Ei kukaan ole sanonut väitöskirjaa hyväksi, en tiedä arvosanaa, mutta alulle hän näyttää sen panneen jo kahdeksan vuotta sitten lehtiartikkelin mukaan. Ehkä työ on seissyt pitempääkin. Kokemusta hänellä kuitenkin on paljon niin työnsä kuin muunkin puolesta.
Yliopistohan saa käsittääkseni tonneja per yksi väitellyt. Väitöskirjojen taso onkin tästä syystä hurjasti laskenut viime vuosina.
Lisäksi se case Lauri Törhönen.
1 tykkäys
Varsinainen väitös on vasta muistaakseni ensi viikon lopulla.
Voi seurata netistä.
1 tykkäys
Taidepuolen väitöskirjat ovat muutenkin vähän kummallisia, esim musiikista. Kai niillekin joitain kriteerejä silti pitäisi olla. Spedessä oli vuosikymmeniä sitten sketsi, jossa väiteltiin tippaleipien kierteiden suunnasta. Vesku Loiri väitti yhtä ja Spede toista. Lopputulosta en muista.
2 tykkäystä
Hyvä että näihin halutaan puuttua. Allekirjoittajina tunnettuja nimiä. Lainauksissa lyhennelmä.
28 kirkolliskokousedustajaa esittää julkilausumassaan, että piispat kumoaisivat huhtikuussa tiedotusvälineissä Jeesuksesta ja Jumalasta esitetyt ”oudot väitteet”.
Julkilausumassa kiinnitetään huomiota ensinnäkin siihen, mitä emerituspiispa Wille Riekkinen julkilausuman mukaan esitti Ylenohjelmassa 21. huhtikuuta Jeesuksen jumaluutta ja neitseestäsyntymistä koskien. Julkilausumassa viitataan myös Riekkisen kirjassaan Valo ja pimeys esittämään ”uuteen uskontunnustukseen”, joka allekirjoittajien mukaan on ”vakavasti puutteellinen”.
Toisena esimerkkinä julkilausumassa mainitaan uutta kirjaa koskeva Ylen uutisointi, jonka mukaan Jumala on syntynyt 2 600 vuotta sitten ”virkamiestyönä ja valtapolitiikan seurauksena”. Tällä julkilausuma viitannee alkuvuodesta julkaistuun, Ville Mäkipellon, Juha Pakkalan ja Raimo Hakolan kirjaan Jumalan synty.
Turussa 9.5.2025
Kirkolliskokousedustajat:
Antturi Arto, Auvinen Miika, Auvinen Ville, Eräpolku Merja, Heikkinen Arja, Holma Heikki, Jääskeläinen Jouko, Juntunen Sammeli, Kaisanlahti Janne, Kemppainen Jari, Kippo Hannu, Kopperoinen Samuel, Kuronen Marja, Mäkinen Matti, Niemelä Kai, Niemelä Pauli, Niiranen Pekka, Parkkila Seppo, Peräaho Jussi, Perilä Juha, Pouke Eeva, Rusanen Juha-Pekka, Sandell Torsten, Simolin Kari, Stenlund Göran, Vehviläinen Timo, Vähäsarja Juha, Vänskä Vuokko
7 tykkäystä
Toivottavasti tuosta poikii jotakin myönteistä.
4 tykkäystä
Hieno juttu Yleltä. Vallan mainiota ja huimia messumääriä.
4 tykkäystä
Niinpä! Meillä on on ongelmana se, että kirkot ovat liian pieniä. Katedraali rakennettiin alunperin varuskuntakirkoksi Venäjän armeijassa palvelleelle puolaiselle sotaväelle…
Näköjään siis nyt perjantaina puoliltapäivin.
Joensuun kampuksella ja striiminä.
XB! Kreikkalais-katolinen piispallinen liturgia Helsingissä. Ukrainan Kreikkalais-Katolisen Kirkon Saksan ja Pohjoismaiden apostolinen eksarkki, piispa Bogdan (Dzurakh) toimittaa Pyhän liturgian ja vedenpyhityksen Pyhän Henrikin katedraalissa sunnuntaina 18.5. klo 14.00. Palveluksen jälkeen on mahdollisuus tavata piispa Bogdan kirkkokahvien merkeissä. Slava Ukraini!
