Eiköhän siitä väännetä siksi, että siitä on tulossa kristikunnan suurin asia.
Mitä se on oikeastaan ollut aina. VT:ssä Jumalan ja valitun kansan suhdetta kuvataan jatkuvasti aviollisin termein ja luopumista aviorikoksena. Paavali vertasi Kristuksen ja seurakunnan suhdetta miehen ja naisen väliseen liittoon. Puhumme hääateriasta, häävieraista, sulhasesta, morsiamesta jne…
Nämä asiat on aina ymmärretty luontevana osana kristinuskoa. Nyt niistä halutaan tehdä salaisuus juuri siksi että sen varjolla voi tehdä mitä hyvänsä. Sellaistakin mitä Jumala ei tahdo. “Jumalaa ei kiinnosta mitä makuuhuoneessa tehdään”, on suuri valhe. Totta kai kiinnostaa.
Ylösnousemus on vastaus myös kysymykseen seksuaalisesta siveydestä. Koska Kristus on ylösnoussut, teillä on lupa seksuaaliseen siveyteen. Se ei ole enää haave tai unikuva tässä maailmassa. Kristus on noussut kuolleista ja siksi meillä on lupa uskoa Jumalan tahdon toteutumiseen myös seksuaalisuuden saralla ja elää sen mukaisesti.
Mitenkähän tuon nyt ottaisi? Raamattu sanoo näet, että samoin kuin “kaikki kuolevat Aadamissa samoin kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.” Eli ihmisen on kuoltava Aadamillisesta luonollisesta ihmisestään saamansa uskon kautta, jossa hänet liitetään Kristukseen ja siinä kuoltava, kuoltava Aadamimillisessa syntymässään saamastaan luonnosta. Myös Luther sanoo Gal. kirjeen selityksesään(3:13), että synti ei ole pelkkä adjektiivi, vaan myös substantiivi, ihminen on rikos, scelus. Eihän tekoja ole ilman tekijää ja tekijä on on tässä tapauksessa loogisesti olennollisesti syntinen.
Minun ei tarvitse jatkuvasti pyytää anteeksi sitä että olen syntinen. Perisynnin syyllisyys poistetaan kasteessa. Joku voi tietenkin näyttää missä kohtaa Raamatussa puhutaan homoseksuaalisuuden synnistä. Raamattu ei tunne tällaista “olemuksellista” termiä. Jos homoseksuaali ei tee mitään homoseksuaalista tekoa ja menee vaikkapa naisen kanssa naimisiin saadakseen perinnöllisiä, niin onko hän sen syntisempi kuin hetero joka tekee samoin? Tai jos hän jää naimattomaksi eikä ole koskaan sukupuoliyhteydessä samaa sukupuolta olevan kanssa?
Synti ei ole ihmisen olemus sanoo Tunnustuskirjat ja Galatalaiskirjeen selitys ei ole tunnustuskirjoissamme.
Ei niin. Raamatun aikaan ei ajateltu sillä tavalla, että ihmisissä olisi ominaisuus haluta seksiä tietyn sukupuolen kanssa. UT:n ajan pakanamaailmassa oli hyvin yleistä, että miehillä oli seksiä sekä vaimon että orjapoikien kanssa. Juutalaiset ja kristityt olivat enemmän poikkeus. Vasta lähempänä nykyaikaa on keksitty, että kyseessä olisi jonkinlainen synnynnäinen taipumus ja ominaisuus. Varmaan näissä siis on jonkinlainen kulttuurisidonnainen elementti, vaikka toisaalta vaikuttaa ilmeiseltä, että joidenkin ihmisten seksuaalisuus kehittyy heidän omasta kulttuurinormistaan eroavaan suuntaan ilman omaa valintaa.
Riippuu monesta asiasta, mutta mahdollisesti on. Nimittäin jos on suuntautumiseltaan selkeästi homo ja tietää sen, eikä tunne vetoa vastakkaiseen sukupuoleen, mutta menee silti naisen kanssa naimisiin, on luvassa todennäköisesti melkoisia ongelmia. Jos kyseinen nainen on itse hetero ja kokee vetoa mieheensä, eikä asioiden todellisesta laidasta ole etukäteen keskusteltu, on kyseessä vakava huijaus omien päämäärien edistämiseksi, esim. lasten saamiseksi ja yhteisössä normaalilta näyttämiseksi. Kyllä sellaista pitäisin melkoisena syntinä. On toki myös erilaisia tapauksia, esim. jos nainen on itse lesbo tai aseksuaali ja järjestelyyn ryhdytään niin, että molemmat tietävät tavoitteena olevan lähinnä lasten hankkiminen.
