Nyt en oikein ymmärrä.
MTV väittää rikoksen tapahtuneen. Otsikossa. Jutussa mainitaan myös lain rikkominen.
Eipä kun nyt taisin tajuta, ei tuossa puhuta rikoksesta lainkaan, vaan lain rikkomisesta. Luulin, että lain rikkominen on aina rikos, mutta wikipediakin vahvistaa: vähäisiä oikeudenvastaisia tekoja kutsutaan rikkomuksiksi.
Silti väite lain rikkomisesta on väärä ja syyllisyys koskee myös media-alustaa.
Kyllä puhe- ja mediakielessä käytetään ihannyleisesti rikos-sanaa.
Esim.
“Takahikiältä löytyi laiton kaatopaikka.”
Vielä ei ole tiedossa onko kaatopaikkaa käyttäneitä mökkiläisiä ym. syytä epäillä joistain rikoksista.
Vain pieni osa lain vaatimuksista poikkeavista teoista on rikoslain perusteella myös rikoksia. “Laiton” tai “lainvastainen” ei ole siis ollenkaan automaattisesti synonyymi rikokselle.
Jos laki vaatii vaikkapa, että jotakin ei saa tapahtua vähäistä enempää, se ei ole välttämättä vielä sen perusteella selvää, että kuinka paljon tarkalleen on se määrä, jossa ylittyy vähäistä enemmän raja - ainakaan silloin, jos lain esitöistä ei ilmene linjauksia asiaan eikä oikeuskäytäntöäkään ole vielä muodostunut. Joissain asioissa taas on aika selkeästikin ilmaistuja tiukkoja rajoja. Esimerkiksi ylinopeutta ei lain mukaan saa ajaa. Mikä tahansa ylinopeus ei kuitenkaan vielä ole rikos. Rikokseksi ylinopeusilmiöön liittyen on säädetty mm. liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Ajamalla vaikkapa 2 km/h ylinopeutta 50 km/h nopeusrajoituksen alueella rikkoo kyllä lakia, mutta ei oikeuskäytännön mukaan syyllisty rikokseen.
Jos tekee viranomaiselle kantelun, viranomainen tutkii, onko asiassa tapahtunut lain vastaisia asioita. Rikoksen kynnys on yleensä huomattavasti korkeampi kuin vain se, että jotain lakia tai muuta määräystä on joltain osin rikottu. Työelämässä esimerkiksi tietosuojalakeja rikotaan aivan jatkuvasti. Tietosuojalakien vaatimukset ovat nykyään niin laajoja ja tiukkoja, että monessa organisaatiossa on tietoisesti päätetty olla ottamatta niiden vaatimuksista edes selvää, tai jos sisältöä tunnetaan, ummistaa silmiä tosiasiallisista käytännöiltä. Lähes jokaisella organisaatiolla on nykyään esimerkiksi tallessa ainakin jotain sellaisia henkilötietoja, joita lain mukaan ei saisi säilyttää ainakaan sellaisella tavalla. Rikostuomioita näistä tulee silti varsin harvoin. Teema ei ole sen enempää poliisin kuin syyttäjänkään suuremmin priorisoima.
Epäsuora kriminalisointi ei ole asiana tosiaan tyypillistä johdatuskurssiasiaa. Oikeustieteellisiä artikkeleita lukemalla asiaan voi tutustua, jos se kiinnostaa. Lyhyesti sanottuna oikeustieteellisessä kirjallisuudessa on toisinaan käytetty jaottelua suoraan ja epäsuoraan kriminalisointiin (asiasta on useita ilmaisutapoja käytössä, mutta en mene enempää tässä siihen, englanniksi aiheesta löytyy enemmän) mm. tiettyihin sosiaalisiin kysymyksiin liittyvissä teemoissa. Esimerkiksi prostituutio ei ole nykyisin kovin monen länsimaisen maan lain mukaan suoraan rikos, vaan asian kannalta kriminalisoinnit on lakiteknisesti toteutettu epäsuorasti. Suomenkin rikoslaissa on kriminalisoitu joitakin asiaan liittyviä ilmiöitä, kuten seksuaalinen hyväksikäyttö, mutta prostituutio ei ole Suomen rikoslain mukaan rikos sinänsä.
