Tenho Sukari jäi tänä vuonna leskeksi vaimonsa kuoltua syöpään. 76-vuotias Tenho Sukari on tätä nykyä ainoa sukarilainen.
Haluaisitko kertoa arviosi leeviläisten henkilömäärästä?
Mahtaako heillä olla seuroissaan sama konsepti kuin esikoisulla? Laestadiuksen postilla ja seurapuhe + virsiä?
Enintään 150. Kaikilla esikoislestadiolaisten ryhmillä on suunnilleen sama seurakonsepti. Esikoiset ry:ssä luetaan toisinaan Lutherin postillasta ja käytetään virsikirjan + hengellisten laulujen ohella tuoretta omaa Armon sävel -kirjaa, leeviläiset taas veisaavat vain vanhan (v. 1701) virsikirjan virsiä. Vanha virsikirja on käytössä myös rukoilevaisilla.
Jah bless!
Aattelin käyttää samaa perustelua pontikan kanssa mutta pitänee miettiä muu peruste.
No tähän minä aina vetoan kun kurmauttelen kirkkoviinin jämiä sakastissa! Ei ole vielä oikeuteen jouduttu!
D
Miksi oikeus otti tuossa kantaa aineen terveyshaittoihin? Onko se laissa koventamisperuste vai oliko tuo yritys perustella uskonnonvapauden rajoittamista. ![]()
Jutussa on toinenkin syytetty, väistynyt sihteeri.
Olin jo unohtanut, että tästä tapauksesta on hyvin laaja, tutkivan journalismin muotoon tehty juttukin:
sekä
Suorasanainen kolumni mutta heijastelee ainakin niitä tuntoja joita luterilaisten ystävieni mielissä on: kyllästyminen ja suru siihen vihanpitoon jota kirkossa on:
Aika joutavaa jorinaa. Itsekin muutamia kolumneja kirjoittaneena tunnistan kyllä tuon houkutuksen keksiä lennokkaita sanontoja ja olla nokkelan oloinen, jotta lukijat joutuisivat hivenen ymmälleen kun kirjoittaja ei toistakaan aivan tutuimpia ajatuskuvioita. Mutta Olkinuora ei lopultakaan tunnu tarkoittavan oikein mitään. Hän toki on kirkon enemmistön edustaja, se tiedetään ennestään. Naiivi toive vihanpidon keskeyttämisestä kai tuossa on se pointti. Mitään halua pohtia asioiden syitä ja oikeita vaihtoehtoja ei hänellä näytä olevan.
Itse en pidä vihanpidon lopettamista, oli se missä yhteydessä tahansa, naivina toiveena vaan hurskaana ja kristillisenä rukousaiheena. Emmehän suotta rukoile jokaisessa liturgiassa, että saisimme viettää elämämme jäljellä olevat päivät rauhassa ja synnin katumuksessa.
Kun näkyisikin jotain katumusta, mutta pridessä sitä ei ole, vaan lähinnä ylpeillään. Vanhoillislestadiolaisuus pitää paljon vinoutumia sisällään omassa ainoassa vanhurskaudessaan, siinä olisi eniten siellä katumista.
Vau. Täytyypä nyt ruveta hurskaaksi sitten.
Voi että kun se vihanpito nyt loppuisi!
Kun tuon Olkinuoran höpinän lukee uudelleen, niin ehkä siitä voi lukea hänen tarjoamansa ratkaisunkin.
Kas näin:
Vihanpitoa harrastavat
1.vanhoillislestadiolaiset. He eivät usko muiden pelastuvan ja kun heidän lapsensa heittävät pissaa yms. ihmisten päälle, syy on vanhempien
2.kirkolliskokouksen vähemmistö joka ei hyväksynyt piispojen mallia avioliitoista.
3.vissit järjestöt (=sley ja kansanlähetys), joille Mari heitti haasteen.
Ilmeisesti Hilkka on huomannut jonkun vihaavan myös Pridea. Ehkä Orban ja Trump? Onkohan heillä kytkös Sleyn ja Kansanlähetyksen väkeen?