On tottakai selvää, että onnellista seksielämää ei voi kenellekään etukäteen varmaksi luvata, ja myös naimisiin menemisen jälkeen voi tulla vastaan monenlaisia ylläreitä. Mutta jos kyseessä on 1) etukäteen varmuudella tiedossa oleva 2) isosti seksielämään vaikuttava tekijä joka 3) tahallisesti jätetään kertomatta, se on huijaamista. Ei pidä huijata ketään naimisiin. Eikä myöskään hurskaasti ajatella, että kun kristillinen avioliitto solmitaan niin Jumala järjestää kaiken ratkeamaan itsestään. Siksi sellaista ratkaisua ei voi kenellekään suositella, että tietoisena omasta homoudestaan menee heteroavioliittoon.
Minä pitäydyn Martti Lutherin sanoissa asiasta, koska hän perustelee asian vankasti Raamatulla.
Nyt näet, kuinka apostolisessa hengessä Paavali on käsitellyt tätä kaikkein painavinta, siunauksesta ja kirouksesta puhuvaa argumenttiaan. Hän ei tyydy siihen, että sanoo Kristusta kirouksen alaiseksi, vaan hän väittää, että Kristus on tehty kiroukseksi. Hän sanoo Kristusta myös synniksi, 2. Kor. 5:21, KR-38: “Sen, joka ei synnistä tiennyt, Jumala meidän tähtemme teki synniksi.” Tosin olisi ihan oikein selittää nämä lauseet näinkin: Se, että Kristus tehtiin “kiroukseksi”, tarkoittaa uhria kirouksen poistamiseksi niin kuin “synniksi” tarkoittaa syntiuhria. Mutta parempi on antaa sanojen säilyttää varsinainen merkityksensä, sillä niin ne saavat enemmän painoa. Kun syntinen todella oppii tuntemaan itsensä, hän tajuaa olevansa syntinen. Se sana ei ole hänelle pelkkä adjektiivi, joka tarkoittaa konkreettisia tekoja, vaan se on myös substantiivi, joka paljastaa hänen olemuksensa. Hänestä näyttää, ettei hän olekaan joutunut turmaan vaan hän itse on se turma; hän ei ole vain syntinen ja kirottu vaan synti ja kirous. Jos jotakuta tahdotaan latinaksi sanoa erityisen pahaksi konnaksi, hänestä käytetään sanaa scelus ‘rikos’. Ei ole vähäinen asia kantaa syntiä, Jumalan vihaa, kirousta ja kuolemaa. Ihmisestä, joka syntiä tosissaan tuntee, tulee syntisäkki, kuoleman ja kirouksen oma.
Martti Luther Galatalaiskirjeen selitys, SLEY 2003, s. 321-322.
Papa Bergogliosta ei ottanut oikein mitään selvää, mitä se ajatteli ja mihin suuntaan oikeasti kallistui. Varmaan hän itse tykkäsi hoitaa virkaansa niin. Rukouksissani on tähän aikaan selkeälinjaisempi seuraaja.
Huomasin että elämäni aikaisia paaveja on ollut kuusi kappaletta.
Ensimmäinen, josta on muistikuva ja joka oli uutisissa paljonkin, on valittu paaviksi 1978. Puolalaisen paavin jälkeen tulivat saksalainen ja argentiinalainen (jonka juuret Italiassa).
Roncalli, Montini ja Luciani olivat kaikki italialaisia. Roncallin musiikkia olen soittanut, mutta hän on 1600-luvulta, eikä ehkä mitään sukua pyhälle Johannes XXIII: lle.
Ukrainan Kreikkalais-katolisen Kirkon Lontoon The Holy Family-katedraalissa toimitettiin tänään piispallisen liturgian yhteydessä muistopalvelus paavi Franciscukselle. Nuorena miehenä tämä oli toiminut ponomarina eli alttaripalvelijana kotikaupunkinsa kreikkalais-katolisessa kirkossa.
Itse muistan JP:a edeltäneistä paaveista lähinnä sen, että eivät kovin montaa vuotta ehtineet paaviuttaan hoitaa ennen siirtoa “oikosääristen rykmenttiin” - like Andropov & Tsernenko tuolla itäisessä provinsissa. Myös se on jäänyt mieleen et JP oli ensimmäinen ei italialsinen paavi vuosisatoihin.
Wojtyła eli Johannes Paavali toinen oli tosiaan paavina peräti 27 vuotta. Hänen edeltäjänsä kuoli oltuaan virassa 33 päivää. Sitä ennen paavit toimivat eri mittaisia jaksoja: 15 v, 5v , 19 v, 17 v.
Miten arvelette, pyrkiikö ulkopuoliset tahot jotenkin vaikuttamaan konklaaviin, ennen sen sulkeutumista Sikstuksen kappeliin?
Julkisuudessa on pohdittu esimerkiksi J.D. Vance vaikutusta katoliseen kirkkoon.
Saahan sillä (pohdinnalla) ainakin hyviä otsikoita, joita sitten käydään paljon klikkaamassa. Toivottavasti katolinen kirkko ei vajoa niin alas, vaikka mistäpä sitä tietää nykyaikana.