Sellaisiakin päätöksentekotilanteita on, joissa “kaikki päätösvaihtoehdot rikkovat lakia”, mutta päätöksiä pitää silti tehdä.
Linkissä viitattu esimerkki:…näyttää joutuvan laatimaan talousarvion, joka rikkoo väistämättä jotain lain säännöstä. Onko vastuuvapauden myöntämisen kannalta eroa sillä 1) arvioidaanko menot tietoisesti liian pieniksi tietäen, että menot tulevat olemaan arvioitua suuremmat, 2) laaditaanko talousarvio sellaiseksi, että aluehallitus pannessaan sen täytäntöön tulee väistämättä rikkoneeksi hyvinvointialuelain 115 §:ää vai 3) laaditaanko talousarvio niin, että alijäämä tulee katetuksi hyvinvointialuelain 115 §:n täyttävällä tavalla tietäen, etteivät talousarvioon otetuilla menoilla pystytä tuottamaan alueen ihmisille laissa säädettyjä sosiaali- ja terveyspalveluja?
Noin on, että lain rikkominen ei ole läheskään aina rikos. Iso osa sellaisista lainvastaisista teoista, jotka eivät ole rikoksia, eivät ole varsinaisia rikkomuksiakaan. Rikkomuksista on myös usein säädetty jotain seuraamuksia.
Esimerkiksi liikenteen osalta monista jossain määrin lain vastaisista teoista ei ole laissa säädetty mitään seuraamuksia, joissain tapauksissa annetaan informaatio-ohjausta kuten huomautuksia, jos teosta jää kiinni, jotkut on säädetty liikennerikkomukseksi ja sen myötä mahdollisen liikennevirhemaksun piiriin kuuluviksi asioiksi, ja vakavimmiksi ja erityisen haitallisiksi katsotut poikkeamat on kriminalisoitu rikoksiksi asti.
Lisäksi itsensä kokeminen “muunsukupuoliseksi” tai vastakkaisen sukupuolen edustajaksi on vahva viite siitä, että mielenterveyden ongelmia on jo valmiiksi. (Ei, tämä ei ole solvaamista vaan neutraali toteamus.)
Ollaan lipsahduttu aika erikoisen rikosoikeudellinen keskustelun syövereihin…Iloista Wappua ja hyvää P. Josef Työläisen muistopäivää!
Mutta eihän sateenkaarimessuja sentään ole vaadittu pitämään.
Tuossa on mukana myös sellaisia, jotka ovat teologeja mutteivät palvele pappina. Olisiko kattavampi sanamuoto ollut “me teologit”.
Kattava otos kyllä.
Kyllä pappi on pappi, vaikka voissa … ei kun siis… vaikka ei toimisi papin virassa.
Joskus on yllättävää minkä hiippakunnan papistoon joku kuuluu. Tässä listassa esimerkiksi Jouko Talonen, kirkkohistorian tutkija.
Mielestäni tuo allekirjoittanut joukko on melko pieni suhteessa siihen kuinka moni Lapuan hiippakunnan pappi todennäköisesti on perinteisen avioliiton kannalla. Tämä saattaa kertoa siitä että sateenkaarimessu ei ole monelle semmoinen irtiotto kirkon järjestyksestä kuin ovat vihkimiset, joilla ei ole perustetta kirkon omissa päätöksissä. Sateenkaariaatteen kannattajia eivät suinkaan ole kaikki muut, ei piispa eivätkä monet papit.
Talonen juuri taitaa olla heitä joka ei ole toiminut papinvirassa. Nythän jo vuosia ollut eläkeellä. Muutamia kertoja häntä tavannut.
Voihan olla niinkin, että osa kieltäytynyt nimensä antamisesta ja myötäilee.
28 viestiä yhdistettiin ketjuun: Ajatuksia paavista
Uusi kansliapäällikkö kirkkohallitukseen eläkkeelle jäävän Pekka Huokunan tilalle.
Ilahduttava uutinen
Väitöskirjatutkijan mukaan suomalaiskristityt katselevat runsaasti pornoa ja kokevat syvää häpeää.Tarkemmin “aktiivisimpia pornon käyttäjiä ovat sellaiset nuoret naiset, jotka ovat aktiivisia hengellisessä toiminnassa”.
Onko nyt löytynyt tabun tapainen. Aika vakuuttava otos vielä, 500 kristittyä pornon katsojaa.
