, että kaikki eivät ehkä osaa pyytää apua, mutta luulisin, että useimmat haluavat pärjätä itse ja osaavat kyllä avata suunsa, jos jeesiä tarvitaan.