Väitätkö, että epäuskoinen kykenee toimimaan Jumalan Hengen johdossa. Jos väite, etteivät he kykene siihen on loukkaava niin se saa olla sitä ja toimia heille herätteenä uskoa evankeliumiin.
Tortoise:
Kuka sinulle on todistanut että masennusta sairastava ei voi olla uskossa Kristukseen?
@9x :
Missä esitin tällaisen väitteen, et kai vain lue omiasi teksteistäni?
Et esitä tuota väitettä. Se on kuitenkin mielestäni looginen päätelmä, mikäli monessa viestissäsi esiintyvät ajatukset otetaan vakavasti.
Minähän vetosin siihen että moni Kristukseen uskova kertoo saavansa apua terapiasta yms ammattiavusta. Usko ei poista sairautta - sitä ei ehkä poista terapiakaan, mutta auttaa elämässä jaksamisessa. Näille ihmisille uskon asiat ja terveydenhoito, myös mielen-, eivät ole toistensa kilpailijoita.
Sinun väitteesi on, että terapia on huuhaata.
Vain syntien anteeksiantamus voi parantaa. Vain pelastuminen on tärkeää.
Ilmeisesti pulma tässä on myös se, että käsität terapian ja muun ammattiavun kapeasti vain tuohon syyllisyysasiaan tarjottuna helppona höpinänä.
Eihän ihmisen mielenterveys aina horju vain syyllisyyden ja synnin vuoksi. Kaikki olemme syntisiä ja ainoa pelastuksen mahdollisuus on Kristuksessa. Anteeksiantamus on todella vaitava asia.
Mutta ihmisen psyyke voi olla muutenkin haavoilla tms. Ei silloin auta puhe syntien anteeksisaamisesta. Eikä jonkun saama apu sairauteen tai ongelmiin estä sitä että pelastukseen johtaa vain yksi tie.
Minä uskon että ihminen on luotu palvelemaan lähimmäisiä ja ylistämään Luojaa. Jos Jumala auttaa meitä erilaisten ihmisten kautta, hänen tahtonsa toteutuu. Ei Raamattu opeta sitäkään että maanpäällinen elämä olisi turhaa.
En ymmärrä närkästystä, jota 9x:n näkemys ammattiauttajista herättää. Onko ihmisellä jokin velvollisuus arvostaa terapeutteja? Miten arvostus on mahdollista, jos ei koe saaneensa heiltä mitään? Kunnioittava kielenkäyttö on tietenkin suotavaa.
Minun nähdäkseni ja keskusteluja täällä muistellessa ei ole väitetty, että terapiaa ei saisi kritisoida. On myös puhuttu siitä että on huonoja ammattiauttajia. Monen on vaikea saada apua ja liian usein taidetaan turvautua lääkkeillä turruttamiseen.
Oma negatiivinen kokemus on tottakai oikein tuoda esiin.
Närkästyminen johtunee lähinnä siitä että niin lääke- kuin muun ammattiavun leimaaminen totaalisesti - perustellen asiaa kristinuskolla - ei vastaa tosiasioita. Jos itse en saanut apua, ei kukaan muukaan voi saada - eikö se ole aika armoton asenne? Siinä mitätöidään sekä monen elämäntyö että monen autetuksi tulleen rehellinen todistus siitä että Jumala voi toimia ihmisten kautta monin tavoin.
Mistä tällaisen päätelmän teit? Myönnänhän minä, että näistä asioista voi olla apua maalliselle, tämänpuoleiselle elämälle, mutta en sitä, että se voi auttaa yli rajan, iankaikkiseen elämään. Tämän seuraavan ruumiillista harjoitusta koskevan voit laajentaa koskemaan kaikkea sitä mikä kuuluu maailmaan koskien ajallisia asioita.
1Tim 4:8: “Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.”
Näistä ajallisista on siis hyötyä vain vähään, tähän ajalliseen
elämään, mutta ei tuonpuoleiseen. Luterilaisena sinun täytyisi tietää, että on ainoastaan Jumalan asia pelastaa ihminen. Mutta ehkäpä minun on paras poistua tältä foorumilta kun sinunkin ja monen muun ihmisen ajattelussa rationalismilla on liian suuri sija niin, että Henkikin valjastetaan toimimaan järkeilynne mukaan. Meidän mielemme ei pitäisi kiinnittyä maallisiin ja rakastaa niitä, kuten Raamattu kehottaa, vaan iankaikkisiin.
Juuri näin ja näitä ei saa sekoittaa keskenään, maallista ja hengellistä.
1Kor 2:14: “Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.”
Niin se onkin, jos sen katsotaan olevan avuksi pelastumisessa. Juttelin aikoinaan Leif Nummelan kanssa asiasta ja hän oli kanssani täysin samaa mieltä ja sanoi psykologiaa jota ujutetaan kristinuskoon “kuinka minä voisin rauhoittua” teologiaksi.
Mutta me puhumme ilmeisimmin toistemme ohi, kuten totesitkin?
Tässä on siis kirjoiteltu kohta kymmeniä viestejä niin että sinä tarkoitat koko ajan että taivaaseen ei vie terapia, ja muut tarkoittavat että kristittykin voi saada apua terapiasta tässä elämässä?
Mutta kyse ei ehkä pelkästään ollut tästä? Tuskin se yksin oli epäselvää mistä puhutaan?