Ihan hyvä, että monenlaisia asioita tutkitaan. Tuo uutinen on kuitenkin ongelmallinen, koska se on ristiriidassa väitöskirjan sisällön kanssa. Väitöskirjassa useaan otteeseen korostettiin sitä, että koska väitöskirjan aineisto ei ole perustunut minkäänlaiseen tilastolliseen otantaan, jossa olisi koitettu hakea edustavaa otosta väestöstä tai kristityistä, vaan on kerätty linkittämällä nettikyselylomaketta sellaisille sivustoille kuin Uskovaiset nuoret -Facebook -ryhmä, Vauva.fi ja Suomi24:n Kristinuskoa ja seksiä käsittelevät ryhmät sekä väitöskirjan tekijän omalle Facebook-sivulle, tuloksista ei voi tehdä yleistyksiä.
Selailin väitöskirjan läpi. Huomiota siinä kiinnitti mm. se, että vastaajista peräti 52 % oli 18-25 -vuotiaiksi ilmoittautuneita. Syy tähän on ollut ainakin osin linkityspaikoissa. Ihmettelin sitä, ja syy löytyi kyselylomakkeesta: siinä piti rastia ikä, ja alle 18-vuoden ikää ei ollut tarjolla. Alaikäiset ovat oletettavasti rastineet iäkseen 18-25 vuotta, koska kyselyn johdantotekstissä ei sanottu kyselyn olevan suunnattu vain yli 18-vuotiaille ja jotain on pitänyt raksia, jotta on päässyt eteenpäin. Kyselyn vastaajista erityisen ison osan otaksuttiin tulleen Uskovaiset nuoret -ryhmän kautta, ja siellä on paljon alaikäisiä mukana. Erityisesti Suomi24-linkitys on saattanut tuoda myös mukaan jossain määrin fake-vastaajia, jotka ovat vastanneet provosoivasti, ja joita kyselytutkimuksissa jokseenkin aina jonkin verran on.
Selvä enemmistö vastaajista on ollut miehiä, vaikka tavallisesti kyselyihin vastaavat erityisesti koulutetut naiset. Ja näin on normaalisti etenkin pitkissä kyselyissä. Asiaa saattaa selittää edellä mainittu asia eli se, jos vastaajista merkittävä osa on tullut Uskovaiset nuoret -ryhmän kautta ja siellä on ollut erityisesti nuoria miespuolisia lukijoita. Väitöskirjasta liitteenä ollut kyselylomake vei tilaa 18 A4-sivua. Nettikysely näytti sisältäneen lähemmäs parisen sataa monivalintakysymystä sekä lisäksi suuren määrän avoimia kysymyksiä, eli ei ollut mikään parissa minuutissa vastattavissa oleva kysely. Ennemminkin sen tyyppinen kysely, minkä moni vastaajista saattaa jättää keskenkin kysymysten vain jatkuessa ja jatkuessa. Sellainen voi myös osaltaan johtaa vastaajien valikoitumiseen vielä kyselyn tekemisen aikanakin.
Kyselyyn linkitettäessä kyselyyn johdattava kysymys kuului: “Oletko kristitty mies tai nainen? Katsotko pornoa, tai oletko koskus aiemmin elämässäsi katsonut pornoa?” Kysymyksellä pyrittiin karsimaan ei-kristityiksi itsensä kokevat pois vastaajista. Kyselyssä ei kuitenkaan ollut asian tarkastavaa kysymystä siitä, jossa olisi suoraan kysytty, onko vastaaja kristitty, jolla olisi voitu vastauksista karsia pois ne vastaukset, joiden ei pelkkiä kristittyjä käsittelevään aineistoon olisi kuulunut edes päätyä. Se kysyttiin, kuuluuko johonkin kirkkokuntaan. Kirkkokuntajakauma poikkesi aivan huomattavasti väestön keskimääräisestä tilanteesta, kun helluntaiseurakuntiin ja vapaakirkkoon kuuluvia oli niin merkittävä osa vastaajista. Herätysliiketaustojakin kysyttiin. 30 % vastaajista oli raksinut omaavansa evankelisen taustan. Kyselyn laatija otaksui asian johtuneen siitä, että Sley-taustaisia on paljon Uskovaiset nuoret -facebook -ryhmässä, mutta itse veikkaan että noin iso osuus ei selity välttämättä edes pääosin niin. Veikkaan, että kyselyn laatija oli tulkinnut sanan “evankelinen” merkityksen eri tavalla kuin merkittävä osa vastaajista, jotka ovat saattaneet tulkita evankelisen sanana tarkoittavan ensisijaisesti “evangelical christianity” -taustaa suomalaisen yhdistyksen sijaan, etenkin kun vastaajina on ollut niin isot osuudet luterilaiseen kirkkoon kuulumattomia. Ellei vastaajissa sitten ole ollut erityisen paljon rippikoulun hiljattain käyneitä, jotka ovat vastanneet sen kohdan Maata Näkyvissä -tapahtuman takia. Tulokset oli raportoitu pääsääntöisesti pitäen mukana kaikki vastaajat, eli nekin, jotka eivät olleet vastanneet kuuluvansa mihinkään kirkkokuntaan.