1 tykkäys
Vaasan kirkkoherra avaa ajatuksiaan sateenkaarimessujen sallimisen jälkimainingeissa:
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta nyt tämä valtataistelu tarkoittaa siis sitä, että sateenkaarimessu voidaan pitää, mutta pakko ei ole. Mikäli neuvoston tahto ohittaa kirkkoherran, tämä voi järjestää “sateenkaarimessun”, mikä on sateenkaarimessu kutsuttujen ja (pelkän) nimensä osalta, mutta ei tunnuksien tai sisällön. Kirkkoherra voi jopa kieltää tunnukset. Vaan sepä voi jopa yllyttää seurakuntalaiset varustautumaan pinssein, kassein ja jopa lipuin tilaisuuteen. Kirkkoherra voi sitten nokittaa saarnaamalla sateenkaarimessussaan sateenkaarisanomaa vastaan turvattoman tilan menetelmin. Tähän voisi sateenkaariväki reagoida kävelemällä ulos kirkosta, kenties jopa ilmestymällä tavan messuihin sateenkaarisymbolein. Näin jumalanpalvelus muodostuisi taistelutantereeksi, missä samat henkilöt toimivat uhreina ja syyttäjinä. Huh!
2 tykkäystä
Tällaista ehkä poiki:
1 tykkäys
Piispa Salomäki vastaa Vaasan kirkkoherralle sateenkaarimessuista:
Olen ymmärtänyt sikäli väärin, että sateenkaarimessu on nyt ilmeisesti jopa pakko pitää, sillä kapituli on sitä tahtovan kirkkoneuvoston puolella. Tämä tosiaan laittaa kirkkoherran vaikeaan asemaan. Hänen linjansa näyttäisi olevan jonkinlainen sateenkaareton sateenkaarimessu. Muut vaihtoehdot olisivat eroaminen virasta, neuvoston uhmaaminen joka tapauksessa tai sateenkaarimessun salliminen pitkin hampain. Mitenhän itse toimisin? Ero tai uhma kenties…
Tämä Salomäen sana ei minusta pidä lainkaan paikkaansa:
“Tuomiokapitulin päätös ei käsitellyt kristillistä avioliittoteologiaa tai luomisuskoa.”
Kyllä käsitteli, vähintäänkin epäsuorasti. Sateenkaariaate kun nimenomaan ajaa samaa sukupuolta olevien vihkimistä ja laajemminkin esiaviollisen seksin hyväksymistä. Piispan sanat ovat vastuunpakoilua ja kikkailua.
1 tykkäys
Samoja mietteitä.
Olen täällä yrittänyt selittää Salomäen ja kapitulin päätöstä parhain päin. Edelleenkin on minusta erotettava keskustelussa homohäiden pitäminen kirkon tiloissa - jota kapituli ei ole sallinut, vastoin Jyväskylän seurakuntaneuvoston kantaa (kirkkoherra vastusti kirkolliskokouksen ylikävelynä) - sateenkaarimessuista. Edellisessä seurakunnat rikkovat kirkon järjestystä, jälkimmäisessä eivät. Mutta kieltämättä Salomäen vastaus ei nyt ole riittävä. Vaikuttaa siltä että viimeinenkin piispa on taipumassa avioliiton suhteen teologisesti, vaikkei vielä vihkimisen kahta mallia kannattanutkaan.
Saapa nähdä. Ville Auvinen totesi kirkolliskokouksen päätöksen jälkeen mediassa (oliko YLE?), että ei ole lainkaan varma kirkon päätöksen muuttumisesta, päinvastoin kuin Tapio Luoma muiden muassa totesi. Auvinen viittasi virran kääntymiseen, hengelliseen uudistukseen. Vaikea sanoa oliko hän tosissaan. Useimmat konservatiivit ovat jo pitkään puhuneet jarruttamisesta, ja esiintyneet realistisina pessimisteinä. Mutta sekin skeenario on kuultu, että maallistumisen ja kirkosta eroamisen jatkuessa kirkkoon lopulta jäisi jopa nykyistä suurempi osuus aktiiveja komservatiiveja. Esimerkiksi Eero Junkkaala taisi väläyttää sellaista valoa.