Anyway, Olkinuoran tarinan hyvis on ehdottomasti Pride, joka toteuttaa Jumalan tahtoa. Mahdollisesti myös piispa Mari. Vai oliko se puruluu nyt hyvä vai huono veto? Hieman piikkiä voi mennä piispojen enemmistölle. Vai onko “söötti” ehdotus kahdesta avioliitosta huono vai hyvä? Joka tapauksessa pastoraalinen ohje oli kuin hallituksen rasismiveto. Saatiin (lopulta!) selville että kirkon konsut ovat pahiksia. Niin kuin ne kauheat rasistitkin. Ovatkohan jopa ihan samaa porukkaa?
Hillkalla on siis kristillinen ja hurskas mieli. Ei saa vihata. Pitää olla kiltti ja rauhoittua. Sillä Pride tarkoittaa että Kristus vapauttaa.
Ihana kirjoitus. ![]()
Se tarkoittaa tässä konservatiivien vaikenemista. Olkinuoralla ei aina ole kovinkaan onnistuneita ulostuloja, varsinkaan twitterissä /X:ssä).
D
Voimme katua vain omia syntejämme. Katumus on armoa.
Joku irvileuka saattaisi kysyä, kelpaisiko Olkinuoralle sellainen sopu, että ei lähdetä tuomaan kirkkoon uusia käytäntöjä, kun kerran asia synnyttää riitaa.
Niin, ortodoksit osaavat katua oikealla tavalla, vain omia syntejä. Luterilaiset ovat siinäkin aika surkeita. Ainakin konservatiiviset.
Onneksi ortodokseilla on kuitenkin sellaisia luterilaisia ystäviä, jotka osaavat kertoa millaisia ne vihaiset ja katumuksen tarpeessa olevat naispappeuden torjujat ja perinteisen avioliiton puolestapuhujat ovat. Onneksi vapaamieliset ja rakastavat luterilaiset eivät ole langenneet sellaiseen vihaisuuden syntiin, mikä heidän vastustajiaan hallitsee.
Yleisesti ottaen sanoisin, että vaikka sopu on hyvä asia, niin se ei ole ainoa tai ylin hyvä asia tai sellainen, johon pitäisi pyrkiä hinnalla millä hyvänsä. On nimittäin olemassa asioita, jotka ovat luovuttamattomia eikä niissä ole mahdollista antaa periksi. On myös olemassa kohtuuttomia vaatimuksia, joihin ei mun mielestäni ole velvollisuutta suostua. Ei ole niin, että kristityn pitäisi aina antaa periksi ja suostua kaikkeen, mitä joku keksii pyytää. Ei varsinkaan silloin, kun vaaditaan sellaista, joka on oman raamatunymmärryksen mukaan selvästi väärin. Toki silloin kun se on mahdollista, on hyvä antaa periksi voidakseen elää sovussa, eikä viimeisen päälle puolustaa kaikkia oikeuksiaan silloin, kun puhutaan suhteellisen pienimerkityksisistä asioista. Joskus on kuitenkin tarpeen pitää joistain asioista kiinni, ja silloin oikeaa ja kristillistä on se, että se tehdään asiallisesti käyttäytyen, asiatasolla ja ilman kostoa.
Kyllä rakkaus on paljon suurempi asia kuin jonkun oma raamatunymmärrys. Mitä se edes tarkoittaa? Ei kai nyt jonkun noin 3000 vuotta sitten eläneen paimentolaiskansan uskomus eikä vähän myöhemmän lähetyssaarnaaja Tarsolaisen opetus ole nykyään validia? Vapaudessa nyt eletään ja jos jonkun rakkaus on erilaista kuin sinun, mitä se “ymmärryksesi” siihen liittyy?
Kyllä nyt pitäisi jo lopettaa vihaisuus ja oikeassaoleminen. Eikö voitaisi olla vaan iloisia ja samaa mieltä eikä alkaa puuttua ihmisten oikeuteen elää?
Mieheni on ihan samaa mieltä @tortoise n kanssa!
D
Kyllä! Sillä suurin niistä on rakkaus!
Kaiken se kestää jne.