Luultavasti siitäkin on ollut hiukan erimielisyyttä, ovatko mielen ongelmat asioita joita voidaan hoitaa niinkuin fyysisiäkin.
Paljon mielenkiintoista keskustelua, vähän aikaa käytettäväksi sen kaiken kommentoimiseen. Yritän jotain hajanaisia ajatuksia tähän.
Se, että ajallisista asioista on tavallaan vähän hyötyä, ei tee niistä merkityksettömiä tai vääriä. Kristityn on jopa velvollisuus auttaa ihmisiä ajallisissa asioissa. Myös evankelioinnin kannalta on tärkeää huomioida ihminen kokonaisuutena. Ihmisillä on muitakin tarpeita kuin pelastetuksi tuleminen, eikä evankeliumin asiaa mitenkään edistä, jos ne muut tarpeet sivuutetaan.
Ihmisiä voi ahdistaa ja masentaa moni asia. Osa niistä liittyy pelastuksen asioihin jollain tavalla. Varmastikaan maallinen psykologia ei pysty kunnolla ratkaisemaan sellaisia ongelmia, jotka liittyvät synnin ja armon kysymyksiin, ihmisen arvoon tai kuoleman pelkoon. Mutta on myös muunlaisia ahdistuksen ja masennuksen aiheita. Ne liittyvät maallisiin asioihin, jotka toki ovat vähemmän tärkeitä kuin pelastus, mutta eivät katoa tai muutu merkityksettömiksi sillä tiedolla, että Jumala antaa synnit anteeksi. Niitä voidaan hoitaa ensisijaisesti maallisin keinoin.
Kaikki ammattilaiset eivät osaa korjata kaikkia ongelmia, vaan pitää osata valita oikea ammattilainen. Psykologin apu ei muutu siitä huonoksi, että psykologi ei osaa neuvoa tietä taivaaseen, huoltaa autoa tai laatia tilinpäätöstä. Toisaalta taas sekään ei ole mikään ongelma, että pappi ei ole psykologi eikä osaa korjata kaikkia mielenterveyteen liittyviä asioita (tai huoltaa autoa tai laatia tilinpäätöstä). Kunkin pitäisi toki tietää omat rajansa eikä yrittääkään sorkkia sellaisia asioita, joita ei osaa.
Se, että asiaa ei saatu vietyä huonompaan suuntaan onkin sitä, että ratkaisua ei syntynyt. Tuohon voisi lisätä alkuun sanan huonoa.
Jos Timppa ja Hemppa hakevat kirkkoherraksi Takahikiän seurakuntaan ja Timppa valitaan, niin Hempan kannattaja voisi otsikoida ihan vastaavasti, että Ratkaisua Takahikiän kirkkoherranvaalissa ei löytynyt.
Onhan tuo naiivia tuputtamista, tai sitten vaan toimittajan tietämättömyyttä. Joku saattaa oikeasti luulla että olisi pakko muuttaa virallisia käytäntöjä, kun Luoma ja co siihen viittaavat. Muutosta ajavat kun puhuvat pahimmillaan lain rikkomisesta kirkon taholta.
Jossain mielessä on totta että asia on ratkaisematta, kun se kerran jakaa kirkkoa.
Mutta voisi sanoa mieluummin että “sopua ei syntynyt”, sillä sellainen utopistinen toivehan kahden avioliittomallin ehdotukseen sisältyi, että rauhanomainen rinnakkainelo saataisiin. Sehän ei sopinut kuitenkaan edes kaikille liberaaleille.
Median kannalta on myös ymmärrettävä ajatus, ettei tullut ratkaisua, sillä totta on, että ristiriita käytännön todellisuuden ja kirkkojärjestyksen välillä jatkuu. Kummankaan puolen toivoma asiain tila ei ole kuitenkaan vähään aikaan näköpiirissä - ei se että kirkkojärjestys muuttuisi eikä se että ns sateenkaaripapit lopettaisivat järjestystä vastaan kapinoivan vihkitoimintansa.
Ei kai kukaan nyt vain luule, että esitetyn kaltainen kompromissi olisi se, mihin olisi jääty? Että se olisi ollut jonkinlainen lopullinen ratkaisu asiassa? Tosiasiassa se olisi ollut vain astinlauta, jolta olisi voitu ponnistaa taas seuraavalle tasolle. (Esim. taannoinen siunaus-juttu markkinoitiin samoin, nyt saatiin kompromissi aikaan, eipä se sitten kauan sekään ratkaisu riittänyt.)
Tuskinpa kovin moni asiaan perehtynyt oikeasti on kuvitellut kompromissin riittävän. Sen laatijoilla on luultavasti ollut motiivina luoda sellainen vaikutelma että ainakin on yritetty jotain tehdä kirkon ykseyden hyväksi ja ehkä joku heistä uskoi väliaikaiseen rauhan tilaan jos malli hyväksytään.
Mutta tässä kommentoitiin uutisotsikkoa. Kun kyseessä on seurakuntalehti, ei todella voida panna epätotta sanontaa sen piikkiin ettei toimitus tietäisi mitä kirkossa oikeasti on päätetty. Kirkon ulkopuolinen media on tässä mielessä toinen juttu. Hyvä jos aina tietävät mikä on kirkkojärjestys tai mitä eroa on kirkolliskokouksella , kirkkohallituksella ja piispainkokouksella…