Tämä edellyttäää, että konservatiisilla säilyy kirkossa mahdollisuus kokoontua yhteisöihin, joissa ylläpitää omaa vakaumustaan, kutsua toisia sen osallisuuteen ja kasvattaa seuraava polvi siihen.
Jos asiaa lähestyy perinteistä virkakantaa edustavien konservatiivien kannalta, niin ongelmana on paitsi tulevaisuutta uhkaava pappispula myös se, ettei uusia yhteisöjä saada perustettua ja vanhojenkin asema on uhattuna. Jos taas otetaan töihin ainakaan laajemmin muita kuin vanhavirkakantaisia pappeja vaikuttaa se yhteisöissä tapahtuvaan julistukseen ainakin jossain määrin. Silloin teologinen linja ei pysy samana. Yksi vaihtoehto on toki pysyä sisällä, mutta toimia omapäisesti ja omin luvin oman linjansa mukaan. Jollekin seurapainotteiselle liikkeelle tämä lienee helpompaa.
Junkkaalahan on itse todennut, että jos naispappeus olisi nyt äänestettävänä hän äänestäisi vastaan, mutta kun se kerran on päätetty niin toimii sen mukaan. Samaa on täällä foorumillakin joku väläyttänyt samaa sukupuolta olevien vihkimisestä. Minä en voi kuin surra tuollaista ajattelua. Jos jokin asia on totuus ei silloin valhetta voi sallia. Tuolla linjalla kirkon sisällä ei säily mitään konservatiivisuutta, tai ainakin se muuttuu hyvin toisenlaiseksi.
Jos virkakysymys ei ole ongelma, mutta avioliitto on tulee keskeinen kysymys olemaan se, millä tavoin kirkossa saa aiheesta tulevaisuudessa opettaa. Jos perinteinen opetus kielletään tai siitä vaietaan ei perinteinen kanta välity eteenpäin eikä tulevaisuudessakaan ole mahdollisuutta mihinkään konservatiivien valtaannousuun, kun väki vähenee tai linja liudentuu.
Muutenkin kirkossa valta on vankasti liberaaleilla, osa liberaalipiispoista on varsin nuoriakin. Kirkossa on myös suuri määrä arvoliberaalia välinpitämätöntä massaa, jota liberaalit kyllä saavat jotenkin mobilisoitua uurnille, jos konservatiivien nousu on uhkana. Vaikka kirkonpenkit saavatkin uutta täytettä, mikä on todella hienoa on siitä pitkä matka näin suuren laivan kääntymiseen. Enenevät seurakuntaliitokset vähentävät nekin tavan seurakuntalaisen vaikutusmahdollisuuksia, Varsinais-Suomessahan puuhataan kirkon ylätason painostamana jättimäistä Salon, Paimion, Someron, Liedon, Loimaan ja Pöytyän (sekä niiden kuntien, jotka on jo liitetty näihin seurakuntiin) yhteisseurakuntaa.
En sano, etteikö konservatiivinen käänne olisi mahdollinen, mutta sen todennäköisyyteen vaikuttaa sekä se, mitä konservatiivisuudella tarkoitetaan ja mitä ollaan valmiita sen eteen tekemään.
1 tykkäys
Arto Antturi kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidepalstalla sivuten tätäkin aihetta:
Lukijan mielipide | Suomen kirkon tilanne on absurdi, kirkko ei noudata avioliittolakia eikä omaa kantaansa
Piispojen ehdotus paljasti ongelman syvyyden. Teologialla ei ole merkitystä. Säännöistä voidaan joustaa, jos katsotaan, että se edistää kirkon aseman säilyttämistä. Olennaista on pitää järjestelmää yllä.
4 tykkäystä
Näissä konservatiivi-liberaali-keskusteluissa on mielestäni se ongelma, että selkeä jako konservatiiveihin ja liberaaleihin on menneen ajan juttuja. Toisaalta kyllä mm. seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset on nostettu ydin- tai erottaviksi asioiksi aikaisempien Jumalan olemassaolo/ihmeiden todellisuus asioiden sijaan. Eli raja on siirtynyt. Mutta samalla perinteinen jakolinja on murtunut, koska monessa asiassa konservatiivinen puoli on omaksunut aiemmin liberaaleina pidettyjä asioita (kuten historiallis-kriittinen raamatuntutkimus). Edelleen on käynnissä aika laaja liikehdintä, missä nimenomaan konservatiivipuolella ollaankin avoimempia esimerksi samaa sukupuolta olevien avioliittoon ja epäillään joitain perinteisiä oppeja, kuten ikuista helvettiä. Paikoin tämä kehityskulku tapahtuu nuorempien polvien kautta, mutta kyllä myös jonkinasteisesta dekonstruktiovaikutuksesta konservatiiveissa.
