Salomäki oli ainoa, joka ei allekirjoittanut piispojen avioliittolaajennusesitystä. Hän jätti myös eriävän mielipiteen lakivaliokunnan mietintöön. Tuskin hänellä on kuitenkaan mieli muuttunut. Pikemminkin voi arvella, oliko hän missään vaihessa varsinaisesti piispojen esitystä vastaan. Kaipasi vain lisäselvityksiä. Salomäki asettuu nyt “kahtalaisten” piispojen joukkoon Revon ja toivon mukaan Jolkkosen kanssa.
Kaipa sitä on mahdollista vastustaa vihkimisiä ja hyväksyä sateenkaarimessut - vaikka en oikein saa kiinni logiikasta. Ei, saanpa sittenkin, voihan homoseksuaalisuuden hyväksyä… ja silti katsoa, että aviolitto on vain miehen ja naisen välinen. Paitsi tällöin jää jäljelle kysymys siitä, saako homoseksuaalit harjoittaa esiaviollista seksiä, vai onko heille tarjolla vain selibaatti tai heteroavioliitto. Sitäkään näkemystä en ymmärrä, että joidenkin piispojen mielestä em. esitys voidaan hyväksyä, koska sillä turvataan perinteinen ja ainoa oikea avioliitto, päätetään riidat ja hyväksytään homoavioliitot vain jonkinlaisena marginaalisena pseudoavioliittona. Piispojen esityksestä ei saa tukea tällaisella ajatukselle.
Avioliitto on kenties perustavampi asia kuin teemajumalanpalvelukset, joita on monia muitakin lippuineen. Toisaalta kyse on jumalanpalveluksen, alttarin, eli kaikkein pyhimmän liittämisestä johonkin, joka joko on tai ei ole yhteensopiva sen kanssa. Sateenkaarimessujen myötä tulee hyväksyttyä aika monia asioita, kuten seksuaalivähemmistöt ja sukupuolivähemmistöt, mikä ei liene edes se varsinaisesti radikaalijuttu, vaan se, mistä totuuskäsityksestä ja maailmankatsomuksesta nämä uudet totuudet ja identiteetit hyväksytään. Tämä jokseenkin epämääräiseksi jäävä ääriliberaali idealismi tai jokin muu vastaava tulee näin hyväksyttyä kristillisenä tai kristinuskon kanssa yhteensopivana piispojen mandaatilla.
En pidä siitä, että väitetään joidenkin nyt ajattelevan, että Jumala olisi muuttanut mieltään. Yksikään sateenkaarifanittaja ei usko mieltään muuttavaan Jumalaan. Samankaltaista loukkaavaa olkiukkomaisuutta kuin taannoinen “Jumala keksittiin 2600v. sitten”. Sen sijaan voi huomauttaa, että ajatus homoseksuaalisuuden ja avioliiton yhdistämisestä on ajatuksena syntynyt kenties vasta tällä vuosituhannella. Homoseksuaalisuushan “keksittiin” 1800-luvun lopulla, ei identiteettinä, vaan diagnoosina.
Vähän vielä jos painetta kestää niin sateenkaariaate saattaa jo marginalisoitua ja poistua keskuudestamme. Uskonnon ja ideologian maailma on sinänsä rajaton, mutta säännöt ja juridiikka pakottaa valitsemaan puolia ja silloin totuudella ja johdonmukaisuudella on myös merkitystä.