Eivät he kuitenkaan mitään apua saa, ainoastaan ympäripyöreää sanahelinää, joka ei johda mihinkään. Etkö ole lukenut Raamatustasi epäuskoisista, että “he ovat maailmasta ja sen tähden he puhuvat niin kuin maailma puhuu.” 1. Joh. 4.5? Psykologeilta ja psykoterapeuteilta ei siis ole odottetavanakaan muuta kuin tämän maailman puhetta, pla…pla…plaa. En ole koskaan nähnyt heistä yhdenkään johtavan kristittyjä Kristuksen ja hänessä olevan syntien anteeksianatamuksen tykö, sillä Henkeä ei heillä ole. Miksi siis uskova hakeutuisi heidän pakeilleen, hän jolla on Jumalan Henki rukoilemassa itsensä puolesta, Henki joka käyttää Jumalan sanaa auttaakseen uskovaa? Tässä kuitenkin edellä mainitsemani Olav-Valen-Sendstadin kirjasta pieni pätkä. Sendstad oli kuuluisa sielunhoitaja elinaikanaan eikä hän sortunut viisasteluun, vaikka olikin tohtori, vaan puhui yksinkertaisesti niin, että uskovat ymmärsivät hänen puheensa, ei siis “puhunut tuuleen” Paavalin sanoin ilmaisten.
Syyllisyys ilmenee myös ahdistuksena, Jumalan, ihmisten, oman itsen, elämän, mutta ennen kaikkea kuoleman tuottamana ahdistuksena. Sitä ahdistusta vastaan eivät auta mikään psykologia, psykoanalyysi eivätkä ihmisten keksimät luonnolliset lääkkeet, sillä se ei liity yksittäisiin tekoihin, vaan se on ihmisen omassa olemuksessa. Vaikka ihminen haluaa vähäksi aikaa reipastua, olla pilkkaavinaan ahdistustaan ja olla järkevä ja henkevä sen kustannuksella, se kuitenkin tulee takaisin selittämättömällä, mutta vastustamattomalla tavalla. Se on kadotetun tilamme syvin ilmaus, sillä se jatkuu itsepintaisesti.
Ahdistuksen takia ihminen alkaa vihata kaikkea, mistä hän ahdistuu. Ahdistuksen takia vapaa-ajattelijasta tulee ateisti ja Jumalan vihollinen. Elämää ja maailmaa kohtaan tuntemansa ahdistuksen takia filosofisesta ja uskonnollisesta mystikosta tulee maailman halveksija. Kuolemanpelon takia ihmisestä tulee materialisti ja aisteihinsa sidottu.
Voi, mikä sanomaton kurjuus sydämessämme onkaan! Voi, kuinka Saatana hyökkää ihmisen kimppuun hänen ahdistuksessaan!
Ahdistusta vastaan on vain yksi lääke, Jumalan sana, Jumalan sana ja aina vain yksi keino, Jumalan sana. Se antaa meille nimittäin kalliopohjan, joka vaikuttaa ahdistusta vastaan ja poistaa sen. Mikä poistaa Jumalan tähden tuntemamme ahdistuksen, ellei hän, joka on itse sanonut: ‘Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun’ (Jes. 43:1)? Mikä poistaa maailman ja oman itsemme aiheuttaman ahdistuksen, ellei hän, joka on rakastanut maailmaa ja meitä niin, että hän sovitti meidät Jumalan kanssa? Mikä poistaa kuoleman - aiheuttaman ahdistuksen, ellei hän, joka itse kuoli ja nousi kuolleista? Mikä poistaa ahdistuksen siitä, ettei haudan tuolla puolella ole enää mitään, ellei hän, joka nousi ylös kirkastetussa ruumiissa? Jumalan sana ja vain se on oikea lääke ahdistuneille sydämille.
Olav Valen-Sendstad, Sovinto Jumalan kanssa, s. 218-219.
Totta on myös, että uskonnollinen puoskarointi saa huomattavasti enemmän vakavaa haittaa aikaan kuin sekulaari, mutta ammattitaitoinen, koulutettu terapeutti. 1960-luvun sielunhoito kirkossa oli usein todella ahdistavaa ja sairastuttavaa. Karismaattisuus tänään ei sovi ainakaan kaikille. Minunkin kokemukseni on kuitenkin sama kuin 9 x, mutta monen ei, tunnen ja tunsin.
Näinkin, kuten ylempä kerroin, on olemassa ihmisiä, jotka naamioituvat kristityiksi, esim. nyt nuo yllämainitsemani menestysteologit. Maailman harjoittama “sielunpreppaus” ei toki ole niin vaarallista, vaikkei siitä mihinkään olekaan.
Puhut vähän laajemmasta asiasta ja uskosta ylipäänsä, mitä kaikille ei suoda ainakaan heti ja Jumala vaikuttaa myös sekulaarissa maailmassa, vaikka se ei ole terapioineen ja lääkkeineen täydellistä ja sivuvaikutuksia aina on kaikessa.
Emme voi ymmärtää, miksi toinen uskoo ja toinen ei; toinen paranee ja toinen ei yms.