Eli luterilaisessa kirkossa toki voi tapahtua niin, että kirkosta eroamiset lisäävät konservatiivien määrää, mutta samalla konservatiivien “laatu” muuttuu.
Arkkipiispa Tapio Luoma arvioi maanantaina Ylen haastattelussa, että kirkolliskokouksen kantaa rinnakkaiseen avioliittokäsitykseen on mahdotonta ennakoida.
Hän kuitenkin uskoo, että samaa sukupuolta olevien vihkiminen kirkossa on arkipäivää ennen pitkää. Luoman mukaan sateenkaariparien vihkioikeutta vastaan taistelevat käyvät vain viivytystaistelua.
Ville Auvinen on toista mieltä. Hänen mukaansa kirkossa puhaltavat nyt vanhat tuulet.
– Kirkossamme tuuli on kääntynyt konservatiivisempaan suuntaan. Ei tämä ole mitään viivytystaistelua. Taistelemme Jumalan sanan puolesta ja tulemme voittamaan.
Tämä juttu tehtiinkin 6.5., ennen äänestystä eikä sen jälkeen.
Niin, luulenpa vähän että Auvisen heitto on pieni provo. Toki saa ja pitää uskoa Jumalan kykyyn muuttaa ihmisiä ja muotivirtauksiakin. Mutta muistelisin kyllä Auvisen ja co. muissa kirjoituksissa ja puheissa ilmaisseen sen että kirkko on menossa yhä liberaalimmaksi ja siksikin herätysliikkeiden väkeä on alettu tiivistää entistä selkeämmin ja esimerkiksi lähetystyön irtaantumista kirkosta on ennakoitu.
Jos Luoma ja Auvinen ovat sanoneet sanansa toimittajalle samassa tilanteessa, kysymys voi myös olla Auvisen harmistumisesta: Arkkipiispa kun on jo hyppäämässä seuraaviin, hänelle sopiviin äänestystuloksiin. Auvinen on siinä tapauksessa vastannut heti räväkällä päinvastaisella visiolla.
Konservatiiviksi saa kuitenkin itsensä lukea, vaikkei vastustaisi aktiivisesti naispappeutta. Avioliittokysymyksessä liberaaleja on vielä suhteessa vähemmän kuin virkakysymyksessä.
Lähinnä tässä taas paljastuu kons/lib jaottelun heikkous. Se toimii jossain kirkolliskokouksen äänestyksessä, kun kyseessä on selvä kahtiajako : onko kirkollinen avioliittoon vihkiminen miehen ja naisen välinen vai ei? Mutta heti kun mennään vaikka kysymyksiin evankelionnista,lähetystyöstä, rippikoulusta tai jumalanpalveluksesta jne., jakoa kahteen ei voidakaan tehdä.
Kirjoitimme yhtaikaa saman suuntaisesti.
Tuohon voi myös jatkaa, että onko se jakaminen toisaalta myös nykyajan ilmiö. Polarisoidaan liikaakin. Todellisuudessa kukaan ihminen ei ole periaatteessa vain kaikkea uutta vastaan. Tämä ei koske pelkästään uskon asioita. Luulen että on jo kauan ollut myös kristittyjä jotka ovat kokeneet itsensä sopeutumattomaksi mihinkään leimattuun leiriin. Eikä usko ja kristillisyys minusta olekaan ensi sijassa mielipiteitä joka ainoasta asiasta. Usko Jumalaan joka ilmoittaa itsensä Raamatun sanassa ja Kirkossa, on elämää, ei pelkkää aatetta. Uskoa, toivoa, rakkautta.
1 tykkäys
Ei se minusta tuollaiselta näytä. Merkittävä kehityskulku on se, että liberaalit etääntyvät aina vain kauemmaksi konservatiiveista, ja tämä etääntyminen tekee tuon selkeän jaon vuosi vuodelta entistä selkeämmäksi.