Jonkun nettikyselyn perusteella tehty, eli vastaajina ketä tahansa vapaaehtoisia ilmeisesti. Ei sellaista kunnon otantaa, jossa olisi jaettu kysely esim. kaikille jonkin tilaisuuden kävijöille. Aihe huomioiden sellainen toteutustapa olisi kyllä ollut vaikea, kun moni ei varmaan olisi halunnut vastata. Ylipäätään tuntuu, että seksiaiheissa eniten kiinnostusta osallistua ja ottaa kantaa tällaisiin on niillä, joita aihe kiinnostaa kaikkein eniten tai vähiten. Keskimääräiset eivät jaksa vastata. (Keskustelupalstoja kun lukee, niin ilmeisesti pariskunnat harrastavat seksiä joko joka päivä tai sitten muutaman kerran vuodessa, esimerkiksi.)
Mutta kyllä tämä aihepiiri seurakunnassa jollain tavalla pitää huomioida ja opetuksen olla samalla planeetalla kuin todellisuus. Eli ottaa huomioon, että pornon käyttö on todellinen ilmiö myös uskovilla ja koskee myös naisia. Pitää myös yrittää tarjota toteuttamiskelpoisia ratkaisuja, miten kristityt sinkut käytännössä toimivat jos seksuaalisuus käy isoilla kierroksilla. Jos oikein osaavia ollaan, käsitellään myös tekoälyn asiaan tuomat uudet eettiset kysymykset.
Pitää tosiaan huomioida. Tämän tyyppisiä aiheita tuntuu pystyvän huomioimaan helpommin nuorten tai nuorten aikuisten erityisohjelmissa kuin vaikkapa sellaisissa seurakunnan kaikille avoimissa tilaisuuksissa, joita kuulemassa on kaiken ikäisiä lapsia myöten. Se, että asioista pystyy puhumaan suoraan niiden oikeilla nimillä vaatii luottamuksellista ilmapiiriä ja sitä, ettei joukossa ole sellaisia kuulijoita, joiden takia sanomisia joutuu sensuroimaan. Toinen haaste on siinä, että tämän tyyppisistä aiheista opettamaan valmiita on seurakunnissa niukasti. Pysymällä vaiti pääsee niin paljon helpommalla. Jolloin seuraus on herkästi, että joko kukaan ei opeta, tai sitten opetus ulkoistetaan jollekin muulle.
Pia (nyt kyseessä olevan väitöskirjan tekijä) ja Rene Rendic ovat olleet Kansanlähetyksen lähetteinä Kyproksella, jossa Pia auttoi seksityön ja ihmiskaupan uhreja. Pia kertoo itsekin olleen hyväksikäytön uhri lapsena.
Rendicit olivat joskus n. vuonna 2015 puhumassa Helsingin Kansanlähetyksen tilaisuudessa työstään, jossa olin heitä kuuntelemassa.
Hyvä tyyppi ja hyvää työtä varmasti, mutta se ei tee väitöskirjasta hyvää. Mun mielestä on kyseenalaista, että nettikyselyn käyttö tutkimusmetodina ylipäätään, tai ainakaan siitä tehdyt pitkälle menevät johtopäätökset, hyväksytään väikkäritasoiseen tutkimukseen. Jotain tasoa pitäisi yliopistonkin ylläpitää näissä eikä tähdätä vain tutkintojen määrään.