Täällä olisi toivottavaa, että keskusteltaisiin uskon näkökulmasta, vaikka se on tavoittamatonta lopullisesti eikä ole meidän käsissämme.
Itseäni ei traumoissani terapia auta, päin vastoin. Mahdoton on löytää sielunhoitajaa, onneksi on löytynyt kirjoja ja olen voinut lukea. (Nyt en pysty hyvin, se hoitamaton harmaakaihi yms.) Jumala näyttää kuitenkin tiputtelevan armonpisaroita, että selviän. 
Masennuksen lääkehoidon kieltäviin olen törmännyt eivätkä ne lääkkeet yksin aina autakaan. Harvemmin tulee vastaan sitä, että psykoterapeutin/ psykiatrisen sairaanhoitajan tarjoama keskusteluapu väitettäisiin hyödyttömäksi.
Nyt tuli.
Masennus on vakava ja yleinen sairaus. Se voi vaatia sairaalahoitoa kuten syöpäkin.
Juuri teologinen kirjallisuus on ollut minullekin suuteksi avuksi. Olen sairastanut lähes koko elämäni ajan, enkä niin ikään ole saanut todellista ja kestävää apua tämän maailman lääkäreiltä, puhumattakaan psykologeilta ja psykiatreilta. Usko on kantanut minua joka hetki siitä lähtien kuin olen tullut tietoiseksi kasteessa saamastani uskosta ja sitä ennen tiedostamattomasti. Tämä, ettei Jumala paranna ajallisesti, vaan kantaa uskossa sairauden ja synnin, ja siitä johtuvan syyllisyyden ja ahdistuksen keskellä on juuri sitä ristiä jota Kristus sanoi niiden joutuvan kantamaan, jotka seuraavat häntä. “Se portti on ahdas ja tie kaita joka vie elämään sisälle ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät,” sanoi itse Jeesus.
Kysyn, mitä hyötyä sinulle on siitä, että masennus antaa periksi, jos sinulla ei ole uskoa Kristukseen? Silloinhan sinä aikasi hortoilet täällä edestakaisin ja menet kadotukseen, jossa sinulla on iankaikkinen tuska.
Ei pidä paikkaansa. Jumala toimii myös terapeuttien kautta. Se mikä maallisissa terapioissa toimii, toimii koska se on jotakin miten maailma toimii Jumalan tahdosta. Älä halveksu maallista apua. Matteuksen evankeliumin lopussa lampaat eivät tiedä auttaneensa Kristusta vieraillessaan sairaaloissa tai vankiloissa. Ei tuokaan teksti puhu mitään siitä, että he kävivät siellä julistamassa tai haukkumassa terapeutteja.
Väitteesi on törkeä, loukkaava ja suoranainen valhe!
D
Etkö todellakaan ole kuullut uskovista ihmisistä jotka kiittävät saamastaan avusta sekä ihmisiä että Jumalaa?
Etkö ole kuullut terapeuteista ja muista ammattilaisista jotka ovat uskovia?
Ihmettelen tuota kiihkoa.
Kuka sinulle on todistanut että masennusta sairastava ei voi olla uskossa Kristukseen?
Tässä lienee kysymys haluttomuudesta hyväksyä käsitettä sairaus tai terveydellinen ongelma, jos kysymys on psyykkisestä asiasta.
Itse olen jo kauan sitten tajunnut että ruumis ja mieli ovat yhteydessä ja samaa ihmisen kokonaisuutta.
Voi siis aivan hyvin saman tien lopettaa syöpäpotilaiden hoidot, koska eihän sellainen ketään Kristuksen luo johdata!
Tulee muuten suuret säästöt kun annetaan ihmisten kärsiä ja lopetetaan kaikki akateeminen tutkimustyö syövän hoitokeinojen eteen yms.
Täsmälleen juuri näin. Rupea siinä sitten selittämään että Jumala kuulee ehkä rukouksesi vuosien kuluttua, masennus on läsnä siihen asti.
Missä esitin tällaisen väiteen, et kai vain lue omiasi teksteistäni?
Joo, Lutherin sidotun ratkaisuvallan mukaisesti, eli heidän on toimittava niin kuin Jumala on määrännyt heidät toimimaan. Eivät he kuitenkaan evankeliumin asialla ole, se on varma, sillä sama lähde ei voi uhkua makeaa ja karvasta vettä.
Kun minä esim. menin reilu 5 vuotta sitten syöpäleikkaukseen niin menin sinne tietoisena siitä, että menen sinne Kristuksessa, eli kaikki mikä kohtaa minua, kohtaa myös häntä ja päinvastoin. No minun ajallinen elämäni jatkui suhteellisesti onnistuneen leikkausen takia, mutta ei se minua auttanut suhteessa todelliseen elämään, jonka Kristus on minulle hankkinut. Minä kuolen kuitenkin tässä ruumiissa, mutta samoin kuin edellä kuolen Kristuksessa ja nousen myös ylös Hänen ruumiinsa jäsenenä. Saattaa kuulostaa isottelulta, mutta minä en enää pelkää kuolemaakaan, sillä olen jo hengessä niin vahva, että tunnen voittaneeni sen. Jaan tämän Paavalin kanssa.
Room 8:38-39: “Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
Enkä minä ole sinua loukannut. Jos olen niin tehnyt niin osoita se!
Minä olen saanut apua moniin asioihin jopa ateisteilta ja kommunisteilta ja välillä huomannut, että se on Jumalan järjestämä.
Usein olen myös saanut väärinymmärrystä, ilkeyttä ja pahaa kristityltä ja ammattikristityltä.
Minulle sekulaari terapia ja psykiatria kaikkine vikoineen on yhtä lailla Jumalan lahja ja kehittyvä, kuten muukin lääketiede täällä elämässä, vaikka minun on hirveän vaikea myöntää pahan tulevan Jumalan kädestä, joka on ehdottomasti tietenkin Kaikkivaltias.
Minäkin olen lähes koko elämäni ollut enemmän tai vähemmän sairas ja vielä epäonnistunut. Näen kuitenkin osittain nyt vanhana, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa (saavat) rakastavat. Karannut olisin, jos olisi paikka mihin karata ja myönnän, että Jeesus kärsi enemmän kuin minä ja vapaaehtoisesti. Minun on pakko kärsiä kärsittäväni. En voi siitä enkä mistään muustakaan mitään kunniaa ottaa, onneksi armo riittää ja tunnen Tien.
Väitteesi on loukkaava terapiatyötä tekeviä kohtaan. Hekin toteuttavat Jumalan kutsumusta tavallaan.
Eikä tämä kirjoittamasi minua loukannut. Eikä minun tarvitse osoittaa mitään. Jos olisin loukkaantunut sen sen olisin osoittanut sanomalla että loukkaannuin. Jos joku sanoo että hänestä tuntuu joltakin, niin ei sitä tarvitse todistaa mitenkään. Vai miten sinä todistat jollekulle, että sinusta tuntuu pahalle?
Minusta tuo kirjoittamasi oli vain typerää ja loukkaavaa psykologeja ja psykoterapeutteja kohtaan.
D
Et ollut mukana tuossa psykoterapeuteille tehdyssä kyselytutkimuksessa. Jos siinä olisi ollut erilainen vastaajakunta, voi olla, että olisi tullut sellaisiakin vastauksia, joissa joku olisi pitänyt itseään huonompana terapeuttina kuin mitä terapeutit ovat keskimäärin.
Sekin on toisinaan vielä silti eri asia, mitä sanoo ulospäin ja mitä oikeasti ajattelee. En väitä tätä sinun osaltasi. Mutta yleisesti ottaen ihminen voi pystyä tietoisesti jatkuvasti korostamaan omaa puutteellisuuttaan ja saada sellaisilla puhetavoillaan itseään lähennettyä kuulijoihinsa - ja silti ajatella, että on keskimääräistä parempi tehtävässään. Olen tavannut eräänkin huippuviestijän, joka kertoi siitä, miten on tehnyt urallaan ihmisiä kohdatessaan tahallaan “mokia” (jotka eivät olleet oikeasti mitään vahinkoja, vaan hyvinkin suunnitelmallisia) saadakseen itsensä asemoitua riittävän vertaiseksi muiden joukossa ja varsinaisen viestinsä paremmin perille.
Olisi nyt muutakin tekemistä! Silti, kyllä 9x on kuitenkin myös oikeassa. Pitkään on terapioissa ollut vallalla, että kun syyllistä ei saa hakea, niin mennään toiseen ojaan ja silitellään ja ymmärretään kaikki totuudetkin väärin hyväksi eli sanotaan paha hyväksi ja hyvä pahaksi ja ymmärretään niin, että mitään ei tapahdu parannuksen suuntaan. Silti ei tule hyljätä asiaa. Asialla on hyvä tarkoitus ja todellakin on parempi ymmärtää ja paijata, kun tuomita lailla itsemurhaan tai ei edes yritetä ymmärtää.
En minä eikä edes 9x ole aina oikeassa ja meillä syntisinä on huonoja päiviä ja inhimillistä katkeruutta. Uskova joutuu aina jollain tavoin vainottavaksi eikä se ole hauskaa ja voi aiheuttaa luopumisenkin. Jumalamme on salattu, mutta ei tahdo että kukaan joutuu kadotukseen helvetin kautta ja tuomio ei ole meidän.
(Ehkä uskaltaisin tutustua 9x paremmin, jos tarvis, mutta olen kyllä hyvin epävarma, voisinko sittenkään ilman muita.)
Oikeastaan se liittyy itsereflektointiin. En minä hauku itseäni ihmisille. Ei minulla ole paljoa epäonnistumisia. Joskus kun keskusteluissa nousee itselle erilaisia tunteita, niin niiden reflektointi voisi joskus mennä paremmin. En mokaile tahallani, mutta jos huomaan sanoneeni jonkin asian huonosti, tai aistin ihmisessä jonkin satuttaneen, niin palaan siihen pikimmiten.
D